Heinäkuun alun juttuja

 Kesäkuu meni vauhdikkaasti ja heinäkuu alkoi melkein yllättäen. Kesäkuu täyttyi mukavista puuhista ja puuhat jatkuvat. Sadetta kaipasin ja nyt toivon, ettei taivaallinen hana jäisi vuotamaan liiankin kanssa. Ukkosilta olemme säästyneet, onneksi.

Pionien kukkajuhla oli upea! Se alkoi siis 19.5. paeonia japonican aloittamana, sitä seurasivat muut vuorollaan ja nyt kukkivat siis lactiflorien  sivukukinnot, osa itoheista ja viimeisimmät kiinanpionit. Kirjoitan myöhemmin pioneista ja kuluneesta pionien kukkajuhlasta, mutta tässä viimeiset kaunottaret - 'Sonoma Halo' (joka jaksaa kannatella valtavia, sateen kastelemia kukkiaan), lähes puhtaan valkoinen 'Elsa Sass' (paeonia lactiflora) ja 'Mercedes' (double blush pink p.lactiflora) - todellisia kaunottaria!

Sonoma Halo

Elsa Sass

Mercedeksen loppukukinta, pioni Svarte Petter on vieressä.

Liljojen kukinta on myös alkamassa ja suuri rakkauteni kanadanlilja (lilium canadensis) on kukassa on ilokseni sen kasvusto on lisääntynyt, kuten myös upean michiganinliljan (lilium michiganense). Pidän hyvin paljon näistä nuokkuvista liljoista! Marhanliljojen kukinta oli odotetusti vaisu, kasvuaan ainoana rauhassa saanut 'Claude Shride' kukkii upeasti. Muut vahvistivat sipuleitaan tämän kesän. Varjoliljat (lilium martagon) kukkivat myös aika vaisusti. Omenapuulehdossa oli vain muutama kukkavana kukkien vaaleanpunaisilla kukillaan ja etupihan valkoinen yhdessä kukkavanalla. Luulen, että talvella oli osuutta näiden vanhojen varjoliljojen kukinnan vähäisyyteen.

Kanadanlilja on lähes veistoksellinen!

Hiukan pelkäsin, kuinka etupihalla kasvavat tikankontit (Cypripedium) ovat selvinneet talvesta. Epäilykseni oli turhaa, sain kukinnan kahdella kukkavanalla. Tikankontit ovat aika pieniä vielä, mutta toivon niiden vahvistuvan! Myös maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) on kukkinut jo pitkäänkin. Molemmat ovat saaneet kasvupaikan etupihan sisääntulon penkistä. Penkki on varsinaisesti helppohoitoinen, siinä kasvaa nyt hyvinkin rehevästi perhoangervo (Gillenia trifoliata), clematis mandhurica ja kissanhäntäkukka eli komealuppio (Sanguisorba hakusanensis). Penkissä on myös vuokkoja ja kevätkukkijoiden jälkeen oli vuorossa 'Himalajanvuokko' (Anemone rivularis' ja tänä vuonna se kukkikin usealla kukalla. Penkkiä reunustaa kuunliljarivistö (Hosta), joten reunan siistinä pitäminen on sangen helppoa.

Haaveilin kasvimaan siivoamisesta, mutta sateen vuoksi se siirtyi. Minulle oli jostain syystä kertynyt kasa päättelemättömiä villasukkia (12 paria) ja ne sitten päättelin ja viimeistelin muutenkin. Päättely ei siis kuulu lempipuuhiini.  Toivon todella, että saa selkenisi ja pääsisin kasvimaalle. Perkaaminen on aika mukavaa puuhaa - mieluummin siis siistin kasvimaata kuin päättelenlanganpätkiä. Siis toive sinne pilven reunalle: hana kiinni, kiitos!

Lempeää alkanutta heinäkuuta sinulle! 

💚

Helmikuuta vielä hetki

 Sää on todella hyvin sulattanut lumia, vaikka välillä öisin onkin ollut pakkasta.

Lunta riittää silti!

Ojat tulvivat ja teillä on pelottavan suuria lätäköitä, onneksi suurimmat polanteet ovat hävinneet. Meilläpäin aurauskalusto on tehnyt hyvää työtä, tiet aurattu oikein huolella, jopa ojienkin päältä, eli pitää ajella keskellä tietä ettei humpsahda ojaan!

Tänään alkoi kevät täällä Kivipellossa. Hain taimimultaa, perliittiä ja vermikuliittia. välttelin kukkasipuleiden ja juurakoiden ostoa, siemenhyllyt kiersin kaukaa, nyt ei tarvetta niille ollut - paitsi, ihan pikkuisen ostin kyllä, lukinliljan sipuleita neljä kappaletta ja ainakin minulle uuden kasvin - piha-amarylliksen sipuleita - vaaleanpunaisen ja valkoisen. Pussissa niillä oli jo valmiiksi sivusipuleita, eli täyttyvä ruukku on toiveissa. Onko sinulla niistä kokemusta?

Neulonta jatkuu. Linka Neumannin Hopi-neule pääsi kylvystä ja Jääkarhu meni puikoille.

 

Hopi

Jääkarhu

 Nautin kutomisesta ja värien leikistä niin kovasti! Jääkarhuun tuleekin oikea värileikki 😉

Ai niin, tomaattien ystävänä minun täytyy näyttää teille ihanat tomaattitumput. 

Sisarelleni esitin vienon pyynnön tomaattitumpuista. Hän on todella taitava käsityöihminen eri tekniikoilla, kirjoneuleiden suunnittelija ja tekijä, joten lopputulos oli mielestäni upea. Tumput lähtivät lahjaksi puutarhaystävälleni Tomatmammalle, ajattelin, että ne lämmittävät hänen sekä hänen miehensä käsiä koiralenkillä heidän lapinkoiriensa kanssa.

 💗

Mukavaa helmikuun loppua Sinulle!

Yritetään pysyä pystyssä liukkailla teillä!

Ihana marraskuu

Voisi kai sanoa, että marraskuu on pitkä, pimeä ja sateinen. 

Marraskuu on minun kuukauteni, vaikka olenkin lokakuun lapsia. Syntymäpäiväni aikoihin viime kuulla 

 koin elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen

 ikäkriisin - voitteko kuvitella, täytän 26 vuoden päästä 85 vuotta. 

Asia masensi minua suunnattomasti ja hain lohtua ihmisiltä, joiden kuvittelin ymmärtävän tuskani. Mutta arvatkaapas mitä, hehän olivat suunnattomat huvittuneita asiasta, loukkaannuin. 

Tapasin onnenkantamoisena yhden supermummon 

- 79 - vuotiaan 'ikivanhan'. 

Hän antoi kriisiini hyvän terapian 

- älä hautaa itseäsi ennenaikojaan! 

Se paransi kriisini...kirjoitan tästä myöhemmin lisää.

Mutta syksy on ollut täynnä tekemistä. 

Valmistautuminen jouluun on ollut rakkain puuha, 

joka onkin jälleen vienyt aikaa. 

Korttitalkoot menoillaan, lahjojen hankinta hyvässä vauhdissa ja Tampereen kädentaitomessut, runsauden sarvi jossa tassuttelin tehden 'maltillisia' ostoksia lähes neljä tuntia ja sitten puhti loppui. 

Tein monta hyvää päätöstä ennen messuille menoa. 

Listasin muka mitä tarvitsen, 

mutta tarpeitapa syntyi koko ajan lisää - no sen verran rajallinen olin, että suurimmat hankinnat kohdistuivat korttitarpeisiin. Lankaa päätin olla ostamatta ainuttakaan kerää, 

kilo Novitan 'Usvaa' tuli kympillä mukaan ja trikoota, 

johon ihastuin - löysin siis mieleiseni trikooloimeani varten. Nukkekotimessut oli pieni pettymys, 

pienoisrautatiet olivat hienoja, mutta eivät sytyttäneet. 

Jälleen heräsin eloon, messuilla näin muutamia ihania tuttuja ja paljon kässäherkkuja. 

Alla pikakatsaus messuista:

Himmeleitä Raahen Taitopajalta.

Pitsinnypläystä joskus kokeilen...

Lankavan standilla viihdyin - taas. Tarpeet tuollaiseen karvakuuseen muutti meille (valkoinen ja harmaa), teen ne joksikin jouluksi.

Pirkanmaan Taitokeskus. Siellä sain tuen ikäkriisiini ja paljon erinomaista opetusta Minnalta ja Tainalta opetellessani mattoa kutomaan - kaunis kiitos Teille molemmille! Melkosia kädentaitajia Taito-keskuksissa onkin ympäri Suomen!

Nukkekodit ja Barbit. 
Meillä on juurikin tuollainen samanlainen nukkekoti odottamassa remonttia ja joskus muitakin leikkijöitä kuin minä. 
Barbien vaatesuunnittelu on myös alkamassa, ihan noin blingblingkolttuja tuskin teen, mutta jotain kuitenkin. 
Nuo minikahviserviisit olivat niin suloisia!!

Tykkäsin näistä Petäjäveden Villakamarin tuotteista tosi paljon!

Ihania narullisia Kaunein kukkapatalappu-kilpailun aarteita.

Hiljalleen siis Joulua kohden näillä eväillä. 
Aikani on kulunut myös lavakaulustarhan tutkailuun ja perehtymiseen mm. tiheäviljelyyn sekä lavojen perusteelliseen hoitoon ja matoystävien hellimiseen, rinnakkaiskasvien suunnitteluun jne... Vielä en tarttunut siemenluetteloon, 
vasta vuoden vaihteen jälkeen. 
Nautiskelen joulun valmistelusta.

Pelakuissa vielä jokunen kukka. 

Viime vuotinen amaryllys yllätti kukkavanalla lähes surkeasta hoidosta  huolimatta. 

Venuksenkengässä on kaksi nuppua!
 

Talvi kai tekee tuloaan. 
Onneksi sain kaikki syystyöt tehtyä ja ne valkkaritkin viimein maahan sekä muutama alepussi kukkasipuleita yllättävänä aarteena alliumit, joista en tiennyt edes pitäväni!

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille! 
Nautitaan hämärän hyssystä!

Valmistautumista

Aurinko killittelee taivaalla, välillä pilvipoika heittelee lumihiutaleita, tuulee kuin myrskyssä ja on niiiiin kylmä!

Onneksi sisällä on kaikkea kivaa tehtävää! Toin kauppareissulla multapussin! Innostuin jälleen, multa loppui kesken, mutta onneksi sain melkein kaikki mullat vaihdettua. Ihanaa, kun isäntä ei ollut kotona! Hän ei oikein ymmärrä, kun mullan kanssa häärätään keskellä keittiön lattiaa ja siitä saan kuulla, kun isorakeista sepeliä seinän vierukselta laitan ruukun pohjalle salaojaksi (sepeli menee kuulemma hukkaan, hah sanon minä)! Nyt en sotkenut paljoa, kuten tavallista. Varauduin isolla sanomalehdellä (meille tulee vielä sellainen) ja ämpärillä, jonne kippasin vanhan mullan. Yritin olla siisti ja melkein onnistuin.

Rankku

Vielä oli yksi pelakuu leikkaamatta ja pistokkaat ottamatta. Sekin asia tuli hoidettua. 'First Yellow' on nyt ihan rankun näköinen, mutta elo jatkuu sorjempana ja sain yhdeksän pistokasta, joiden kasvuunlähtöä toivon. Toivon myös löytäväni niille paikan, kun taimipöytä on ihan täysi!

'First Yellow' vauvat

Pääsiäiskortit tein eilen. Ihan peruskortteja tänä vuonna. Viime kevään valokuvista tulostin, teippasin kaksipuoleisella teipillä kuvan korttipohjaan, vähän hileliimaa ja tervehdysteksti! Ei paljoa krumeluureja, mutta ajatus on kaikkein tärkein ja iloinen kuva!

Nöpö ja Sulo pääsiäiskissoina

Olen myös valmistautunut ensi sunnuntain virvontaan! Toivottavasti virpojia tulisi paljon, sitä nyt kaivattaisiin kovasti. Tuoreeksi ja terveeksi pitäisi siis tulla! Kuinkahan käy! Viime vuonna kävi aika monta ryhmää virpomassa. Yhdessä ryhmässä oli naamioituneita yläasteikäisiä nuoria miehiä! Voi että ilahduin, kun he yhdessä kysyivät, että saako virpoa. Luvan saatuaan virpoivat ja saivat suklaamunansa. Pojilla oli melkoiset sotisopat yllä, ettei olisi tunnistanut, mutta rohkenivat kyllä ja hauskaa oli! 

Muistinkin juuri, että viime Pääsiäisenä myös yksi ihana blogiystävä kävi virpomassa! Hyvää saa aina toivottaa ihan minkä ikäisenä vain!

Virvotaanko Teilläpäin vai trullejako kiirastorstaina odotellaan?

Kaikenlaisia munia, mignonit ovat aika ihania!

Ja villasukat, nyt tuli yhdet joululahjavillasukat valmiiksi, malli kaapattu kummitytöltä! 

Oikein piti kaksi kuvaa laittaa :D

Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!

Hyvät aamutuoksut!

Eilen leivoin muuten vain, ihan vuokaleipiä tein muutaman, en sen ihmeenpää. Olen viikon himmaillut ja kädet kaipasivat taikinaa!

Taikina nousi hyvin, vaivata ei juurikaan edes saanut, pinnasta tuli mukavan rapsakka.

Illalla laitoin pataleivän tekeytymään. Pataleivän teko on helppoa kuin mikä. Miniäneitonen tekee aivan ihania pataleipiä, sain häneltä vinkin blogiin, jossa on vasta-alkajallekin tosi hyvät ohjeet. Suosittelen!

Tänään olen tutkinut isoäidin neliöiden saloja. Monta löytyi ohjetta ja juutuupia. Olen kutonut ja virkannut aika paljon, mutta tässä on elämäni ensimmäinen neliöni! 15 x 15 cm, jämälangoista! Kohta aloitan toista tekemään, kivaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Kevät tuoksuu jo vahvasti!

Takatalvi uhittelee...

Eilen illalla säätiedoitus antoi kylmää kyytiä keväälle...lunta ja pakkasta. Heräsin ajoissa, mittari näytti -7 astetta, kävi kova tuuli, onneksi lunta ei vielä satanut. Kello oli vasta 7, joten ajattelin hiippailla alakertaan kutomaan, uusi sukka tulossa Suvikummun Marjan ohjeen mukaan, ihana malli! Nyt tulossa pätkävärjätystä Jannesta sukka enkä malttaisi millään lopettaa!

Lunta ei vielä satanut eikä edes hituloinut, joten lenkille, radan taakse hiljaiselle tielle. Tuuli värjäsi posket punaisiksi, tuulta päin tassuttelin silti. Lenkkeilijöitä ei juurikaan näkynyt, muutama, hekin olivat varautuneet keliin kuten minäkin, toppavaatteilla, hanskoilla ja myssyllä. Muutama sukkahousumies juoksi ohi, hikipäissään selkä märkänä, mutta myssy päässä kuitenkin.

Hiljaisella radanlenkillä vain muutama tiainen sirkutti, pajunkissat olivat koko komeudessaan lenkkiä ilahduttamassa. Paljon ei väkeä ollut vielä liikkeellä, vanha herra koiran kanssa ja heilläkin (siis koirallakin) oli toppapuku päällä.

Kotipihaa hiukan tarkastelin...hiljaiselta vaikutti. Ihmettelin kovin, kun yleensä meidän mäellä kukkimisjärjestys vuokoilla on, että ensin sinivuokot, sitten valkovuokot ja niiden jälkeen lähes kesän lämmössa keltavuokot. Nyt oli lämmin jakso sekoittanut keltavuokot ihan kokonaan ja pienet herkät taimet olivat nousseet maasta, yritin niitä peitellä, mutta kova tuuli vei osan peitoista mennessään.

Äidiltä kotipihasta saatu unikkokin oli jo herännyt.

 

Tämä keli on otollista halkohomma-aikaa, Kivipellon isäntä on tänä vuonna urakan tehnyt lähes yksin. Tämä viimeinen rutistus kyllä odottaa minuakin, superpinoajaa, nautin puupinojen teosta, vaikka en ole siinä kovin hyvä, pinot joskus kaatuvat. Uskon kyllä vahvasti, ettei se ole taidoistani kiinni, vaan tuuli tai kuivuessaan elävä puu kaataa pinon. Isäntä oli tosi armollisesti rangat kasasta ottanut, Pohjolan tyttäret eivät hitustakaan vaurioituneet, vaikka rangat niin lähellä makasivat.

Taustalla on meidän puimala...ihmetteletkö kattoa! Kun isoukki ja -mummu tälle paikalle evakkomatkan päätteeksi tulivat, kattona oli pärekatto. Samanlainen oli kärryvälikössä, kalustovajassa ja aitassa. Päreet haurastuivat ja pitävä katto piti saada. Isoukki oli hevosmiehenä Tampereella tyomaalla, jossa oli tynnyreitä. Reellä hän niitä sitten toi parikymmentä kilometriä. Tynnyreiden päät leikkasi pois, oikaisi pellin ja teki niistä katon, melkonen työ. No oli se kattojen purkaminenkin melkoinen työmaa aitassa, kalustovajassa ja kärryvälikössä...miljoona naulaa päreissä ja vielä pellien kiinnitysnaulat. Vielä on puimalan katto uusimatta, sitä ei alas otetakaan vaan laitetaan uusi katto tilalle. Ihailla vain saa sitä työnmäärää mitä ennen ihmiset tekivät, ei ollut telkkaria tai nettiä eikä omaa aikaa...kohtalaisesti silti pärjättiin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Tänään tyhjennän kameran, lataan akun ja .... laiva lähtee torstaina, kukkanäyttelyyn!