lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kohta.

Mitä tapahtuisikaan, jos viikon verran yöllä ei olisi pakkasta ja päivällä ei sataisi lunta. 

Ihmeitä! 

Luonto odottaa malttamattomasti sitä hetkeä, 
sitä mekin tarhurit odotamme innolla...
odotamme ja odotamme!

Onkohan niin, että mahdollisen alkaneen ilmastonmuutoksen vuoksi vuodenkierto on muuttunut, kevät rasittavan viipyilevä, kesä mitä sattuu ja syksy pitkä ja lämmin, talvi oikukas, voi olla. 

Kevään lämpöä odottelen innolla. 

Torstai-iltana kiersin pihaa kameran kanssa herraseurassa. 

 
Melkoinen tuhina kuuluu mullan alta. 
Mutta ihmeen kaupalla luonnolla ja kasveilla on järki päässä, 
ne tietävät mitä on tulossa, eivät ryntää maan pinnalle ennen aikojaan! Jotain sentään Kivipellossakin kukkii, maltillisesti, mutta kun lämpöaalto iskee, silloin luonto pamahtaa kukkaan!



Päivällä upean puhtaan valkoinen kukka avautuu, illalla on taas aika sulkeutua kestämään jäätävä yö - krookus 'Jeanne d'Arc'.


Lumikellojen helinää viimein ja aika monessa paikkaa, tässä nivalis 'Flore Pleno'.


Näit oikein, keltaisia krookuksia Kivipellossa...olivieri 'Orange Monarch'.



Pakko puskea, vaikka tuoksu on .... kamala... keisarinpikarililja.


Kukkapenkkiin eksyneet valkovuokot jo kukkivat, 
metsässä olevat eivät vielä pitkään aikaan.


Kevään sinnittelijä, corydalis solida, pystykiurunkannus. 
Vielä ei nuppuja näy.


Ikisuosikkini, krookus 'Pickwick'.


Näitä sissejä olen monen monta kertaa käynyt peittelemässä, narsissivuokko haluaisi jo aurinkoa!


Kanadanliljat, lilium canadense, ihanat! 


Karvakasa - kylmänkukka pulsatilla vulgaris 'Rote Glocke' 
ihanan pehmoinen ja suloinen!


'Vanhan rouvan' turva, nyt myyrät eivät sitä nakeraneet, 
suojaus on ollut siis hyvä!


Tätä tarhaväriminttua olen jo hyvän tovin käynyt peittelemässä, mutta minkäs teet, peittojen alta silti pitää päästä kasvamaan, monarda 'Prairie Night'.


Täältä tullaan - paljon piikkejä pystyssä, kohta kilkattaa pikarililjojen kellot.


Appiukolla on syntymäpäivä 4.5., yli 30  vuotta olemme vieneet hänelle narsissikimpun omalta pihalta! Tästä pikkuisesta ei kummoista kimppua synny! Viiveellä siis mennään...


 ...hamstrasin keisarinpikarililjoja...hyvässä kasvussa jo, väri jälleen yllätys, varmaan keltainen!
 

Karvakorvatkin ovat heränneet, miniatyyrisiä vielä!

Tarhurin maltti on koetuksella, koska saamme lämmintä! Kukkia pitäisi jo olla enemmän! Ensiavuksi ostin orvokkeja.


...no ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Harmony'...


...scillat eivät pakkasta kavahda ja huomatkaapa tuo ihana pikkuinen kilkattaja tuolla vasemmalla yläkulmassa, sissi sekin!


Vaalean jouluruusun kukinta oli massiivi, nyt jo hiljalleen menossa ohi. Pakkanen kuritti senkin kukkia, tietenkin!


Sulo joogaa...





 Nöpö ottaa aurinkokylpyjä...

Automaatilla käy kuhina! Olemme saaneet vieraaksemme melkoisen parven järripeippoja, oikeasti varmaan parikymmenttä jos ei enemmänkin. Auringonkukan siemenet kelpaavat!


...hups, joku säikytti heidät...


Oikein hauskaa Vappua Teille kaikille!
Varmaan pian ilma lämpenee, toivottavasti!

Tiklejäkin meillä vierailee useita!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tankkausreissu

Viime lauantaina lähdimme tyttären kanssa retkelle Tampereen Super-messuille. Tuo voimakas laatusana on keikuttanut uskottavuutta aiemminkin - niin nytkin. Lähdimme kuitenkin avoimin silmin tutkimaan ja katselemaan. 

Tässä kooste mitä näimme...





 Keltavalkoinen koristelu 
Suomi 100 -teemassa 
karmaisi todellakin! 
Olisin ehkä voinut valita sinisiä ja valkoisia kukkia, 
ehkä orvokkeja ja hortensioita. 
Havujen käyttö oli ehkä puolusteltavaa toisaalta, olemmehan metsäistä kansaa olleet ainakin joskus.











Muoviruukkujen somistus oli aloitettu pontevasti ja sitten kesken kaiken väsytty, no hyvä alku kuitenkin!


Koivut hiirenkorvalla olivat pieni piristys, siis pikkuruinen!




Vahvaksi vaikutelmaksi vaatimattomassa yleiskoristelussa oli kukkien säästeliäs ja mielikuvitukseton käyttö, raskaat betoniharkot, värien leikistä en menisi puhumaan, 
kuorikatteesta ei säästelty. 
Vaatimaton on siis yleisarvosanani.  

Kiersimme myös erä- ja kädentaito-osaston. 
Eräjutut kiinnostavat meitä aina - jalkajouset ovat jännittäviä, perhokalastus näyttää sulavalta ja vaaput, ne ovat kuin koruja. Merimetson vaaput ovat niin kauniita, värit loisteliaita, upeaa suomalaista - ylöjärveläistä - käsityötä!


 Kädentaitomessuilla etsimme pukuja. 
Meille on tulossa huomattavan upeat juhlat ensi kuulla. 
Korut löytyivät, pukuja ei. 
Yhden koltun kesäksi kyllä ostin porvoolaisen Elmiinan standilta, sellaisen hepeneen. 
Nuo Modo-Mion korut olivat tosi upeita ja esillelaitto hiottua, tykkäsimme ja siksi mukaankin lähti jotain kaunista.



Uutena tulokkaana jäimme ihailemaan Lillanin ihanuuksia...melkein kuin Tukholmassa, pienemmässä määrässä vain. Lillanilla on Tampereella pop-up -myymälä eikä hinnatkaan olleet aivan mahdottomia.






Mutta se tankkaus! 
Monta kassia taimia löytyi luottotaimistoilta jälleen! 

Tommolasta satiinivaleunikon taimia viisi sekä ilmasipulin (edellisen vei kova pakkastalvi), no muutama suloinen metsäalppikellokin piti ostaa lisää. 

Pionien kodista sain tiskin alta kaksi kaukasianpionin tainta - niin keltaista - kaukasianpioni on niin ihana, superlemmikkini. Lisäksi kyytiimme hyppäsi myös 'Green Lotus' -pioni. Juttelimme myös heidän kanssaan taannoisista Tukholman messuista.

Perennataimisto Ekman on myös tankkauskohteeni - tällä kertaa hyppäsi kyytimme keltainen ja valkoinen ukonhattu ja muutamia Julian esikoita (niitä ei ole koskaan liikaa!). 

Tässä kohden vaitelias tyttäreni alkoi katsella minua hiukan vinosti, oli toimintaani jo Tukholmassa ihmetellyt - keltaisia kukkia Kivipeltoon! 

Aina on eroa keltaisella ja keltaisella, 
nuo ostamani olivat oikean keltaisia!!

Lisäksi ostin pelakuun taimia, maltillisesti tietenkin. Myyjän nimi - herran joka oli vihkiytynyt pelakuille tietenkin - jäi kirjaamatta ylös, mutta mielenkiintoisia ja hyväkuntoisia taimia hänellä oli myynnissä. Kolme tainta lähti mukaan - Sotaleski, Mårbacka (aito kai) ja Praisheur Beauty. Enemmänkin teki mieli, mutta järjen ääni vierelläni puhui viisauden sanoja!




Muutama siemenpussi täytyy aina ostaa, Niittysiemen on vakikohde kotimaisella messuretkellä.


Tänäkään vuonna en ollut vakuuttunut 
Tampereen messujen annista. 
Helmiä siis löytyi aika montakin ja mieleistä hankittavaa. Silti tuntuu, että yleiskoristelu sekä pääsääntöisesti myyjien standit kaipaavat vahvasti fiksausta. 
Puutarhamessuille toivon myös lisää puutarhaa, 
siis kasveja ja taimia - koneita, kalusteista ja härpäkkeitä on kotimaisilla messuilla jo riittämiin! 

Ai niin, sain kolme miestä hermostumaan heti messupäivän aamuna. Kuorikate on ollut vahvasti mielessä ja tarkkojen tiedustelujeni jälkeen sain kuulla, että kotimaisella tuottajalla (nimi alkaa B:llä) olisi saatavilla varmasti kotilovapaata kuorikatetta. No marssin kolmen herran luokse ja tiedustelin, onko heillä sertifikaattia kotilovapaudesta kuten B-yrityksellä - ja huh ja hih miten sedät hermostuivat! Puhuivat minut melkein suohon kiivauksissaan - heidän mielestään kukaan tässä maassa ei voi sertifioida katteitaan kotilovapaaksi, tarvitaan kai vaan yksi lintu paikalle, jonka jaloissa salamatkustajana kotilonmunat matkustavat ja niin kontaminaatio syntyy. 
Ostan siis hakettimen, siten kai saan ainakin tältä osin pihani pidettyä kotilovapaana!

Sellaiset messut olivat tällä kertaa...

Mukavaa viikonjatkoa!