lauantai 21. tammikuuta 2017

Vastahyökkäys

Oli taas niin ihana aamu, aurinko nousi punaten taivaanrannan kauniiksi! Harmittaa vain, etten keittiöstä saa kunnon kuvia, kun kylätien katulamput palavat...valosaastetta, pah!


Leivoin, kuten usein lauantaiaamuna. Tänään leipomukseni eivät oikein onnistuneet. Laitoin piirakkataikinaan terveysinnostuksissani jälleen liikaa karkeaa ruisjauhoa, sen arvaa mitä siitä seuraa...kuoret eivät tulleet kauniita. No tulevat nuokin varmaan syödyksi!



Isännällä on aikomus saada maailma valmiiksi ennen hanimuunia, työ kutsui ja piti lähteä jatkamaan viikolla alkanutta projektia.
...isännällä nenä niiskuttaa ja kurkku muuttumassa riivinraudaksi, vastahyökkäys on nyt paikallaan! Vastahyökkäys on tehokas ase myös miesflunssaa vastaan.
Ensin smoothieta...kiitos Rantakasvi kannustuksesta, meillä syödään nyt joka päivä smoothieta.

Vitamiinipommi: iso valkosipulin kynsi, kesäkurpitsaa, avocadoa, kurkkua, pinaattia, oliiviöljyä, pikkutomaatteja.
Isäntä sanoi tuosta ihanasta smoothiesta: Tämä on oikeasti pahaa...ei ole vastasin, syö, syö vaan!



Lämmintä vettä ja inkiväärisiirappia. Carmolis-tippoja, auringonhattu-uutetta...ja piirakoita! Illalla taidan kaataa tipan konjakkia, sillä on hyvä kurlata kun kurkku tuntuu kipeältä...jos vain ei ole sille allerginen.



Toivottavasti selviän voittajana taistosta flunssaa vastaan!

Aurinkoista viikonloppua!


torstai 19. tammikuuta 2017

Uutta oppimaan

Tänään on jännittävä päivä! 
En ole kovin tekninen ihminen ja sain Kivipellon isännältä tehtäväksi lämmittää lämpökeskuksen pannun. 
Olen sen tehnyt kaksi kertaa aikaisemmin, mutta sen jälkeen sain porttikiellon pannuhuoneeseen. 
Isäntä otti siis tietoisen riskin! 


Minulla on omat kirjalliset ohjeeni...
perhosia silti on vatsanpohjassa! 
Mutta, pelastava enkelini on meidän ukki, isännän isä, yksi maailman leppoisimmista ja taitavimmista ihmisistä! Soitin ukille, uskalsin, näin hänet tänään olevan lenkillä ja oletin että voinen häntä vaivata. 
Kohta alkaa oppituntini, kuinka pannu lämmitetään niin etttei koko pannuhuone ole täynnä savua ja pannu pikeentynyt mustaksi, pitäkää peukkuja!


Olen siis kotosalla jälleen, polvi taas tyhjennettiin, se tyhjennetään kerran kuussa nykyisin, harmittaa sekin niin vietävästi ei sillä etteikö aikani kuluisi - kuluu hyvinkin - mutta harmittelen työkavereita ja tykkään käydä töissä kuitenkin. No tänään vähän kuvasin, maalasin ikoniani ja puuhastelin kaikkea muutakin kivaa. 


Parin viikon päästä lähdemme 
elämäni miehen kanssa jälleen hanimuunille
...aikas kivaa, 
samalla salajuhlitaan hänen täydet kymppinsä. 
Kohta voisi ottaa matkalaukut jo esille, nautin pakkaamisesta! Kotomieskin meille on tulossa, varma kaveri - hoituu tuo iänikuinen pannu, kanat ja kisut lempeällä ja välittävällä hoidolla! 

Sain villapaitani valmiiksi, kuten olin suunnitellut. Kävin lomareissulla Lankavassa salamannopeasti...isäntä ei tykkää lankakaupoista. Onneksi myyjät olivat ajan tasalla, sain lankani...hurahdin hopeankimalteiseen, vaikka en ole kimaltavien ystävä kovinkaan. 

Isäntä kysyi, miksi halusin Lankavan kauppaan, kysyi että onko siellä halvempaa...ON vastasin, enempää ei kyselty! Oven eteen parkkeerattu auto hurahti käyntiin ja katosi kohti taivaanrantaa...kotia kohden siis!

Lanka: Alize angora gold, simli


Tuuli on nousemassa, aurinko hiukan paistoi ja taivaanrannalla tummat pilvet nousevat...kaikenlaista säätä taas luvattiin!


Laittakaa kiviä taskuun, ettei luvattu kova tuuli vie teitä mennessään!
 

Mukavaa alkavaa loppuviikkoa!


tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 tilinpäätös

 Kiitos Teille kaikille edellisen postauksen ihanista kommenteista - lämmin halauksenrutistus 
Teille kaikille!


Sain Sametti Hortensialta  mukavan haasteen. 
Vastaukseni tulee hiukan viiveellä
...aikavaras liikuskelee meilläpäin...

Pieni varoituksen sana...yritin saada kompaktin postauksen, mutta taisin hiukan epäonnistus!

 

Mitä unelmia toteutit 2016?

Sain Rytörinnettäni rakennettua mieleiseen suuntaan, valmis se ei ole vieläkään, mutta asiat etenevät. 

Uskalsin toteuttaa haavehankintoja ulkomaisista taimi- ja siemenkaupoista paljon rohkeammin, avautui aivan uusi maailma!



  Mitä opit?

Opin vallankin viime kesänä sen, että vuodet vierivät ja puutarha täytyy suunnitella ja rakentaa niin, että se on kaunis, kukkii koko ajan, helppohoitonen ja rehevä. Opin kiinnittämään huomiota uusien työkalujen valintaan, pitkä varsi on nyt IN. Haluan vielä ihan vanhanakin mummona hoitaa puutarhaani, varmaan joskus pienellä avustuksella kuitenkin. 

Opin tai kertasin vanhan ajatukseni - jos taimitarhalla tulee ihanuus vastaan, 
se pitää heti ostaa, muuten harmittaa 
ja uutta ostotilaisuutta ei mahdollisesti tule pitkään aikaan! Kasvin koolla yleensä ei saa olla merkitystä, jos taimi on aarre!





Nämä ihanuudet jäivät ostamatta...kaikertaa, mutta peli ei ole menetetty, onnneksi!


Tämä jäi vielä Vakka-taimeen, mutta tilalle sain Vesa Muuriselta elokuun reissullamme toisen vielä kukkimattoman atsalea-risteytyksen 'Rhododendron OB515VMR R'. Atsalean kasvusta ja kukasta raportoin Vesalle ajallaan. Risteytys on Vesa Muurisen oma.

 
  Mitä murehdit?

Suurin murheeni ja pelkoni on, että etanat ja kotilot hiljalleen hiippailevat meillepäin! Olen oikein superpelkääjä tässä asiassa - äidin pihassa on kotiloita ja aina pelkään, että ne maastoutuvat autonrenkaiden uriin, kotipihalla parkkeeraan auton sepelille, toivottavasti saan pidettyä ilkimykset mahdollisimman kaukana pihastamme. 

Toinen pienempi kauhistus on citykanit - luottopuutarhan rouvan mukaan invaasio hiippailee meillepäin jo Hämeenlinnan korkeudella, onneksi matkaa on vielä ainakin 100 km ja meilläpäin on ilveksiä - jotain toivoa siis!

Oma  pihapupu
  Mistä nautit?

 Nautin aivan suunnattomasti heräävästä keväästä ja kukkivasta kesästä, kasvimaalla ja kasvihuoneessa touhuamisesta ja erityisesti porkkanan harventamisesta! Kevään lisääntyvästä valosta ja tuoksuista!










Nautin kovin myös ihanista puutarharetkistäni, joko yksin tai 
tarkkaan valitussa seurassa
Ensi kesänä niitä on jälleen tiedossa ilman muuta! 



Nautin kissojen kanssa iltakävelystä pihamaalla ja sen päätteeksi isännän kanssa auringonlaskun ihailusta kuistilla. 






Nautin suunnattomasti pihahommista, kun saan tehdä ne aivan yksin hiljaisuudessa - aika, paikka ja nälkä unohtuvat, samoin maallisen elämän murheet ja vaivat.


  Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Suurin haaveeni on saada kasvimaalle lavakaulukset, niistä olemme jo isännän kanssa keskustelleetkin ihan vakavasti! Toiveenani on saada kasvimaastani potager-tyyppinen, ihana, sellainen kuin lasten vanhassa satukirjassa oli kuvattuna, sellainen cottage garden. Paljon kukkia, kurpitsoita, lehtikaaleja, härkäpapuja, perunoita, auringonkukkia!  

Haluaisin myös uuden kesäkanalan.


  Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.

Tämä haaste on varmaankin käynyt jo aika monella, mutta jos juuri Sinulla tätä haastetta ei ole ollut, ota koppi ja vastaa! 

Askel askeleelta kohti kevättä mennään, päivä on jo pidentynyt aivan mahdottomasti!

Kaikkea hyvää viikkoonne!
Hymyillään!
 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Sinulle blogiystäväni

Pauliina blogista Kukka & kaali laittoi maailmalle kauniin haasteen...


Jutun juoni on lyhyesti tällainen:

Kehu blogiystäväsi ja varmista, että hän myös saa kehusi.
Kehumasi blogiystävä saa jatkaa ketjua kehumalla omaa blogiystäväänsä jne.

Lisätiedot:
Mitään velvollisuuksia ei ole: ei tarvitse kiittää kehuista eikä jatkaa ketjua.  
Sinun ei tarvitse tietää ketä on kehuttu, sillä samaa saa kehua moneenkin kertaan.
Saa kehua niin montaa kuin haluaa, pitkästi tai lyhyesti. 
Blogiin saa laittaa linkin tai olla laittamatta. 
Uusia ketjun alkujakin saa laittaa maailmalle niin monta kuin haluaa.

Sekään ei ole kiellettyä, että kehaisee siinä sivussa puolison, lapset, kissat, koirat, kanat ja kukot, ihan mitkä vaan. Tyytyväisyys kun on tutkitusti terveellistä
.
 
Sain tämän haasteen Pauliinalta ja Pirkolta, kiitos teille ihanat blogiystänäni! 
 
 
Mietin pitkään, kuinka voisin tätä haastetta jatkaa, on niin paljon ihania ihmisiä kenen kanssa täällä blogimaailmassa kuin ihan 'livenäkin' olen saanut puutarhaa puhua. Tänään lenkillä aivojen syövereissä työstetty ajatus kirkastui ja siksi haluan haastaa tähän upeaan juttuun 
 
 
Sinut rakas blogiystävä...

...joka odotat kevättä, siemenpussien helinää, mullan tuoksua, ihanien pienien sirkkataimien nousua, koulimisen ihanuutta, latvomista, purkittamista, hellää taimien silittämistä, karaisua ja viimen kasvupaikalle istuttamista ja kukoistuksesta nauttimista...

...joka nautit vuodenkierrosta pellon laidalla ihaillen keväällä äestettyä peltoa, suoria kylvörivejä, hentoja oraita, kaunista tuulessa lainehtivaa viljapeltoa, tuleentunutta kultaista tähkää, joka puimurin jyskyttäessä korjataan, sänkipeltoa ja viimein lumen peittämää kynnöspeltoa...

...joka odotat ensimmäistä piippoa maasta, toista ja kolmatta...kymmeniä, satoja, ehkä tuhansia sipulikukkien alkua...

...joka odotat hetkeä päästä kasvimaalle, kääntämään, haraamaan, kylvämään, harventamaan, perkaamaan, kattamaan, nauttimaan sadosta...sinulle jolle oman maan uudet perunat ovat suurta juhlaa!
 
...sinä rakas ystäväni, joka kerrot siitä ihanasta tuoksusta joka tulvii nenääsi avatessasi kasvihuoneesi oven keväällä ensimmäistä kertaa, on ilo jakaa tuo tunnelma kanssasi...

....joka odotat ihanuuden nupun avautumista, kunnes yön tunteina tulee se nelijalkainen hirviö ja syö nupun, jonka avautumista olet lähes vuoden odottanut. Sinua haluaisin halata juuri tuolla hetkellä, ottaa osaa  suruusi...haluan ottaa osaa myös iloosi jos jollain konstilla olet saanut suojattua ihanuuden ja kukka avautuu, se on hetki kuohujuomalle ja ilolle!

...joka käyskentelet arboretumissasi tai metsäpuutarhassasi...mitä ihanaa voisin jakaa kanssasi, hetken hiljaisuuden kuunnella silmujen avautumista, vuokkojen kukintaa, yllätystä jonka lintu on tuonut tullessaan...jotain kaunista ja linnun laulua...

...joka nautit puutarhasta, mutta puutarhasi on suurempi - metsää, jokia, tuntureita, rakkaa, puroja, merta, suurta järvenselkää, lintuja, metsän eläimiä, aurinkoa, pakkasta, lunta, myrskyä, tuulta...ihan kaikkea, kaikessa piilee oma kauneutensa, jonka tuot kuvillasi tänne blogistaniaan, joista voimme yhdessä iloita ja ehkä hiukan arkaillen katsella kerälle asettunutta käärmettä...

...joka nautit puutarhahetkestä eläinten kanssa, kissojen, koirien, kanojen, ehkä alpakoiden, lehmien, hevosten...heistä on paljon iloa myös, nautin lukea kun kerrot innolla näistäkin ystävistä, heistä on paljon iloa niin sinulle kuin puutarhallesi! 

...joka nautin sadosta, jonka sait talteen talven varalle niin puutarhasta kuin metsästä, jaamme yhdessä tuon ilon ja nautinnon, kun pakkasten paukkuessa näistä herkuista ruokaa laitamme...

...sinulle rakas blogiystävä, joka hoidat pihaasi rakkaudella, hoidat läheistä apua tarvitsevaa rakkaudella, toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää...

Teille kaikille, 
teistä olen ylpeä ja iloinen saadessani olla Teidän blogiystävänne, 
ja ystävänne myös ihan oikeassa elämässäkin!
Te olette ihania! 
Te olette avanneet uuden maailman ja opettanut suhtautumaan asioihin hiukan laajemmin! Jakaneet avoimesti sitä tietoa ja taitoa, vinkkejä, jotka ovat kasvattaneet minua paremmaksi tarhuriksi ja paremmaksi ihmiseksi!
 
Uusi kevät jälleen on alkanut, talvi on toisille meistä melko pitkän tuntuinen ja raskas. 
Pian on se hetki, se aika...valoa saamme koko ajan lisää, se antaa voimia! 
 
Olkoon tämä uusi vuosi teille kaunis, sopivassa määrin valoa, lämpöä ja sadetta! Olkoon tämä lopputalvi armollinen! Tuokoon alkanut vuosi teille paljon iloisia yllätyksiä! 

Tämä ihana haaste on avoin jaettavaksi!
 
 I

perjantai 6. tammikuuta 2017

40 minuutin jännitysnäytelmät

Aamulla oli niin pimeää...kello oli jo kahdeksan, 
kun hiljaa hiippailin kahvinkeittoon 
ja isäntä hakemaan aamun lehteä postilaatikosta. 
Pakkanen näytti -25 astetta, vilpoisaa siis. 



Aamupalan jälkeen ajattelin asentaa jalustan tavanomaiselle kuvauspaikalleni keittiöön. 
Puhelin soi...isäntä jäi keittiöön valvomaan lintulaudan tapahtumia. 
Kuulin outoja äännähdyksiä keittiöstä, puhelu oli pakko lopettaa, juoksin hakemaan isomman putken kameraan.... 

Isokokoinen kanahaukka omenapuun oksalla, 
josta se laskeutui maahan. 


Kanahaukka ajoi oravaa juosten takaa ympäri omenapuuta. Minusta kameralla liikkuvan kuvan ottaminen ei ole mielenkiintoista, mutta nyt sitä taitoa olisi tarvittu! Harmitti, en osaa sitä vielä!! Isäntä ei puhelimellaan innoissaan edes muistanut, että silläkin masiinalla liikkuvaa kuvaa voisi ottaa...


No, sain muutaman kuva komeasta kanahaukkarouvasta, joka oli huomannut ruokintapaikkamme, oravat ja pikkulinnut. Pikkulinnut lensivät tiehensä, mutta oravan ja kanahaukan juoksukilpailu olisi pitänyt ilman muuta saada kuvattua! 
Arvatkaas, kumpi voitti juoksukilpailun?

Voittaja
Voittaja sai palkinnoksi manteleita ja rusinoita!


Tällä kertaa tuli tappio kanahaukkarouvalle!

Aamussa oli toinenkin jännityskertomus! Auringonnousu, tasan 40 minuuttia. Kuvasin koko tapahtuman, en voinut keskeyttää, uskomattoman upeaa. 
Kuvasin niin manuaalilla kuin automaatilla. 
Koosteen kuvat ovat kaikki automaattikuvia!


Auringon kehrän sävyt taittuivat sateenkaaren väreihin, niin upeaa!

Kaunista Loppiaista!


torstai 5. tammikuuta 2017

Madame Butterfly

Siementilaukset ovat nyt täydessä vauhdissa. Kasvimaan vuoroviljelysuunnitelma on tehty, se oli aika helppo juttu. 
 
Kuvattu 3.11.2016
Lajikemäärä meillä ei ole kovin suuri ja kukat hiljalleen valtaavat kasvimaani, tykkään kukkivista pelloista niin paljon. Suuri unelmani olisi lainehtiva, kukkiva kosmoskukkapelto. 

Haaveenani on myös rehevä krassipilvi, 
sellainen kuin blogiystävälläni Tuulikilla oli viime kesänä! 
Aivan ihana! 

Kuvattu 3.11.2016
Mutta asiaan... Viime kesänä kasvatin leijonankitaa. Sain vahingossa toista mitä tilasin. 
Nyt minulla on sille 'toiselle' nimikin 
Madame Butterfly. 
Kestävä, kaunis, ihana ja pientä pakkasstakin kestävä leijonankita!


Ensi keväänä sitä taimetan ihan varmasti, tositarkoituksella! 

Ihanaa alkavaa viikonloppua ja Loppiaista!
Pysytelkää lämpimänä! 

tiistai 3. tammikuuta 2017

12 asiaa viime vuodelta...

12 kuukautta, 
12 kuvaa puutarhasta, 
jossa kiire ja arjen ajatukset haihtuvat 
ja korvautuvat kaikella kauniilla, unelmilla, toiveilla 
ja hyvällä mielellä.

Sini K Kasvihormoni-blogista 
haastoi minut muistelemaan viime vuoden tapahtumia. 
Vuosi tuntuu hujahtaneen jälleen kerran siivillä, 
vuodet vierivät - unelma puutarhasta on ja säilyy!

Tammikuu


Pakkanen paukkui, maa oli vailla suojaavaa lumikerrosta....en uskaltanut edes aavistaa, kuinka kavala kaveri pakkanen voisi olla! Tuollaista pakkastalvea ilman suojaavaa lumikerrosta en muista kokeneeni koskaan.

Helmikuu


Laatikollinen unelmia, 
heliseviä ihania siemenpusseja. 
Osa pääsi heti esikasvatukseen, osa sai odottaa maan sulamista...paljon kauneutta yhdessä pahvilaatikollisessa!

Maaliskuu


Ihan pikkuisen vain, 
mitä tarkoittaa hurahtaneen tarhurin
 'ihan pikkuisen vain', 
lähti siis jälleen mopo keulimaan, no hyvällä tavalla. 
Pelakuita kesäksi juuri sopivastikin ja paprikoita. 
Tomaatit saivat odottaa lasihuoneen lämpenemistä.

Huhtikuu


 
Sissi, ensimmäinen pionin alku katteen alta kurkistamassa. Tätä kaveria pakkanen ei vienyt mennessään, onneksi!

Toukokuu





Kasvimaalla jo vihertää, 
valkosipulit taimella, 
ihan kaikki eivät nousseet...enteitä talven tuhoista oli nähtävissä.

Kesäkuu


 
Kukinta alkoi aika rohkeasti, ensin sipulikukat joiden määrä oli aika vaatimaton, sitten hiljalleen muutkin alkukesän kukkijat...ihan kaikki eivät nousseet, mutta onneksi ainakin suurin osa. 

Heinäkuu






 
Vettä riitti, mutta huokoinen kateviljelty savimaapohjaan tehty kasvimaani oli kuin pesusieni jalan alla. 
Härkäpavuille, kaaleille ja muille kasvimaan asukkaille vettä tuli riittävä määrä, kastella ei enää tarvinnut. 

Elokuu





Aluksi luulin, että perhoset ja muut ihanat siivekkään ovat hylänneet Kivipellon. Luuloni onneksi osoittautui turhaksi. Viime kesä oli neitoperhosten kesä, niitä oli niin paljon!

Syyskuu


 
 Sadonkorjuun aikaa...kasvimaan ja kasvihuoneen sato ilahdutti! Tomaatit on jo korjattu säilöntää varten.


Lokakuu



 Kesä jatkui, halla kävi pikavierailulla, mutta tuhoa ei vielä tehnyt. Lokakuulla nostin kasvimaalta viimeiset kurpitsat. 
Lehtikaalisato oli myös kiitettävä, 
siitä nautimme edelleenkin.


Marraskuu



 Aika mennä talvilevolle. 
Pakkanen kävi nyt kunnolla toivottamassa kauniit talviunet viimeisille sinnittelijöille. 
Aika laittaa puutarha talviteloille, 
aika levon ja uuden kasvukauden suunnittelun.

Joulukuu

 
Lunta ja vettä vuoroin, jouluna satoi vettä ja uutena vuotena lunta...kovia pakkasia luvataan alkavalle uudelle vuodelle, toivottavasti ei viime tammikuun kaltaisia kuitenkaan. 

Nytkään ei ole suojaavaa lumivaippaa maan pinnalla kuin muutama sentti. Toivoa vain voi, että syksyllä tuli tehtyä riittävät talvisuojaukset. Talvisuojauksen arvon on oppinut viime vuosina tuntemaan  yhä vahvemmin.


 
Viime vuosi oli jälleen hyvä...
epäonnistumisiin on tullut riittävästi välimatkaa, 
ne eivät enää niin harmita. 
Pakkasen tekemät tuhot on korvattu uusilla taimilla. 
Viime kesän puutarharetkillä tuli tavattua ihania puutarhaystäviä ja hankittua pihaan uusia tulokkaita, mielenkiintoisia kasvatettavia.

Uusi kasvatuskausi on edessä. Ensimmäiset taimi- ja siemenhankinnat on tehty. 
Kevät etenee normaaliin tahtiin. 
Ajatuksissa pyörii auringonsäteet ja piipottajat! 

Ihanaa alkanutta uutta puutarhavuotta 
Teille kaikille!