lauantai 10. tammikuuta 2015

Lauantaiaamu

Heräilin kuuden aikoihin...ajattelin alkaa vähän touhuilemaan.

Laitoin leipäkoneen päälle, josko paistaisin pitsaa, kun lapsia on tulossa käymään.
Uunin lämmetessä mieleeni tulivat marinoidut pavut, niitä en ole tehnyt aikoihin...tämä on taas sitä osastoa - outoja mielitekoja aamuvarhaisella, en siis ole raskaana kuitenkaan :)
Latasin kahvin- ja teenkeittimet ja laitoin meille molemmille tyrnishotit odottamaan lasiin: tyrnituoremehua, tippa vettä ja hiukan intiaanisokeria - aivan ihanan raikasta!
Kun pavut olivat valuneet, marinoin ne tyttäreltä saadun ohjeen mukaan:
Ylhäältä kuului askeleita, jahas isännyyskin heräilee. Kertoilin että aion leipoa pitsaa. Jaa pitsaa, eikö yhtään pyöröjä. No en ajatellut niitä taas, kun niitä Loppiaisena viimeksi leivoin. No jos kuitenkin...tuumasi hän, ne kyllä taas maistuisivat, hunaja valui isännän huulilta kun pyöröistä puhui, hellyin ja aloin taikinan tekoon.

Tein siis ihan tavallisen rievätaikinan, eli jos sanotaan hienosti niin moniviljataikinan :) , taikina nousi ja leivoin pyöröt. Isännän isän suku on Karjalasta, isomummu ihan vanhan rajan tuntumasta Suojärveltä ja isoukki Sortavalasta. Siellä isännän isäkin ehti syntyä ja kasvaa ennen sodan alkua. Siellä tehtiin pyöröjä ja niin myös Kivipellon mäellä, kun isännän isovanhemmat tässä vielä asuivat.

Tarkennan siis, rievätaikinasta leivotaan sämpylöitä, ne saavat nousta ja sitten ne painetaan lättyyn.
Päälle laitetaan mannapuuroa ja sitten paistetaan kovalla kuumuudella eli juuri kun hiilet on uunista vedetty ja uuni hiukan tasaantunut.
Ja sitten paistetaan näihin lättyröihin kaunis pinta ja uunista oton jälkeen voidellaan voisulalla.
Aika nättejä tuli. Isäntä laittaa tähän päälle vielä voita ja syö ne piimän kanssa. Pidin tätä leipomusta aika outona silloin nuorena tyttöystävänä, kun niitä anoppilassa sain. Mutta yli 30 vuoden yhteinen taival on saanut minutkin pitämään näistä. Isomummu leipoi näitä ja karjalanpiirakoita vuoroviikoin ja ne syötiin karjalanpaistin kanssa. Muuta ruokaa ei oikein ehditty tekemään kun askareet navetassa vei hänen aikansa.

Paistoin uunissa muutakin eli sitä pitsaa, kinkkupitsaa ja tonnikalapitsaa.

Ja sellaista patongin tapaista...iltapalalle, kun ajattelin tehdä vielä täytettyjä kesäkurpitsoita ja huomiseksi merimiespihvejä.
Niin ja ne pavut...laitan ne iltapalaa odottamaan ja noiden patonkien päälle vielä teen valkosipulivoita ja sitä pestoa on vielä jäljellä.
Oikein mukavaa viikonloppua! Toivottavasti ei tule ihan mahdotonta lumimyräkkää!





22 kommenttia:

  1. Sullahan on ollut reipas touhu-aamu! Itse kaivoin vaan pakasteesta kastketta, laitoin rasian kuumaan veteen sulamaan ja sen jälkeen kiehauti kasarissa. Perunat ja viimeinen porkkana kiehumaan, pöytään lisäksi toissapäiväistä salaattia ja chili-kurkkuja, joita mies osti halpis-kaupasta. Nyt on jo syöty :) Kivaa lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo aikojen alussa nuorena äitinä heräsin touhuilemaan lauantaiaamuna, olen muutenkin aamuihminen, silloin saan parhaiten kaikkea aikaiseksi! Mukavaa sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  2. Nyt tuli kuule mummoa ikävä, hää ko aina teki noita suussa sulavia pyöröjä,ja kaikenlaisia herkullisia piiraita.
    Mie tunnustan etten osaa tehää kumpiakaan.Pitäs vissiin vihdoinkin kokeilla.
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirakan teko oli minullekin aluksi ihan hirveän vaikeaa, kengänpohjan kokoisia lättyröitä pari peltiä sähköuuniin väänsin silloin nuorena ja mies söi kaikki kiltisti lasten kanssa. Sitten harjoituksen, kokeilun ja leivinuunin myötä opin tekemään piirakoita ja vanhemmiten ne aina vain pienentyivät ja nyt ovat melkein cockail-piirakan kokoisia...niitä pitäisikin taas tehdä. Omatekoiset ovat kyllä maukkaampia kuin kaupan paistotiskin. Pyöröt ovatkin paljon helpompia tehdä, ne vain vaativat aika kuuman uunin kuin piirakatkin.

      Sinulla on muuten mahtavat kädentaidot, neuleita ja kaikkea ihanaa tulee ihan koko ajan ja niin kauniita, jos nyt piirakkaa ei synny niin ei haittaa...

      Mukavaa viikonloppua Sinullekin!

      Poista
  3. Kuola valuu suupielestä tätä postausta lukiessa :) ihania viikonloppuherkkuja, olisipa kiva herätä tuollaisiin tuoksuihin. Pyöröt ovat minulle outoja, mutta näyttävät herkullisilta. Leivinuunin lämpöä voi hyödyntää monin tavoin ja samalla tupakin lämpenee. Päätin leipoa iltasella pitsaa :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun lapset olivat pieniä sain usein leivonnaiset valmiiksi kun he heräsivät, tuli viisi hymynaamaa aamulla keittiöön, neljä lasta ja mies :) sain siitä itsekin hyvän mielen!

      Puu-uunista tulee niin ihana lämpö ja siellä tosiaan voi haudutella vaikka mitä.

      Mukavaa viikonloppua Sinullekin!

      Poista
  4. No, nyt selvisi monta juttua, josta en ollut ennen kuullutkaan. Oma Mummoni oli kotoisin Karjalasta, Koivistolta. Hän paistoi taivaallisia karjalanpiirakoita riisi- ja perunatäytteellä sekä lanttukukkoa. Mutta noita pyöröjä hän ei tehnyt. Ihania herkkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalassa oli kaikenlaisia ihania kukkoja, piirakoita ja paistoksia, hiukan erilaisia kuin täällä keskellä Suomea tai pohjoisessa josta oma äitini on kotoisin. Nämä karjalaiset leivonnaiset olivat varmaan myös hyvin paikallisia, mutta kai näitä pyöröjä on vähän pohjoisemmassa leivottu kun niitä saa vielä kaupasta ainakin Lieksassa.

      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  5. Näyttää todella herkulliselta! marinoituja papuja pitääkin kokeilla

    VastaaPoista
  6. Onpas herkkuja, ei pitäisi tällaisia kuvia nälkäisenä katsella. Minustakin nuo marinoidut pavut kuulostavat kokeiltavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! lauantaiaamu on minulla ollut sellainen tehoaamu jolloin kaikkea tällaista suolasempaa syntyy, en ole oikein sokerileipuri, enkä oikein makeasta leivonnaisesta välitäkään. Marinoituja papuja kannattaa kokeilla, mukaan voi laittaa myös yrttejä ja valkosipuliakin.

      Poista
  7. Herkkuja nam, nam! Sulla onkin tänään ollut oikea toiminnan päivä!
    Pyöröset on tuttuja...tavallaan...meillä päin niitä sanotaan kukkosiksi (kukkosia) ja päälle laitetaan riisipuuroa, kuten karjalanpiirakoihin :) Äitini on oikea karjalanpiirakoiden tekemisen mestari. Pizzaa vois tehdä...hvyää olis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihana katsella kun oikea piirakkamestari tekee karjalanpiirakoita, siinä ei ole yhtään turhaa liikettä ja niin kauniita niistä tulee. Olen myös kuullut että pyöröihin jossain laitetaan päälle riisipuuroa, mieskin eilen aamulla sitä jutteli että josko kokeiltaisiin sitäkin, maistuu varmasti hyvälle nekin. Lauantai on ollut vuosia sellainen toiminnan päivä kaikkiaankin minulla.

      Mukavaa sunnuntaipäivää!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Voihan sentään, sitten täytyy tankata niin jaksat taas :)

      Poista
  9. Näyttääpäs hyvältä! Melkein harmittaa, ettei meillä ole leivinuunia vaan pelkkä takka. Kivoja vinkkejä ja ajatuksia olet saanut kirjoiteltua. Vinkin blogiisi sain äidiltä. Minun blogissani on enemmän tyttöjen toilailuja ja meidän perheen arkea, joskus jotain valmistakin. :) Tervetuloa vastavierailulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun vierailit täällä blogissakin :) teen varmasti vastavierailun. Leivinuuni on kyllä monikäyttöinen, en sitä antaisi kyllä pois! Terveiset perheelle!

      Poista
  10. Oi että tuota sinun leivinuunia ja mitä herkkuja olet taikonut. Nam. <3 Patongitkin näyttää sellaiselta kunnon kovakuoriselta, eikä mössöltä, kuten omat sämpylät. Ja nuo anoppilan herkut ovat varmasti taivaallisia ja näyttävät ihanan kullankeltaisilta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Leivinuunia en pois antaisi :) ja huomenna taas leivotaan!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!