Lempeää laskeutumista

 Mörökölliaika on siis alkanut minulla ja luonnolla. En kommentoi kellojen viisareiden vääntöjä, koska se ei vaikuta oikeastaan millään tavalla minuun, mutta nyt kun luonto on riisuuntunut juhlahepeneistään, olemme luonnon kanssa yhtä - sävyt lempeitä, lepotila on alkanut, aurinko ei pakota siristelemään silmiä - nyt siis lataudumme yhdessä uutta kasvukautta innolla odottaen.

Kiersin hiukan kameran kanssa pihassa. Pensaat on verkotettu, viimeiset kasvien siirrot on tehty, kolme pionia on vielä matkalla ja niillekin on paikka jo valmiina, alppiruusut (rhododendron) näyttävät sen odotuksen tunteen, jota kohti hiljalleen olen matkalla eli kohti uutta kevättä. No tietenkin pientä puuhaa on aina, mutta suurimmat jutut ovat jo valmiina, ellen keksi taas jotain uutta - sekään ei ole mahdottomuus.

Metsäpuutarhan alppiruusuja

Alppiruusu 'Pekka' odottaa kevättä jo kovasti.

Pohdin mielessäni eilen verkottaessani viimeisiä puita, että mitä keksin metsäpuutarhan alppiruusuille suojaksi, nyt kun niitä on useampi - alelöytöjä ovat. Kun vanhan kanalan aitaus otettiin pois, mies jätti minulle 'jos tarvetta on' palan kanaverkkoa - hiukan tuollaista korkeampaa. En aluksi keksinyt sille oikein mitään tekemistä, mutta eilen valkeni! Tuossa se nyt on atsaleojen suojana ja onhan siellä yksi ale-alppiruusu myös, se pitää peittää keväällä. Isäntä vain mietti, että josko lumi painaa verkon kaunokaisten päälle eli pitää laittaa tukipuita vielä, mutta tämä suoja ensi hätään, sillä kauriit ovat jo liikkeellä!

Pieni alppiruusun taimi 'Nikodemus'

'Bloombux'

Myös pienessä alppiruusu (Rhododendron) 'Bloombux' :ssa on nuppuja

Puimalanmäen alppiruusut 'Mikkeli' ja Pohjolan tytär' ovat niin vehreitä. 'Pohjolan tyttäressä' oli myös syyskukinta.

Pikkuruinen 'Mrs Nancy Dippel' on vielä vihreänä, pienestä koostaan huolimatta se kukki ensikukinnan keväällä.

'Mrs Nancy Dippelin' vieressä on vahvasti vehreä kangasvuokko (Pulsatilla vernalis)

Tuossa samassa atsalean ja tuon vuokon takana kiven suojassa on ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum 'Serotina') ja Akebia quinata, joka saa villaa ylle talveksi Austin-ruusujen kanssa.

Rytörinnettä kasvimaan suuntaan...

Vihreä virta eli mehiparta (jovibarba globifera) kiven päällä ja kyljessä, tykkään tuosta kovasti!

Rytörinteen suuntaan mentäessä atsalea  'Vanha rouva' on pitänyt vielä kauniin syyspukunsa yllään.

Rytörinteessä onkin tapahtunut yhtä ja toista syksyn aikana. Tuossa putken vieressä kasvanut isohirvenjuuri (Inula helenium) muutti toiseen paikkaa, ja tuo tyhjä kohta odottelee ruusua, eli uudelle Austin-ruusulle on siinä paikka. Aivan tuolla putken kohdalla on uusi puupioni paeonia delavayi. Ja jos oikein tirkistää, tuossa viimeistä kukintaansa lopettelevan 'Lady of Shalott':in vasemmalla puolella näkyy pikkuruinen rhododendron camtschaticum, joka sekin kukki alkukesästä (valkoinen nimisäle). 

Syksyinen Rytörinne

Ja matka jatkuu kasvimaalle, jossa on siis kaksi uutta lavakaulusta. Toiseen ostin alesta aiemmin kolme pensasmustikkaa ja eilen siirsin toiseen isosta pionipenkistä kolme pensasmustikkaa (Vaccinium corymbosum).

Mörökölliaika on siis alkanut ja kudin on puikoilla eli  Linka Neumannin 'Alasuq'. Värimaailma näyttää sähkövalossa sangen reippaalta, mutta luonnonvalo muuttaa sävyn juurikin sellaiseksi kuin pitääkin. Tänään laitoin sellakan uuden ikonin kullattavalle alueelle ja kultaan sitten tiistaiaamuna, mixtion, jota käytän on siis 12 tunnin eli kulta lasketaan 'sitten kun hius ei enää tartu mixtion-alueelle' noin 12 tunnin kuluttua. Kultaaminen onkin kivaa ja sitten pääsen taas maalaamaan. Pyhä Nikolaus -ikoni alkaa valmistumaan.

Meille on tulossa - yllättäen - vauhdikas viikko, kaikenlaista tekemistä siis ja tyttären perheen muutto. Saan kolme reipasta Murua ja yhden sydänkäpy-Murusen (ikää 1,5 kuukautta) viikolla eli aivan ihanaa!

Lempeää lokakuun loppua sinullekin!

💚

Kissanpoikia ja kuorsaavia hevosia

 Kivipellon sivuilla on ollut hiljaista. Syynä siihen on ollut mökkiremontti, joka etenee. Meillä on siis melkoinen touhu päällä, isäntä tekee remonttia, minä laittelen ruokaa ja mökkipihaa sekä olen firman tulivastaava - saunan ja takan lämmitys kuuluu minulle eli puuhaa riittää. Välillä teen kotiin täsmäiskuja - kastelua, kylvöjä ja istuttamista, ruokkoaminen on jäänyt hiukan huonolle tolalle, mutta senkin aika on aivan tuossa tuokiossa.

Samettikurjenmiekka (Iris leavigata) oma siemenkylvö, ensikukinta, hiukan epäilyttää kuitenkin, onko lajike oikea!

Vein mökille ison juurakon iris pseudacorus 'Variagataa' se on hyvin kaunis vaikka ei kukkisikaan. Jaoin juurakkoa kolmeen eri paikkaan, luonnostaan siellä kasvaa iris pseudacorusta.

Tänään ja huomenna on siis kotipäivät ja nyt laitan tuulemaan. Pelakuut ja lehtikaktukset muuttavat ulos, lavakaulusmaan laitan kuntoon, kasvihuoneessa on pientä laittoa vielä ja pyykinpesua riittää.

Mutta ne kissanpojat ja kuorsaavat hevoset. Meillä on maatila mökkinaapurissa. Siellä heillä on kaksi emokissaa ja toisen pennut tulivat eilen aamulla kuvausreissullani tervehtimään, yksi niistä lähti mukaanikin ihan perässä kulkemaan, palautin sen kotiinsa ja kävin talon isännältä kysymässä, josko kaksi kollipoikaa olisi vapaan, ei ollut. Meidän vanha Nöpö oli samasta talosta kotoisin. Naapuritilalla on hevoshotelli eli laitumella on 19 hevosta kesää viettämässä, ovat upeita eläimiä ja kaiholla muistelin ratsastusretkiä upealla eläimellä ilman satulaa...

Aivan kuin meidän Nöpö pienenä!

No kotona kukkivat pionit, neilikat ja iirikset, toki muutakin. Sateet ja viikonlopun jopa helteinen sää on herättänyt kaikki kasvuun. Tänä istutuskautena on tapahtunut sellaista, jota en ihan äkkiä muista tapahtuneenkaan - kun taimet/siement ovat maassa, on alkanut satamaan, eli yläkerran isäntä on pyytämättä hoitanut kastelun. Kasvimaalla on nyt hyvässä kasvussa kesäkukkamaan asukit, herneet, pavut, maissit, kurpitsat ja kaikkea muutakin. Tämä on ihan parasta aikaa ja hyttysiäkään ei ihan kauheasti ole ollut, tuulinen sää on siitä pitänyt huolen.

Hiukan kukkakimaraa...nyt on pionien, iiristen ja neilikoiden kukkajuhlien aika!

Paeonia 'Blushing Princess' ensikukinta

P.rockii

Iris germanica 'Hiisi'

Nimetön iris germanica

Iris germanica 'Immorality'

Kivipellon perinneiiris

Elleninneilikka (dianthus 'Ellen') ja atsalea 'Ruususen Uni'

Iris germanica 'June Rose'

Paeonia 'Krinkled White'

Ruusuorapihlaja aloittaa kukintaansa!

Varjorikko (Saxifraga umbrosa)

Ja sitten yksi mietinnän kohde! Asia koskee siis pionia. Kyseessä on siis selkeä yhteisnimityksen 'kiinanpionin' alle kuuluva lajike, MUTTA mikä. Olen tätä tutkinut kirjallisuudesta ja netinkautta, ottanut yhteyttä pioniyhdistykseen ja Taivassaloon. Vastaus, jonka tiesinkin jo, että kyseessä on paeonia lactiflora, kiinanpioni, mutta kiinanpionien kastiin kuuluu iso joukko kiinanpioneita eli voisiko tämä kuitenkin olla se mistä Pionivaarin kanssa joskus juttelin eli valkokiinanpionin, jota Pionivaarin Matti Uusi-Hongon pojan mukaan ei ole olemassakaan. Uutta vastausta heiltä en ole saanut. Tarkennuksia siis kasvin habitukseen: kukka pienehkö, kukkatertussa jopa yhdeksän nuppua ja kaikki kukkivat lähes yksinkertaisin kukin, kasvia ei tarvitse tukea, niin vankkavartinen se on, aikainen, terve, kestävä eli se omaa kaikki pionille toivottavat ominaisuudet. Tällaisista pioneista olen nähnyt videon, joka on otettu Kiinassa, eli mahdollisuus tuohon valkokiinanpioniin voisi olla ja kun kukkaan tulee hento vaaleanpuna kukinnan jälkivaiheessa, no en ole rohkea, mutta en tyydy tuohon pelkkään paeonia lactifloraankaan. Kaunis kasvi kuitenkin! Mitä mieltä sinä olet?

Sain viestiä Taivassalosta ja tämän valkoisen pionin kanssa onkin aika mielenkiintoiset paikat: heillä on pihassa pioni, joka on lähtöisin Kiinasta saapuneesta siemenestä vuosia sitten ja siemenerässä, joka heille saapui luki vain P.lactiflora. Pionista on pieniä määriä myyty jakotaimia, tämä ehkä voisi olla yksi niistä - tosin hinta on ollut kallis ja en muista ostaneeni kovin kallista pionia kertaakaan silloin ennen (muitakin menoeriä oli useampia). Mutta Taivassalossa kasvaa lähes identtinen pioni kivikasassa eli sekin sopii hyvin, nämähän ovat lähtöisin sellaisilta seuduilta, joissa maaperä on juuri tuollainen.  Asiaa he selvittelevät kausikiireen jälkeen - todella mielenkiintoista! Lähettelimme kuvia puolin ja toisin vertaillaksemme taimiamme.

No nyt aika aloitta puuhat! Mukavaa Juhannusviikkoa Sinulle!

💚

Puskajuttuja II

 Kiertelin päivän hämärässä pienessä metsäpuutarhassani ja mietin itsekseni, mitä kaikkea työlistalle uuteen hienoon puutarhakalenteriini voisin jo alkaa laittamaan. Metsäpuutarhassa on siis lisää puskia, pääosin siis rodoja ja joitakin erikoispuita sekä jokunen kärhö ja pari köynnöshortensiaa. Keväällä metsänpohjan täyttää sini- ja valkovuokot sekä kielot kukkivana mattona.

 

Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris) kaipaa leikkausta.

Metsäpuutarha sijoittuu pihallamme pohjoisen puolelle taloa lähelle tietä. Kasveja ja näkymää tielle suojaa kiviaita, kivet tietenkin kaikki on pihapiiristä ja pellolta kerätty - isot ja pienet. Halusin sellaisen metsäpuutarhan, siis metsän, joka on aika lähellä luonnontilaa. Esimerkkinä muutama isompi puutarha.

Kesä

Syksy

  Rodoja tuossa metsässä on parisenkymmentä, hiljalleen niitä lisäilen ja vanhimmat ovat jo kasvaneet kokoa, pienimmät ovat lähes parikymmensenttisiä - ne ovat havupeitteen alla suojassa talvelta ja kevään ahavalta. Atsaleoja on tarkoitus metsääni myös istuttaa, tammikuulla aloitan siemenkasvatuksen Mustilan Arboretumista tilaamillani siemenillä.

Olen suuresti ihmetellyt alppiruusujen (Rhododendron) - rodojen kuten niitä nimitän tuttavallisesti - kestävyyttä ja uusiutumisvoimaa. Omat alppiruusuni ovat olleet mäntyjen ja kuusten suojassa kevään ahavalta viime kevääseen saakka, mutta jostain ihmeen syystä viime kevään ahava luikerteli haavoittamaan kasvejani ja mietinkin ensi kevään suojauksia hiljalleen. Myös trimmerin kanssa kulkenut tarhurin mokoma on pariinkin otteeseen vaurioittanut pieniä rodo-ressukoitua, mutta ne ovat toipuneet, kasvattaneet uutta versoa paljonkin! Puimalan rinteen alppiruusut kärsivät varmaan eniten viime kevään ahavasta ja olin lähes varma, että menetän ne - mutta ei onneksi! Kasvit uusiutuivat, kasvattivat lehtiä ja kukkivat hiukan jo syksyllä, lajikkeena siis Rhododendron 'Pohjolan tytär'. Yksi nuppu aikoo vielä tänä syksynä kukkia, mutta talvi taitaa ennättää ensin! Tuossa rinteessä kasvaa siis 'Pohjolan tytärtä' ja yksi 'Mikkeli', joka ei siis saanut ahava-vauriota keväällä lainkaan, vaikka kasvoivat vierekkäin!

 

Alppiruusu (Rhododendron) 'Pekka'

 Omassa metsäpuutarhassa alppiruusupuskia on eri ikävaiheisia ja muutaman ensikukintaa odottelen. Metsäpuutarhassa kasvaa toistaiseksi vielä vain yksi atsalea - Vesa Muurisen risteyttämä Vesa-atsalea ja erilaisia havuja: kultakuusi, kanadanhemlokki, surukuusia, käärmekuusia, serbiankuusia, sembramäntyjä, pikkuruinen korkkipihta, serbiansurukuusi,  ... Myös satoa tuottava kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) 'Annikki'.

Kanadanhemlokin ostin 'piikkiperennana',olin puunostokiellossa ja halusin tämän hemlokin...

Metsäpuutarhani laajenee hiljalleen joskus liittyen syötävän metsäpuutarhan ja pähkinämaani kautta pieneen arboretumiini. Omenapuulehto on aivan alueen vieressä eli sekin kasvaa samaan yhteyteen. Hiljalleen aluetta kasvattelen. Eli haaveita riittää paljon: atsaleoja, rodoja lisää, saniaisia, metsäperennoita lisää, syötäviä kasveja...haaveita, lapionpistoja ja kivenkankeamista riittää...onneksi! 

 

Palaan aiheeseen keväällä uudelleen, kun kukat taas puhkeavat kukkaan!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Puskajuttuja I

Oikein ihanaa 1. Adventtia kaikille ja Joulun odotusta!  

Talvipäivän seisaus on 21.12., päivä on silloin lyhimmillään, mutta sehän ei meitä haittaa, kun seuraavana päivänä onkin kevään ensimmäinen päivä - se hetki joka aloittaa kevätmietteet viimeistään! 

 

Olen siis vuodenaikaihminen ja tämä pehmeä hämärä ei minua haittaa ollenkaan, päinvastoin saan siitä energiaa tehdä vaikka mitä! Tänään on jo pikkujoululounas syöty, isännän kanssa oltiin rusakkojahdissa ja saalista saatiin, tein tiukemman vitosen lenkinkin tänään ja vielä ajattelin korttejakin tehdä ja hiukan kutoa. Päivä on taas menossa siivin!

Muutama esikko (primrose) kukkii vielä ja huomasin, että kauriit ovat potkineet kukkamaata ja yksi liljan sipuli on muutamaan kertaan nostettu maasta ylös, onneksi ei ole syöty!

Mutta pihassa puhelimen kanssa hiukan kuvasin ja kuvien laatukin on heikohko - toivottavasti ei haittaa! Rytörinne taas jostain syystä kutsui ja Rytörinteen puskat. Nyt ruusut saavat nukkua talviuntaan, mutta atsaleat ja magnoliat, tosin niitä ei ole montaa. Atsaleojen hankintaa on listalla ja siemeniä jääkaapissa odottamassa kylvöä. Magnolioista tykkään ja niitä varoen hankin, meillä on niitä kolme tällä hetkellä.

Rytörinne on siis ensimmäinen mummopuutarhan kohde ja sinne olen laitellut muutaman atsalean. Puistoatsalea 'Ruususen uni' (Rhododendron) otti viime kesänä kasvupyrähdyksen ja nyt siinä on aika paljon nuppuja - ehdin verkottamaan sen ennen rusakoiden ja kauriiden vierailua! 

 

Atsalean juurelle on alkanut kasvamaan Elleninneilikka (dianthus 'Ellen').

 Uusina tulokkaina on Rhododendron 'Illusia', jossa kukintaa on myös odotettavissa. Illusian viereen laitoin siemenestä kasvattamani puupionin (Paeonia), jolle toivon myös lempeää talvea. Ison kiven vieressä ruotsinköynnöskuusaman 'Serotina' (Lonicera periclymenum) vieressä kasvaa pieni, mutta terhakka Rhododendron 'Mrs Nancy Dippel', jonka  peitin talviunille havujen alle, jotta kauriit eivät sitä söisi!

'Illusia'

Havujen alla 'Mrs Nancy Dippel'

 Rytörinteessä on myös pari magnoliaa. Niiden kukintaa odottelisin kovasti, mutta luulen, että odotus venyy pitkäksi. Japaninmagnolia 'Vanha Rouva' otti kesällä myös kasvypyräyksen ja se sai olla myyriltäkin rauhassa - ykden Vanhan Rouvan myyrä tappoi kostoksi, kun tuhosin sen talviruokavaraston. Toinen magnolia on 'George Henry Kern'. Se on venähtänyt kovin ja en laitan ollenkaan pahakseni, jos siitä kasvaisi tosiaankin puu - eli lempeitä lumia sillekin toivon.

Olisiko tuossa nuppu?

George Henry Kern, ainakin 2 metriä korkeutta jo.

 Rinteen aluskasvillisuus - mehikasvit, neilikat ja kissankäpälät ovat edukseen tällaisessa valaistuksesa ja kosteudessa ja ovat todella rehevät ja mehevät, josta olenkin niin iloinen! Leukotin (Leucothoe fontesiana) tilanne hieman huolestuttaa, mutta laitan sillekin vielä suojan talveksi ja toivon parasta!

 

Leuchothoe fontesiana

Pari kuvaa Rytörinteestä hieman eri suunnista.

Otan keväällä uusia kukkivia kuvia, jolloin rinteessä kukkivat nuo atsaleat, kanadanvuokot, kevättähdet ja kaikki muut ihanuudet!

 Olen siirtynyt nyt kalenteriaikaan ja aion ottaa itseäni niskasta kiini, kirjata hankinnat huolellisemmin ja laittaa kalenteriin yhtä ja toista tärkeää! Pihakalenteri on siis kyseessä ja se saapui viime viikolla ihan tilattuna, eli ei ole maksettu mainos! 

Pikkujuttu vielä - kasvihuoneen eteen kurjenpolvi on tehnyt tuhottoman määrän siementaima kasvaen matalana mattona - joskus niinkin! 

Toinen pikkujuttu vielä - olen kiitellyt harjaterästä ja sen keksijää! Harjateräs on puutarhassa niin monipuolinen monessa paikassa (tosin minulta muutama salon pätkä aina joskus katoaa, vaikka niitä varastoidessani piilotan isännältä, joka tykkää niistä myös)

Pihapuuhat ovat nyt huikan talvilomalla, ehkä haen havuja vielä metsästä - nyt niitä on, kun niin paljon tuulikaatoja tuli myrskyjen aikaan.

Oikein mukavaa joulukuuta myös Sinulle!

💚