Pitkästä aikaa...

Tunnit, päivät, viikot, kuukaudet...

aika rientää hurjalla vauhdilla. 

Blogissa on ollut hyvin hiljaista puolisen vuotta, 

nyt on aika jälleen tulla katsomaan, 

mitä teille kaikille kuuluu.

Viimeinen puoli vuotta todellakin on mennyt melkoisella vauhdilla. Pihaa on laitettu, kasvimaata hoidettu, 

retkiä tehty 

ja äidin saattelimme viimeiselle matkalleen. 

Voimia viimeinen puoli vuotta vei melkoisesti, 

mutta nyt toivon, että eloa tulee minuunkin.

Viime kasvukaudella lavakaulusmaa antoi huikean sadon, 

samoin perinteinen kasvimaani. 

Kukkia riitti niin ihasteluun kuin maljakkoonkin. 

Kukkamaita suunnittelin uudelleen, 

tilaa tein pioneille ja edelleen pionit saavat kukkamaistani tilaa. Osa leimukukista sai lähteä, 

parsat muuttivat kasvimaalle 

ja ensi kesänä kaksi uutta aluetta isossa kukkamaassani 

muuttuu pionipenkiksi. 

Haaveilemani Beatrix Potter -kukkamaa toteutui melkein, kummityttö raivasi tilaa ja järjesteli maata hoidollisemmaksi 

ja tilaa tuli jälleen pioneille.

Syksyllä tein juurikkaiden syyskylvöt sekä 

istutin pari laatikollista valkosipuleita. 

Pionien siemeniä kylvin myös eli keväällä on jännittävää nähdä, kuinka itävyys on onnistunut - tosin pioneiden siementaimien kanssa ei kannata hötkyillä.

Toivottavasti Teillä kaikilla oli mukava Joulun aika, 

pian siirrymme uudelle vuosikymmenelle! 

Toivon kaikkea hyvää Teille uudelle vuodelle ja vuosikymmenelle. Toivon myös innoittavia ensikylvöjä ja onnistuneita taimetuksia sekä mielenkiintoisia seikkailuita siemenliikkeiden sivuilla! 

Itse avaan siemenluettelon tapani mukaan vuoden ensimmäisenä päivänä ja muutama juttu onkin jo mielessä.

Halauksin

Saila

Joulua etsimässä

Kyllähän te kaikki tiedätte, 

että olen lähes patologinen jouluihminen! 

Kun joulun aika on ohi, aloitan uuden joulun suunnittelun. 

Pieni lahjavinkkivihko kulkee käsilaukussa siltä varalta, 

että joku sanoisi jonkun haaveen, 

jonka joskus haluaisi ja sen minä kirjaan vihkooni ylös  ja usein sen hankinkin

- näin olen tehnyt jo melkein 20 vuotta ja perinne jatkuu. 

Tulee edullisemmaksikin hankkia lahjoja pitkin vuotta kaikenlaisista pop upeista ja pitkin maailman turuja,

ja vielä toivottuja lahjoja. 

Haluan antaa paljon lahjoja, 

vaikka itse en niinkään lahjoista välitä. 

Jouluhössöttäjäkään en ole mielestäni ollenkaan

...perinteen mukaan mennään ja rauhassa, 

vaikkakin tuo työelämä hiukan rajoittaa tätäkin toistaiseksi.

No joulua etsin ja löysin kummitytön perinteisistä myyjäisistä. Kummityttö on hortonomi ja kädentaitaja, 

voitte varmaan kuvitella mitä kaikkea kivaa 

hänen kotimyyjäisissään oli, 

vaikkakin olin siellä hiukan viime tipalla 

ja melkein jäin nuolemaan näppejäni ja kranssit jäi kuvaamatta. 

Ihana Mimmi-prinsessa ilahdutti ja varmaan minäkin häntä, tuoksuin toiselle koiralle ja myös kissoille ja kanoille...tuoksupommi lähes. Mimmiä kouluttaa kolme ihanuusprinsessaa. Hän on tottunut tyllihameisiin, kruunuihin ja kaikenlaisiin rusetteihin...

Tytär on syksyn mittaan harrastanut ikäihmisten viriketoimintaa. Siis aktivoinut meitä kahta vanhusta. 

Syksy tyttärellä kului isännän kanssa jousiammuntakurssilla. Lupasin kummallekin pussillisen omenoita joululahjaksi 

(siis kaksi Wilhelm Telliä). 

Minun vuoroni oli päästä kulttuurimatkalle isolle kirkolle. 

 

Isossa kirkossa kävimmekin ja kuunnellessa japanilaisten turistien kanssa kanttorin joululaulutapailuita, 

herkuttelimme torilta ostamillamme salmiakkifudgeilla. 

Isossa kirkossa oli penkeissa pehmusteet, jota ihmettelin! 

Iso kirkko ei ollut kovin iso, kuten luulin. 

Pohjalainen ystäväni oli luullut isoa kirkkoa sakastiksi, 

heilläpäin on kai kirkot vielä isompia.

Kävimme myös vaikuttavalla talvisodan muistomerkillä 

ja mietin, mikä olikaan symboliikka. 

Tulin siihen tulokseen, että rikkiammuttu sotilas kuvasi niin suurimman uhrinsa antaneita ja kaatuneita sotilaita 

sekä myös niin henkisesti kuin fyysisesti haavottuneita - rikkiammuttuja veteraaneja ja sotainvalideja. 

Veistos oli vaikuttava ja kosketti - isäni oli sotainvalidi, rikkiammuttu myös henkisesti, 

vaikka niistä asioista ei puhuttu.

Kaupoissa ei paljoa koluttu, 

Ateneum kutsui von Wrightin maalaukset houkuttivat. 

Upea näyttely, liian suuri vain yhdellä kertaa nautittavaksi, 

aikaa olisi pitänyt olla enemmän tai käydä näyttelyssä kaksi tai useamman kerran. Nautin suunnattomasti vallankin lintukuvista ja talvisista maisemista!

Taistelevat kukot!

Taistelevat metsot

Meillä oli tosi kiva stadin matka, tulisi vain lähdettyä useammin!

Joulun henki oli tallella 

ja pienin askelin kohti suurta juhlaa etenen.

Joulu on kuitenkin Kivipellossa maltillinen. 

Tottakai siivotaan ja laitetaan ruokaa lahjojen lisäksi. Hiljentyminen on kaikkein suurin asia...

rakkaiden kanssa yhdessäolo on kultaa!

Kaunista jouluviikkoa kaikille! 

Joulu tulee, vaikka ihan joka kaappi ei ole siivottu 

tai ihan joka sorttia jouluruokaa ei olekaan valmistettu. 

Joulu herää sisikunnassa, joulu on rauhan aikaa...

Ps. Pihakuvat ovat kaikki kummitytön pihamaalta ja nuo Helsingin kuvat ovat kännykällä otettuja eli siis hiukan huonolaatuisia. Bloggerikin temppuili kaiken lisäksi...!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

Ystäväni Between blogista Rikkaruohoelämää 

haastoi minut jo melkein kuukauden päivät sitten 

tähän mukavaan haasteeseen mukaan. 

Nyt onkin sopiva hetki hiljentyä kesällä otettujen kuvien pariin katsomaan, mitä kesä meille antoi ja toisaalta taas miettimään ja suunnittelemaan 

mitä kaikkea kivaa ensi kesänä voisi kasvattaa ja puuhastella.

Mietin ensin, mitkä voisivat olla ne viisi asiaa,

 jotka ilahduttivat minua eniten. 

Kuvien selaaminen avasi aika helpollakin nuo puutarhamuistot, jotka voimaannuttavat vieläkin.

Alkava kesä

Odotin kesää niin kovin! 

Polvi ikävästi jälleen kiukutteli ja se harmitti. 

Apuun riensi kummityttö. 

Hän avasi kesäkauteni kukkamaiden kunnostuksella. 

 

Ihan yksin hän ei sitä puuhaa tehnyt, 

virallinen valvoja piti silmällä, 

että kaikki tuli tehtyä huolella!

Onni on ihana kummityttö!

Sinivaleunikko

Haaveideni kukka. 

Sinivaleunikoita ja komeavaleunikoita ostin Vakka-Taimesta. 

En voinut hurjimmissa unelmissanikaan ajatella, 

että pääsisin nauttimaan tuosta ihanasta puhtaan sinisestä kukasta. Pääsin kuitenkin. 

Sinivaleunikko kukki upeasti ja pitkään. 

Komeavaleunikon kukintaa vielä odotan. 

Kukinnan innoittamana hankin valkoisen sinivaleunikon sekä satiinivaleunikon taimia Tommolan tilalta messureissuillani.

Pionit

Kesä oli huomattavan sateinen. 

Pelkäsin, että pionien kukintakausi menee ihan pommiin. 

Raskaat kukat eivät kestä iankaikkista sateen ropinaa. 

 

Sain kuin sainkin kohtuullisen kukinnan, 

siitä olin niin iloinen. 

 

Iloinen olin myös siitä, että sain pionipenkkiäni laajennettua. Violetit härmääntyvät leimukuvat saivat antaa tilaa kukkien kuningattarille. 

Kymmenkunta uutta pionia muutti meille, tilaa vielä on joten ensi keväänä hankintoja teen lisää. 

Melkein hepulin sain, 

kun huomasi pionipenkkin salamatkustajana muuttaneen keltaisen pionin!

Retket

Kesä on puutarharetkien aikaa. 

Tein muutaman suunnitellun retken oivallisiin kohteisiin. 

Tärkein retki ilman muuta oli perinteinen 

Suvikummun Marjan kanssa tehty 

Turun - Vakka-taimen retki.

Vakka-Taimeen tein toisenkin retken 

Kivipellon isännän kanssa, 

Saaripalstan Saila ohjasi minut ihastumaan näihin upeisiin kanadanliljoihin! Se kävi helposti!!

  silloin kävimme myös Taivassalossa Pionien kodissa. 

Helppoa on varmaan arvata, että jokunen taimipotti sieltäkin mukaan lähti. 

Kesäinen Avoimien puutarhoiden retki 

oli myös kauniin muiston antava. 

Kävin vain yhdessä tarkkaan valitussa kohteessa 

- Korpijaakon ruusutilalla. 

Paikka ei pettänyt nytkään. 

Ruusutarha on erittäin suositeltava retkikohde. 

Hyvin suositeltava kohde on myös Lepaan puutarhamessut. 

Sekin reissu antoi paljon iloa jo siksikin että tapasin siellä blogiystäväni Cherin. 

Etiäisenä aavistin, että tapaamme ja tapasimme kuinkas muutenkaan yhteisten blogiystävien tekemien 

upeiden esillepanojen kohdalla.  

Vaikka sade uhkasikin ja satoikin, Lepaalla pääsin tutustumaan upeaan puutarhaan, jotenkin missasin kasvimaan, mutta ensi vuonna sekin tarkastetaan ilman muuta!

Ihanat sinisarjat!

Kasvimaa ja kasvihuone

Kasvimaan upea kasvu on myös suuri iloni ja kaunis muisto kuluneelta kasvukaudelta, suunnaton ilo oli myös onnistuneesta kasvihuoneen tomaattivalikoimasta ja viimein kypsyneistä viinirypäleistä.

Kesä oli sipuleiden kesä. 

Auringonkukkien siementen itävyys oli lähes täydellinen fiasko ja kurpitsoille viileys ja sade oli liikaa. 

Noista kahdesta menetyksestä huolimatta kasvimaa antoi satoaan hyvin avokätisesti. 

Varsiselleriä kasvatin ensi kertaa, se onnistui yli odotusten 

ja ensi vuoden kasvatuslistalle ilman muuta sen laitan. 

'Tuulikki' kukki upeasti niin kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin!

Aika kultaa muistot. 

Vettä satoi ja satoi ihan mahdottomasti ja aurinkoisten päivien määrä oli pieni. 

Mutta oli kuitenkin kesä. 

Vuodet eivät ole veljeksiä, 

hiljainen toiveeni olisi ensi kesälle lämpöä hiukan lisää 

- sataakin saa, mutta kohtuudella.

Tämäkin haaste on kiertänyt kai aika monella. 

Nyt en haasta ketään henkilökohtaisesti, 

mutta haastan sinut blogini lukija. 

Nappaa koppi ja vaivu kesän kuvien hurmaan. 

Vastaa, jos tunnet haasteen omaksesi!
 

Haasteen säännöt:

Tee postaus siitä, miktä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta 

(siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa,

Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin.

Ihanaa alkavaa viikoa!