sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Valon voimaa

Tänään sumu on kätkenyt luonnon hellään, 
armahtavaan, levolliseen, suojaansa, 
eilen paistoi kuitenkin aurinko. 
Oli jotenkin voimaannuttavaa, 
kun aurinko lipui taivaanrantaa pitkin kirkastaen maiseman. Valonsäteillä on marraskuulla uskomaton vaikutus. 
Paljon viikonloppupuuhasteltavaa riittää. 
Monta projektia on menossa: joululahjoja hiljalleen käärin paketteihin, joulukortteja teen ja raivaan tätä meidän taloa 
- miten ihmeessä olenkaan haalinut kaikkea mahdollista nurkkiin! Nyt annan melkein kaikelle turhalle kyytiä, luulen.

Mutta eilen...


...jouluruusujen nuput näyttivät niin turvonneilta, varmaan ne ehtivät kukkaan jos sää pysyy tällaisena leutona...

Geranium sessiliflorum f.nigricans

...voisiko vaskikurjenpolvesta huomata, että on marraskuu...

Crocus cartwrightianus 'Albus'

...arvatkaas kiljuinko riemusta, kun näin - tunsin näiden syyssahrameiden nuput viikolla lumen peittämänä nuppujen törröttäessa piippona kohti hämärää iltaa. Eilen lumi oli poissa ja nämä ihanuudet melkein kukkivat! Syyssahrameita hankitaan meille lisää ihan varmasti.


Ja valo! 
Kaljujen omenapuiden oksat näyttivät niin kauniilta!

Yksin pihakierroksellani taaskaan en ollut, pojat tulivat ihmettelemään, mitä mukamas marraskuulla voisi puutarhassa olla kuvattavaa, kun tiellä näkyi jotain paljon kiintoisampaa...


...ja Nöpö-ressukkaa pitäisi kyltymättä rapsuttaa.




Sulo oli ollut metsästyshommissa, 
saaliista en tiedä, mutta hauskaa varmaan on raikulipojalla ollut, kun turkkikin on noin kuranen.




Lähes keväinen Nöpö-kuva piti saada, perinteisellä ressukka-ilmeellä! Huomioikaa tassu 😊



 Vajaa kuukausi jouluun, vuoden lyhimpään päivään ja sen myötä kevään alkuun vielä vähemmän!

Upeaa alkavaa viikkoa teille ystäväni!

 

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ihana marraskuu

Voisi kai sanoa, että marraskuu on pitkä, pimeä ja sateinen. 
Marraskuu on minun kuukauteni, vaikka olenkin lokakuun lapsia. Syntymäpäiväni aikoihin viime kuulla 
 koin elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen
 ikäkriisin - voitteko kuvitella, täytän 26 vuoden päästä 85 vuotta. 

Asia masensi minua suunnattomasti ja hain lohtua ihmisiltä, joiden kuvittelin ymmärtävän tuskani. Mutta arvatkaapas mitä, hehän olivat suunnattomat huvittuneita asiasta, loukkaannuin. 
Tapasin onnenkantamoisena yhden supermummon 
- 79 - vuotiaan 'ikivanhan'. 
Hän antoi kriisiini hyvän terapian 
- älä hautaa itseäsi ennenaikojaan! 
Se paransi kriisini...kirjoitan tästä myöhemmin lisää.

Mutta syksy on ollut täynnä tekemistä. 
Valmistautuminen jouluun on ollut rakkain puuha, 
joka onkin jälleen vienyt aikaa. 
Korttitalkoot menoillaan, lahjojen hankinta hyvässä vauhdissa ja Tampereen kädentaitomessut, runsauden sarvi jossa tassuttelin tehden 'maltillisia' ostoksia lähes neljä tuntia ja sitten puhti loppui. 

Tein monta hyvää päätöstä ennen messuille menoa. 
Listasin muka mitä tarvitsen, 
mutta tarpeitapa syntyi koko ajan lisää - no sen verran rajallinen olin, että suurimmat hankinnat kohdistuivat korttitarpeisiin. Lankaa päätin olla ostamatta ainuttakaan kerää, 
kilo Novitan 'Usvaa' tuli kympillä mukaan ja trikoota, 
johon ihastuin - löysin siis mieleiseni trikooloimeani varten. Nukkekotimessut oli pieni pettymys, 
pienoisrautatiet olivat hienoja, mutta eivät sytyttäneet. 
Jälleen heräsin eloon, messuilla näin muutamia ihania tuttuja ja paljon kässäherkkuja. 

Alla pikakatsaus messuista:




Himmeleitä Raahen Taitopajalta.


Pitsinnypläystä joskus kokeilen...



Lankavan standilla viihdyin - taas. Tarpeet tuollaiseen karvakuuseen muutti meille (valkoinen ja harmaa), teen ne joksikin jouluksi.



Pirkanmaan Taitokeskus. Siellä sain tuen ikäkriisiini ja paljon erinomaista opetusta Minnalta ja Tainalta opetellessani mattoa kutomaan - kaunis kiitos Teille molemmille! Melkosia kädentaitajia Taito-keskuksissa onkin ympäri Suomen!



Nukkekodit ja Barbit. 
Meillä on juurikin tuollainen samanlainen nukkekoti odottamassa remonttia ja joskus muitakin leikkijöitä kuin minä. 
Barbien vaatesuunnittelu on myös alkamassa, ihan noin blingblingkolttuja tuskin teen, mutta jotain kuitenkin. 
Nuo minikahviserviisit olivat niin suloisia!!




Tykkäsin näistä Petäjäveden Villakamarin tuotteista tosi paljon!


Ihania narullisia Kaunein kukkapatalappu-kilpailun aarteita.


Hiljalleen siis Joulua kohden näillä eväillä. 
Aikani on kulunut myös lavakaulustarhan tutkailuun ja perehtymiseen mm. tiheäviljelyyn sekä lavojen perusteelliseen hoitoon ja matoystävien hellimiseen, rinnakkaiskasvien suunnitteluun jne... Vielä en tarttunut siemenluetteloon, 
vasta vuoden vaihteen jälkeen. 
Nautiskelen joulun valmistelusta.

Pelakuissa vielä jokunen kukka. 


Viime vuotinen amaryllys yllätti kukkavanalla lähes surkeasta hoidosta  huolimatta. 

Venuksenkengässä on kaksi nuppua!
 

Talvi kai tekee tuloaan. 
Onneksi sain kaikki syystyöt tehtyä ja ne valkkaritkin viimein maahan sekä muutama alepussi kukkasipuleita yllättävänä aarteena alliumit, joista en tiennyt edes pitäväni!

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille! 
Nautitaan hämärän hyssystä!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

Ystäväni Between blogista Rikkaruohoelämää 
haastoi minut jo melkein kuukauden päivät sitten 
tähän mukavaan haasteeseen mukaan. 
Nyt onkin sopiva hetki hiljentyä kesällä otettujen kuvien pariin katsomaan, mitä kesä meille antoi ja toisaalta taas miettimään ja suunnittelemaan 
mitä kaikkea kivaa ensi kesänä voisi kasvattaa ja puuhastella.



Mietin ensin, mitkä voisivat olla ne viisi asiaa,
 jotka ilahduttivat minua eniten. 
Kuvien selaaminen avasi aika helpollakin nuo puutarhamuistot, jotka voimaannuttavat vieläkin.

Alkava kesä

Odotin kesää niin kovin! 
Polvi ikävästi jälleen kiukutteli ja se harmitti. 
Apuun riensi kummityttö. 
Hän avasi kesäkauteni kukkamaiden kunnostuksella. 

 
Ihan yksin hän ei sitä puuhaa tehnyt, 
virallinen valvoja piti silmällä, 
että kaikki tuli tehtyä huolella!


Onni on ihana kummityttö!

Sinivaleunikko



Haaveideni kukka. 
Sinivaleunikoita ja komeavaleunikoita ostin Vakka-Taimesta. 
En voinut hurjimmissa unelmissanikaan ajatella, 
että pääsisin nauttimaan tuosta ihanasta puhtaan sinisestä kukasta. Pääsin kuitenkin. 
Sinivaleunikko kukki upeasti ja pitkään. 
Komeavaleunikon kukintaa vielä odotan. 
Kukinnan innoittamana hankin valkoisen sinivaleunikon sekä satiinivaleunikon taimia Tommolan tilalta messureissuillani.

Pionit

Kesä oli huomattavan sateinen. 
Pelkäsin, että pionien kukintakausi menee ihan pommiin. 
Raskaat kukat eivät kestä iankaikkista sateen ropinaa. 

 
Sain kuin sainkin kohtuullisen kukinnan, 
siitä olin niin iloinen. 


 
Iloinen olin myös siitä, että sain pionipenkkiäni laajennettua. Violetit härmääntyvät leimukuvat saivat antaa tilaa kukkien kuningattarille. 
Kymmenkunta uutta pionia muutti meille, tilaa vielä on joten ensi keväänä hankintoja teen lisää. 
Melkein hepulin sain, 
kun huomasi pionipenkkin salamatkustajana muuttaneen keltaisen pionin!




Retket

Kesä on puutarharetkien aikaa. 
Tein muutaman suunnitellun retken oivallisiin kohteisiin. 
Tärkein retki ilman muuta oli perinteinen 
Suvikummun Marjan kanssa tehty 






Vakka-Taimeen tein toisenkin retken 
Kivipellon isännän kanssa, 

Saaripalstan Saila ohjasi minut ihastumaan näihin upeisiin kanadanliljoihin! Se kävi helposti!!
  silloin kävimme myös Taivassalossa Pionien kodissa. 
Helppoa on varmaan arvata, että jokunen taimipotti sieltäkin mukaan lähti. 


Kesäinen Avoimien puutarhoiden retki 
oli myös kauniin muiston antava. 
Kävin vain yhdessä tarkkaan valitussa kohteessa 
- Korpijaakon ruusutilalla. 
Paikka ei pettänyt nytkään. 
Ruusutarha on erittäin suositeltava retkikohde. 




Hyvin suositeltava kohde on myös Lepaan puutarhamessut
Sekin reissu antoi paljon iloa jo siksikin että tapasin siellä blogiystäväni Cherin
Etiäisenä aavistin, että tapaamme ja tapasimme kuinkas muutenkaan yhteisten blogiystävien tekemien 
upeiden esillepanojen kohdalla.  
Vaikka sade uhkasikin ja satoikin, Lepaalla pääsin tutustumaan upeaan puutarhaan, jotenkin missasin kasvimaan, mutta ensi vuonna sekin tarkastetaan ilman muuta!



Ihanat sinisarjat!

Kasvimaa ja kasvihuone

Kasvimaan upea kasvu on myös suuri iloni ja kaunis muisto kuluneelta kasvukaudelta, suunnaton ilo oli myös onnistuneesta kasvihuoneen tomaattivalikoimasta ja viimein kypsyneistä viinirypäleistä.


Kesä oli sipuleiden kesä. 


Auringonkukkien siementen itävyys oli lähes täydellinen fiasko ja kurpitsoille viileys ja sade oli liikaa. 
Noista kahdesta menetyksestä huolimatta kasvimaa antoi satoaan hyvin avokätisesti. 
Varsiselleriä kasvatin ensi kertaa, se onnistui yli odotusten 
ja ensi vuoden kasvatuslistalle ilman muuta sen laitan. 






'Tuulikki' kukki upeasti niin kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin!
Aika kultaa muistot. 


Vettä satoi ja satoi ihan mahdottomasti ja aurinkoisten päivien määrä oli pieni. 
Mutta oli kuitenkin kesä. 
Vuodet eivät ole veljeksiä, 
hiljainen toiveeni olisi ensi kesälle lämpöä hiukan lisää 
- sataakin saa, mutta kohtuudella.

Tämäkin haaste on kiertänyt kai aika monella. 
Nyt en haasta ketään henkilökohtaisesti, 
mutta haastan sinut blogini lukija. 
Nappaa koppi ja vaivu kesän kuvien hurmaan. 
Vastaa, jos tunnet haasteen omaksesi!
 
Haasteen säännöt:
Tee postaus siitä, miktä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta 
(siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa,
Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin.

Ihanaa alkavaa viikoa!