perjantai 30. syyskuuta 2016

Lisää kukkasipuleita

Päätin olla maltillinen kukkasipuleiden kansa, olinkin tietenkin ja olen kai edelleenkin...mutta viime talven jääkausi, se kaikki tuho ja niin vähän kukkijoita! Olen tahtomattani hankkinut/istuttanut kukkasipulit sykleissä, ensin ensimmäinen erä, sitten toinen kottikärryllinen ja en sano tiukkaa EItä kolmannellekaan aallolle, skillat nurmikolle ostan usein alesta...ehkä jotain muutakin.


Tänään kaivon maan syliin noin 200 kukkasipulia...ei paljoakaan, mutta osa hankinnoista, 60 jäi huomiseksi ja vielä voisin jotain...skilloja ja posliinihyasintteja... Istutus oli tosi helppoa, kaksi päivää satoi, yhteensä 40 mm, maa oli pehmeä.

No tänään massiivi määrä sipuleista siis 100 kpl oli helmihyasintteja, ihanuuksia, ja sitten muuutakin...


Tulppuja! Voinen sanoa, etten aikonut tulppaaneja laittaa ollenkaan, mutta Tuulikki postasi niin ihanista tulpuista ja kävin ihan vain hiukkasen katsomassa Exoticin sivuilla...ja PAM tilaus tuli tehtyä herkuista! Viridiflora-tulput ovat ihania ja vaikka tunnetusti en ole keltaisen ystävä, tuo 'Golden Artist' on aika herkullinen, upea on myös 'Violet Bird' ja vastavärinä tumma 'Queen of Night'. Lapsuuden muistot papukaijatulppaaneihin saivat tilaamaan 'Eisenburgeja'. 

Tilasin myös huumassani myskihelmililjaa, mutta mitä sainkaan...tulppuja! Olen Straussin veljesten musiikin suuri ihalilija, mutta tämä tulppu 'Johann Strauss' ei oikein vetänyt vertaa myskihelmililja 'Golden Fragrancelle' mitä halusin, Exotic Garden oli tehnyt vaihdoksen ihan omatoimisesti, en ollut ollenkaan ilahtunut!

Ja sitten marhanliljaihanuudet!



Myös muutama pussukka...pikkunarskuja piti saada lisää, suosikkia 'Jetfire' ostin laarista suoraan luottopuutarhalta! Sieltä tarttui mukaan myös lumikelloa lisää ja sinistä tulppua, jotain blue...kukka kuvassa hyvin tumman sininen, ei purppuraan taittava kuitenkaan...en usko sen olevan sininen, mutta pakko oli muutama sipuli ottaa kokeeksi!

Kukkasipuleita jäi huomiseksi vielä muutama pussukka...


Keisarinpikarililjaa noin punaisena odottelen...


...ja tätä keltaista tulppua, vaikka se ei kukkisikaan, sen lehti on kaunis punareunainen liekkoava.

Vielä kukkii hieman Kivipellossa...

Pian ametistiukonhattu ...

...herkästi loppukesällä istuttamani neidonkurjenpolvi...

...sekä ihana narsissivuokko, niin pieni ja herkkä!
 Pionit sattuneista syistä leikkasin jo alas ja katoin ruohosilpun ja syksynlehtien sekoituksella, tein leikattujen versojen päälle sateenvarjon. Rytö, sanoisi vanha äitini, mutta keväällä uudet versot peittävät suojaavan katteen alleen ja madot hoitavat loput!



Komeamaksaruoho alkaa kukkimaan ihanan roosan sävyisesti!


Kiviaidalla hehkuu villiviini...


...ja marraskuun kaktus keittiön ikkunalla...




 Huomenna taas nautitaan syksystä, istuttamisesta, tuoksuista, upeista väreistä ja alkavasta lokakuusta!

Ihanaa viikonloppua!



lauantai 24. syyskuuta 2016

Valvontatehtävissä

Tämä syysaika on aika vaativaa vahtikissalle! Pitää huolehtia mamman touhuja (niitä riittää) ja kanojen asioista ja Sulokin vielä, raikulipoika seikkailee ties missä, ikuinen pentu...


No kasvihuoneet mamma tyhjensi viime viikonloppuna. Satoa tuli ja tuollaisiin lasipurkkeihin ne sitten laittoi, vähän oudon hajusia niistä tuli...myyrän tuore liha tuoksuu paremmalle! 

Tomaatteja ja yrttejä umpioituna.

Oho, onko päiväys mennyt jo umpeen? No ei, kierrätyskansi vielä hyväkuntoinen, vaikka jo aika vanha!
Tässä purkissa on omituisia aineksia: pieniä paprikoita (Lunchbox-lajiketta), valkosipulia, kapriksia (ei ollut krassinsiemeniä), omenahunajaetikkaa, suolaa, sokeria ja rósepippuria, noitasoppaa siis!

Kaikissa kannet lommollaan ja alipaine.
 Tänään kai kasvihuoneet pestään eli heinäpatjat tietenkin kastuvat ja päivänokosille kasvihuoneeseen ei siis ole asiaa, no onneksi muita paikkoja löytyy.

Ja kanat! Niillä riittää puuhaa. Pihan tanner on moneen kertaan katettu jos vaikka milla heinällä ja katteella, mutta kaikki pitää tonkia ja tutkia, heinät ovat saaneet kyytiä. Mukavaa että sulkasakki kuitenkin pääsee vielä ulos ennen talven tuloa ja siitä nekin tuntuvat nauttivan niin Tarmo, kukkopojat, 

...kanat ja pienet tipuset...



Kuvassa seitsemän salapesän pikkutipua, molemmat mammat ja kaksi aiempaa vaaleaa isoa tipua, yksi vielä seikkailee jossain.

Ulkona myös vanha brahma-matriarkka, vaikka sillä on ikää jo lähes 10 vuotta...vanha jaksaa, arvokkaasti!


 Sää viilentyy, onneksi kovin kylmää ei vielä ole ja turkki suojaa, mammalla kukkiikin vielä joitakin mukavasti puskettavia kaunottaria!

Aurinkoista viikonloppua!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Sitä muuta

Aika vähän toisesta rakkaasta harrastuksestani tänne blogiini olen kirjoitellut, nyt voisin, uusi alku...haastava alku...toivon että lopussa kiitos seisoo sitten joskus!

Kuvan sain opettajaltani, siirsin sen vapaalla kädellä suurentaen paperille ja siirsin sen maavärejä apua käyttäen piirtämästäni voipaperikopiosta laudalle, isolle laudalle. Tuo piirtäminen kuvasta vapaalla kädellä suurentaen on aika haastavaa. Näyttää vielä aika vaatimattomalta, mutta kunnes saan värit, valot ja varjot sekä kullan paikalleen niin varmaan sitten voi näyttää paremmalta!



Tällainen siitä pitäisi joskus tulla.



Pari muutakin työtä on vielä kesken. Tykkään kuljettaa matkan varrella useita töitä. 

Ksenia Pietarilaisesta puuttuu kirjoitukset ja vähän maalattavaa...kirjoitukset olivat, mutta pesin ne pois kullan päältä, ne eivät miellyttäneet silmääni. Onneksi nyt on tuoretta valkosipulia, sen mehun avulla saan kullan pintaan tekstin kirjoitettua siististi.


Kultahiuksisesta enkelistä kirjoitukset...ja vähän muutakin.


Konevitsan Jumalanäidistä vähän enemmän, laskosten kultausta, kirjoitukset...


No kaikki aikanaan! Tämä maalaus on sielun lepoa, ajatukset rantautuvat vastarannalle kuten puutarhatöissä, tätä harrastan talvella kutomisen, kanojen ja puutarhahaaveilun lisäksi.

Joko Sinun talviharrastukset ovat alkaneet?

torstai 22. syyskuuta 2016

Arvotavaraa

Hiljalleen hiipivät pelakuut kohti ovea, viimein sisälle suojaan hallaa, kylmää viimaa, talvea! Olen tietoisesti pelakuita kasvattaessani tehnyt rajan talvetettaville ja kesäkukiksi kasvatettaville pelakuille, mutta tuo talvetettavien osuus vain paisuu ja paisuu! Miksi kukaan puutarha-alan ammattilainen ei laita lehteen ilmoitusta - talvetan pelakuusi ja palautan ne keväällä nypittynä, mullat vaihdettuna ja elävinä! Olisin vakioasiakas ihan varmasti! 
Ahdasta!
Rakastan pelakuita, en pelkästään kukkivina vaan myös ihanina lehtimuotoina. Valkoiset pelakuut eivät niinkään kiinnosta, mutta jokunen mahtuu joukkoon ja vallankin tuohon 'Maryyn' ihastuinkin. Harmillista vain että kirjavalehtisten talvettaminen ei ole ollut vahvinta alaani, samoin kuin kantamuotoisten pelakuiden, mutta yritän taas ja toivon parasta! Lisävaloa täytynee antaa ja olla tarkempi veden kanssa...

Tällaisia kaunottaria muutti sisälle.

'Suvikumpu'

Dr. Ingrid
Kr. Mary kiharaisen kerrottu


'Siperialainen', oikeaa nimeä en tiedä, mutta uskomattoman kestävä tapaus...lähtöisin kummitytöltä ja kiertäen Mustikkamummon kautta meille...

'Wera'
'Edwards Finn'



'First Yellow'


Nämä vielä värjöttelevät harson alla, mutta sisälle nekin ovat muuttamassa, kunnes saan lasihuoneen viikonloppuna pestyä ja pääsen purkittamaan pelakuut pienempiin purkkeihin.
'Els'
villipelakuu, nimetön
'Mårbacka'
'Prins Nikolai'


'Lasse' valkoinen, vanhetessaan heteet muuttuvat kirkkaanpunaisiksi.
 Nämä ressukat jäävät kesäkukiksi! Ne kasvatin siemenestä, niiden piti olla vanhanaikaisia kirkkaan punaisia! Koko pussista tuli vain yksi kirkkaanpunainen, harmillinen sekaannus, jällen!


Pelakuiden talvettaminen on aika mielenkiintoista puuhaa! Joidenkin taimien kanssa talvi sujuu vihellellen ja toisten kanssa taas ei! Erittäin helppoja talvetettavia ovat 'Els', Mårbacka', Prins Nikolai', 'First Yellow' ja tuo siskolta saatu 'Siperialainen' (nimetty juurikin kasvin kestävyyden mukaan omatoimisesti).

Pelakuiden talvettamista pistokkaina suosittelen lämpimästi! Tänä syksynä en pistokkaita ehtinyt/saanut aikaiseksi ottaa, mutta aikaisemmilta vuosilta on kokemusta ja esimerkiksi tuo 'Suvikumpu' talvehti upeasti pikkutaimena viime talven kukkien sitten niin upeasti koko kesän! Ja tilankäytön kannaltakin pistokkaiden kanssa on helpompaa, mutta raskiiko emokasvia laittaa pois, se taas on toinen juttu!

Onneksi talvenselkä taittuu kuitenkin aika pian ja mukavaa, että kukkatouhuja talveksikin riittää. Toivotaan parasta, että mahdollisimman moni pelakuu, pielikki, kestää talven yli!

Mukavaa torstaita!