perjantai 28. lokakuuta 2016

Ruoho on vihreämpää...

...aidan tällä puolella!

Että jaksan joka syksy ihastella pihanurmikkoja ja odelmapeltoja, ruoho on niin luonnottoman vihreää verrattuna muuhun luontoon...nurmimatto on lähes kesäinen!


Kuvat ovat viime keskiviikolta. Hiippailin pihalla, jo ilman sauvoja, puuhastelin kevyesti, laittelin runkosuojia ja manasin pupujussin sinne, minne kaikki sellaiset manataan, jotka tekevät pihalla ilkeyksiä. Vuosittain minulla on pieni riistapelto naapurin rajalla, talvievääksi niin linnuille kuin nisäkkäillekin. Mutta eikös turkasen pupu, vaikka tarjolla olisi ollut lehtikaalia, voikukkaa ja muuta herkkua, käynyt nappaamassa puolet ihanasta punatammestani, juuri yötä ennen kuin ehdin sen suojata, pahalaisen pupu! Ei olla kavereita! Onneksi pähkinät saivat olla rauhassa. Vähän se oli käynyt maistelemassa myös amurinvaahteraa, onneksi ehdin sille suojan laittaa!

No jatketaan pihakierrosta...

Takapihan kukkamaa kylpi auringossa...


...parsat jo kenollaan talvea kohden...


...ikuinen ihanuuskärhö 'Arabella' kukkii lumentuloon asti, yritän kasvattaa siitä maanpeittokärhöä ja kohta sen koko alkaa olla jo aikas hyvä!


Tulikellukka kukkii keltaisessa penkissä...


...ja toinen ihanuuteni - ametistiukonhattu - ehti kukkimaan! Että jaksan tuulettaa sen kukintaa!


Kasvimaalla latva-artisokka ei ehtinyt kasvattamaan kuin pikkuruisen ruusukkeen, mutta peittelen sen vielä hyvin ja toivon parasta, josko ensi kesänä saisimme tuota herkkua maistaa!


Puuhamaa ja rytörinne kylpee auringossa! Rytörinteeseen olen laitellut pikkupuita kasvuun, suojannut rungot ja juurelle istuttanut keisarinpikarililjoja, toivon parasta ettei talvi tai myyrät ensi talvena niitä vahingoita. Rytörinteen kehittäminen on ikuisuusprojekti, joka etenee hiljalleen. Ensi kesäksi minulla on monta mukavaa suunnitelmaa, jotta rinne hiljalleen näyttäisi silmäänsopivalta! Valmista siitä ei tule koskaan, tiedän!

Tuo punainen rakennus on siis isännän puuhamaa.
 Kellarin edustan pataan hiippailin hakemaan kuusen, istutin sen niin syvän, ettei tuuli vie, tutkailin että puu on suorassa... 


...ja juurakon katoin kävyillä. Olisin halunnut sammalta tai jäkälää, mutta jotenkin sydäntä särkee niitä maasta ottaa ja päädyin siksi käpyihin. Ajattelin muuten rytörinteen puille laittaa kunnon sanomalehtikatteen, päälle kuorikatetta kerros ja sen päälle paljon käpyjä, voisi olla aika nätti!  Niin ja tuohon kuuseen ajattelin sellaiset valot, jotka toimivat kennolla.


Taivas oli kirkas, tuuliviiri hiljalleen keinahteli puolelta toiselle...oli kaunista! Eilen päivä ei valjennut ollenkaan ja samalta näyttää tänäänkin, mutta ei haittaa, mukavaa sisätekemistä riittää! Sukka on valmistumassa ja maalauspöytä kutsuu!

Viikonlopuksi luvattiin aurinkoa, toivottavasti saammekin, vaikka säätiedot vaihtelevat niin nopeaan, että paras elää tässä ja nyt ja tarkkailla ikkunasta, koska pilviverho rakoilee ja vanha taivas näkyy!

Ihanaa viikonloppua kaikille!






keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Lomamatkalla Hangossa elokuulla

Nyt on sopiva aika katsella kesän muistoja! Teimme yhden vähän pidemmän kesäreissun ja muutaman pienen, jokaiselle lomaviikolle jotain mukavaa ohjelmaa. Emme kumpainenkaan olleet koskaan käyneet Hangossa, matkaa sinne pitkään suunnittelimme ja viimein matka toteutui. Sää helli meitä, vaikka tuuli puhalsikin raikkaasti.

Hanko on kaunis kesäkaupunki. Aina uudessa kuten usein vanhassakin vierailupaikassa silmäni etsivät istutuksia, vanhojen talojen kauneutta ja kirkkaan taivaan ja luonnon liittoa. Paljon kuvattavaa ja ihailtavaa löytyi!

Upeita, reheviä ja hyvin hoidettuja kukkaistutuksia!
 


Lintuja...



Vanhojen talojen kauneutta...



Sinistä merta ja kaunista taivasta...

Kuva otettu ruokapaikkamme ikkunaluukun kautta, siksi musta reunus tuossa oikealla.


Kävimme myös Tulliniemessä, hieno paikka, vaikkakin valtava autojen varasto olikin laitettu niin lähelle rantaa ja vanhaa metsää oli kaadettu sähkölinjojen tieltä, olikohan se ihan tarpeellista!

Kuvat otin isolla putkella pitkoksilta...opasteen mukaan rannalle ei saisi mennä tassuttelemaan.


Merikaalikasvustot olivat niin kauniin sinivihreitä!

Hankoon varmasti mennään joskus uudelleenkin!


maanantai 24. lokakuuta 2016

Aarrepenkki

Joskus aikoja sitten Sametti Hortensia kysyi, mitä aarrepenkissäni kasvaa? Nyt on sopiva aika, sopivan viileää, sopivan hämärää ottaa aarrepenkkini tutkittavaksi.

Aarrepenkissä ei kasva mitään ylimaallisen harvinaista tai outoa, siinä kasvaa kukkia, jotka ovat jollain tavalla minulle tärkeitä ja rakkaita, joihin olen ihastunut kuin Kivipellon isäntään ja rakkaus on kestänyt ja tulee kestämään niin siperiankylmät talvet, sateet, tuulet, tuiskut ja lempeän auringonpaisteen.

Kukkia on vaikea laittaa mihinkään bestisjärjestykseen, kaikilla on oma kertomuksensa...ehkä aloitan esikoista.

Esikoihin minulla on hyvin lämmin suhde, kaikkiin myös keltaisen sävyisiin, joissain tapauksissa keltainen on hyväksyttävä. 

Aarrepenkin esikot:
Primula 'Kummityttö'-risteymä

Tässä vielä pienenä ja kukkivana, hento vaaleankeltainen. lähes valkoinen
Palloesikko, jonka ihmeen kaupalla olen saanut pysymään hengissä!
Kaksi keltaista vierekkä, alempana keltakielokki (uvularia grandiflora) ja ylempänä...
...P.florindae coucous géants d'Asie...
...ja tässä pikkuinen P.japonica AB 'Apple blossom' , supersuosikkini
Esikot eivät ole siis aivan tavanomaisia ja nämä kaksi viimeistä kasvattavat komean, hyvin korkean kukkavanan! Toivon heille suotuisaa talvea, peittelen ne varon vuoksi kuitenkin.

Aarrepenkin suurimmat kasvit ovat lähellä suurta kiveä...penkin takaosassa
Jalomesiangervo Filipendula 'Kahome'

Viime kesän superrakkauteni, kaunopunahattu 'Pink double delight'
Viime kesänä hiipi hiljalleen heräävä ja voimakkaasti kasvava rakkaus punahattuja kohtaan, siksi ostinkin niitä Kauppilasta elokuun lopulla useita, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Minulla on komeita punahattuja ennestään, toisen ihanuuden sain blogiystävä Jorilta ja toisen kummitytöltä! 

Ja sitten on vuorossa viime kesän seuraava rakkauteni, ängelmät. Näihin on vietelleet kaksi blogiystävääni postauksillaan, Suvikummun Marja ja Saaripalstan Saila! Kummallakin on huikean kauniita ängelmiä ollut jo paljon ennen kuin olin niistä koskaan edes kuullutkaan ja nyt niitä on myös minulla! Voiko olla kauniimpaa kuin hiljaa kesätuulessa huojuva Thalictrum rochebrunianum!

Taustalla keijuängelmä...
Tämä ihanuus iski ihan puun takaa, Ullan Siniunikon blogissa törmäsin tähän kovaa ja lähes tainnuttavasti! Ihana valkoinen atsalea, jolle toivon pitkää ikää!

Kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii)
Aina löytyy paikka pionille, se saa olla sijoillaan toistaiseksi, ihanuus myös, kerrottu tillipioni Pionienkodista kotoisin.

Pikkuruinen tillipioni

Sen kanssa penkissä kasvaa kylmänkukka, valkoinen! Kesä on sitä vahvistanut mukavasti.


Keskelle penkkiä olen sijoittanut seuraavan ihanuuden, tikankontin (Cypripedium), viime kesänä sain ensimmäiset kukat, joista iloitsin paljon!



Aarrepenkissä kasvaa korukukka, joka on vielä niin pikkuinen, mutta vahvistuu ja ilahduttaa kukinnallaan sitten joskus isona, narsissivuokko (anemone narcissiflora).  Toinen narsissivuokko kasvaa keltaisessa kukkapenkissä ja on kukkinut koko loppusyksyn (edelleenkin) herkin kukin!


Penkissä kasvaa toinenkin korukukka...Thalictrum kiusianum!

Kääpiöängelmä...
...tässä vielä nuppuisena!
 Ja pitäähän yksi jouluruusukin olla, kerrottu...äh lappu lähti tuulen mukaan mutta tämän sain viime keväänä jouluruusuenkeliltä Tukholman puutarhamessuilta ja siksi halusin senkin aarrepenkkiini!


Ja viimeiseksi vielä esittelen kukan jonka hankintaan liittyi mukava matka Vakka-Taimeen Suvikummun Marjan kanssa! En tälle kasville ollut antanut ajatusta ollenkaan, mutta Marja omaa ostoslistaansa kerätessä ihmettelin että mikäs kumma tämä nyt on, niin Marja vastasi että täytyyhän jokaisella oma Adonis olla, niinpä tietenkin ja sekin piti sitten hankkia, oma kukkapenkin Adonis, eli Adonis brevistyla, valkoruusuleinikki, hurmaava kukka!


Voi miten paljon kukkia vielä onkaan olemassa, jotka tulevat hurmaamaan minut vielä! Aarrepenkissä on kai tilaa vielä hiukkasen ja jos ei ole, penkkiä laajennetaan!

Penkki on siis aarteita melkein
täynnä, rakkauksiani, joille toivon aina talveksi keveää hankea peittämään kaunista talviunta...sitä toivon ensi talveksikin! 

Lokakuun viimeinen viikko on alkanut, mutta ei se haaveilua ja suunnittelua ensi kesän rakkauksista estä...hämärässä on helppo vaipua unelmiin...


Mukavaa haaveiluviikkoa!





perjantai 21. lokakuuta 2016

Paketissa

Lokakuuta mennään, puolikas jo ohitettu...pakkanen huurtanut monena yönä pihan kimaltavaksi, sokeroiduksi, jäiseksi, aurinko hiljalleen vielä jaksaa sulattaa pakkasen huurtaman pihan, toistaiseksi.


Rohkeita kukkijoita vielä on kuten tämä keväällä kylvämäni esikko, Barnhavenin siemenistä. Toinen kukkija oli samettisen sininen ja tämä kaunis valkoinen, liekkoreunainen, yhden kukan sain ja se ilahduttaa! Esikontaimet itivät ja kasvoivat todella hyvin.

 
Piha, kasvimaa, kasvihuoneet alkavat olla paketissa. Haaveilin vielä sipulikukista, mutta enpä tiedä nyt, kun polvikin on paketissa. Pihasiivousten jälkeen siivottiin myös toinen polvi jälleen kerran ja hissuksiin sauvojen kanssa nyt parisen viikkoa hiippailen, sitten saan jo vähän enemmän liikkua. Lihasvoimaa täytyy saada eli jumppa kuuluu päiväohjelmaan. Varauduin leikkauksen jälkeiseen hiljaiseloon - lanka ja lukeminen ei tule loppumaan :D

Pelakuut ovat turvassa. Isot pelakuut purkitin pienempiin ruukkuihin, en raskinut jättää Mårbackojani, Nikolaitani ja Elsejäni pakkasen armoille, vaikka kasvustot olivat aika isot... Taimipöytä paukkuu ja sopu ei taida tälle pöydälle enää sijaa antaa, no onneksi keittiöön mahtuu vielä ja yläkertaankin.

 



En tiedä mitä tapahtui verenpisaralleni, jonka sain Saaripalstan Sailalta! Kaikki lehdet putosivat, se ei saanut kylmää, ajatus sen menettämisestä kyllä kylmäsi! Toin taimen sisälle, oksat näyttivät eläviltä kuitenkin! Nyt taimesta pukkaa uusia lehtiä, voi tätä onnen päivää!

 
Sisäkukissakin riittää iloa, kukassa ovat...


...pienikukkainen soilikki... 


...pari muutakin soilikkia, tämän lisäksi valkoinen, josta nyt ei ole kuvaa...ja vasemmalla Mustikkamummolta saatu mustanmerenruusu...

...paavalinkukka...

Ulkona on jo aika hämärää...kaksi kuukautta on Tuomaanpäivään, eli melkein jouluun! Aika kuluu siivillä, joulupuuhat ovat täydessä vauhdissa eli nyt ei ehdi hämäryyttä ja kylmyyttä harmittelemaan! Niin ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset siemenluettelot kolahtavat tänne nettisivuille ja jokunen postilaatikkoonkin...haaveilu ensi kevään ja kesän kylvöistä on parhaimmillaan!

Iloista viikonloppua, toivotaan että pilviverho hieman raottuisi ja aurinko pilkistäisi edes hiukan!

Sulkaharmaalepässä vielä lehtiä.