perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kaunista Pääsiäistä!

Pakkanen paukkuu öisin, 
aamulla timantit kimmeltävät hangilla ja puiden oksilla, hankikantosilla kisut kirmaavat! 


Onneksi aurinko ei ole meitä unohtanut
...kevättä kohden mennään. 
Eilen näin pihassa ensimmäisen pälven - 10 x 10 cm kooltaan, ilahduin!


Oikein ihanaa Pääsiäisen aikaa teille kaikille!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Toisenlainen matka, osa 3

Annetaan tunnelman viedä...



Kaksi eri retkeä, ensimmäinen Kivipellon isännän kanssa ennen kuumeen nousua, toinen oma seikkailuretkeni myöhemmin viikolla.

Lähellä Funchalia on kaksi puistoa Monte Palace Tropical Garden,  jossa jostain syystä en ollut aiemmin vieraillutkaan ja toinen Botanical Garden, tuttu paikka jo vanhastaan. Vaikka puistot sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, tunnelma on hyvin erilainen ja kasvu hyvinkin eri vaiheissaan. 

Sää suosi Monten puutarhaan tutustuessamme. Monte on meille tuttu paikka, jotenkin viihdymme siellä erittäin hyvin - aina. 

Nautin tästä raikkaasta vihreydestä.


Kamelioiden kukinta oli valtavaa ja niin kaunista.

Calla aethiopica

Acacia mearnisii

Matka taittui mukavasti bussilla, jonka pysäkki oli hotellimme vieressä. Menomatkalla paikallisbussi Volvo huokaili syvään reipasta ylämäkeä kiivetessään, tulomatka olikin sitten 'helpompaa'. Madeiralaiset bussikuskit ovat hyvin taitavia kuljettajia!

Siis puistoon... 

Kuvamaratooni ja vähän sanoja. 
Lisää tietoa puistosta löytyy täältä.

Fuchsia boliviana

Aika oli atsalean juhla-aikaa.

Freesiat kukkivat myös.

Orkideojen ja sinisarjojen kukinnan aika ei ollut vielä, kliiviat olivat jo kukinnan loppuvaiheilla.



Atsaleoja oli PALJON

Kolme koivua hiirenkorvalla!

Ainoa agapanthuksen kukka, jonka näin.

Myös hortensiat vasta heräsivät kevääseen.

Puisto ei ollut vain kasvien koti. Siellä oli paljon taidetta, virtaavaa vettä, lampia, kaloja, lintuja, 'huoneita',
 joissa saattoi istahtaa ja levähtää hetken.






Oli myös lampia, joissa asusti kovaääniset sammakot.

Löydätkö minut?
 
Isossa lammessa (Central lake) asui kaloja (Koi fish - Koi-karppi) ja joutsen. Satuimme paikalle, kun kalojen hoitaja syötti niitä. Miltähän mahtoi joutsenesta tuntua, kun vatsan alla uiskenteli kalat!



Palasimme bussipysäkille ja matka jatkui hotellille...


Plataanipuut olivat vielä kaljuja.

Puutarha ja Monten puisto oli niin vihreää, niin keväistä, niin kaunista!

Tehdään vielä toinen retki, tämän tein yksin parin päivän päästä. Jälleen matkasin linta-autolla. Madeiralla on mukavaa kulkea linja-autolla, olisi kuin menisi vuoristoradalla ylös ja sitten vauhdilla alas kapeita ja jyrkkiä katuja.


Puutarha on vanhastaan tuttu. Päätinkin edetä nautiskellen. En niinkään välitä muotoon leikatuista puista tai kaktuksista. Kukat ja kasvimaa kiinnostavat eniten.

Annansilmä. Se ei ole minun kukkani ollenkaan, mutta täältä annansilmä iskee silmää tänne kotimaan kavereille, kokoa ja korkeutta riittää!


 Freesiat kukkivat jälleen!
 

Rönsyliljan ja purppurajuorun liitto toimii.
 

Verenpisarapensas


En niinkään ole piikkikkäiden kukkien ystävä, mutta tämä kaunotar kasvoi rakkaan Lyyli-tädin kuistilla, kun olin lapsi (Euphorbia milii).


 Mitäs tykkäätte tästä väri-iloittelusta?
 

Kahta puuta käyn aina katsomassa käydessäni kasvitieteellisessä puutarhassa. Toinen on liekkipuu ja toinen tämä Calliandra tweedii. Liekkipuussa ei kukkia vielä ollutkaan, mutta tämä kaunotar kukki iloisesti.


Näyttää tutulta tuo karvakasa!


Nyt päästiin kasvimaalle. Upea yrttimaa ja kasvimaa vievät sanat suusta, vain huokauksia kuuluu...






Täällä hortensiat olivat vahvassa kasvussa, nuppuja ei vielä näkynyt.


 Tuuli keinutti papyruskaisloja.


Aika oli palata hotellille, bussia hetken odottelin. Iltapäivä oli jo pitkällä.

Mukavaa hiljaista viikkoa teille kaikille!


 

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Toisenlainen matka, osa 2

...villasukan varsi, iloinen turkoosinkirjava lanka ja kahdenjapuolen puikot...bambua. 
Lanka soljuu sormien välissä. 
Kuumeinen mies peiton alta huutelee, aionko kutoa koko päivän, kun ulkona paistaa aurinko ja tuuli kohisee puissa. 
Voisit mennä merta katsomaan, aaltoja ja tyrskyjä. 
Rakastan aaltoja ja tyrskyjä! 


Mietin, voinko mennä...mene vain, 
kuului peiton alta, nukun sillä aikaa! 
Ota hattu mukaasi, ettei kasvosi pala, kuului myös. 
Ei minulla ole hattua mukana, vastasin. 
Ota mun lippalakki! ...vastustelin, inhoan lippalakkeja ja vyölaukkuja yli kaiken. 
No lippalakin otin, kameran, polvituen ja sauvat. 
Sanoin heipat ja painoin oven kiinni.


Kuljin länttä kohden rantabulevardia. 
Minut pysäytti hätääntynyt pariskunta 
- madame, teillä on nuo sauvat, voisimmeko lainata niitä, 
tuuli leikitteli rouvan lierihatulla ja heitti sen tuonne aidan taakse. Hattu pelastettiin ja matkani jatkui. 

Laskeuduin portaat rantaan ja aioin mennä tunnelia pitkin jatkaakseni kohti naapurikaupunkia. 
Tunneli oli suljettu. 
Talvella myrsky oli vienyt palan rantabulevardia mennessään ja piti kiertää pätkä yläkautta rantaravintoloille. 



Istahdin rantaravintolaan päästyäni hetkeksi tuolille 
ja tilasin marakujaBrisaa, 
parasta limsaa mitä tiedän ja kyselin tarjoilijalta 
onko loppureitti ehjä. 

Ei ole, vastasi tarjoilija. Pala puuttuu, meri vei senkin. 
Paras kääntyä takaisin. 




En antanut periksi. 
Tiesin, että siellä oli polku ylös ja ajattelin sen kautta jatkaa matkaa, jos en muuten pääsisi. 
No madame, sanoi tarjoilija, se on private area ja pitää olla lupa. Mene katsomaan, jos tapaat jonkun niin saat ehkä luvan...äh, monta kertaa siitä olen kulkenut ja aina ilman lupaa. 
Niin, Madeiralla ei ole jokamiehenoikeuksia. 

No jatkoin matkaa, näin polun, mutta jatkoin silti. 
Pala tosiaan oli pois, mutta neuvokkat matkaajat olivat tehneet 'rakennelmia' ja siellä minä sitten 
kiipeilin ja konttailin sauvojeni kanssa.
 Pääsin kuin pääsinkin taas ehjälle tielle ja matka jatkui! 

Kerrostumia tulivuoren purkausten jälkeen.



 
Vielä ennen määränpäätäni tapasin vanhan herran, 
tanskalaisen, 
voi ei oma ruotsini ei riitä tanskalaisen kanssa keskusteluun! 
No hiukan vaihdettiin ajatuksia, en tosin ymmärtänyt puoliakaan sedän sanoista. 
Hän kysyi, mistä olen ja kerroin että Tampereen läheltä Suomesta
....oooooh Finland, Tammerfors, Tammerfors, 
siellä on ystäviä ja setä halasi minua! 
Voi ei! 


No setä meni omalla rytmillään ja minä omallani. 
Pääsin tuttuun kalastajakylään Câmara de Lobosiin
ja istahdin sinnekin hetkeksi ennen paluuta paikallisbussilla. 


Matkani oli melkein seikkailu. 
Aurinko paistoi ja tuuli viilensi ilman. 
Keväinen etelän aurinko on salakavala ja polttaa vaalean ihon nopeaan, onneksi minulla oli se lippalakki. 
Hetken istuttuani kiipesin tien varteen, 
ostin lipun bussiin ja menin katsomaan potilasta...
hän olikin juuri herännyt, mutta tulisen kuumeinen, 
oli aika ottaa kipulääke.

Matka jatkuu...



Oikein ihanaista viikonloppua Teille kaikille!