maanantai 31. joulukuuta 2018

Hyvää uutta vuotta!

Olemme saaneet elää yhden vaiheikkaan ja hyvän vuoden iloineen ja suruineen, 
maailman myrskyineen...
erinomaisen kasvukauden sadosta pääsimme nauttimaan...
upeasta kukkaloistosta, valosta ja tuoksuista!


Kiitos vanha vuosi! 
Nyt sinun on aika väistyä uuden sijalta 
muistojen kultaiseen aarrearkkuun. 
Kiitos, että saimme elää tämän ihanan vuoden, 
nyt odottelemme uuden alkua!


Kaikkea hyvää toivon uudelta vuodelta, 
kaikkea hyvää meille kaikille, 
erityisesti sinulle lukijani! 

Iloa, terveyttä, paljon mukavia yllätyksiä, rakkautta, illan sinisiä hetkiä, lintujen laulua, perhosia, hyvää arkea, sadekuuroja, auringon hellivää lämpöä...sitä kaikkea hyvää!


Oikein hyvää uutta vuotta...
Sinulle!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Pakkaspäivä

Heräsin tänään hyvin aikaisin! 
Nautin aikaisista aamuista kovin! 


Ennen yhdeksää ehdin puuhastelemaan jo vaikka mitä...tärkein puuha varmaan oli siemeninventaarion teko. 
Yritän tässä kohden edes hiukan hillitä itseäni, 
mutta helppoa se ei ole! 
Laatikkokasvimaan värimaailmaa maalailen mielessäni, 
hyviä rinnakkaiskasveja mietin 
ja kukkarunsautta hyötykasvien lisäksi. 
Se on niin ihanaa puuhaa. 
Syksyllä tilasin aika paljon jo siemeniä, onneksi en kaikkea! 
Vielä inventoin tomaatin siemenet 
ja kukkarunsaus täytyy pohtia tarkkaan 
sekä kurpitsat ilman muuta.



Aamusta lähdin kameran kanssa lenkille, 
aurinko nousi ja valoa tulvi. 


Pakkaslumi narisi kengänpohjan alla, 
tuuli oli hiljaa, hento usva leijaili pellon yllä - oli niin rauhallista. 
Pikkujärvellä yksinäinen pilkkijä istui onkimassa, 
autoja ei kulkenut ollenkaan. 
Yksinäinen varis lensi taivaalla. 
Tiaiset sirkuttivat.


En ole talvi-ihminen ollenkaan, 
mutta nautin aamulenkistä niin kovin. 
Kotiin tullessani huomasin kauhukseni, 
että olin unohtanut peittää kiviaidan vieressä kasvavan aarre-atsalean, onneksi pupujen tamppaama polku kulki ohi eikä yhtään harha-askelta kulkenut atsalean suuntaan. 
Kasvimaalla monta nälkäistä suuta sai evästi riistapellostani, lehtikaaleista oli jäljellä vain torsot. 


Kaalimaa oli tampattu tiiviiksi, 
papanoita oli siellä täällä - maksuna kai herkuista. 
Kasvimaalla oli muutenkin menty pakkaspäivän tassulittaa 
- puput käyvät kaalimaallani ihan päiväsaikaankin välittämättä ohikulkevista koirista ja ihmisistä, 
nälkä tekee joskus rohkeaksi.


Yksi yö ja yksi päivä vielä vanhaa vuotta, 
sitten alkaa uusi vuosi uusin haavein ja uusin toivein!

Mukavaa vanhaa vuotta kaikille!

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Oikein mukavaa Joulunaikaa

Kivipellossa on ollut pitkään hiljaista. 
Työkiireet ja oikutteleva tietokone ovat taanneet 
somehiljaisuuden useaksi viikoksi. 
Kiitos kaikille edellisen postauksen kommentoijille - kaikki on luettu, mutta vastailu ei onnistunutkaan, valitettavasti. 
Asia on nyt korjattu, koneella on uusi uljas ohjelma...
toivottavasti kaikki toimii kuin unelma!

Tänään paistoi aurinko!
Meillä vietettiin jälleen perinteinen Joulu yhdessä lasten ja isovanhempien kanssa. 
Herkuteltiin (tytärten taikomat jälkiruuat olivat tosi ihania!), jaettiin lahjoja kaikille kilteille, 
musteltiin poisnukkuneita. 

Kirsikkakakku

Jouluhalko
Nautimme suunnattomasti yhdessäolostamme 
ja olimme iloisia, 
että pukillakin oli aikaa poiketa meitä tervehtimään! 


Lahjat olivat kaikki tosi ihania, kiitos niistä! 
Pukilla tuntuu olevat korvat, 
jotka kuulevat sen hiljaisimmankin toiveen. 
Vuosi sitten toivoin pöllön pönttöä ja saimme sen isännän kanssa. Nyt toiveen laskin ilmoille jo kesällä - lepakon pönttö. 
Ja voi ihmettä, meillä on nyt lepakonpönttö! 
Kivipellossa liitelee joka kesä jokunen lepakko 
ja niistä olen tosi onnellinen!

Ihana lahja!
Toiveisiini kuuluisi vielä puumaja, 
puukiipijän pönttö ja iso hyönteishotelli! 
Toiveet ovat toiveita, niitä tulee ja menee, 
vaikka toisaalta puumaja olisi aika ihana!

Haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa Tapaninpäivää 
ja rauhallista Joulunaikaa! 
Haluan toivottaa myös alkanutta kevättä 
- onhan nyt kevään neljäs päivä! 
Siemenluettelo avautui jo eilen. 
Tilauspäätöksiä en  vielä tehnyt.

Vielä on nuppuja hangen keskellä - syyssahrami!

Oikein ihanaa loppuvuotta Teille kaikille!


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ei niin harmaata kuitenkaan!

Viikonloppu on ollut tosi vireä ja mielenkiintoinen. 
Perjantaina ja lauantaina tutustuin oikein perusteellisesti Kädentaitomessuihin Tampereella. 
Mitään en oikein etsinyt, paljon löysin kuitenkin niin omaan 'tarpeeseen' kuin joululahjaksi. 
Rauhallinen hiippailut parin päivän aikana 
ja harkinnan jälkeen hankinta säästää turhilta ostoilta, 
huomasin sen jälleen.

Olen niin marraskuun ihminen. 
Nautin tästä ajasta, 
sävyjen lempeydestä, pehmeästä säästä 
ja illan hämärtymisestä. 
Päivällä paistoi kuitenkin aurinko. 
Poikien kanssa kävimme tutkimassa pihamaan kukkijat 
ja kasvimaan. 
Hiukan oli autiota, mutta hiukan satoa on vielä saatavilla.




Nöpö ja Sulo ovat aina paikalla, 
kun tarkempaa tutkimista tarvitaan!

Sulo

Kieli keskellä suuta! Askel ei horju eikä heilu.
 Pitkään on jo kukkinut syyssahrami crocus speciosus. Eilen kukat olivat avoinna, tänään ei. Näiden sipulit ostin alesta hieman jo itäneinä ja pohdinkin mahtavatko ne kukkia, yllätys oli myönteinen.

 
Voi tätä ilon määrää, crocus cartwrightianus 'Albus' 
on viimein nupulla.  
Kukka on kauniin valkoinen ja heteet raikkaan punaiset.
Näitä laitoin tänäkin syksynä kasvuun jonnekin...piippoja ei näy, saati nuppuja. 
Syyssahrameita pitää ensi vuonna laittaa 
paljon lisää!





Kierros on tehty, vanha herra palaa paikalleen kuistin pöydälle päivystämään.
 
Nöpö

Mukavaa alkavaa viikkoa!




sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Sinivalkoista

Sininen ja valkoinen.
Sininen taivas, valkoinen hanki, 
sinisenä kimaltava järven selkä, 
 
valkoisena tuulen sylissä huojuvat omenapuut ja tuomet. 
 Sininen ja valkoinen, molemmat väreistä puhtaimmat, 
kauniit ja raikkaat. 
 
Itsenäisyys on minulle äärimmäisen tärkeä asia, 
tuntuu, että vuosi vuodelta tärkeämpi. 
Turvallinen kotimaa rakas asia. 
Siniristilipun hulmutessa tulee aina niin juhlallinen olo!
Kaunis kiitos isänmaasta kuuluu heille kaikille, jotka meille itsenäisyyden lunastivat niin kovalla hinnalla!
Tiiu Puutarhahetki-blogista haastoi minut tähän sinivalkoiseen haasteeseen kunnioittamaan lähestyvää suurta juhlapäivää - itsenäisyyspäiväämme.

Mukaan haasteeseen kutsun
Tuulikin blogista Kukkia ja koukeroita
Hirnakan blogista Hirnakan torppa
  Titan blogista Unelmia ruusuista
Marketan blogista Rakkautta ja maan antimia

Ottakaa haaste vastaan, jos tuntuu hyvältä ja aikaa ja voimia on.

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti 
(Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Oikein ihanaa isänpäivän iltaa!
Oikein ihanaa alkavaa uutta viikkoa!

lauantai 3. marraskuuta 2018

Syksyn viimeinen päivä

Eilen oli minun ajanlaskuni mukaan 
syksyn viimeinen päivä. 
Tänään alkoi joulun aika. 
Vaikka joulun aika alkoikin jo, tein vielä hiukkasen syystöitä. Magnolia sai suojan myyriä ja pupuja vastaan ja viimeiset edullisesti hamstratut kukkasipulit pääsivät maahan. 
Harmitti vain, että niin nuukasti halpoja kukkasipuleita ostin. 
Olisi ollut hyvä keli istuttaa kukkasipuleita vielä enemmänkin. 

Kukkasipuleilla maalailin pihaamaata. 
Voi miten se tekikin minut niin onnelliseksi!

Sisääntulon kukkapenkissä kilkattavat kirjopikarililjat. 



Valkoinen väri on taantunut, niitä istutin penkkiin lisää. 

 Samoin penkin kulmaukseen vaaleanpunaisia 
helmililjoja piti saada lisää. 

Sisääntulon kukkapenkin vieressä on sysipenkki, valkoiset ja tumman sävyiset kukat ovat ottaneet penkin omakseen. Penkkiin pääsivät kasvuun valkoiset ja sinikirjavat krookukset sekä iris historioides 'George'.

 Pionipenkissä kukinnan aloittavat narsissit. 
Narsissien tuoksu ja kauneus huumaa minut joka vuosi, 
rakastan narsisseja! 



 Pionipenkin alapuolella rakentuu hiljalleen Beatrix Pottermainen penkki. Narsisseja, tulppaaneita, digitaliksia, keltasauramoita ja koiranhampaita pionien lisäksi. Aluksi luulin, etteivät sormustinkukat meillä viihdy, nyt olen iloinen mehevistä lehtiruusukkeista, jotka lupaavat upeaa kukintaa ensi kesälle pionien rinnalla.




 Lehtopuutarhassa kukkivat narsissien ohella myös metsätulppaanit, joihin olen ihastunut kovin, vaikkakin ne ovat keltaisia! 


Tänään istutin vielä muutaman 'Thalia' -narsissin. 
Lehtopuutarhan corydaliksen kaveriksi istutin 
corydalis solida 'G. P. Bakerin'.



 Tarkkaan olen miettinyt paikkoja, 
joissa lumi sulaa ensimmäisenä. 
Niihin istutin lisää lumikelloja. 
Kevään ensimmäisiä kukkijoita kaipaa eniten, piipottajia pitää käydä katsomassa ihan joka päivä!




Kukkasipuleilla maalaillessani unohdin lähes kokonaan rytörinteen. 


Onneksi löysin alesta rinteeseen sopivia kukkasipuleita. 
Ostin niitä vain aivan liian nuukasti: 
balkaninvuokkoja, villitulppaaneita ja talventähtiä. 
Onneksi ensi viikolle luvataan leutoa säätä, voisin tehdä vielä sopivia löytöjä kukkasipulialesta.  

Oikein mukavaa ja rauhallista Pyhäinpäivän iltaa ja viikonloppua! 
Nautitaan lempeästä marraskuusta!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Surullista

Surullista ei ole se, että syksy saapui kauniisti. 

Parsan marjat odottelevät nälkäisiä punatulkkuja.
 
Surullista ei myöskään ole se, 
että puutarhaan ei enää pääse puuhastelemaan niin tehokkaasti yltäpäältä mullassa. 

Ametistiukonhattu kukkii, värin kauniin sininen.
  Surullista ei myöskään ole se, 
että päivän pituus lyhenee. 

Sulo

Nöpö
  Eikä surullista ole sekään, 
että on kylmä ja lunta sataa 
(vaikka en olekaan talven ystävä ollenkaan).


Surullista oli se, 
että viime keskiviikkona mennessäni kanalaan 
minua odotti surullinen näky. 
Kanalaan oli päässyt joko minkki, kärppä tai näätä. 
Oli surullinen näky, 
kun viisi kaunista kanaa makasivat hengettöminä ihan vain tapettuina - vain yhtä kanaa oli syöty. 
Harmitti niin vietävästi! 
Illan saapuessa ja pimeyden turvin 
siirsin kanat talvikanalaan suojaan. 
Pimeällä siksi, että pitsipöksyt oli helpompi saada kiinni 
niiden nukkuessa orrella. 

Kuvat kanoista ovat hiukan epätarkkoja,  valitettavasti!




 
Suurin suru oli se, että pienen syystipusen molemmat äidit olivat tapettuja niiden suojellesssa pikkuistaan. 
Pieni itki suruaan! 

Pikkuinen piilossa pesien alla, keskellä kuvaa näkyy tipusen hahmo.
  Hän on saanut täyden huomioni ja sylini lämmön. 
Uskon, että siitä kasvaa urhea kananen. 
Pedon hyökkäys kanalaani on koko kanahistoriani 
(noin 20 vuotta siis) toinen, 
onneksi. 
Ensi kesään toivon saavani uuden kesäkanalan, 
sellaisen pedon kestävän.

Luonnon väriloisto on vaihtunut lempeään pastellisävyyn. 
Pientä pakkasta on ollut, kuura sokeroinut luonnon. 
Puutarha alkaa olemaan paketissa, 
muutaman runkosuojan vielä laitan ja syyskylvöt teen. 
Sitten alkaa haaveilun ja suunnittelun aika. 
Nyt on hyvä tilaisuus tutkailla siemenliikkeiden antimia, 
piirrellä istutuskarttoja lavakauluskasvimaalle ja tilata taimia. Etenkin Barnhavenin esikot ja jouluruusut kutkuttavat...

Lokakuu meni tosi nopeaan, varmaan marraskuukin. 
Hiljalleen joulun valmistelu kiihtyy. 
Nautitaan tästäkin ajasta!


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!