perjantai 28. elokuuta 2015

Nyt tarvitaan apua!

Rauman matkan jälkeen iski kova kuume, kamerakuume. Isompi ja parempi/nopeampi kamera tarvitaan.

Morsiusleinikki kukkii edelleen.
Mulla on sellainen pikkuinen nyt, se on kyllä käypänen, mutta haluan tehokkaamman!
Ihanuuspekakuu, tuliainen kevään puutarhamessuilta Tukholmasta.
Kävin Tamperella Rajalassa, kamerakaupassa. Siellä nuori herra keskusteli mummelin kanssa. Voi että tunsin itseni taas niin vanhaksi ja tassukaksi...no sillain kai nuoret miehet kaupassa joskus tädeille juttelevat!

Sulo lempipaikallaan.
Nuori mies suositteli minulle Olympuksen OM-D -kameraa, pikkujärkkäriä. Onko kamera Teille tuttu?

Munankuoripelakuu, pellettikokeilusta halvoista siemenistä, kasvoi hyvin ja kukkii nyt kauniisti ja runsaasti!

Voisitteko Te, rakkaat ja kokeneemmat blogiystävät viisata minua, suositella jotain? Haluaisin hyvän, suhteellisen helppokäyttöisen  ja nopean kameran.


Aurinkoista viikonloppua!


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kaksi paratiisia

Bloggaritapaamisessa Tampereella juttelimme Marjan kanssa, josko tekisin lomallani retken Raumalle, tänään matka toteutui! Kaksi paratiisia yhdessä päivässä.

Ajelin hissuksiin Rauman suuntaan, pitkän hellekauden jälkeen taivas oli peittynyt pilviin, matkalla satoi, paikoin kovastikin, mielessäni paistoi aurinko! Sade tosin oli kuivalle maalle tervetullut piristys!

Lähestyessäni Suvikummun Marjan kotia, eksymisvaaraa ei ollut! Helppo oli löytää jo tielle näkyvä kaunis talo ja piha, paratiisi! Juttelimme kaikkea mukavaa, työnalla oli jälleen uudet kauniit sukat, tapasin ihanat kissat ja Marja oli laittanut aivan suussasulavaa kalapiirakkaa ja salaattia, kiitos! Kyllä maistui!

Aika riensi, jatkoimme Marjan autolla kohti toista paratiisia, Vakka-Taimea. Menimme toiseen maailmaan...puutarha oli valtavan suuri, puiden ja pensaiden määrä ja valikoima oli huikea, puissa kiipeilivät köynnökset - laikkuköynnökset, muratit...ja vaikka mitä, valtavasti kasveja joita en tunnistanut ollenkaan. Sateen jälkeen tuoksu oli ihana, ilma hunajaa, maa tosin - märkä, mutta sekään ei haitannut.  


Punainen vaahtera
Punapähkinä, lehdet alta punaiset ja päältä vihreät




Saimme seuraakin



Upea harmaa kuusi


Upea runko lepällä
Köynnösukonhattu

Sormustinkukka
Siipipähkinä (siirtyi ostoslistalle)
Aika sai taas siivet, oli aika tehdä ostoksia, Marjan ohjeistuksen mukaan olin tehnyt listan valmiiksi mitä haluaisin - ehkä. Ja halusinkin, lista oli pitkä. Taimimyymälän puolella saimme hyvän vastaanoton, moni kasvi löytyikin, onneksi ei kaikkea, jäi ostettavaa toisellekin kerralle ja taimet mahtuivat autoon, ne eivät olleet ihan pieniä kaikki. Paljon myös uusia ihanuushankittavia löytyi!

Saarni
Punapähkinä
Kivikoivu ja Nöpö
Paperikoivu
Otatammi, ruska kuin purppuratammella, mutta kestävämpi puu.

Mustilanalppruusu
Kääpiöängelmä
Lisäksi ostin kaukasian pionin ja kaksi punaista kieloa. Arboretumini täydentyi viidellä puulla!

 Tuli maksun aika ja toinen rouvista saattoi meidät ja ostoksemme isännän, Vesa Muurisen luo. Maksut maksettiin ja juteltiin hetki puutarhabloggaamisesta - ja sitten isäntä veikin meidät katsomaan japaninlaikkuköynnöstä ja maistelemaan minikiiviä, no matkalla oli paljon muitakin herkkuja ja saimme perusteellisen ja kiinnostavan luennon erikoiskasveista, joita sillä pienellä osiolla oli, jossa kävimme, tarhaahan jatkui kuitenkin niin että kerrottavaa olisi ollut useaksi tunniksi.

Kaksi valtavaa hortensiaa...
...ja niiden valtavat rungot.
Paluumatkalla Marja näytti minulla Raumaa. Kaupunki on kaunis, siellä on paljon kauniita taloja ja hyvinhoidettuja puistoalueita!

Oli aika lähteä kotiin, siirsimme taimet autooni ja lähdin huristelemaan kotiin, että oli niin hyvä mieli!

Kiitos Marja, että sain vierailla kotonasi ja että tulit kanssani Vakka-Taimeen ja kaupungille retkelle!


Pilvet väistyivät taivaalta, aurinko kuivatti sateen kastelemat tiet. Oli niin hieno päivä, pääsin kahteen paratiisiin samana päivänä!

tiistai 25. elokuuta 2015

Elokuun ruusuhehkua

Kivipellon mäellä ei ole paljoakaan ruusuja, joitakin kyllä ja nyt kukkimassa pienen ruusupenkkini rakkaimmat.

Rakkauden Peace- ja Queen Elisabeth -ruusuihin sytytti nuoren tytön sydämeen ruusumummo, Anna-Liisa, nyt jo taivaallisessa ruusutarhassa ihanuuksia hoiteleva ihana vanha ihminen. Paljon yhdessä teimme asioita, hän rakasti ruusujaan ja opetti minutkin niitä rakastamaan. Aina kun kukat avautuvat, muistan niin monta yhteistä hetkeä hänen ruusupenkillään punaisen mökin pihassa, sienimetsällä, mustikassa, kauppa-autolla, lehdenhakumatkalla....joskus häntä ikävöinkin.


  
Yllä ihanat Elisabetit ja alla Peace-ruusut, tunnettehan niiden kertomuksen?

 

Ruusupenkissäni kasvaa myös valkoinen nimetön ruusu...kaunis sekin, puhtaan valkoinen...


...ja paljon Sommarvindejä.




En vaihtele juurikaan kukkia syksyn tullen, enkä tee syysistutuksia, usein kesäkukat kukkivat niin hyvin pakkasiin asti etten näe siihen tarvetta. Tänä vuonna rautapadassa kasvoi kesädaaliaa. Se otti itseensä voimakkaasti härmää ja oli niin ruma, että päätin hävittää kukat ja hankin tilalle krysanteemeja. Värivalikoima yllätti! Tuli jopa valinnanvaikeutta!



 
Mukavaa viikonjatkoa!



sunnuntai 23. elokuuta 2015

Viileä pyhäaamu

Nautin elokuun lomastani, tilaukseni lämpimästä lomasta on toteutunut erinomaisesti. Aamulla on mukavaa hiippailla viileässä, kasteisessa pihamaassa, kaste on vahva ja ilmassa hieman utua. Auringon noustessa utu häviää nopeasti ja kaste kuivuu.
Kasvimaalla kasvaa huomattava määrä oheiskasveja perkaamisestani huolimatta, mutta satoakin on tulossa.
 Kasvatan  paljon kurpitsaa, murto-osan siitä syömme, kanat sitten loput.
 Näitä voisi friteeratakin.
 Jättiläismeloni kasvattaa komean pallon, sen kun halkaisee löytyy kanoille herkkua ja puolikkaat toimittavat ruokakupin virkaakin hetken.
 Näistä minä tykkään!
 Kaksoset.

 Auringonkukka on vielä nupulla, kylvin tuollaista matalakasvuista...yli puolitoistametristä jo.
Kohta on aika säilöä härkäpavut. Yritän marinadia niille kehitellä. Härkäpapu pn myös erinomainen maanparannuskasvi.
 Täm auringonkukka on matala ja haarakas, kylvi itse itsensä kasvimaan kompostikasaan.
 ...ja tietenkin kehäkukkia! Salaatissa ne ovat mukava lisä. Kirjallisuudessa sanotaan, että ne helpottavat naisten vaivoja.
 Leijonankidat ovat myös lapsuuteni ihanuuskukkia.
Naapurin tädillä näitä kasvoi kukkamaassa, jaksoin niitä katsella kauan, ihanimpia olivat tumman viininpunaiset, samettiset.
 Tämä tapaus kylvi itse itsensä kasvihuoneeseen, perkasin sen taimia poiskin, mutta muutama taimi jäi silti. Ananaskirsikka on kirvamagneetti ja siksi sitä en enää kasvata, mutta tässä en vielä kirvoja löytänyt.
 Ostin ison sekoituspussin gladioluksen sipuleita halvalla, kasvatan ne kasvihuoneessa.
Kanaverkko toimittaa hajuherneen tuen virkaa, tänä vuonna en niitä kylvänytkään. Tumma gladiolus on kiemurrellut itselleen tuen, kohta se alkaa kukkimaan.
 Rytorinteessä on kukkinut pieni kärhöntaimeni, en uskonut että se noin paljon jo toisena vuotenaan kukkisi. Kasvatan siitä maanpeitekasvia. Taimi on kotoisin Kivistikiltä.
Kerroin aikaisemmin yrityksestä tilata valkoista päivänliljaa, jossa on purppura nielu ja kukan terälehtien reunat. Tässä on yksi yritys, keltainen. Minulla ei ole vieläkään kyseistä päivänliljaa, näitä keltaisia kyllä riittää.
 Lapsuusihanuus jälleen!
 Somanvindissä on ihan mahdoton määrä kukkia.
 Taistossa suopayrttiä vastaan taidan olla voitolla. Laitoin muovihanskan ja sen päälle vanhan villahanskan. Villahanskaan suihkutin rontuppia ja hiplasin sillä versoja, hyvältä näyttää, tosin tämän tapauksen kanssa ei kannata voittoa juhlia liian aikaisin!
 Parsapilvi! Tämä on niin kaunis pehko!
Peace.
Kummityttö toi taimen ja nyt se kurottaa yli metrisellä versollaan kohti aurinkoa.
Tarmo puolustamassa kanoja. En ymmärrä miksi kanat kammoavat kameraa, heti kun alan kuvaamaan, rouvat painuvat sisälle poikineen.



Istutin kiviaitaa pitkin kasvamaan köynnöshortensiaa ja villiviiniä, taimet ovat parivuotisia ja ilmeisesti pitävät kasvupaikastaan.

Tein tosi mukavan löydön marjapuskasta lehden alta.



 Näillä pikkuisilla oli kaikilla yksi piste kilvessään.
 Etupihan kukkamaa on ilmeisen kuunliljavoittoinen. Ensi keväänä taimista poistetaan ainakin puolet. Tästä jo tein sopimusta kummityttöni kanssa.
 Jaha, tiellä menee nuoria tyttöjä lenkillä...
 ...menkööt vain..
...aamupesu on tärkämpää.

 Näin sievästi nukkuu Nöpö...
...Sulo rojottaa myllynkivellä...kuvat eiliseltä.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!