Kivipellon Saila

perjantai 2. joulukuuta 2016

Neljä kuvaa vuodesta

Tätä olen miettinyt pitkään...ihania kesäkuvahaasteita on blogistaniassa liikkunut muutama. Nyt haluan laittaa maailmalle uuden haasteen 💕

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.

Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.

Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Laitan alkajaisiksi omalta pihaltani neljä kuvaa vanhoista omenapuistamme. Kaikki kuvat ovat vanhoja...teetin näistä joskus meille vuodenaikataulut yläkerran aulaan...

Kevät

Kesä



Syksy


Talvi


Mukaan haastan neljä blogiystävääni:


Kaunista ja rentouttavaa toista adventtia 
ihan kaikille!

torstai 1. joulukuuta 2016

Vieraita

Kun laitoin ennen lumentuloa ruokinta-automaatin, vieraana tinttien ja tulkkujen lisäksi kävi silloin viherpeippoja. Sen koommin niitä ei ole automaatilla näkynytkään. Mutta tänään lehahti yli kymmenpäinen parvi peippoja paikalle, ihmettelin kun ne eivät ole muuttomatkalle lähteneet. Sulassa sovussa ne tiaisten kanssa yhdessä söivät auringonkukansiemeniä. 


Linnut olivat hyvin arkoja. Aina, kun auto hurahti tiellä ohi, ne lensivät omenapuun suojaan. Viherpeippo on hyvin kaunis lintu ja sulavalinjainen.



Sain tällaisen ihanan kortin ja sen myötä voimmekin virittäytyä hiljalleen Joulun odotukseen...mitäs tykkäätte?


Mukavaa aurinkoista joulukuun ensimmäistä!





tiistai 29. marraskuuta 2016

Aamulla

Jotain outoa oli ilmassa, 
kuin odottaisi ystävää, jota ei pitkään aikaan ole nähnyt!


Yöllä oli pakastanut, -13 astetta näytti mittari aamulla, 
tähtitaivas, ei pilviä juurikaan. 

Sarastus...


Matalalta taivaanrannasta lähetettiin viestiä...
puimalanmäen vanha mänty 
sai huurretuille oksilleen kauniin kajon.


Herra oli tuonut rouvat aamupalalle...



Aurinko, 
Sinua olenkin ehtinyt jo kaipaamaan! 
Lähes koko päivän jaksoit ilahduttaa, kunnes oli aika painua taivaanrannan pilviverhon taakse!


Kiitos kun kävit!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joulun alkua ja aivojumpat

Eilen adventtiaterialle meille tulikin komea vieras...



Valkoinen hyasintti availi kukkiaan...


...ja muutaman kynttelikön asetin ikkunalle. Olen hyvin rajoittunut ollut noiden kynttelikköjen suhteen, mutta löysin pari vuotta sitten kyntteliköt, jotka läpäisivät tiukan seulani.


Adventin ilta hyggeiltiin.

Mutta se aivojumppa. Instagram on jo jonkin aikaa houkutellut. Kati laittoi omaan blogiinsa erinomaiset ohjeet, kiitos! Niitä olen lueskellut monen monta kertaa ja eilen otin härkää sarvista ja nyt siis instagraminkin puolella seikkailen. Vasta alkumetreillä olen ja paljon juttuja täytyy opetella. Löydyn instassa kivipellonsailana myös.

Toinen aivojumppa... Minulla on ollut meneillään usein joku hiukan vaativampi käsityö tai ikoni. Nyt on siis vain iso ikoni, hankalaa käsityötä ei ole ollut sitten ompelemani pitäjänpuvun jälkeen. Löysin nettikirjakaupasta ihanan kirjan neulotuista pitseistä. Aiemmin minulla onkin jo virolaisista pitsihuiveista kirja. Tuo Shetlannin pitsit -kirja on vallan erinomainen mielestäni, selkeä, perusteellinen ja mikä parasta - kannustava. Kirjassa on luku - Virheiden korjaaminen - tosiaankin, hyvin tärkeä luku sekin. Kannattaa tutustua kumpaankin kirjaan, jos neulotut pitsit kiinnostavat.


Mukavaa joulunodotusta, 
marraskuulle jätämme pian jäähyväiset 😊

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen adventti

Oikein mukavaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!


Meillä paistoi eilen aurinko hetkisen ja tänäänkin vielä...


Hento lumikerros on verhonnut luonnon, pieni pakkanen tehnyt ilman juuri sopivan rapsakaksi mennä hiukan hiippailemaan ja avaamaan keuhkoja!

Kuva otettu torstaina ja silloin satoi vankasti.

Eilen keittelin vielä omenahilloa. Ihanaisen 'Antonovkan' omenat ovat kellarissa kypsyneet. Tein sekä sokeroitua että sokeroimatonta - pannukakulle sopivaa ja joulun omenalimppuja varten. Koska leivinuuni lämpeni, pataleivänkin tein meille lauantai-illan salaatin kaveriksi.

Teen tällaisia pieniä pannukakkuja valurautapaistinpannulla kuuman leivinuunin arinalla.

Antonovkasta tehty omenahillo on kuin hunajaa.


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Närhi poikkesi ruokintapaikalle. Sen sulat ovat aivan litimärät, torstain sateen kastelemat.

torstai 24. marraskuuta 2016

Postipaketti

Olen ollut reilun kuukauden sairauslomalla, on ollut aikaa haaveilla, ajatella, suunnitella, tehdä ostoksia (netissä). Tämän postauksen viritti ehdottomasti odotettu postipaketti ja sää. Molemmissa puolensa, toinen piristi ja toinen sai olemaan tyytyväinen, ettei tarvinnut mennä ulos.


Paketissa olevien aarteiden tilaamiseen oli monta hyvin perusteltua syytä. Palaan tähän pakettiin myös myöhemmässä postauksessa. Avaan siis pakettia siis hiukkasen.

Taustoina voinen kertoa, että rakastan myös kärhöjä, mieluiten helppohoitoisia ja niitä meille onkin muuttanut jokunen mm. Purpurea plena elegans, Aljonushka, Arabella, Mandhurica, Willy, alppikärho vaaleanpunaisena ja sinisenä (jotka ovat niin vanhoja, etten tiedä/muista niiden lajia), Albina plena, Blekitny Aniol, Roko-Kolla, Piilu... Suurimmat pienikukkaiset ja helppohoitoiset kiipeilevät pitkin omenapuitamme.


'Mandhurica'



'Albina plena' lehdillään männyn siitepölyä.
 
'Piilu'

'Roko-Kolla' (anteeksi kuvan huono taso, kukka on niin valkoinen, että sen kuvaaminen oli hiukan haastavaa. 'Roko-Kolla kasvaa yhdessä 'Aljonushkan' kanssa.

Aljonushka

'Blekitny Aniol'

Vielä lisäksi ihanuuslahja ystävältäni Marjalta, c.Viorna. Katselimme tätä ihanuutta retkellämme Vakka-Taimessa elokuulla, tainta emme silloin sieltä saaneet. Aarre-Viornani on valkoinen! Nyt sillekin on hyvä tuki!

'Viorna Vakka-Taimessa'
Meillä on muutamia paikkoja, joihin haluan kärhöt maanpeitteeksi, Arabella on tätä virkaa hoitanut jo muutamia vuosia. Ostin taimelleni lisää kavereita, jotta saisin peitosta mahdollisimman muhkean. Varmaan joskus saankin, kunhan juurakot kasvavat.  Maanpeitteeksi keltaisen kukkamaani reunaan hankin Clematis triternata 'Rubro Marginatan', siitä minulla ei vielä ole kuvaa, mutta sitä voi katsella täällä. Edellinen linkki johdattaa Kivistikin tilalle, josta olen tilannut aika monta kärhöä ja suurimman osan viiniköynnöksistäni.

'Arabella'
Palataan siis siihen pakettiin takaisin. 
Kivipellon isäntä on melko allerginen kärhötuille. Sellaisille, jotka obeliskimaisesti kohoavat kukkapenkistä (erityisesti valkoisille). Teinpä löydön, surffailin Elsan lempituolin sivuilla, sieltä löysinkin sopivat tuet. Varmaan tilasin niitä liian vähän, mutta tilaan varmasti niitä myöhemmin lisää.


Suuri haaveeni on saada Kivipeltoon klematorio ja juurikin nuo tuet ovat oivallisia tarkoitukseeni. 
Ne ovat tukevia, ne saa ankkuroitua hyvin maahan ja kestävät sään moitteettomasti ja vielä lisäksi saan ne syksyllä nostettua talvisuojaan. 
Suurikukkaisia kärhöjä on siis jo jokunen kasvamassa, niille sain siis oivalliset tuet. Vakka-Taimesta meille muutti Kamtsatkan kärhö, tuki on nyt myös sille. 

Klematorio...haaveilin siitä ääneen jo kuopukseni ollessa pikkutyttö. Kuullessaan yksinpuheluni tästä haaveestani, hän juoksi isänsä luo kauhuissaan kertomaan, että äiti haluaa oman krematorion 😉

Paketit piristävät aina mahdottomasti, ne ovat kuin joululahjoja! Niitä avaan kuin pieni lapsi iloa mieli täynnä! 

Paketissa oli minulle jouluyllätys! Kiitos Saila


Jouluun on tasan kuukausi! Marraskuu on kulunut siivillä.Kevät lähenee päivä päivältä. 

Ei siis haittaa, vaikka sataa räntää poikittain, vaikka tuuli ulvoo, vaikka on kylmä...

...ollaan kuin Rytörinteessä kasvava kylmänkukkani, nuppu kohti harmaita lumipilviä!

Kylmänkukka

Iloista marraskuun loppua!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Valmisteluja

Joulutouhut vauhdissa...postipaketista tupsahti valmisteluiden virallinen valvoja, pikkuinen hiirulainen! 
Kiitos Vekki!

Valvojalla riittää puuhaa...


...kortit täytyy saada valmiiksi...

Kaikki tavarat paikallaan järjestyksessä, hallitussa kaaoksessa.
Kuopus on erittäin taitava korttien tekijä, kaikenlaista kaunista syntyy, lähes 50 korttia kaikkiaan. 




Nuo jäkäläkortit on minun aikaansaannoksiani...
...paketit...



...kavereiden kanssa seikkaillaan silloin, kun talonväki nukkuu...

Vekin ihania tonttuja.

Joko teillä kuuluu kulkusten kilinää?


No eihän virallinen valvoja jaksa ilman lepoa tietenkään, kainalokaveriksi meni Kerttu-Orvokille.


Ulkona on lempeä sumuinen kosteus, ilma lauha syksyinen. 
Eilinen myrsky laantui. 
Taidan mennä ulos hiippailemaan, saisinkohan kissoista kaveria? Muutamia kielonjuurakoita haen vielä lisää, eilen niitä jo muutaman kaivoin ja Kivipellon isäntä niistä oli sangen innostunut. Kielojen hyötämiseen löytyy hyvät ohjeet täältä. Routakin irroitti otteensa maasta, joten kaivuu onnistuu hyvin. 
Niin ja niistä kielon juurakoista, muistathat ettei niiden kaivaminen kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Viime vuonna 22.11.2015 näytti maailma tällaiselta.



Mukavaa viikonjatkoa!