Kivipellon Saila

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Haaste...neljä kuvaa vuodesta...

Vuosi sitten laitoin ilmoille haasteen -
Neljä kuvaa vuodesta!  ...jatketaan tänäkin vuonna... 

Lisänä viime vuoteen laajennan tätä haastetta. Haase eli viimekin vuonna niin, että 'varjohaasteena' oli neljä kuvaa kissojen vuodesta. Mennään siis molemmilla. Vastaa molempiin, jos hyvältä tuntuu - tai jos sinulla on tiukka aikataulu arjessa, en pahastu vaikka et haasteesta tällä kertaa koppia otakaan. Haasteeseen voit sinäkin lukijani, jota en haastanut nyt mukaan ottaa osaa haluamallasi laajuudella.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Kevät

Kevvät on ihanaa aikaa niin meillä tarhureilla kuin kissoillakin. Maasta pukkaa piippoja, silmut turpoavat, 
multa tuoksuu ja mikä ihaninta - 
luonto on kissoille herkullista paistintuoksuissta aikaa.





Kesä 

Kasvu on lähenyt hyvään vauhtiin. 
Viime kesänä sadekausi kesti melkein koko kasvukauden, 
mutta sateen ropina on vain muisto. 
Olihan melkein lämmin sää ja kasvit lähes kaikki viihtyivät.





Syksy

Kesä jatkui lähes syksyyn saakka - voiko oikein erotella kesää ja syksyä, paitsi tietenkin valoisuuden perustella. 
Pelotteluhallan jälkeen usein kesä jatkuu aika pitkällekin. 
Apureita kukkasipuleiden kanssa riitti. 
Osa sipuleista piti istuttaa pariinkin kertaan. 
Pojat löysivät mukavan pehmeitä pisupaikkoja kukkasipuleiden istutuspaikoista ja kuoppaa kaivaessa mamman sipulit saivat komean ilmalennon!







Talvi

Viimein satoi lumi...tai oikeastaan satoi - suli - satoi - suli ja nyt viimein satoi reippaasti, lähes 20 cm eilen. 
Itseään kunnioittava kisupoika ei hangessa viitsi kovin paljon taapertaa ja aika hauskan näköistä ainakin meidän poikien tipujahti hangessa onkin, vana jää jäljelle kun pehmeä massu vaaniessa laahaa maata.

Kasvimaa ja luonto nukkuu talviunta hangen alla, kisupojat miestenhuoneessa henkilökohtaisen palvelijan tarjoillessa syötävää ja joskus herkkujakin.




Tässä oli siis Kivipellon neljä vuodenaikaa. 
Kuvia oli siis enemmän kuin neljä, mutta ei haittaa. 
Reilu viikko jouluun ja pikkuisen yli viikko talvipäivänseisaukseen - eli kevät alkaa siis tänä vuonna 22.12. (terveisin Saaripalstan Sailalle 😉), 
silloin hissunkissun alkaa päivä pitenemään! 
Vuosi kului siivillä, pian alkaa siementilausten tutkailu (otin jo pikkuisen varaslähdön vastoin tapojani). 
Nautitaan kuitenkin Joulurauhasta ja hiljaisuudesta!


Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sata vuotta

Mitä kaikkea tähän sataan vuoteen oikeen mahtuukaan.
 Miten ihmeessä elämä menee joitain uria pitkin? 
Miten ihmeessä elämä säilyy, johdattaa, armahtaa.


Papan ja mummun armahtivat niin valkoiset kuin punaiset.
 Pappa oli mylläri, arvostettu molemmilla puolilla - vaikka asuivat lähellä kuumaa paikkaa - Tamperetta. 


Talvisotaan lähti isä 16 vuotiaana, salaa omalta isältään.  Ensin Tampereen palokuntaan ja sitten rintamalle, juuri täytettyään 16 vuotta. Talvisota meni armollisesti, jatkosodassa isä haavoittui.
Pappa oli nostoväkimiehenä pohjoisessa. 
Kummatkaan eivät sodasta puhuneet sanaakaan
...isä vain palelevista varpaista.

Miten olenkaan kiitollinen heille molemmille - kaikille sitkeille miehille ja naisille, jotka pitivät maamme itsenäisenä! 

Kiitos näistä 100 vuodesta!


Kiitos itsenäisyydestä!


Hädän hetkellä toivon, että tätä yhteisyyttä vielä löytyy - niin miehissä kuin naisissakin!


Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!

 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Valon voimaa

Tänään sumu on kätkenyt luonnon hellään, 
armahtavaan, levolliseen, suojaansa, 
eilen paistoi kuitenkin aurinko. 
Oli jotenkin voimaannuttavaa, 
kun aurinko lipui taivaanrantaa pitkin kirkastaen maiseman. Valonsäteillä on marraskuulla uskomaton vaikutus. 
Paljon viikonloppupuuhasteltavaa riittää. 
Monta projektia on menossa: joululahjoja hiljalleen käärin paketteihin, joulukortteja teen ja raivaan tätä meidän taloa 
- miten ihmeessä olenkaan haalinut kaikkea mahdollista nurkkiin! Nyt annan melkein kaikelle turhalle kyytiä, luulen.

Mutta eilen...


...jouluruusujen nuput näyttivät niin turvonneilta, varmaan ne ehtivät kukkaan jos sää pysyy tällaisena leutona...

Geranium sessiliflorum f.nigricans

...voisiko vaskikurjenpolvesta huomata, että on marraskuu...

Crocus cartwrightianus 'Albus'

...arvatkaas kiljuinko riemusta, kun näin - tunsin näiden syyssahrameiden nuput viikolla lumen peittämänä nuppujen törröttäessa piippona kohti hämärää iltaa. Eilen lumi oli poissa ja nämä ihanuudet melkein kukkivat! Syyssahrameita hankitaan meille lisää ihan varmasti.


Ja valo! 
Kaljujen omenapuiden oksat näyttivät niin kauniilta!

Yksin pihakierroksellani taaskaan en ollut, pojat tulivat ihmettelemään, mitä mukamas marraskuulla voisi puutarhassa olla kuvattavaa, kun tiellä näkyi jotain paljon kiintoisampaa...


...ja Nöpö-ressukkaa pitäisi kyltymättä rapsuttaa.




Sulo oli ollut metsästyshommissa, 
saaliista en tiedä, mutta hauskaa varmaan on raikulipojalla ollut, kun turkkikin on noin kuranen.




Lähes keväinen Nöpö-kuva piti saada, perinteisellä ressukka-ilmeellä! Huomioikaa tassu 😊



 Vajaa kuukausi jouluun, vuoden lyhimpään päivään ja sen myötä kevään alkuun vielä vähemmän!

Upeaa alkavaa viikkoa teille ystäväni!

 

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ihana marraskuu

Voisi kai sanoa, että marraskuu on pitkä, pimeä ja sateinen. 
Marraskuu on minun kuukauteni, vaikka olenkin lokakuun lapsia. Syntymäpäiväni aikoihin viime kuulla 
 koin elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen
 ikäkriisin - voitteko kuvitella, täytän 26 vuoden päästä 85 vuotta. 

Asia masensi minua suunnattomasti ja hain lohtua ihmisiltä, joiden kuvittelin ymmärtävän tuskani. Mutta arvatkaapas mitä, hehän olivat suunnattomat huvittuneita asiasta, loukkaannuin. 
Tapasin onnenkantamoisena yhden supermummon 
- 79 - vuotiaan 'ikivanhan'. 
Hän antoi kriisiini hyvän terapian 
- älä hautaa itseäsi ennenaikojaan! 
Se paransi kriisini...kirjoitan tästä myöhemmin lisää.

Mutta syksy on ollut täynnä tekemistä. 
Valmistautuminen jouluun on ollut rakkain puuha, 
joka onkin jälleen vienyt aikaa. 
Korttitalkoot menoillaan, lahjojen hankinta hyvässä vauhdissa ja Tampereen kädentaitomessut, runsauden sarvi jossa tassuttelin tehden 'maltillisia' ostoksia lähes neljä tuntia ja sitten puhti loppui. 

Tein monta hyvää päätöstä ennen messuille menoa. 
Listasin muka mitä tarvitsen, 
mutta tarpeitapa syntyi koko ajan lisää - no sen verran rajallinen olin, että suurimmat hankinnat kohdistuivat korttitarpeisiin. Lankaa päätin olla ostamatta ainuttakaan kerää, 
kilo Novitan 'Usvaa' tuli kympillä mukaan ja trikoota, 
johon ihastuin - löysin siis mieleiseni trikooloimeani varten. Nukkekotimessut oli pieni pettymys, 
pienoisrautatiet olivat hienoja, mutta eivät sytyttäneet. 
Jälleen heräsin eloon, messuilla näin muutamia ihania tuttuja ja paljon kässäherkkuja. 

Alla pikakatsaus messuista:




Himmeleitä Raahen Taitopajalta.


Pitsinnypläystä joskus kokeilen...



Lankavan standilla viihdyin - taas. Tarpeet tuollaiseen karvakuuseen muutti meille (valkoinen ja harmaa), teen ne joksikin jouluksi.



Pirkanmaan Taitokeskus. Siellä sain tuen ikäkriisiini ja paljon erinomaista opetusta Minnalta ja Tainalta opetellessani mattoa kutomaan - kaunis kiitos Teille molemmille! Melkosia kädentaitajia Taito-keskuksissa onkin ympäri Suomen!



Nukkekodit ja Barbit. 
Meillä on juurikin tuollainen samanlainen nukkekoti odottamassa remonttia ja joskus muitakin leikkijöitä kuin minä. 
Barbien vaatesuunnittelu on myös alkamassa, ihan noin blingblingkolttuja tuskin teen, mutta jotain kuitenkin. 
Nuo minikahviserviisit olivat niin suloisia!!




Tykkäsin näistä Petäjäveden Villakamarin tuotteista tosi paljon!


Ihania narullisia Kaunein kukkapatalappu-kilpailun aarteita.


Hiljalleen siis Joulua kohden näillä eväillä. 
Aikani on kulunut myös lavakaulustarhan tutkailuun ja perehtymiseen mm. tiheäviljelyyn sekä lavojen perusteelliseen hoitoon ja matoystävien hellimiseen, rinnakkaiskasvien suunnitteluun jne... Vielä en tarttunut siemenluetteloon, 
vasta vuoden vaihteen jälkeen. 
Nautiskelen joulun valmistelusta.

Pelakuissa vielä jokunen kukka. 


Viime vuotinen amaryllys yllätti kukkavanalla lähes surkeasta hoidosta  huolimatta. 

Venuksenkengässä on kaksi nuppua!
 

Talvi kai tekee tuloaan. 
Onneksi sain kaikki syystyöt tehtyä ja ne valkkaritkin viimein maahan sekä muutama alepussi kukkasipuleita yllättävänä aarteena alliumit, joista en tiennyt edes pitäväni!

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille! 
Nautitaan hämärän hyssystä!