Kukkamaiden remontti ja pionin kukkia lisää

Varoitus! Tämä on maratonpostaus!

Olen jo useassa postauksessa kirjoittanut kukkamaitteni remontista. Tarkoitus olisi saada niistä 

kauniita, kukkivia ja helppohoitoisia. 

En tiedä onko pakettina nuo kolme tarkoitusperää 

helppo saavuttaa, 

mutta yritän kuitenkin. 

Pionimaa alkaakin olla jo aika helppo, 

sisäpihan kukkamaa jatkona, vielä on muutama paikka remontoitava.

Sammakkokuningas valvoo sisäpihan penkkiä...

 ...ja ihana Viorna-prinsessa kiipeilee sen vartta pitkin herkin ottein ylöspäin. Toivottavasti valkoinen Viornani, nimeltään 'Marja-ystävä'  (oikealta nimeltään 'Kalu') kukkisi tänä kesänä! (Upea tuki on kotoisin Elsan lempituolista.)

Remontoitu pionipenkki edestä...

...ja takaa. 

Penkissä on silti rapsuteltavaa, 

mutta hoituu helposti pitkävartisen haran kanssa.  

Luvattiin tällä päivälle sadetta ja nyt ropiseekin maltillisesti. 

Eilen kävin kuvaamassa nuppujaan avaavia pioneita, 

kukinta jatkuu ja nautin siitä kovin.  

Perintöpioni 'Martta' jo kauan kukkineena.

'Martan' juuri avautunut kukka.

Valkoinen kerrottu pussipioni...tai siis piti olla valkoinen kerrottu.

Hopeanhohtoinen 'Jadwiga'

'Jadwiga'

'Marechal mac Mahon', tämän vuoden kukinta ei ole kovin kerrannainen.

Lempipionini Sarahit!

'Jalkavaimo nousee kylvystä'

Ihana valkoinen jalkavaimo.

Odotettu (oikean) keltainen sormustinkukka 

avasi viimein kukkansa ainokaisessa kukkavanassaan, 

taimi on viime kesän hankinta ja pieni vielä.

 

Digitalis grandiflora

 

Puutarhassa seikkailee villi, kestävä, keltainen keltasauramo. 

Sen kasvua koitan hillitä vuosittain, mutta kokonaan en sitä hävitä, koska sekin on isomummun perintökasvi. Se majailee pionipenkin laitamilla.

Minulla on monta lempikukkaa ja monta lapsuusihanuuskukkaa. Haaveilin vuosia kasvattavani ritarinkannuksia, 

etsiskelin matalaa lajiketta ja sainkin - melkein. 

Ihana kukinta on palkinnut ja onneksi varret ovat vankat, 

etteivät taimet ainakaan vielä ole sateessa lakoontuneet.

Tänään on loman ensimmäinen päivä. Nautin suunnattomasti. Viikonloppuna nukuin univelkoja pois. Isompia lomasuunnitelmia emme ole tehneet Kivipellon isännän kanssa, mutta mukavia retkiä on tiedossa, puuhastelua puutarhassa ja muutamia rästitöitäkin tulee varmaan tehtyä.

Mukavaa alkanutta kesäistä viikkoa!

Kukinta etenee...

Pionipenkkiin on nyt siis muuttanut kuusi uutta pionia. 

Vuoripioni lähelle pionipenkin juhannuspioneja, 

muut viisi laitoin kompostiin vietyjen ikuisten violettisten leimukukkien tilalle, 

vasemmalta lukien 'Green Lotus' (toinen siis meillä), 'Mutabilis Plena', 'Santa Fe', 'Kansas' ja 'Coral Sunset'. 

Kukintansa päättävä 'Coral Sunset'

Pioneille löytyy siis vielä tilaa ja tänään ajattelin haluavani ainakin pionin 'My love' ja 'Green Halo' - sen jo kerran ostin ja sain ihanaisen 'Green Lotuksen'.

'Green Lotus' on hyvin käyttökelponen, 

upeakukkainen pioni. Tukevat matalat varret pitävät sen hyvin pystyssä, lähes ilman tukea.

'Juhlapukuinen rakastaja' kuuluu tuoksultaan ja kukaltaan ehdottomiin suosikkeihini vanhan rouvan - ikirakkauteni - 'Sarah Bernhardtin' kanssa.

'Sarah B'

 

'Juhlapukuinen rakastaja' tuo mieleeni keskustelut pionivaarin Matti Uusi-Hongon kanssa. Niitä olemme käyneet useita jo kauan kauan sitten niin messuilla kuin eri tapahtumissa.

Myös upeakukkainen ja -tuoksuinen 'Angel Cheeks' aloitti ensimmäisillä kukillaan, sen tuoksu on huumaava. 

Tähänkin pioniin liitttyy Matti Uusi-Honko. 

Keltaisen penkin 'Dr Alexander Fleming' kukkii yhdellä upealla kukallaan ensi kertaa ja tuoksu - voi jos sen voisi liitteeksi laittaa!

Pioneihin liittyy paljon muistoja, tärkeitä ihmisiä ja mukavia kertomuksia, niistä joskus lisää!

Nautitaan upeasta kukinnasta ja tuoksusta! 

Nyt sataa, 

toivottavasti taivaassa ei hana unohdu auki 

kovin pitkäksi aikaa!

Ette voi uskoa...

Olisittepa nähneet minut eilen illalla! 

Mammalle tuli kiire hakea kamera ja puhelin, 

olin intoa piukassa - niin ja minkä vuoksi! 

Keltaisen! 

...juu, ihan oikein, keltaisen! 

Minua on keltasiedätetty taimistojen toimesta vuosia. 

Olen ostanut ihan mitä vain ja saanut liiankin usein keltaista, 

joka ei ole mielivärini ollenkaan. 

Mutta nyt, voi ihmettä, tapahtunut vahinko sai minut iloissani melkein hyppimään ja kiljahtelemaan! 

Piti lähettää kuva Mustikkamummolle ja Kummitytölle vatsapilla! 

Nimilappu oli siis mennyt Pionien kodissa väärin, 

hyväuskoisena istutin pionini punavalkoiseen pionipenkkiin 

ja kukka olikin keltainen, 

ihana, upea, suloinen, kuin tylliunelma ja tuoksui! 

Olen käynyt katsomassa ihanuutta jo monta kertaa, 

tänäänkin aamulla jo ennen kuutta! 

Yritin ensimmäisestä kukasta ottaa kuvan taivaan ollessa pilviverhon peitossa, mutta valopisteet imivät valoa niin, ettei upea sitruunankeltainen 

väri tullut oikeuksiinsa. 

Kukka on ilmeisesti 'Lemon Chiffon', odottelen vielä muidenkin nuppujen avautumista, niin saan tunnistettua kukan paremmin. Väri on siis lähes sama kuin kaukasian pionilla (p.mlokosewitchii).

Kuvia on tulossa vielä lisää, ihan varmasti! 

Kaunotar uinuu ritarinkannusten kainalossa.

Odottelin pionille valkoista kukintaa...jo kasvin lehdet kuin nuputkin sitä enteilivät, mutta jos olisin ollut tarkka, olisi minun pitänyt aavistaa ettei kyseessä olekaan valkoinen vaan...keltainen!

Pionipenkissa poksahtelee melkoisella tahdilla. 

'Green Lotus'

'Moon of Nippon'

'Coral Sunset'

Nimetön perintöpioni isomummulta, olkoon sen nimi vaikka 'Martta'

 

Nuppuja on paljon vielä avautumatta, kukintaa siis vielä riittää pitkäksi aikaa. Tuossa edessä on viimein kukkiva siemenestä taimettamani ritarinkannus 'Magic Fountains', matala lajike pitäisi olla, mutta nuo ilmeisen valkoisen kukinnan antavat ovat pitkälti toista metriä korkeita! 

Tämäkin siis lapsuusihanuuskukkani.

Pioni on hieno kasvi kaikkinensa ja helppo kasvattaa. 

Eri lajeilla kukinta-ajan saa melko pitkäksi 

ihan toukokuulta aina elokuulle saakka. 

Eilen meille muutti vuoripioni, lahja Kummitytöltä, 

viime viikolla hän toi kolme uutta kaunotarta tullessaan! 

Meillä lapset ovat ahkeria auttamaan, ihania, mutta kukkapenkkeihini en heitä kuitenkaan uskalla päästää, 

Kummityttö on tehnyt raivuuta kukkapenkeissäni.  Ajatuksenani on saada helppohoitoiset kukkivat kukkamaat.

Siitä on tulossa oma postauksena. 

Tässä sisäpihan kukkapenkki remontoituna.

Onni on ihana Kummityttö, joka vielä on hortonomi!

Keltaisessa penkissä aloitti kukintansa Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus).

Oikein mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita! 

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa! 

Litimärkä yön ritari palaamassa kotiin, no selän keskialue oli kuivaa kuitenkin.

 

 

 

 

 

Ps. Oletteko muuten huomanneet, että Pionien kodissa on ale!

Aamuhiippailu ja visainen kysymys

Olen lapsesta asti ollut aamuihminen. 

Lapsena se harmitti kovasti, muut nukkuivat, minä en. 

Äiti ei tykännyt kun kävin aukomassa hänen silmiään ja kysymässä, vieläkö hän ehkä nukkuisi.  

Aurinko on nousemassa, ensimmäiset säteet valaisevat taivaanrantaa. Ajatuksenani oli saada kuvattua muutama kukkija ennenkuin auringonsäteet osuvat kukkien valopisteisiin ja kukan väri muuttuu valjummaksi kameralle - ei silmälle. 

Siniunikon kukkaa olen odotellut, viimein - vihdosta viimein komea kukkavana avasi ensimmäiset kukkansa.

Pionien kukinta jatkuu. 

Valkokiinanpioni, Kuolanpioni ja Juhannuspioni ovat jo kukkineet. Nyt on vuorossa 'Moon of Nipponin' upea valkoinen harsopilvi ja kerrotumpaakin kerrottu 'Red Charm'. 

Iirikset jatkavat myös kukintaansa. 

Upea korkea kermanvalkoinen, suureksi puskaksi kasvanut iiris on kukkinut kauan. 

Ostamani juurakkopehko oli aikas muhkea. 

Sain myös salamatkustajan siinä mukana eli Suomi 100 -hengessä mennään.

Korkea kaunotar

Matala salamatkustaja

Kivipellossa jo ennen minua kasvanut Taatankurjenmiekka aloitti myös kukintansa.

Lähellä Taatankurjenmiekkaa pian kukkii upealehtinen 'Variegata', yhdellä kukkavanalla. 'Variegatan' miekkamaiset lehdet ovat todella upeat, kukka vaatimaton keltainen. Raidalliset lehdet ovat upea tausta 'New Moon' kullerolle ja sinivaleunikolle.

Jostain syystä ihan valkoiset iirikset eivät meidän mäellä halua kasvaa, mutta tässä vielä muutama...melkein herkku...

...ja herkku.

Sitten on vuorossa varsin visainen kysymys. 

Harakan mukaan on taas tarttunut yksi hopealusikka 

-  nimilappu ei. 

Pyytäisin tunnistusapua. Kyselin sitä jo Vakka-Taimen Muurisen Vesalta - olin siis varma, että kasvi oli sieltä ostettu. Vesa ei osannut auttaa eikä tunnustanut, 

että kasvi olisi ollut heiltä kotoisin. 

Kukka on siis orkideamainen, lähes cymbidiamainen, lehti kuin saitpaulialla tai piharatamolla, pehmeä. Kukka nousee ensin, sitten lehdet. Mikähän tämä voisi olla?

Lehti tuossa vesiheinän keskellä.

Kukkinut kukka.

Oikein ihanaa viikonloppua Ystävät!