Kivipellon Saila

maanantai 24. lokakuuta 2016

Aarrepenkki

Joskus aikoja sitten Sametti Hortensia kysyi, mitä aarrepenkissäni kasvaa? Nyt on sopiva aika, sopivan viileää, sopivan hämärää ottaa aarrepenkkini tutkittavaksi.

Aarrepenkissä ei kasva mitään ylimaallisen harvinaista tai outoa, siinä kasvaa kukkia, jotka ovat jollain tavalla minulle tärkeitä ja rakkaita, joihin olen ihastunut kuin Kivipellon isäntään ja rakkaus on kestänyt ja tulee kestämään niin siperiankylmät talvet, sateet, tuulet, tuiskut ja lempeän auringonpaisteen.

Kukkia on vaikea laittaa mihinkään bestisjärjestykseen, kaikilla on oma kertomuksensa...ehkä aloitan esikoista.

Esikoihin minulla on hyvin lämmin suhde, kaikkiin myös keltaisen sävyisiin, joissain tapauksissa keltainen on hyväksyttävä. 

Aarrepenkin esikot:
Primula 'Kummityttö'-risteymä

Tässä vielä pienenä ja kukkivana, hento vaaleankeltainen. lähes valkoinen
Palloesikko, jonka ihmeen kaupalla olen saanut pysymään hengissä!
Kaksi keltaista vierekkä, alempana keltakielokki (uvularia grandiflora) ja ylempänä...
...P.florindae coucous géants d'Asie...
...ja tässä pikkuinen P.japonica AB 'Apple blossom' , supersuosikkini
Esikot eivät ole siis aivan tavanomaisia ja nämä kaksi viimeistä kasvattavat komean, hyvin korkean kukkavanan! Toivon heille suotuisaa talvea, peittelen ne varon vuoksi kuitenkin.

Aarrepenkin suurimmat kasvit ovat lähellä suurta kiveä...penkin takaosassa
Jalomesiangervo Filipendula 'Kahome'

Viime kesän superrakkauteni, kaunopunahattu 'Pink double delight'
Viime kesänä hiipi hiljalleen heräävä ja voimakkaasti kasvava rakkaus punahattuja kohtaan, siksi ostinkin niitä Kauppilasta elokuun lopulla useita, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Minulla on komeita punahattuja ennestään, toisen ihanuuden sain blogiystävä Jorilta ja toisen kummitytöltä! 

Ja sitten on vuorossa viime kesän seuraava rakkauteni, ängelmät. Näihin on vietelleet kaksi blogiystävääni postauksillaan, Suvikummun Marja ja Saaripalstan Saila! Kummallakin on huikean kauniita ängelmiä ollut jo paljon ennen kuin olin niistä koskaan edes kuullutkaan ja nyt niitä on myös minulla! Voiko olla kauniimpaa kuin hiljaa kesätuulessa huojuva Thalictrum rochebrunianum!

Taustalla keijuängelmä...
Tämä ihanuus iski ihan puun takaa, Ullan Siniunikon blogissa törmäsin tähän kovaa ja lähes tainnuttavasti! Ihana valkoinen atsalea, jolle toivon pitkää ikää!

Kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii)
Aina löytyy paikka pionille, se saa olla sijoillaan toistaiseksi, ihanuus myös, kerrottu tillipioni Pionienkodista kotoisin.

Pikkuruinen tillipioni

Sen kanssa penkissä kasvaa kylmänkukka, valkoinen! Kesä on sitä vahvistanut mukavasti.


Keskelle penkkiä olen sijoittanut seuraavan ihanuuden, tikankontin (Cypripedium), viime kesänä sain ensimmäiset kukat, joista iloitsin paljon!



Aarrepenkissä kasvaa korukukka, joka on vielä niin pikkuinen, mutta vahvistuu ja ilahduttaa kukinnallaan sitten joskus isona, narsissivuokko (anemone narcissiflora).  Toinen narsissivuokko kasvaa keltaisessa kukkapenkissä ja on kukkinut koko loppusyksyn (edelleenkin) herkin kukin!


Penkissä kasvaa toinenkin korukukka...Thalictrum kiusianum!

Kääpiöängelmä...
...tässä vielä nuppuisena!
 Ja pitäähän yksi jouluruusukin olla, kerrottu...äh lappu lähti tuulen mukaan mutta tämän sain viime keväänä jouluruusuenkeliltä Tukholman puutarhamessuilta ja siksi halusin senkin aarrepenkkiini!


Ja viimeiseksi vielä esittelen kukan jonka hankintaan liittyi mukava matka Vakka-Taimeen Suvikummun Marjan kanssa! En tälle kasville ollut antanut ajatusta ollenkaan, mutta Marja omaa ostoslistaansa kerätessä ihmettelin että mikäs kumma tämä nyt on, niin Marja vastasi että täytyyhän jokaisella oma Adonis olla, niinpä tietenkin ja sekin piti sitten hankkia, oma kukkapenkin Adonis, eli Adonis brevistyla, valkoruusuleinikki, hurmaava kukka!


Voi miten paljon kukkia vielä onkaan olemassa, jotka tulevat hurmaamaan minut vielä! Aarrepenkissä on kai tilaa vielä hiukkasen ja jos ei ole, penkkiä laajennetaan!

Penkki on siis aarteita melkein
täynnä, rakkauksiani, joille toivon aina talveksi keveää hankea peittämään kaunista talviunta...sitä toivon ensi talveksikin! 

Lokakuun viimeinen viikko on alkanut, mutta ei se haaveilua ja suunnittelua ensi kesän rakkauksista estä...hämärässä on helppo vaipua unelmiin...


Mukavaa haaveiluviikkoa!





34 kommenttia:

  1. Aarteita myös nuo ihanasti pötköttävät pojat ♥
    Ihania aarrekasveja sinulla onkin, pieniä ja herkkiä, ja monenlaisia! Toivottavasti ne selviävät talvista ja vahvistuvat vuosi vuodelta, kukkien aina vain enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kullan arvoisia, ihania kissakavereita, joita en antaisi pois ikinä!

      Ajattelin laittaa ainakin tuohon aarrepenkkiin kunnon katteen sateenvarjoksi, kun talvesta ei taaskaan tiedä. Toivoisin noiden aarteiden säilyvän talven yli, osa onkin jääkauden jo nähnytkin!

      Poista
  2. Vai,että oikein aarrepenkki. Miehesi saisi olla vähän mustis,kun sinulla on noita rakkauksia noin paljon...:) Minusta kaikkein ihanimmat aarrepenkin ovat ylimmäinen ja varsinkin alimmainen kuva:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ihanuuksista ihanimmat kootttu samaan paikkaan. Ei meidän isännän tarvitse olla mustis, vaikka rakkauksia onkin paljon, hän tietää olevansa kärkisijalla lasten kanssa :D

      Totta, pojat ovat aarrepenkin kunkkuja :D

      Poista
  3. Todellinen aarrepenkki! Pojille rapsutuksia;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aarteet ovat keittiön ikkunan alla ja aina niitä mielelläni katselen! Pojat kiittävät rapsutuksista!

      Poista
  4. Moi. Kyllä on aarrepenkki. Pojat on uupuneita päivän puuhailuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, ja melkein täynnä toistaiseksi...täytynee harkita laajennusta :D

      Pojat nauttivat noissa kuvissa viime kesän lämmöstä ja hekin ovat aarteitani!

      Poista
  5. Oikein mukavia aarteita - olkoon talvi lempeä niistä jokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti saamme lempeän talven, paljon lunta suojaamaan, vain pinnallista routaa ja myyriä ei ollenkaan!

      Poista
  6. On sulla paljon kukkia. Esikkoja mulla on kans ollut, viime talvi vei niistä suurimman osan :( :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkien määrä on aika suhteellinen, ehkä paljon muttei riittävästi ihan vielä...hankintoja tulee, ei niinkään etsinnän vaan löytämisen kautta. Viime talvi vei niin paljon ihanuuksia, valitettavasti!

      Poista
  7. Ihana postaus!! On aina niin mukavaa kun joku kehuu omaa puolisoaan - ja vieläpä noin kauniisti. Ja se aarrepenkki - niin mielenkiintoista nähdä ja kuulla kenellä mitäkin aarteita on mullassa. Kaikkea hyvää joka ikiselle aarteellesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Meille on annettu Kivipellon isännän kanssa yhteinen matka kuljettavaksi, päätimme silloin nuorena että yhdessä mennään, illalla asiat sovitaan jos on sovittavaa ja matkamme on ollut kaunis, neljä ihanaa lasta ja paljon hyvää matkan varrelle, toivottavasti tulevaisuuteenkin :D

      Aarrepenkkiin on muuttanut asumaan kasvit, jotka ovat jollain tapaa koskettaneet, ovat aarteita, niillä on tarina kerrottavana...kiitos, toivon että ensi talvi olisi armollinen!

      Poista
  8. Toivon suotuisaa talvea kaikille ihanille aarrepenkkisi asukeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, paljon lunta ja vain hiukkasen routaa, myyriä ei mieluusti ollenkaan :D

      Poista
  9. Ihanan erikoisia aarteita, toivottavasti niiden parhaista kukintahetkistäkin saadaan ensi kesänä kuvia! Kyllä tekstistä välittyy se, että nämä aarteet ovat tosi rakkaita, kuten pojat ja isäntäkin! Onnea teidän kaikkien yhteiselle taipaleelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarteita en ole etsinyt, ne ovat jollain tapaa hurmanneet minut, rakkautta ensi silmäyksellä :D Laitan kuvia ensi kesänä, kun kukinta alkaa!

      Kiitos, elämässäni on paljon ihania aarteita :D

      Poista
  10. Moi. Tosi monta aarretta näkyi kuvissasi. Pojilla on näköjään ollut tosi rankka päivä. Päivä nokoset tekevät kyllä terää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, aarteet ovat hurmanneet minut ja varmaan loppua ei näy! Pojat nauttivat lämmöstä ja köllöttelystä, kuin murkkupojat, ihania kavereita!

      Poista
  11. Hienoja kasveja täynnä aarrepenkkisi. Toivotaan kasveille suosiollista talvea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puutarhamyyrä! Toivottavasti talvi on armollisempi kuin viime talvi, kattamalla tosin varaudun kaikkein pahimpaan jälleen!

      Poista
  12. Aarrepenkissäsi on enemmän kukkia kuin minulla koko pihalla. Kasvakoon ja kukoistakoon aarteesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei varmaankaan, pihallasi on kaikkea ihanaa ja kaksi suloista karvatassua myös! Kiitos! Toivon että elämämme aarrepenkin ihanuuksien kanssa kestää mahdollisimman kauan!

      Poista
  13. Ihana tikankontti, sellaista minäkin himoitsen! Ja kääpiöängelmä, niin pieni ja kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikankontti kasvoi pitkään liian varjossa, mutta päätin sen siirtää valoisampaan kohtaan aarrepenkkiin ja se kannatti, kasi kiitti kukinalla. Kävin viime elokuulla Kauppilassa ja siellä oli lisää kaikkia ihania tikankontteja, olisin halunnut ne kaikki, hinta vain hillitsi himoani!

      Kääpiöängelmä on niin suloinen, kukkii pitkään ja on kuin koru!

      Poista
  14. Mikä todellinen AARREpenkki sinulla on. Aivan ihania ja varsinkin tuo ADONIS. Tuo Vakka-Taimi on kyllä semmoinen paikka, että sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penkissä on aarteita, jotka hurmasivat omalla tavallaan minut, täytynee vain penkkiä laajentaa :D Adoniksen kukintaa odotan innolla, täytyy se vain peittää talveksi varon vuoksi kun taas ei tiedä millainen talvi tulee!

      Vakka-Taimi on tarhurin paratiisi täynnä kaikkea mitä ei tiennytkään haluavansa :D :D :D

      Poista
  15. Oikea aarrepenkki, tosi ihania kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, täynnä aarteita! Ensi kevään ja kesän kukintaa odottelen innolla :D

      Poista
  16. Sinulla on monen monta ihanaa aarretta. Kääpiöängelmä jäi ihan päällimmäisenä mieleen.
    Postaus alkoi tosi hauskasti, sillä Aarrepenkki-otsikkoa seurasi aivan ihana lötköttävä punainen kissa ja samaisen postauksen päätti niinikään toinen lötköttävä kissa. Hyvää tuulta koko viikon edestä ja riittää tästä vielä seuraavallekin viikolle. Kiitos Saila!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aarteet ovat hurmanneet ja samoin tein muuttaneet meille...kukin tavallaan! Kääpiöängelmä on niin kaunis, hiljalleen se on alkanut mätästymään, kukkii kiitollisesti ja on niin ihana pikkuinen koru kukkapenkissä!

      Sulo ja Nöpö osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, lepo ensin sitten jos siltä ehtii niin syöminen kai seuraavana...tarvitaanko muuta? Molemmat ovat kollipoikia ja tietty katse haravoi aina mukavaa köllöttelypaikkaa ja kesäaikaan niitä riittää :D pitäisi ottaa mallia kissoista, lepäillä enemmän ja aina herätessä venytellä!

      Mukavaa että sain annettua Sinullekin hyvää tuulta, minulla sitä on nyt riittänyt vaikka tassu on vielä paketissa, mutta nautin kutomisesta ja lukemisesta nyt!

      Poista
  17. Nyt alkaa viimeistään haaveiluaika;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt alkaa olemaan oivalliset haaveilukelitkin :D

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!