Mörökölli kiukuttelee

 Joskus kaikki ei käy kuten on ajatellut. Minun on joskus hankala kääntää ajatusten kelkkaa toiseen suuntaan - kuten tänä aamuna kävi. Olin ajatellut siis tehdä muutaman joulupaketin, mutta... Isännällä oli toiset ajatukset ja jo pikkuvarpaan asennosta hän päätteli, että minua kannattaa lähestyä valikoiduin sanoin. Meillä jahtikausi on siis alkanut ja toissapäivänä sain melkein syliini rusakon, en sitten kuitenkaan saanut ja eilen liikettä metsässä ei ollut lainkaan. Tänä aamuna isäntä maanitteli, josko aamulenkki olisi kuitenkin hyvä ajatus - ei ollut. Eilen sain tietää, että jotkut viemärimiehet tulevat kuvaamaan putkia ja se tarkoitti tiskikaapin siivousta, ärsytti. No ei kaappi kovin siivottava ollut, eli tyhjennys oli helppo juttu. Mutta se lenkki. Tiesin, että ajoreissu tulisi ja suostuin pitkin hampain. Ajossa tarkkailen aina riistan liikkeitä, jätöksiä ja jälkiä - niin nytkin. Yksi outo kasa (kuin karhun kakka, mutta pienempi ja nyt karhu taitaa olla unilla) oli ilmestynyt ja kaurispukki oli merkannut reviiriä. Meillä riistaa näkyy nyt todella vähän, ei juurikaan kauriita eikä rusakoita, paitsi se yksi. Meillä ilvekset ja se yksi susi pitävät huolen niistä. Saalista emme siis saaneet, no se oli arvattavissa, mutta tulipa lenkki tehtyä.

Ostin itselleni iloksi tällaisen persikan värisen joulutähden.

Keksin metsässä, että kuistille teen vielä yhden koristusjutun (en oikein ole koristusihmisiä, mutta kuitenkin) ja jouluhyasintit kaipaavat hiukan koristusta nekin ja tietenkin hiukan havuja vielä peitoksi muutamalle helposti syötävälle kasville. Lähdin metsään siis toisella mielin uudelleen ja maanomistajan luvalla kuten kuuluukin. Sain metsästä paremman mielen ja putkimiesten lähdettyä minulla on aikaa pakettihommiinkin. 

Aika vaatimattomat koristukset, no kuuseen tulee valot, samoin lyhtyyn, ajastimella.

Koristukset!

Muutaman pakettikortin teen vielä myös, laitan kuvia vaatimattomista joulukorteista. Tykkään tehdä joulukortteja, vaikka kovin taitava en olekaan. Pitäisi opetella tekniikoita.

Kortin kuva on lähellä sydäntäni.

Hämärä asettuu taloksi aikaisin ja siitä nautin, mörököllit tykkäävät pimeästä ja nyt on pimeän aika.

Metsässä tuli mieleen, että tasan puolen vuoden päästä Muru täyttää 6 vuotta. Millainen sää olikaan tasan puoli vuotta sitten Toivon päivänä. 

Nyt on siis aika mennä pakettihommiin ja jatkamaan villapaitatyömaata. Voi että, miten nautin tästäkin ajasta!

Nuo nuput eivät enää varmaankaan avaudu.

Huomenna on parempi päivä, uskon, pikkuinen vieras saapuu 💖

Kaikkea hyvää myös sinulle!

💚 

Metsässä

 Vaikka on aika/melko/erittäin liukasta, lenkille on kiva lähteä, vallankin, kun sää muuten suosii. Olen varmaan joskus sanonut, että olen harrastanut metsästystä yli 40 vuotta, mutta en ammu, hoidan koiran virkaa eli ajan, vaikka olisi minulla passissa oloonkin mahdollisuus ja oikeuskin, en vain halua.

Tuolla näkyykin naapurin hakkuuaukko, oma metsä aika vanhaa kuusikkoa.

Koirana 'ajan' riistaa. Riistalla  on erinomainen mahdollisuus mennä pakosalle, kun rytistelen pitkin metsää, mutta kyllä me joskus saamme saalistakin. Emme juurikaan osta lihaa kaupasta. Meillä ei tarvitse pelätä susia metsässä liikkuessa toistaiseksi, ilveksiä meidän mailla liikkuu, tassun jälkiä olen nähnyt - isäntä ilveksen saaliiksi ottaman kauriin. 

Tänään oli jahtipäivä. Metsässä oli mukavaa liikkua, eipä siellä kovin paljoa lunta ollut - pellolla enemmän. Metsässä tykkään katsella puita, sammalia, kääpiä, eläinten jälkiä - niihin olen harjaantunut mielestäni aika hyvin näiden vuosien aikana. Tällainen liikkuminen on varsin edullista tekonivelilleni ja parantaa tasapainoa, joka minulla on hiukan heikohko.

Naapurin hakkuuaukea, taustalla pohjoisen rata.

Suunnattomasti vain ärsyttää naapurin hakkuuaukea - AINA! Siellä kone kävi 'lahonneet puut' kaatamassa (niissä oli kuitenkin terve kanto) jo vuosia sitten, viime syksynä aukko aurattiin (se sapetti vielä enemmän), taimia ei ole vieläkään istutettu, vesakkoa alue vain kasvaa. En siis tykkää aukkohakkuista! No tulipa paasausta taas, anteeksi!

Luonnossa kulkiessani, minulla on erinomaiset säärystimet - ei mene lumi kenkään ja sauvat tietenkin. Kädessä siskon neulomat tumput - aina. 

Tänään isäntä näki kaksi 'ylös nostamaani' kaurista, mutta ne saivat rauhassa jatkaa matkaansa. Meillä on  ilvesten myötä kauriskanta pienentynyt huimasti. Yhden peuran jätökset näin eli se oli minun 'saaliini', toki kauriin ja rusakonkin papanoita oli jonkin verran.

Kotiin tullessa ajattelin keitellä marmeladia veriappelsiineista. Olen sitä ajatellut tehdä vuosia ja nyt, kun näin Strömsön ohjelman, jossa marmeladia tehtiin, innostuin ja kun kaupassa (Lidl) veriappelsiinit olivat todella edullisia, niin siitä sain lisäkannustinta - tuli hyvin edullista marmeladia. Ajattelin sen sopivan iltapalalle ja ehkä aamupalallekin pataleivän ja vahvan juuston kaverina.

Tänään tuli lähes viimeinen siemenlähetys. Vielä hiukan perennan siemeniä tilasin eilen - hyvin maltillisesti! Pian pääsen tekemään hankikylvöt. Hiukan sormia poltteleekin jo, kiitos Liisan ohjeiden! 

Viikko alkaa olemaan taas lopuillaan. Meille on tulossa yökylään pieni vieras ja kaikkea kivaa hänen kanssaan varmaan taas teemme ja hiukan herkutellaankin.

Aurinko paistoi upeasti peltoaukean takaa, hiukan jo lämmittikin!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Tuli ja meni...

 Talvi tuli sellaisella vauhdilla, että se ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Talvi lähti aivan samalla tapaa, tullakseen varmaankin vielä takaisin ja toivon, että hieman lempeämmällä temperamentilla!

Kukintaa siis vielä, vaikka hanki peitti välillä.

 

Lähtö oli siis näyttävä! Eilen satoi vettä ihan koko päivän täällä  Pirkanmaalla. Aamu-uutisissa kerrottiin järvistä, jotka olivat tulleet parkkipaikoille ja joissa uiskenteli rapasammakkoa tuulilasiaan myöten autot! Kolmostie oli poikki muilta paitsi rekoilta juurikin tulvan vuoksi, pelloilla oli isoja lampia...esimerkkejä on monta! Myös meidän valtaoja tulvi, mutta siitä ei ollut vaaraa meille, asumme mäen päällä, mutta kylän likaveden pumppuaseman vesi valloitti - seurauksista en osaa tarkemmin sanoa!

Tulviva valtaoja, pumppuasema tuolla tien toisella puolella.

 

Valtaoja laskee lehtoon ja matkaa siitä eteenpäin. Virta oli aika voimakas!

Isäntä otti sahan ja meni karsimaan tuulikaatoja. Suren tuulikaatoja aina. Meidän ikikuusikin kaatui - meille rakas, vanhan metsämme lehdossa kasvanut kuusivanhus - surullista!

Ikikuusi

Meillä puuta otetaan metsästä polttopuuksi varjellen ja ajatuksella. Metsä säilyy sellaisena, lähes koskemattoman näköisenä silti ja uusia taimia istutetaan joka vuosi lisää. Koska rakastan myös sammalia, suren (nyt paasaan!) kun metsämme yhdessä kalliokohdassa käy päiväkodin väki leikkimässä kerran viikossa ja sammal ei kestä peppumäkeä. Siitä olen muutaman kerran sanonutkin ja puhunut maltillisesti päiväkodin tädeille luonnon monimuotoisuudesta ja jokamiehen velvollisuuksista saaden niskaani ryöpyn - tämä metsä kuuluu kaikille! Maltin säilyttäminen on ollut siis työlästä, mutta isäntä on kieltänyt minulta paasauksen - lasten täytyy päästä metsään, mutta se sammal!

Yksi peppumäistä

Saa halata!

 Mietin myös sitä, että mikä on maailman voimakkain. Uskon että tuuli. Tuuli nostattaa myrskyt niin merellä, kuin autiomaissa, tuo vettä tullessaan kaikenlaisin seurauksin, kaataa ikikuusia ja ihan mitä vain - tuuli on voimakkain, uskon niin, lepääköhän tuuli tuulenpesässä, mitä luulet! Rakastan tuulta myös ja ihana kokemus on olla valtameren rannalla, kun tuuli puhaltaa aavalta ja näyttää voimiaan...

Vanhaa metsää ja siirtolohkareita.

 No metsässä jälleen tänään kävin ja vaikka siellä on muutama juttu mikä kismittää tuulikaatojen lisäksi, nautin siellä sammalikossa eläinten polkuja pitkin kulkiessani ja katselen kuinka ihanat vanhat puut huojuvat tuulessa!

 

 Anteeksi paasaaminen ja kuvien huono laatu!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Aamun tykytyksiä

 Toissa aamuna heräilin levollisesti ja tulin alakertaan. Isäntä oli aloittanut verkkaiseen tahtiin aamun toimet ja kertoili, että ikkunan takana oli ollut kolmen tokka kauriita, söivät jotain vihreää pitkää kukkapenkistäni.

Voi ei, kauhistus! Taasko, taasko kauriit ovat syöneet atsalean (Rhododendron) 'Ruususen Uni' nuput, kuten viime vuonna. Ajatus pyöri kehää, kunnes sain nopean aamupalan syötyä ja vaatteet päälle, sitten ulos! Helpotus oli suunnaton, vetkutteluani ei rangaistu tällä kertaa! Kauriit olivat syöneet vain kanadanruusua (rosa), onneksi! Nuput olivat tallella! Tuossa penkissä minulla on kaksi atsaleaa, tuo 'Ruususen Uni' ja kuningasatsalea.

 

Nuput suojassa!

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mitä tekisin. Nopeaan tahtiin verkotin kaiken mahdollisen - atsaleat, herkkumaan mustikat (Vaccinium corymbosum), ruusukvittenit (Chaenomeles) ja hunajamarjat (Lonicera caerulea var. kamtsch.)  ja yhden puupionin (Paeonia). Mulperi (Morus 'Mulle') sai havukatteen. Ainoastaan Rytörinteen pieni atsalea jäi vaille suojaa, asia korjattiin tänään Murun kanssa. Joillekin saniaisille haen vielä havuja ja sitten on kaikki suojassa. Hiukan, jos lumi sen suo, leikkaan perennanvarsia eli piha on nyt talventulokunnossa.

 

Teimme siis tänään Murun kanssa metsäretken tuulen kaataman kuusen luo, upea puu oli myrskyssä valitettavasti kaatunut. Sieltä olen suojaa hakenut jo kiinanlaikkuköynnökselle (Actinidia kolomikta) ja kiviaidalla olevalle atsalea 'Vesalle'. Ajattelin vielä hakea suojaa myös pieni alppiruusuvauvoille, samasta tuulikaadosta. Murun kanssa tutkailtiin metsähiiren pesiä, pehmeää sammalta, sieniä, kääpiä, pöllön pönttöjä, komeita kiviä ja siirtolokareita...kaikkea mitä pieni ihminen luonnossa huomaakaan. Meillä oli kiva retki! Nähtiin myös junakin, joka meni kovaa vauhtia kohti pohjoista.

Mäyrän vessa

 

Aion parantaa tapani kasvien suojaamisessa ja niiden kirjaamisessa eli ruutuvihkoni saa kaveriksi Puutarha/Satokausikalenterin!  

Lapsuudesta muistan, että meillä oli joskus järven jäällä pikaluistelukilpailut Pyhäinmiestenpäivänä - lunta ei vielä ollut lainkaan, isä tarkasti jään paksuuden ja sitten luisteltiin.

Meillä vietetään pyhäinpäivää, ei Halloweenia.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ja Pyhäinmiesten päivää sinulle!

💚

Sitä sun tätä

 Onpa aika taas mennyt siivillä ja jälleen on tullut pieni blogitauko. Suurin syy taitaa olla tuo hamsterointi! Meillä on marjastettu, sienestetty, keitetty mehuja viinimarjoista, pakastettu kasvimaan antia, kurkkuja laitettu kellariin talven varalle...

Mutta nyt iski joku rutto, tarhurilla pää särkee, nokka vuotaa ja ääni on möreä kuin karhulla. Niin vaikka sillä karhulla, minkä kanssa melkein tein tuttavuutta marjametsässä jokin aika sitten. Onneksi nalle tyytyi puhisemaan pensaissa ja sain kerättyä ämpärini täyteen ja sitten pyörän selkään ja kotiin. 

 

Karhun kakkaa mun mustikkapaikalla

En todellakaan tiedä, miten olisin toiminut, jos olisimme kohdalleen naamatusten etäisyydellä ja kassi, jossa minulla oli vesipullo ja puhelin, oli matkan päässä. Toki rokkimusiikki tehoaa karhuihin ja olisin voinut sitä soittaa, jos puhelin olisi ollut lähempänä. Pitänee hankkia vyölaukku puhelinta varten, vaikka vyölaukuista en oikein ole koskaan tykännytkään! Siihen voin kai myös sitten kiinnittää Thermacellinkin, se kuulemma karkoittaa myös hirvikärpäset, niitä inhoan yli kaiken! Vadelmiakin keräsin, mutta meidän piha-alueelle muuttanut kyy liikuskeli samoilla alueilla ja siis päätin mennä Hämeenkyröön marjatilalle vattuja poimimaan - se kannatti! Meidän pihassa ilmeisesti asuu myös kärppä, olemme nähneet sen pariin otteeseen, jospa kärppä häätäisi käärmeen...

Mutta asiaan...

Kuvannut olen talven varalle aika paljon, eli kaikenlaisia asioita on joskus tulossa puutarhastani, iloisista puutarhamatkoistani, josta mainittakoon vierailu Tylsän Mörököllin (vieläkö muistatte) puutarhassa - aivan ihana paikka ja paljon muutakin!

Mutta nyt Kivipeltoon!

Clematis viorna 'Kaiu' on kiivennyt navetan katolle! Se on minulle todella rakas kärhö 💚, Suvikummun Marjalta sen sain muutamia vuosia sitten. Upeasti on kukkinut myös clematis jackmanii 'Endel'.

Clematis viorna 'Kaiu'

C.jackmanii 'Endel'

Kasvimaalla...

Kasvimaan reunalla, kuvassa taustalla oleva preeriaväriminttu on ollut vahvasti pörriäisten suosiossa!

Krassi 'Phoenix'

Kasvimaalla on kaikki hyvin, vaikka meillä kaurispukki seikkailee jopa keskellä päivää keskellä pihaa ja suuri ilon aihe oli krassi 'Phoenix'! Sen siemen oli kallis, mutta se oli myös puhdas eli sain oikean näköisiä ihania 'Phoenixin' kukkia!

Eli täällä meillä kaikki hyvin! Sadonkorjuu jatkuu ja iltaisin nautin päivittäisen silmukka-annoksen ja nyt puikoilla on jälleen Linka Neumannin neule, ohjeen hinta menee Norjan luonnonsuojeluun (sekin on minulle suurena Norjan ystävänä hyvin tärkeää) eli valaspaita on tulossa.

 

Kaikkea hyvää Sinulle ja mukavaa elokuun jatkoa!

💚