Kivipellon Saila

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Jatkoa kauniiseen tarinaan

Perjantai-illan ja eilisen olin sitten tipusten varamamma. Vaalea kananen hoiti hyvin pienokaisia, mutta niitä tuli koko ajan lisää ja kaiken kukkuraksi yksi musta tipu! Voi ei, ajattelin! Toisilla kanaroduilla, kuten ilmajokisilla esiintyy tipujen hyljeksintää värin perustella, niin myös meillä! Mustat kanat ovat hylänneet keltaiset tiput ja nyt yritin vaaleaa mammaa saada ottamaan mustan tipun alleen! Oli hankalaa ja pikkuista kävin lämmittämässä monta kertaa, kunnes viimein vaalea kana hyväksyi pikkuisen. Kanan on helpompaa opettaa tipu syömään, juomaan, kuopsuttamaan ja istumaan orrella kuin minun lähes kuuskymppisen täti-ihmisen, yritin kuitenkin,  juottaminen vallankin on hyvin tärkeää!


Vaalea mamma oli niin ihmeissään, kun pesästään hypänneet juuri kuoriutuneet keltaiset tiput suunnistivat hänen alleen lämpöiseen. Äiti otti ne avosylin vastaan. Kana vain ihmetteli, mistä pikkuiset ovat tulleet ja omilla tipuillaan oli jo hentoiset sulat jo, nämä untuvikkoja.
























Tarina sai kauniin lopun! Mustan mamman viimeinen tipu kuoriutui ja oli aika lentää korkealta salapesäpaikalta alas pikkuisten kanssa. Mustan mamman alle pääsi myös musta tipu. Nyt siellä on kaksi mustaa, villikko ruskea ja keltakirjava tipunen, aiemmin pesästä hypänneet keltaiset ottivat vaalean kanan äidikseen.


Pikkuruinen ruskea tipu
Kukkamaat jäivät perkaamatta, ja kasvimaalla rehottaa vesiheinä, mutta ei haittaa (haittaa hiukkasen kuitenkin). Kanat tykkäävät vesiheinästä ja jauhosavikasta niin paljon!



Iso tipunen

Kuvatessani musta mamma kutsui tiput alleen, muut tottelivat paitsi ruskea villikko. Tipujen kuvaaminen on hyvin haasteellista, ne ovat niin eläväisiä! Tipuja on nyt siis 10 kpl!!

Alkavalla viikolla pääsen sitten kukkamaiden kimppuun, jos ei sada ihan kauhean paljon!

Mukavaa ja iloisia yllätyksiä täynnä olevaa viikkoa!

lauantai 20. elokuuta 2016

Mikä kukka?

Lomareissulla teimme pienen retken Ruotsin puolelle, Ylitornion rajanylityskohdasta Pellon ylityskohtaan. Tuon pienen matkan aikana pääni täyttyi kysymyksistä. Tietänette ihanat blogiystävät suhteeni keltaiseen...pääni taitaa hissukseen pehmentyä ja siedätyshoito tehota ja rohkenenkin kysyä, mikä tämä sitruunankeltainen kukka on? Sitä kasvoi joissakin pihoissa Ruotsin puolella, ja vaikea sanoa tätä ääneen.....haluaisin sen pihaani. Matkan varrelle sattui yksi taimisto, mutta isännän kaasujalka oli valitettavan painava juuri siinä kohtaa, vaikka kuika yritin ilmaista tahtoani poiketa taimistolla.

Siis, näyttää kaukaa kultapiiskulta, on oikealta väriltään ... ei siis keltainen vaan sitruunankeltainen! Kuvat ovat epätarkkoja autosta otettuja (kuvien ottoa varten isäntä siis toppasi auton, mutta vahvalla zoomillakaan en saanut tarkkaa kuvaa ja emme voineet kauaksi aikaa jäädä kameran kanssa kuvaamaan, jottei talojen asukkaat alkaneet epäillä tarkoitusperiäni!).


...kultapallon edessä tuo sitruunankeltainen .... ihanuus

 
Ihmettelin vielä lisäksi, miksi Ruotsin puolella, siis Torniojoen länsirannalla, pihoissa kasvaa vaikka mitä ja isot pellot olivat täynnä perunan sänkiä, valtavia viljelmiä (jopa kauraa), kun Suomen puolella pellot ovat kasvaneet umpeen ja ojat täynnä pajun vesoja, vaikka leveysaste on sama, välissä vain tuo upea joki! 
 
Olisikohan EU-tuilla joku osuus asiaan, tai ehkä elämänasenteella? Mikroilmastolla (voiko isolla pellolla olla mikroilmasto?)? Ruotsin puolella Kattilakoskella paikallinen rouva tervehti iloisesti HEJ!, kun taas kotimaan puolella kaupassa kaikki katsoivat ja varoivat etten vain sanoisi saati kysyisi mitään...

Jälleen on maailmani ihmetystä täynnä!

Aurinkoista lauantaita!

perjantai 19. elokuuta 2016

Kaunis tarina, joka on totta

Olen ollut lomalla. Lomalla töistä, lomalla äidin hoidosta, kiitos siskojeni Mustikkamummon ja Virkkuumummon, lomalla kotihommista kiitos kotimiesten!


 Lomamatkamme suuntautui pohjoiseen jälleen kerran, ei sinne minne piti vaan erilaisten paikkojen kutsun mukaan ilman aikataulua tai reittisuunnitelmaa.


Mutta kotona tapahtui! Sain eilen soiton lomamatkalle. Kanalassa on kolme uutta tipua, yksi menehtynyt ja kaksi elossa. Kotimies oli huolissaan, mitä oli tapahtunut!! Lomalle lähtiessämme kukaan tytöistämme ei hautonut. Oli siis salapesä! Mutta missä!! Kesäkanalamme on vanha saunarakennus ja lintumme ovat Ilmajoen maatiaisia, erittäin hyviä lentäjiä, jo tipuinakin. Kukko lempikanoineen nukkuvat ylähirren päällä ja pitää aina varoa, ettei tule kakit niskaan, kun illalla kesäkanalassa käyn. 


Pesä oli siis jossain korkealla, muualta sitä emme Kivipellon isännän kanssa löytäneet. Kaksi tipua oli selviytynyt lähes 3 metrin lentomatkasta, mutta missä äiti? Kukaan leideistä ei suostunut mammaksi, pah! Meillä on yksi äiti kolmen tipun kanssa, superäiti! Hän ei voi vastustaa pienen tipun piipitystä, joten hän adoptoi kaksi pientä äiditöntä! Sydämeni lähes suli, ihana äiti! Vaikka lapset ovat toisen, otti hän ne alleen lämpöiseen ja turvaan! Nyt hän paimentaa kolmea villikkoa ja kahta vauvaa!



Tuo kanamamma on erinomainen äiti, valveilla koko ajan ja puolustaa lapsiaan, jotka kaikki ovat tällä kertaa keltaisenkirjavia tipusia! Kuvia perheestä en ota, koska kanaemot pelkäävät meillä kameraa. 

Laitan vielä kuvan ihanasta kelloköynnöksestä, jota taimetan ensi kevään paljon että saan tuon betoniseinän peittoon. Kelloköynnöksen imukärhot ovat uskomattomia, tarttuvat jopa sileään betoniin!

 
Aurinkoista alkavaa viikonloppua! 


torstai 11. elokuuta 2016

Lomalla

Laskeudumme lomaan tiukan työjakson jälkeen hiljalleen. Piti suunnata autonnokka pohjoiseen, mutta sinne luvattiin niin viileää ja sadetta.Tutkimme sadekarttoja innokkaasti! Yksi paikka Suomen maassa, jonne ei juurikaan sadetta luvattu - Korppoo! Eikä...no seurasimme rannikon sademääriä, ja Hangon suuntaan sitten lähdimme (toiseksi vähiten sadetta), en olisi halunnut säikyttää Saaripalstan Sailaa yllätysvierailulla, toisaalta olisimme voineet sadepilvet sinne tuliaisiksi raahata, mutta sittenkin...mentiin Hankoon. Matkasta teen parikin postausta, tässä ensimmäinen, vaikka olikin matkan viimeinen kohde. Innoissani kuvasin akun huomaamattani loppuun kamerasta ja puhelimella jatkettiin, joten anteeksi heikkotasoiset kuvat! Käykö Teille koskaan niin, että akku kamerasta loppuu väärään aikaan? 

Siis Westersin puutarhaan Kemiön saarelle. Puutarha oli hiljainen. Viimeinen viikko, jolloin se on auki viikolla, meillä kävi tuuri! 


 Tässä kuvat hiljaisesta, nautiskelevasta käynnistämme. Tuota matkaa olen haaveillut/suunnitellut vuosia!



Tämä taitaa olla se tähkäverbena ja aika ihana! Siirtyi hankintalistalle!

Puutarha tuntui tutulta, samoja elementtejä oli paljon...kukkia, mesibaareja...



 Värikäs kasvimaa...


 Kaaleja ja samettikukkia.


 Kurpitsoita.

 Papuja.


 Yrttejä. Tuon valkoisena kukkivan laukan haluaisin...mikähän se mahtanee olla, sitä olisi kai ollut kaupan, kauppiasta ei vain näkynyt!


 Aringonhattuja oli paljon sekä ihanaa vaalean lilaa väriminttua!


 Yleisnäkymä kasvitarhalle.

Kasvihuone terasseineen.

Oli mukava käyntipaikka! Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että kuvia ottaessani en nähnyt tarkentaa kohdetta ollenkaan. Jäi hyvä mieli ja monta vinkkiä ja tuttuuttakin...omakin hyötytarhani taitaa olla aika kiva...kukkia ja yrttejä vain lisää ja taistoa oheiskasvien kanssa.

Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!

tiistai 9. elokuuta 2016

Mussukka

Tulin tänne kyläreissulle...mummon lintuja katsomaan, olenhan lintukoira ja söpöläinen! 


 Turkkini on silkkiä, tassut untuvaa, olen reipas, hyvä uimari ja sukeltajien sukujuurta, ihana siis kaikkineni! 




 Tässä talossa on kissoja, eivätpä vain uskaltaneet viiksikarvojaan vilauttaa tantereella ollenkaan ja kanatkin pysyivät ruodussa...niitä olikin kiva seurailla verkkoaidan takaa! 


Olin siis täällä lelliteltänänä, se oli niin mukavaa ja hiukan nukuttavaakin!




Nimeni on Nappi, mummo ajatteli etten voi olla Nappi, kun olen näin ihana, mutta Nappi on napakka nimi sitten, kun astun virkatehtäviin joskus valovuoden kuluttua.


 Olen siis mummolle Napsukka, Napanderi tai ihan mitä vain hunajaista...oikeasti olen siis noutava lintukoira Nappi!

Englanninspringerspanieli

maanantai 8. elokuuta 2016

Silkkihelmat

Monessa blogissa olen ihastellut upeita unikkokuvia...haaveillut omasta unikkomaasta! 
 Nyt minullakin kasvaa unikoita, kerrottuja, villejä, silkkihelmaisia, rohkeita...ilahduttavat ihan joka päivä uudella kukinnalla, vanhan kukan jo heittäessään helmansa tuulen mukaan! 
Unikoiden värimaailma on ihana!














Sain lahjaksi ruisunikon siemeniä...vahvan punaisia, valmiina tanssiin tuulen kanssa, Paso Dobleen, villien punaisten terälehtien ollessa härkätaistelijan punainen vaate, ihania!
Ihana alku lomalle, aurinkoa, raikasta tuulta, pilvien leikkiä ja upeita unikoiden kukkia!
Upeaa viikonalkua kaikille niin lomalaisille kuin jo loman jälkeen työnsä aloittaneille...kesä jatkuu!