Kivipellon Saila

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ei niin harmaata kuitenkaan!

Viikonloppu on ollut tosi vireä ja mielenkiintoinen. 
Perjantaina ja lauantaina tutustuin oikein perusteellisesti Kädentaitomessuihin Tampereella. 
Mitään en oikein etsinyt, paljon löysin kuitenkin niin omaan 'tarpeeseen' kuin joululahjaksi. 
Rauhallinen hiippailut parin päivän aikana 
ja harkinnan jälkeen hankinta säästää turhilta ostoilta, 
huomasin sen jälleen.

Olen niin marraskuun ihminen. 
Nautin tästä ajasta, 
sävyjen lempeydestä, pehmeästä säästä 
ja illan hämärtymisestä. 
Päivällä paistoi kuitenkin aurinko. 
Poikien kanssa kävimme tutkimassa pihamaan kukkijat 
ja kasvimaan. 
Hiukan oli autiota, mutta hiukan satoa on vielä saatavilla.




Nöpö ja Sulo ovat aina paikalla, 
kun tarkempaa tutkimista tarvitaan!

Sulo

Kieli keskellä suuta! Askel ei horju eikä heilu.
 Pitkään on jo kukkinut syyssahrami crocus speciosus. Eilen kukat olivat avoinna, tänään ei. Näiden sipulit ostin alesta hieman jo itäneinä ja pohdinkin mahtavatko ne kukkia, yllätys oli myönteinen.

 
Voi tätä ilon määrää, crocus cartwrightianus 'Albus' 
on viimein nupulla.  
Kukka on kauniin valkoinen ja heteet raikkaan punaiset.
Näitä laitoin tänäkin syksynä kasvuun jonnekin...piippoja ei näy, saati nuppuja. 
Syyssahrameita pitää ensi vuonna laittaa 
paljon lisää!





Kierros on tehty, vanha herra palaa paikalleen kuistin pöydälle päivystämään.
 
Nöpö

Mukavaa alkavaa viikkoa!




sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Sinivalkoista

Sininen ja valkoinen.
Sininen taivas, valkoinen hanki, 
sinisenä kimaltava järven selkä, 
 
valkoisena tuulen sylissä huojuvat omenapuut ja tuomet. 
 Sininen ja valkoinen, molemmat väreistä puhtaimmat, 
kauniit ja raikkaat. 
 
Itsenäisyys on minulle äärimmäisen tärkeä asia, 
tuntuu, että vuosi vuodelta tärkeämpi. 
Turvallinen kotimaa rakas asia. 
Siniristilipun hulmutessa tulee aina niin juhlallinen olo!
Kaunis kiitos isänmaasta kuuluu heille kaikille, jotka meille itsenäisyyden lunastivat niin kovalla hinnalla!
Tiiu Puutarhahetki-blogista haastoi minut tähän sinivalkoiseen haasteeseen kunnioittamaan lähestyvää suurta juhlapäivää - itsenäisyyspäiväämme.

Mukaan haasteeseen kutsun
Tuulikin blogista Kukkia ja koukeroita
Hirnakan blogista Hirnakan torppa
  Titan blogista Unelmia ruusuista
Marketan blogista Rakkautta ja maan antimia

Ottakaa haaste vastaan, jos tuntuu hyvältä ja aikaa ja voimia on.

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti 
(Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Oikein ihanaa isänpäivän iltaa!
Oikein ihanaa alkavaa uutta viikkoa!

lauantai 3. marraskuuta 2018

Syksyn viimeinen päivä

Eilen oli minun ajanlaskuni mukaan 
syksyn viimeinen päivä. 
Tänään alkoi joulun aika. 
Vaikka joulun aika alkoikin jo, tein vielä hiukkasen syystöitä. Magnolia sai suojan myyriä ja pupuja vastaan ja viimeiset edullisesti hamstratut kukkasipulit pääsivät maahan. 
Harmitti vain, että niin nuukasti halpoja kukkasipuleita ostin. 
Olisi ollut hyvä keli istuttaa kukkasipuleita vielä enemmänkin. 

Kukkasipuleilla maalailin pihaamaata. 
Voi miten se tekikin minut niin onnelliseksi!

Sisääntulon kukkapenkissä kilkattavat kirjopikarililjat. 



Valkoinen väri on taantunut, niitä istutin penkkiin lisää. 

 Samoin penkin kulmaukseen vaaleanpunaisia 
helmililjoja piti saada lisää. 

Sisääntulon kukkapenkin vieressä on sysipenkki, valkoiset ja tumman sävyiset kukat ovat ottaneet penkin omakseen. Penkkiin pääsivät kasvuun valkoiset ja sinikirjavat krookukset sekä iris historioides 'George'.

 Pionipenkissä kukinnan aloittavat narsissit. 
Narsissien tuoksu ja kauneus huumaa minut joka vuosi, 
rakastan narsisseja! 



 Pionipenkin alapuolella rakentuu hiljalleen Beatrix Pottermainen penkki. Narsisseja, tulppaaneita, digitaliksia, keltasauramoita ja koiranhampaita pionien lisäksi. Aluksi luulin, etteivät sormustinkukat meillä viihdy, nyt olen iloinen mehevistä lehtiruusukkeista, jotka lupaavat upeaa kukintaa ensi kesälle pionien rinnalla.




 Lehtopuutarhassa kukkivat narsissien ohella myös metsätulppaanit, joihin olen ihastunut kovin, vaikkakin ne ovat keltaisia! 


Tänään istutin vielä muutaman 'Thalia' -narsissin. 
Lehtopuutarhan corydaliksen kaveriksi istutin 
corydalis solida 'G. P. Bakerin'.



 Tarkkaan olen miettinyt paikkoja, 
joissa lumi sulaa ensimmäisenä. 
Niihin istutin lisää lumikelloja. 
Kevään ensimmäisiä kukkijoita kaipaa eniten, piipottajia pitää käydä katsomassa ihan joka päivä!




Kukkasipuleilla maalaillessani unohdin lähes kokonaan rytörinteen. 


Onneksi löysin alesta rinteeseen sopivia kukkasipuleita. 
Ostin niitä vain aivan liian nuukasti: 
balkaninvuokkoja, villitulppaaneita ja talventähtiä. 
Onneksi ensi viikolle luvataan leutoa säätä, voisin tehdä vielä sopivia löytöjä kukkasipulialesta.  

Oikein mukavaa ja rauhallista Pyhäinpäivän iltaa ja viikonloppua! 
Nautitaan lempeästä marraskuusta!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Surullista

Surullista ei ole se, että syksy saapui kauniisti. 

Parsan marjat odottelevät nälkäisiä punatulkkuja.
 
Surullista ei myöskään ole se, 
että puutarhaan ei enää pääse puuhastelemaan niin tehokkaasti yltäpäältä mullassa. 

Ametistiukonhattu kukkii, värin kauniin sininen.
  Surullista ei myöskään ole se, 
että päivän pituus lyhenee. 

Sulo

Nöpö
  Eikä surullista ole sekään, 
että on kylmä ja lunta sataa 
(vaikka en olekaan talven ystävä ollenkaan).


Surullista oli se, 
että viime keskiviikkona mennessäni kanalaan 
minua odotti surullinen näky. 
Kanalaan oli päässyt joko minkki, kärppä tai näätä. 
Oli surullinen näky, 
kun viisi kaunista kanaa makasivat hengettöminä ihan vain tapettuina - vain yhtä kanaa oli syöty. 
Harmitti niin vietävästi! 
Illan saapuessa ja pimeyden turvin 
siirsin kanat talvikanalaan suojaan. 
Pimeällä siksi, että pitsipöksyt oli helpompi saada kiinni 
niiden nukkuessa orrella. 

Kuvat kanoista ovat hiukan epätarkkoja,  valitettavasti!




 
Suurin suru oli se, että pienen syystipusen molemmat äidit olivat tapettuja niiden suojellesssa pikkuistaan. 
Pieni itki suruaan! 

Pikkuinen piilossa pesien alla, keskellä kuvaa näkyy tipusen hahmo.
  Hän on saanut täyden huomioni ja sylini lämmön. 
Uskon, että siitä kasvaa urhea kananen. 
Pedon hyökkäys kanalaani on koko kanahistoriani 
(noin 20 vuotta siis) toinen, 
onneksi. 
Ensi kesään toivon saavani uuden kesäkanalan, 
sellaisen pedon kestävän.

Luonnon väriloisto on vaihtunut lempeään pastellisävyyn. 
Pientä pakkasta on ollut, kuura sokeroinut luonnon. 
Puutarha alkaa olemaan paketissa, 
muutaman runkosuojan vielä laitan ja syyskylvöt teen. 
Sitten alkaa haaveilun ja suunnittelun aika. 
Nyt on hyvä tilaisuus tutkailla siemenliikkeiden antimia, 
piirrellä istutuskarttoja lavakauluskasvimaalle ja tilata taimia. Etenkin Barnhavenin esikot ja jouluruusut kutkuttavat...

Lokakuu meni tosi nopeaan, varmaan marraskuukin. 
Hiljalleen joulun valmistelu kiihtyy. 
Nautitaan tästäkin ajasta!


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Viimeiset kukkijat

Tämä päivä ja oikeastaan koko viikonloppu 
on ollut uskomatonta aikaa! 
Sää on hellinyt niin tarhuria kuin ihan kaikkia 
ulkoilmasta nauttivia! 
Monta asiaa tuli viikonlopun aikana valmiiksi. 
Viimeisetkin taimipotit on nyt istutettu,
 kasvihuoneet tyhjinä ja pestyinä, 
samoin vesitynnyrit, kastelukannut ja ämpärit. 
Jokunen iso ruukku on vielä taivasalla odottamassa 
voimamiehen vierailua. 
Kasvulavat on valmisteltu syyskylvöjä varten. 

Oli hetki aikaa nauttia vielä puutarhan kukkijoista, 
niistä viimeisistä sisseistä, 
jotka eivät olleet moksiskaan pakkasen vierailuista. 

Suurin ihanuuteni on ametistiukonhattu, 
joka ei ihan joka vuosi ehdi kukkaan, 
kukinta ajoittuu niin myöhäiseen syksyyn. 
Upea pystypäinen kukka, joka uhmaa talvea.

Aconitum carmichaelii
Siroukonhattu on kukkinut jo kauan. Kukkia riittää vieläkin (kuva on parin viikon takainen).

Aconitum yezoense
Komeamaksaruoho ehti tänä vuonna myös kukkansa avaamaan. Kukkien väri ihastuttaa, kaunis marjapuuron punainen.

Sedum
Toivon pikkuisten maksaruohojeni kasvavan yhtä isoksi puskaksi kuin tuo komeamaksaruohokin on.

Sedum 'Autumn Charm'

Sedum 'Common Red'
Myös ihanuuskärhöni 'Arabella' kukkii pakkasiin asti. Pidän sen kukan kauniista sinisestä väristä ja kukinnan kiitollisuudesta.
 
c. 'Arabella'
 Pikkuinen Edelweiss kukkii nyt myös. Sain pussillisen siemeniä tuliaisena alppien maasta ja pikkuiset taimet kasvoivat voimalla, nyt ilahduttavat kukinnalla.

Leontopodium nivale 'Edelweiss'
 Pitkälle sinnitteli matala kultapallon 'Goldquelle', sen kasvukorkeus ei ole juurikaan metriä korkeampi.

Rudbeckia laciniata 'Goldquelle'
Sarviorvokki 'Tuulikki' ilahduttaa kukinnallaan vielä! Siemenet sain kiertokirjeen mukana.

Viola 'Tuulikki'
Tämä kasvukausi on ollut uskomaton. 
Kuivan kesän jälkeen tuli rehevä syksy. 
Nautin tästä ajasta suunnattomasti.
 Puutarha on melkein jo paketissa. Kukkasipuleita vielä istuttelen, kunhan saan Hollannin paketin ensi viikolla. 

Nautitaan upeista syksyisistä väreistä, lempeistä tuulista ja kauneudesta!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 11. lokakuuta 2018

Voi hämärä miksi jo tulit!

Tänään piti kai olla aika sateeton päivä. 
Meillä kuitenkin aamu valkeni melko kosteana, 
ei oikein satanut eikä tihuuttanut, 
joitain oli ilmassa, joka kasteli. 



Aamupäivä kului sisähommissa, 
mutta sipulipussukat polttelivat. 
Sitten mietin, 
että jos menen kukkasipuleita laittamaan niin kastun ihan varmasti. Onneksi oli varasuunnitelma! 
Kasvihuoneet piti tyhjentää lauantaista pesua varten.

Muovihuoneesta aloitin. Sulo valvoi työtäni.

Sulo tarkkana valvontatehtävissä.
Pakkasen puremat taimet kärräsin kompostiin. 
Ihastelin vielä kukkivia leijonankitoja 

Mme Butterfly

Mme Butterfly

'Magic Carpet'
 ja istutin kaksi uutta viiniköynnöstä.

'Agat Donskoi'

'Aljosenskin'

'Britaan' oli jäänyt vielä kaksi terttua. Lajike on kotimainen ja erityisen suositeltava!

Uudet rypäleiden taimet maassa, vielä hiukan kukkia. Penkit ja käytävät siivottuna, lauantain pesua vailla valmis talviunille!
 Lasihuoneesta tyhjensin lähes kaikki taimet pois 


ja pyhästi päätin, että koskaan en kasvata enää 'Bajaja' -tomaattia. Jos kasvuun sen laitan, 
niin taivaallinen tomaattien herra 
heittäkööt minua pihvitomaatilla! 


 'Bajajan' kasvutapa on laakea, leveä, valtaava ja satoa riittää, tosin maku ja määrä eivät kulje käsikädessä ollenkaan. 

Vielä ajatuksenani oli laittaa valkosipulit maahan. 
Laatikot oli esivalmisteltu. 
Esikasvina oli härkäpapu. 
Laatikkoon lisäsin multaa, multapinta oli kesän aikana painunut. Laatikon pohjalla oli kanalan orrenalustaa 
ja siksikin painuminen oli odotettavissa. 
Talvivalkosipulit ovat ihania ja jotenkin taas lähti lapasesta, 
ihan vain muutamia eri lajikkeita ajattelin kokeilla 
- no viisi on muutama, eikö niin. 



Lajikkeina olivat siis perinteinen 'Aleksandra', lisäksi vanha tuttu 'Kodaver' ja uusina 'Juvalainen' suomalaista kantaa siis, mielenkiintoista, 'Venäläinen' ja 'Ljubasha' ukrainalainen lajike, jonka pitäisi olla hyvin kestävä.

Kylvövakoon laitoin kanankakkaa ja sarvilastua pontimeksi. Pistokkaat riittävän syvään, jotta vahva juuri ei pistokasta nosta maan pinnalle ja olkikate talvipeitoksi. 
Toivotin heille hyvät talviunet! 
Nöpö valvoi istutusta, eihän siitä olisi mitään muuten tullutkaan, hän tosin löysi jotain mielenkiintoisempaa ja kuvaa en saanut valvojasta. 

Vielä olisi tehnyt mieli tehdä vaikka mitä. 
Ilma oli lempeän pehmeä, mutta hämärä, miksi jo tulit! 
No huomenna on aikaa ja aurinkoa, uskon. 
Silloin kukkasipulit pääsevät multaan. 
Hollannin paketti lähti tänään postiin, 
joten viikonlopun istutuksiin se ei ehdi. 
Onneksi aikaa on vielä!


Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!