Neulon ihan milloin vain, kesälläkin, mutta uusi villapaita Lettlopista on suunnitteilla ja tummansininen on pohjaväri ja siihen värimaailmaa suunnittelen. Luonto on paras värikarttojen antaja. Sen ajatuksen löysin muutama vuosi sitten - luonnon värikartoissa värit eivät riitele.
 |
| Iltataivas kotipihasta kuvattuna |
Piti siis lähteä retkelle, tälläkin kertaa sielunmaisemaani pohjoiseen ja Jäämeri kutsui jälleen - hyvin vahvasti. Kesä oli reipastahtinen, ehkä liiankin ja nyt lähdimme siis värikarttoja etsimään ja tapaamaan vanhaa tuttuani Saanaa. Menomatkalla ensimmäisen yön vietimme tyttären ja hänen puolisonsa luona ja ihanaa - he rakastavat kesäkurpitsaa, vein tuliaisiksi kottikärryllisen kesäkurpitsoita. Tytär tekee niistä vaikka mitä ja koska hänkin on hamsterisukua niin kurpitsojen lisäksi vein kurkkuja kassillisen ja ison pussin härkäpapuja. Tytär oli onnellinen! Siellä isäntäkin tykkää kesäkurpitsasta!
 |
| Eikä tässä vielä kaikki...lajike Gold Rush, sangen tuottoisa! |
Lähdimme tyttären luota kohti Jäämerta ja seuraamme liittyi odottamaton vieras. Isännän nenä alkoi vuotamaan ja lievää kuumeilua tuntui. Olin varustautunut tietenkin hyvin ja lääkitsin hänet ja matka jatkui - meillä isäntä ei anna minun ajaa pitkillä matkoilla, mutta se ei haittaa, minulla on kudin aina mukana!
Ystäväni Saanan tapasin ja jykevästi hän taas tervehti meitä! Saanalla on minuun joku ihmeellinen vaikutus, lumoudun sen kauneudesta aina! Kerran kävin silittämässä hänen päätäänkin ja se oli todellinen hurmiollinen hetki - ikimuistoinen - elokuun alussa vuonna 2018 (neljä kuukautta ensimmäisestä tekonivelleikkauksesta, laelle piti päästä ja tietenkin sieltä alas myös)
No ne värikartat ja pilvet...
Norjan rannikko on täynnä upeita maisemia, pilvet leikkivät tuntureiden rinteillä, purot solisevat korkeuksista, upea Jäämeri, upeat maisemat. Alkumatka Kilpisjärven jälkeen Skibotnista eteenpäin (tällä kertaa idän suuntaan) on kuin olisi tullut Madeiralle, samanlaiset jylhät maisemat oli meitä jälleen tervehtimässä ja nautin! Nautin suunnattomasti pysähdyspaikkojen siisteydestä ja niiden toiminnallisuudesta ja kierrämme kaukaa kaikki suuret kaupungit, maisemat ja pikkutiet kiinnostavat meitä! Suuri järkytyksen kohde on ollut turistien käytös Pohjois-Norjassa, ihan uskomatonta! Emme siis yöpyneet Tromssassa emmekä Altassa, vaan löysimme mukavia pieniä yöpymispaikkoja, jossa tapasimme niin ystävällisiä ihmisiä!
Värikarttareissu kulki siis Suomen länsirannikkoa ja rajaa myöten pohjoiseen ja siitä Norjan puolelle Altaan, siitä hiljalleen mutkien kautta Suomen puolelle ja idän kautta kotiin. Isäntä väisteli taitavasti kaikki taimistot, no se annettakoon hänelle anteeksi, ehkä flunssalla oli osuutensa asiaan. Yksi merkittävä haaveri matkalla sattui - olin laskenut lankamäärän väärin lähteissä ja minulta loppui lanka kesken, no sen verran isäntä jarrutti, että sain tankattua lankaa lisää, neule on aina käsissä matkalla!
 |
| Näitä ihania lampaita näkyi porojen ohella. |
Värikarttoja siis sain kuvattua taas varastoon ja upeita pilviä jälleen näin ja niitäkin kuvasin! Suunnittelin jälleen uutta pohjoisen matkaa, ehkä ensi vuonna. Olen käynyt pohjoisessa usein - kymmeniä kertoja, mutta kertaakaan en ole ollut siellä ruskan aikaan - ensi vuonna sitten, toivottavasti ja silloin pitää ottaa onget mukaan!
 |
| Sateenkaari kuvattuna liikkuvasta autosta |
Puutarha ja koti oli hyvässä hoidossa poissa ollessamme - kiitos tyttäret! Tulevalla viikolla meillä onkin odotettavissa Murujen vauhdittamaa ohjelmaa ja se on niin ihanaa!
Tästä postauksesta tulikin sitten kuvamaratooni, valitettavasti! Toivottavasti jaksoit katsoa ainakin osan kuvista. Sanottakoon vielä, että suurin osa kuvista ovat hiukan epätarkkoja, kuvasin paljon liikkuvasta autosta. Ja mainittakoon sekin vielä, että matkallamme näimme Norjan puolella paljon polkupyöräretkeilijöitä ja Suomen puolella Lapissa luvattoman paljon tukkirekkoja. Ja vielä yksi juttu, isäntä voi taas hyvin.
Kaikkea hyvää myös Sinulle!
💚
