Kristiina K :n heinäkuun haasteena on kirkko. Olen monta kertaa aikonut osallistua hänen mielenkiintoisiin haasteisiin, mutta enpä olekaan sitten, mutta nyt ajattelin!
Mietin kirkkoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen: rippikirkkoni Kangasalla, kotikirkko täällä Ylöjärvellä, lapsuuden kirkko jossa kävin papan kanssa - vanha puukirkko Sodankylässä, Kolarinsaaren kirkko...monta mielenkiintoista kirkkoa. Mutta päädyinkin yhteen hyvin pieneen kirkkoon, Kirkkovuoren kirkkoon Karstulassa. Kirkko sijaitsee korkealla mäellä, jonne hyvinkin helteisenä päivänä viime kesänä kiipesimme.
- Nyt metsä kirkkoni olla saa,
- voi täälläi palvella Jumalaa,
- mun urkuni kauniit, soikaa!
- Mun kirkkoni katto on korkeella,
- ja ystävä yksi on seurana,
- joka muistavi paimenpoikaa.
Tämä vanha lauluksi sovitettu runo 'Paimenpoika' tuli mieleeni tuossa kirkossa käydessämme
 |
| Alttari |
 |
| Kiviset kirkonpenkit ja saarnastuolina puupölli. |
Kirkon vieressä oli näköalapaikka, sinne kiipesimme myös, maisemat olivat mahtavat ja tuo ihana taivas!
Kirkon vieressä oli laavu, jossa saattoi varjossa istuskella. Siellä oli myös tulentekopaikka ja huopia.
Erittäin huomioitavaa oli, että tuolla mäellä emme nähneet roskia, tupakan tumppeja, nuuskapusseja emmekä graffitteja. Siis siisti paikka!
Mukava paikka myös piipahtaa, kaunis luontokirkko!
