keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Pihan ihanuuksia

Kesä antaa parastaan, hiippailen mielelläni illalla kameran kanssa kuvaamassa. Auringonsäteillä on ihmeellinen vaikutus pilviverhonkin takaa...kukat imevät säteet itseensä, peilaavat ja sädehtivät, tekevät kuvaamisen joskus hankalaksi, kukan väri ei tule esiin kuten silmä sen näkee, haastavaa!

Vanha perintöruusuni, Mustialan ruusu, Rosa 'Minette' on täynnä nuppuja, toivottavasti sade taukoaisi, että se jaksaisi avata kaikki kukkansa. Sadekesä usein pilaa nuppumeren. Ruusun tuoksu on huumaavan ihana. Kivipellon isäntä olisi valmis hävittämään koko puskan - piikit raapivat ruohonleikkaajaa kai ikävästi. En ole taipunut moiseen pyyntöön, enkä taivu! Harmillisesti nokkonen viihtyy ruusun juurella, yritän sitä poistaa - toisaalta nokkosperhosillakin pitäisi olla joku paikka lisääntyä, ajatukset siis kaksijakoisia...


Myös isomummun perintöruusu, Valamon ruusu  Rosa ’Splendens’ kukkii iloisesti!


Omenapuun alla kukkivat salaa varjoliljat, vaalean helmiäiset, vanhat roosat, ihanat! Täytynee lisätä näitä sulokkuuksia myös muualle puutarhaan! Varjoliljat ovat tänä kesänä olleet kovin reheväkasvuisia ja onneksi liljakukkoja ei paljoa ole näkynyt, joten se on kannustanut liljamäärien lisäämiseen.


Lähellä varjoliljaa, kirjavalehtisen iiriksen vieressä kasvaa 'nappikukka' kerrottu koreakärsämö, sekin perintönä saatu miehen tädiltä joskus kivikaudella.

Olen varmasti useamman kerran maininnut suhteestani keltaiseen ja myös keltasiedätyshoidostani, joka on iskenyt takaapäin kuin varjo kimppuuni. Nyt on luvassa pihan keltaisia kukkia, myös siis keltaisia kesäkukkia, uskokaa pois! Hoito on kai jollain tavalla tehonnut...?

Isomummun perintösauramot, ovat olleet sitkeitä. Joskus yritin niistä päästä eroon, sauramo voitti sylipainin, annoin periksi.


Ja sitten niitä keltaisia kesäkukkia!

Marylandzinnia 'Sahara sunburst', no eihän tämä oikeasti ole ihan keltainen, eihän...aika hehkuva.


 Ja samettikukkia, 'Alumina vanilla cream' kermainen sitruunaan taittava yhdessä 'Red Gem' kääpiösamettikukan kanssa. Sekoituksen piti olla ruosteenpunainen, mutta ei sitten ollutkaan tietenkään! Valo taittaa jälleen ikävästi ja värit eivät tule esiin ihan oikeina!

Kelloköynnöksen siementen kanssa taistelin, no yksi iti ja laitoin sen samettikukan kanssa samaan purkkiin ajatuksella, että sen avulla saisin edes hiukan tuota kamalaa kellarin betoniseinää piiloon, kelloköynnös ei tuestani piitannut, päätti itse ottaa tilanteen haltuun. Itse se ottaa tukevan otteen sileästä seinästä ja kiipeää, ensi vuonna laitan näitä ruukkuun paljon, ote on niin hento ettei betoniseinä siitä kärsi. Isäntä tykkää betoniseinistä!


Isossa rautapadassa kasvatan ensimmäistä kertaa sinipunavaulaa, pian alkaa kukinta!

Kuistilta hiukan kukkakuvia! Kissojen päiväunipaikka, pojat ovatkin nyt retkeilemässä...he tykkäävät puskea kukkiani kovin, pelakuut eivät puskuista oikein välitä. Kuistilla myös kummitytöltä saatu ihana verenpisara!



Mutta sokerina pohjalla tässä maratoonissa! Bloggaritapaamisessa sain kaimaltani Saaripalstan Sailalta verenpisaran lupauksin, ettei se ole keltainen. Luotin ystävän sanaan! Sain ihanan varmistuksen asialle! Kiitos Saila!



Jokohan loppuviikosta aurinkokin alkaisi paistamaan!

44 kommenttia:

  1. Hienoja kukkijoita ja pirteää keltaista. Eihän se nyt niin huono väri ole..? ;)
    Upeat varjoliljat. Liljoista pidän kaikista puutarhakasveista ehkä eniten:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä kai keltainen ihan huono väri ole...sopivasti annosteltuna :D Tuntuu että kovan talven jälkeen kaikilla bloggajilla varjoliljat ovat kukkineet tosi upeasti! Liljat ovat upeita kukkijoita kyllä.

      Poista
  2. Ihanaa kukintaa sinulla! Juu joskus tuntuu että keltainen väri pursuaa ihan korvista ulos, mutta totuus on kai että keltaisia kesäkukkalajeja on vaan niin runsaasti. Olen yrittänyt keksiä mitä olisivat esim. samettikukkien tapaisia punaisia kukkia, mutta ei niitä vaan niin paljon ole.
    Ihana kuva kuistilta, ja verenpisarat ovat niin hurmaavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki! Keltainen taitaa olla kesäkukissa hyvin hallitseva väri. Ihan sisäpihaan keltaisia kukkia en laita mielelläni, no joskus, mutta kasvimaalla se on sopiva houkutin pörriäisille ja perhosille. Samettikukkaa ei kyllä korvaa mikään ja värimaailma on keltaisen ja ruosteenpunaisen alueella, tuohon ruosteenpunaiseen olen taipuvainen, mutta usein tulee yllätyksiäkin. Samettikukalla on hyviä puolia paljon, siksi laitan aika paljon kääpiösamettikukkaa kasvamaan ja sen pensasmainen kasvutapa ja sitruunantuoksu miellyttää. Keväällä löysin nuo matalat tzinniat Impectan siemenkaupasta ja tänään huomasin että niitä saisi punavalkoisinakin. Tuo matala tsinnia on aika kiva ja säänkestävä!

      Kuisti on poikien valtakuntaa, nos joskus siinä isännän kanssa istuskellaan. Mulla oli ennen pöydällä valkoinen liina, nyt laitoin siihen maton lisäksi, sateen jälkeen poikien tassuista ja masuvilloista tuli rapaa niin paljon, että tuukia sai olla aina pesemässä. Kukista pojat tykkäävät, pelakuita, kesäleimua ja verenpisaroita on nyt, niitä sitten pusketaan ja nuohotaan kahden kollin voimalla :D

      Poista
  3. Ei voi kun ihastella puutarhaasi! Sain nimet nyt varjoliljoille ja ruusuille. Kiitos niistä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Paljon tekemistä riittää, puutarha ei ole koskaan valmis, onneksi! Hyvä että sait kasveillesi nimet!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ihmettelin sen otetta itsekin, ensi kesänä laitan niitä monta, että tuo kauhea betoniseinä menisi piiloon!

      Poista
  5. Hienouksia vaikka kuinka paljon!

    VastaaPoista
  6. Moi. Kyllä tuo sinun puutarha on ihan mielettömän upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matti Juhani! Touhua riittää ja onneksi on mukavia apulaisia!

      Poista
  7. OLen monta vuotta miettinyt anopilta perimäni ruusun nimeä. Nyt se selvisi - kiitos sinun. Se on Mustialan ruusu!!! Ihana tuoksu, ihana kukka. Tosin se tuppaa näillä vetisillä keleillä homehduttamaan kukkansa. Ja lisäski viime talvi vei mennessään puolet jo isoksi kasvaneesta pensaastani, mutta näkyy tuo tokeentuneen.

    Jihuu, sulla on ihania keltaisia kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sait nimen ruusullesi! Mustialan ruusu on aivan ihana, olen siitä tykännyt lapsesta saakka, ainoa tosiaan on se että sadekelit tuhoavat sen nuput. Joskus olen nyppinyt nuppujen tummia päälylehtiä pois, jotta kukka jaksaisi avautua! Mulla yhtenä vuonna myyrä söi puskani 10 cm tapeille ja siitäkös isäntä riemastui, että nyt hävitetään koko puska, mutta jalojuurisena ruusu korjasi nopeaan itsensä :D

      Keltaisia kukkia on tai oikeastaan nuo keltasauramot ainoina oikean keltaisia, muut sävyttyneet kerman, sitruunan tai ruskan sävyyn...ei ihan tarvi puhua keltaisesta :D :D :D

      Poista
  8. Keltainen tuo kyllä valoa ja aurinkoa pihaan :). Itsekin ajattelin että en hanki mitään keltaista, mutta kun näin miten kivasti päivänliljat ja kelta-alpit tuo väriä pimeään puutarhaan, muutin mieltäni.

    Minäkin muuten jätin nokkoset kasvamaan maahan. Päätöksentekoa auttoi kun satamäärin mustia nokkosperhosen toukkia oli niitä nakertamassa, en halunnut koskea niihin. Oli se aika näky.

    Ihana tuo keltasauramo! Aika erikoinen tuo kukanmuoto, kuin pieniä ufoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaiselle varmasti löytyy paikkansa ja tosiaan nuo varjopaikat voivat olla sellaisia, ehkä. Varjoon kuupuutarha taitaisi olla melko väritön.

      Päätöksentekoa nokkosen kiskomiseen pois auttoi suunnattomasti nuo nokkosperhosen toukat. Meillä on tänä kesänä ollut niin vähän perhosia, että harmittaa oikein. Toukkia täynnä oleva kasvusto ei tosiaan ole kovin kaunis näky!

      Keltasauramo on aikas kiva ja elinvoimainen ihan savimaassakin, kukat ovat tosiaan ufon mallisia :D

      Poista
  9. Ha, nyt sainkin nimen meidän pihassa kasvavalle ruusulle. Mustialahan se on! Kiitti! Se onkin ihana ruusu, mutta kukkimisen onnistumisen kanssa saa aina jännätä. Joko sade mädännyttää nuput tai sitten paahde kuivattaa ne niin, ettei ne aukea ollenkaan.
    Meidän Mustiala sai vähän nokkiinsa viime talvena, mutta kyllä se sinnittelee ja muutama kukkakin on tullut. Ja ihan samanlailla nokkoset ovat sen juurella, kuin sinunkin ruusulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että nimi löytyi! Kukkiminen tosiaan edellyttää vähäsateisen kesän, mutta silti sitä kannattaa kasvattaa, on sen kukka vain niin ihana ja tuoksu huumaava, herkät kauniit nuput ja jalojuurinen, joten aina uusi kasvusto nousee, vaikka talvi olisi millainen tahansa tai myyrät olisivat käyneet sillä herkuttelemassa, kuten meillä kerran kävi! Nokkonen tykkää asua Mustialan ruusun alla, vaikka sitä aina yritän poistaa, paitsi nyt kun ajattelin niitä nokkosperhosen toukkia.

      Poista
  10. Oi, Minette on todella kaunis! Sama ruusu taitaa olla uudessa yläbannerissasi?
    Varjolilja kukkivat tänä vuonna runsaina. Enpä muista tällaista varjoliljakukintaa aikoihin.
    Suhde keltaiseen on vähän ristiriitainen. Monet syyskukkijat ja perhosten suosikit ovat keltaisia. Jotenkin sitä oppii katsomaan asioita eri kantilta ja sen myötä näkökanta muuttuu. Sauramopeltosi on niin ihastuttava, että hyvä, kun voitti painin.
    Sailan verenpisara on taas yksi esimerkki siitä, miten upeita yksityiskohtia luontoäiti kasveihin on sijoittanut. Kannattaa katsella välillä tosi lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minette on ihana ja laitoin sen tuonne banneriinkin. Mustialanruusu on myös mun lapsuusihanuuskukkien listalla, se lista onkin aika pitkä :D

      Keltainen on ristiriitainen väri ja tuo perhosperspektiivi täytyy nykymaailmassa ottaa huomioon, mesikasveja niille täytyy olla. Keltasauramoita yritin tosiaan aikani tuhota, se voitti, sitkeä kasvi ja kasvaa vaikka savimaassa.

      Kaiman verenpisara on ihana, juuri mun värinen (onneksi ei keltainen, tosin jos olisi keltainen verenpisara, ottaisin senkin mielelläni vastaan). Luontoäiti ei ole mielikuvitustaan säästellyt maalaillessaan ihanuuksia iloksemme! Lähelle kannattaisi katsoa useammminkin, olet siinä niin oikeasssa!

      Poista
  11. Moi. En voi kun ihailla tuota sinun puutarhaa. Siellä on niin paljon kauniita kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Kesän kukintaa aina odottelen, se on pihapuuhastelun palkka :D

      Poista
  12. Ihan mielettömiä kukkasia ja kuvia, ihan kuin lapsuudessa mummilla mökillä. Joka opetti kaiken kukista ja kaiken minä pöljä olen unohtanut, mutta tuon veripisaran nimi on kyllä jäänyt muistiin. <3

    Kaunista ja kukkaisaa viikkoa Saila <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Toivottavasti sade hellittää ja aurinko pääsisi paistamaan!

      Poista
  13. Kaunista väriterapiaa 😃 valamonruusuni muistuttaa minua antajastaan, joka oli todella tärkeä henkilö meille, tänäkin vuonna se kukki upeasti. Kiitos jälleen tunnistuksesta, keltasauramo, se keltainen ihanuus, löydän sen joka vuosi eri paikasta. Olen tykästynyt siihen, koska se kukkii koko kesän. Sain sen joskus kesäkukkamixin mukana vuosia sitten. Mitä olet antanut kellonöynnöksellesi, se on niin hyvässä kasvussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun kasvilla on kertomus ja kaunis muisto, monet pihamme kasvit henkilöityvät myös ja se on tärkeää! Keltasauramo on aika sitkeä pieni aurinko ja tupsahtelee sieltä täältä kukkimaan. Kelloköynnös kasvaa kesäkukkamullassa vasten tuota rumaa ja lämpöä varaavaa betoniseinää, aluskasvinaan samettikukat. Vettä se on saanut, ei juurikaan mitään sen erikoisempaa. Kesäkukkamullan kastelukiteet ja lannoitesuhde taitaa olla sille sopivat.

      Poista
  14. Kiva käväistä kesässä täällä asustelevan saderintaman alta :)
    Oliskohan mun seuraava toive saada ruusupensas noin runsaaksi. Viime kesänä istutetussa Tarja Halosessa on kohta avautumass yksi nuppu - ei vielä pöhise kukkasia siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä taitaa tosiaan olla sadetta ja ukkosta. Saisi jo pilviverho revetä ja aurinko näyttäytyä, olisi se mukavampaa lomalaisillekin ja lapsille että pääsisivät nautttimaan kesästä ja keräämään voimia.

      Tuo Mustialanruusu on kova kasvamaan ja aika kiitollinen kukkija, en sitä mitenkään erikoisemmin hoida, paikka vain tuntuu olevan sopiva ja lannoitetta annan keväällä, helppohoitoinen :D Toivottavasti Tarja alkaisi kukkimaan pihassasi innokkaasti, se on myös tosi kaunis ruusu!

      Poista
  15. Wunderschöne Fotos was für
    eine Pracht !
    Liebe Grüsse
    Margrit

    VastaaPoista
  16. Keltainen ei kyllä edelleenkään iske minuun. En tiedä, mikä siinä oikein on. Olen sitä useasti pohtinutkin. Ja varsinkin kallionauhuksien hankintaa pohtinut, kun ne olisivat niin perhosten mieleen. Keltaista taitaa mökillä tällä hetkellä olla vain siemenistä kasvattamissani orvokeissa. Mix-sekoituksesta kun yleensä onnistuvat itämään vain ne keltaiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen on ristiriitainen ja dominoiva väri, fertiilikin vielä, jos muut siemenet eivät idä niin keltainen ainakin ja hyvin kaiken lisäksi :D Perhoskasvit ovat niin tärkeitä, vallankin nykyään, siksi olen hiljalleen taipunut keltaisen edessä vaikka siitä en niin erityisemmin pidäkään.

      Poista
  17. Valamonruusu on sitten kaunis! Yhden autiotalon raunioissa valomo jaksaa kukkia vaikka muuten puutarha siellä on menetetty luonnolle.
    Kelloköynnös seinällä on kuin jokin..hmm taidetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valamonruusu on tosi kaunis ja kukan väri uhkea. Meillä kasvaa toinenkin valamolainen sireenipuskassa ja kukkii iloisesti, kasvaa tosi isonakin. Vaatimaton ja vanhan perimän kasvi ja viihtyy varmaan vielä elämän muistona autiotalon pihassa.

      Kelloköynnös kiipeää ihmeen hyvin sileää betoniseinää pitkin, ihmeen voimakkaat ja tahmeat tartuntapinnat sen kärhissä!

      Poista
  18. Upeasti kukoistaa puutarhasi, hyvin hoidettuja kukkasia.
    Kauniita kuvia!

    Hyvää heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus, pionikausi hiljalleen loppuu, ruusut jatkavat, nautin tästä ajasta suunnattomasti!

      Poista
  19. Kaunista kukkaloistoa. Minette on kaunis ja ihanasti tuoksuva, mutta valitettavan arka sateelle ja kosteudelle. Harmittaa, kun taas kerran sade pilaa kukinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Mineten kukka ja hurmaava tuoksu on kaunis muisto jo lapsuudesta, harmillista vain tuo jatkuva sade joka ensin lyttäsi pionit ja sitten tuon Mineten nuput!

      Poista
  20. Hienot varjoliljat ja verenpisarat. Keltainen jakaa mielipiteitä :) Samettikukkaruukku näyttää mielestäni kuitenkin hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vuosi on varmaan ollut sellainen varjoliljavuosi, monella ne ovat kukkineet tosi kauniisti, meilläkin ensimmäistä kertaa oikein rehevästi. Keltainen tosiaan on aika jakava väri, harvoin teen ruukkuistutuksia keltaisista kukista, mutta sieluni silmin kuvittelin noiden kahden samettikukat sopivan samaan ruukkuun, taisin onnistua :D

      Poista
  21. Miten ihania perintökasveja. Niin kauniita kaikki. Ruusu Minette tuoksuu ihan tänne asti. Minulla on myös monia vanhoja kasveja, joilla on tarina. Aikoinaan keräsin vain sellaisia pihaani ja tarinoita on syntynyt monia. Aarteitakin on kertynyt. Nettimartta kovasti patisti kirjoittamaan tarinat ylös, mutta enpä ole saanut aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Perintökasvit ja kasvit joilla on jotain kerrottavaa, ovat ihania aarteita ja olen samaa mieltä Nettimartan kanssa, tarinat kannattaa kirjoittaa ylös, vaikka kukkamaakarttaan mausteeksi!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!