Kivipellon Saila

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Viimeiset kukkijat

Tämä päivä ja oikeastaan koko viikonloppu 
on ollut uskomatonta aikaa! 
Sää on hellinyt niin tarhuria kuin ihan kaikkia 
ulkoilmasta nauttivia! 
Monta asiaa tuli viikonlopun aikana valmiiksi. 
Viimeisetkin taimipotit on nyt istutettu,
 kasvihuoneet tyhjinä ja pestyinä, 
samoin vesitynnyrit, kastelukannut ja ämpärit. 
Jokunen iso ruukku on vielä taivasalla odottamassa 
voimamiehen vierailua. 
Kasvulavat on valmisteltu syyskylvöjä varten. 

Oli hetki aikaa nauttia vielä puutarhan kukkijoista, 
niistä viimeisistä sisseistä, 
jotka eivät olleet moksiskaan pakkasen vierailuista. 

Suurin ihanuuteni on ametistiukonhattu, 
joka ei ihan joka vuosi ehdi kukkaan, 
kukinta ajoittuu niin myöhäiseen syksyyn. 
Upea pystypäinen kukka, joka uhmaa talvea.

Aconitum carmichaelii
Siroukonhattu on kukkinut jo kauan. Kukkia riittää vieläkin (kuva on parin viikon takainen).

Aconitum yezoense
Komeamaksaruoho ehti tänä vuonna myös kukkansa avaamaan. Kukkien väri ihastuttaa, kaunis marjapuuron punainen.

Sedum
Toivon pikkuisten maksaruohojeni kasvavan yhtä isoksi puskaksi kuin tuo komeamaksaruohokin on.

Sedum 'Autumn Charm'

Sedum 'Common Red'
Myös ihanuuskärhöni 'Arabella' kukkii pakkasiin asti. Pidän sen kukan kauniista sinisestä väristä ja kukinnan kiitollisuudesta.
 
c. 'Arabella'
 Pikkuinen Edelweiss kukkii nyt myös. Sain pussillisen siemeniä tuliaisena alppien maasta ja pikkuiset taimet kasvoivat voimalla, nyt ilahduttavat kukinnalla.

Leontopodium nivale 'Edelweiss'
 Pitkälle sinnitteli matala kultapallon 'Goldquelle', sen kasvukorkeus ei ole juurikaan metriä korkeampi.

Rudbeckia laciniata 'Goldquelle'
Sarviorvokki 'Tuulikki' ilahduttaa kukinnallaan vielä! Siemenet sain kiertokirjeen mukana.

Viola 'Tuulikki'
Tämä kasvukausi on ollut uskomaton. 
Kuivan kesän jälkeen tuli rehevä syksy. 
Nautin tästä ajasta suunnattomasti.
 Puutarha on melkein jo paketissa. Kukkasipuleita vielä istuttelen, kunhan saan Hollannin paketin ensi viikolla. 

Nautitaan upeista syksyisistä väreistä, lempeistä tuulista ja kauneudesta!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 11. lokakuuta 2018

Voi hämärä miksi jo tulit!

Tänään piti kai olla aika sateeton päivä. 
Meillä kuitenkin aamu valkeni melko kosteana, 
ei oikein satanut eikä tihuuttanut, 
joitain oli ilmassa, joka kasteli. 



Aamupäivä kului sisähommissa, 
mutta sipulipussukat polttelivat. 
Sitten mietin, 
että jos menen kukkasipuleita laittamaan niin kastun ihan varmasti. Onneksi oli varasuunnitelma! 
Kasvihuoneet piti tyhjentää lauantaista pesua varten.

Muovihuoneesta aloitin. Sulo valvoi työtäni.

Sulo tarkkana valvontatehtävissä.
Pakkasen puremat taimet kärräsin kompostiin. 
Ihastelin vielä kukkivia leijonankitoja 

Mme Butterfly

Mme Butterfly

'Magic Carpet'
 ja istutin kaksi uutta viiniköynnöstä.

'Agat Donskoi'

'Aljosenskin'

'Britaan' oli jäänyt vielä kaksi terttua. Lajike on kotimainen ja erityisen suositeltava!

Uudet rypäleiden taimet maassa, vielä hiukan kukkia. Penkit ja käytävät siivottuna, lauantain pesua vailla valmis talviunille!
 Lasihuoneesta tyhjensin lähes kaikki taimet pois 


ja pyhästi päätin, että koskaan en kasvata enää 'Bajaja' -tomaattia. Jos kasvuun sen laitan, 
niin taivaallinen tomaattien herra 
heittäkööt minua pihvitomaatilla! 


 'Bajajan' kasvutapa on laakea, leveä, valtaava ja satoa riittää, tosin maku ja määrä eivät kulje käsikädessä ollenkaan. 

Vielä ajatuksenani oli laittaa valkosipulit maahan. 
Laatikot oli esivalmisteltu. 
Esikasvina oli härkäpapu. 
Laatikkoon lisäsin multaa, multapinta oli kesän aikana painunut. Laatikon pohjalla oli kanalan orrenalustaa 
ja siksikin painuminen oli odotettavissa. 
Talvivalkosipulit ovat ihania ja jotenkin taas lähti lapasesta, 
ihan vain muutamia eri lajikkeita ajattelin kokeilla 
- no viisi on muutama, eikö niin. 



Lajikkeina olivat siis perinteinen 'Aleksandra', lisäksi vanha tuttu 'Kodaver' ja uusina 'Juvalainen' suomalaista kantaa siis, mielenkiintoista, 'Venäläinen' ja 'Ljubasha' ukrainalainen lajike, jonka pitäisi olla hyvin kestävä.

Kylvövakoon laitoin kanankakkaa ja sarvilastua pontimeksi. Pistokkaat riittävän syvään, jotta vahva juuri ei pistokasta nosta maan pinnalle ja olkikate talvipeitoksi. 
Toivotin heille hyvät talviunet! 
Nöpö valvoi istutusta, eihän siitä olisi mitään muuten tullutkaan, hän tosin löysi jotain mielenkiintoisempaa ja kuvaa en saanut valvojasta. 

Vielä olisi tehnyt mieli tehdä vaikka mitä. 
Ilma oli lempeän pehmeä, mutta hämärä, miksi jo tulit! 
No huomenna on aikaa ja aurinkoa, uskon. 
Silloin kukkasipulit pääsevät multaan. 
Hollannin paketti lähti tänään postiin, 
joten viikonlopun istutuksiin se ei ehdi. 
Onneksi aikaa on vielä!


Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Pitkästä aikaa...

Ei, ei Kivipellossa ole nukuttu, 
vaikka postausväli venähtikin aika pitkäksi. 
Puuhaa on riittänyt, olimme myös yhdellä ihanalla hanimuunilla
 ja ihan sitä tavallista arkea on pyöritetty. 
Hyvän työkaverinin sanoin voin sanoa, 
että siirryin terttu-kerhosta kurttu-kerhoon myös viime viikolla (kun täyttää 50 vuotta pääsee terttu-kerhoon ja 60 vuotta pääsee kurttu-kertoon). Aika on kulunut tosi nopeaan. 

Clematis 'Miniseelik'
Blogitauolla olen myös miettinyt paljon sinisiä ajatuksia. 
Ajatuksen aihetta antoi pitkäksikin aikaa blogiystäväni 
Tuulikin kirjoitus, voiko/saako postaus olla  positiivinen. 
Jatkoin ajatusta - voiko elämä olla onnellinen - aina.

Oma mottoni on vuosia ollut: 
Kaikki se mitä annetaan maailmalle, tulee takaisin - niin hyvä kuin paha. 



Kuinka saatu hyvä tai paha vaikuttaa arkeen? 
Mielestäni niin vahvasti, että se on ollut itselläni elämän mittaisen kasvun paikka. En ole mikään 'Pyhä Saila', siksi en haluakaan. Mutta hiljalleen, askel kerrallaan olen yrittänyt kasvaa antamaan hyvää, huomaamaan hyvää elämän pienissä asioissa kaatamatta saamiani vanhoja kaunoja kenenkään osattoman niskaan saati saastuttamaan sillä omaa sisikuntaani tulemassa katkeraksi ja ikuisen kateelliseksi ihan mistä vain.

Uskokaa jos huvittaa, elämäni on muuttunut monella tapaa paremmaksi. Vielä luita kolottaa ja nivelet turpoavat, atooppinen iho kuivuu ja repeilee, päätä ja niskoja särkee, Kivipellon isäntä saa osuutensa 'tupsahteluistani' vieläkin. 


Mutta elämä on ollut helpompaa! Joskus pääsee suusta sammakoita niin minulla kuin varmasti aika monella muullakin, mutta sen hyvän antaminen, ihan pikkuisen kultajyvänkin, saa niin itselle kuin toisellekin hyvän hetken, 
joskus elämää kantavankin kokemuksen. 



Viimeisen kuukauden aikana tai ihan vain hanimuunin aikana koin tällaisia kultajyviä tosi paljon. Koin asioita, jotka saivat minulle ilon kyyneleet silmiin:

- ihailin pienen koirapojan pehmoisia tassuja.
- litimärkänä lenkiltä palatessasin aikaisin aamulla kaatosateen loputtua tapasin nuoren miehen, joka huusi minulle 'kurtulle' Bravo! hän palasi koko yön juhlittuaan töihin keittiöpäällikoksi loistoristelilijälle, minä hotellihuoneeseemme lämpimään suihkuun. 
- Tai sen vanhan herran Brasiliasta, joka kertoi käyneensä Suomessa ja nauttinut täällä olostaan,
-  tai kanadalaisrouvan, jonka kanssa puhuimme puutarhaa - me kaksi maailman laidoilta, hyvästelimme ja halasimme. 
- Ihana kotiintulotervehdys kummitytöltä 
- tai poikien puskut ja kehräykset kotipihassa palatessamme matkaltamme.

Kiitos Kummityttö!
 Paljon hyvää kohdanneena olen kohdannut paljon myös ikäviä asioita. Siskoni Mustikkamummo oli kuullut jostain radio-ohjelmasta rouvan kertovaan surullisesta äiti-suhteestaan. Rouva oli kertonut omasta kasvustaan positiivisuuteen ja kääntänyt ajatuksensa äidistään. Koettuaan surullisen lapsuuden ja nuoruuden hän otti sen elämänsä voimavaraksi - en halua olla samanlainen!

Tuo oli minullekin tärkeä oppi - en halua olla samanlainen. 

Elämän mittainen kasvuni jatkuu. 
Pieniä hyviä asioita tulee vastaan ihan joka päivä, 
ikäviin ei kannata jäädä vellomaan ja sammakoiden pääsyä suusta yritän kontrolloida. Uskon vahvasti, että positiivisuudella on paljon myös terveydellisiä vaikutuksia niin stressin hallintaan, sairasteluun, mielen hyvinvointiin... Pienten hyvien asioiden tekeminen tai hymy ei ole meiltä pois, uskon.

Elämä on kuitenkin kaunis ja hyvä asia, sitä ei kannata hukata! Hyvällä hoidollahan rakas harrastuksemme puutarhanhoito antaa parastaan - sitä saa mitä tilaa!



Ihanaa viikon jatkoa Teille kaikille!

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Retkellä

Viikko sitten pyhänä katselin almanakkaa. 
Kuinka ihmeen kauan olen ollut lomalla, joko se päättyy. 
No ei vielä! Tuntui, että olen ollut lomalla viikkokaupalla!
Lomalla on ollut kaikkea kivaa niin kotona kuin retkeillessä. 
Viikko oli siis vielä jäljellä. 
Viestiteltiin Suvikummun Marjan kanssa, perinteinen puutarharetkemme oli vielä tekemättä. 

Katseltiin sääkarttoja 
ja viime maanantaina auton nokka kääntyi kohti Raumaa. 
Matkalla ihailin puituja peltoja, jokunen pelto oli jo kynnetty. Kurkiperheitä pikkuisineen oli siellä täällä jokunen. 
Yksi upean violetti kukkiva hunajakukkapeltokin oli myös ilonani.

Vastaanotto Suvikummussa oli kehräävä. 
Ruusa tuli heti vastaan ja kuulumiset piti vaihtaa ja silitellä neidin pehmeää turkkia.

Ei aikaakaan, kun Marja asteli pihamaalle 
ja puutarharetkemme saattoi siis alkaa. 
Puutarharetkiemme vaikikohde on joka vuosi ollut Vakka-Taimi, niin nytkin ja varmaan tulevaisuudessakin, 
koska rosario jäi jälleen kiertämättä!

Ensimmäinen kohde oli Vuorelan puutarha
Ehdoton suosikkini, todellinen unelmapaikka hankkia niin kesäkukkia, pelakuita, perennoita ja havuja. 



Paljon oli katseltavaa. 
Vuorelassa valmistauduttiin jo uuteen kasvukauteen. 
Suuret kentät olivat potteja täynnä. 



 Vuorelasta meille muutti syysvuokkoja (Anemone hupehensis) kaksin kappalein, samoin kellopeippejä kaksi (Physostegia virginiana 'Rosea')

Matka jatkui lounaan jälkeen toiseen ehdottomaan suosikkikohteeseen, Vakka-Taimeen

Suloinen!
 
Maestroa emme nähneet, mutta Ullan ja Heidin kanssa katseltiin taimia ja teimme maltillisia hankintoja.

Tämä saniainen siirtyi hankintalistalle, nyt sitä en saanut.





 Kummallakaan meistä ei ollut tällä kertaa mitään kauppalappua mukana, mitään tarvehankintoja ei ollut siis. 



Arvoituspuu, mielenkiintoinen ja siksi Vakka-Taimeen pitää palata.

 
Ajattelin kuitenkin vahvistaa joitakin kasviryhmiäni. 
Mukaan tulivat siis maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata), savumustikkaa (Vaccinum praestans), kumpuneilikkaa (Dianthus freynii), tähkäverbenaa (Verbena hastata) ja lamopeikonkelloa (Codonopsis clematidea). 

Olen ehdottomassa puuntaimien ostokiellossa. 
Puutarhakierroksen aikana minua kovasti miellytti kanadanhemlokit (Tsuga canadensis) ja ikuinen ihastuksenkohteeni douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii v. glauca). 
Havujen silittely on minusta hyvin terapeuttista, 
 vallankin pehmeäneulasisten havujen ja tuon douglaskuuden neulaset tuntuvat käteen mukavilta. 
Kauppoja tehdessäni puntaroin mielessäni havujen ostokieltoa ja kahta namuhavua. Onneksi Vakka-Taimen Ulla tuli apuun, 
ihan selkeitä piikkisiä perennoitahan nuo kaksi havua ovat ja kaupat niistäkin tehtiin!


Vaikka Marjan auton takakontissa olisi ollut vielä tilaa, 
palasimme Suvikumpuun. 

Viirun johdolla teimme pihakierroksen...

Viirun mielestä seurasimme häntä hieman liian hitaasti!
...upeassa puutarhassa...

 
Kissanhäntäkukka pitää kasvaa sellaisen talon puutarhassa, jossa asuu kissoja!


 
...upeassa klematoriossa...







...upealla kasvimaalla...


 

...upeassa kasvihuoneessa, jossa oli muhkeita pelakuita kukkaloistossaan...












 
Marja keitti meille teetä ja herkuttelimme ihanalla  
lakritsi-passion-vadelma-juustokakulla.



Päivä oli vierähtänyt jo pitkälle iltapäivään. 
Oli aika palata Kivipeltoon.

Kiitos Marja ihanasta päivästä 
 ja parhaasta mahdollisesta seurasta!  

Huomenna alkaa jälleen työt, mukavakin loma päättyy aikanaan. 
Mukavaa viikkoa teille kaikille!