Kivipellon Saila

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sade loppui

Taivaassa oli jäänyt hana auki, oikein kunnolla, ei pelkästään liruttelemaan! No viikko oli erinomaista aikaa sairastamiselle. Eilen ystäväpariskunta tuli kylään pitkästä aikaa, toivat ihanan tuliaisen tullessaan, auringon! Hiljalleen taivas repesi, raskaat pilvet väistyivät! Olipa mukava jutella kaikesta, mutta jälleen kerran puutarhasta! Miesten loppumaton keskusteluaihe on rakentaminen, me rouvat puhuimme puutarhaa! Kaikkea mielenkiintoista! Kuulin, että havupuiden mikrolisäyksessä on onnistuttu, siitäkös riemastuin, josko joskus sen kumopatan saisin...

Vieraat jatkoivat matkaa, isäntä suunnitteli nurmikon leikkuuta. Apilapelto on mehevän märkä vallankin pitkään kestäneen sateen jälkeen. Useita kertoja leikkuri meni tukkoon, mutta saimme kuin saimmekin katepellon leikattua ja kasvarin ihanuuksille mehevän peiton. Kate helpottaa kastelua huomattavasti. Lähes kokonaan muovihuone peittyi katteeseen, lasihuone pitää kattaa vielä ja sitten katetta voi ajaa jo kasvimaallekin, ainakin kurpitsoille alkuun.



Aurinko paistoi, olin niin onnellinen! Kuvasin hiukan kasvimaatani...rikkoja - oheiskasveja - riittää, mutta kunhan hiukan kuivahtaa niin pääsen kasvimaata siistimään.


Hassut herneiden tuet!

Samettiruusuaita härkäpapupellossa.

Härkäpapu on niin kaunis kasvi. Kirvoja en niissä havainnut, vielä!


Sipulimaa.
Halusin kuvata myös hiukan maalaismaisemaa. Heinäseipäät seisovat vielä komeasti pystyssä - tänä vuonna niitä ei siis kukaan ole käynyt kaatamassa miehuuspuuskassaan. Punaisen ladon pellolle mennään tätä reittiä!


Kivipellon isoukki oli 50-luvun lopuilla Tampereella töissä. Ylijäämätynnyreitä toi tullessaan ja leikkasi niistä kannet ja pohjat pois, oikaisi pellin ja niistä syntyi katot tilan rakennuksille pärekattojen päälle. Meillä on vielä kahdessa ladossa ja puimalassa nämä katot jäljellä. 



Pellolla siis heinät. Toivottavasti kuivuvat, jotta saan pehkun kanalaan talveksi. Heinä on tällä kertaa luonnonniityn heinää, joten kanoille siinä riittää tutkittavaa talvipäiviksi.



Paluumatkalla tutkin pikkuista yrttimaatani, laajennosta sille suunnittelen kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni kasvatan minttua. Taimen sain bloggaajatapahtumassa Cheriltä, kiitos! Kasvatusohjeen sain kaimaltani, kiitos myös siitä! Taimi kasvaa siis pohjattomassa korkeassa purkissa.

Omenaminttu

Puuhamaan seinustalla humalapojat kiipeävät kohti korkeutta. 




Mustialanruusu jatkaa kukintaansa, onneksi sade ei ole paljon nuppuja vaurioittanut!

Sieluni on pakahtua onnesta! Vaikka tekemättömiä töitä riittää kosolti, hiljennyn hetkeksi aina silloin tällöin katsomaan ja nuuhkimaan tätä ihanuutta! 

Laitankin avoimen haasteen kaikille ja kysyn:

Mikä saa Sinut pakahtumaan onnesta!

Aurinkoista viikkoa Teille kaikille, eikös kesä olekin  ihanaa!


50 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja tunnelma!

    Sadetta on tullut meilläkin, lähes joka päivä.

    Luonto saa minut pakahtumaan onnesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi, kesäaika on niin ihanaa! Sadetta on riittänyt, onneksi ystäväperhe toi auringon tuliaisena!

      Luonto pakahduttaa minutkin onnesta!

      Poista
  2. Voi miten kaunista! Ihanaa, että tervehdyit ja sait auringonpaisteenkin.
    Minut saavat puutarhabloggaajien kokoontumiset pakahtumaan onnesta. Silloin kesäkuussa oli niin ihanaa ja nyt perjantaina ruusuretkellä myös. Ainoa haittapuoli on, että aika näissä tapaamisissa tuntuu kuluvan jollakin pikakelauksella. On niin ihanaa nähdä livenä ja keskustella puutarhajuttuja. Ja käydä paikoissa, joissa tapaa kasveista syvällisesti tietäviä ja intohimoisia ihmisiä!
    Sade saattaisi saada minut pakahtumaan onnesta... arvaa vain, missä ei ole tullut pisaraakaan viikon aikana, kun olen ollut poissa kotoa. Täytyy vain toivoa, ettei mitään tärkeää ole kuollut kuivuuteen. Se on todellinen riski. Missään vaiheessa ei ole tullut sellaista pitkäkestoista sadetta, joka kastelisi alkukesän saharaviikkoina tomuksi kuivuneen maan parin millin pintamultaa syvemmältä.
    Niin ja sitten se, että kiertelee puutarhassa, on ihanan hiljaista, vain lintujen ääni kuuluu, ja Musti juttelee ja tekee pihakierrosta kanssani. Siinä sitten mietimme tilanhoitoa yhdessä ;-) Sekin on pakahduttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Odotettu tauko sateeseen saatiin, onneksi, maa on kuin pesusieni jalkojen alla, ja tosiaan apilanurmen leikkaus oli melkein mahdoton projekti joka onneksi onnistui!

      Tuo bloggaajien tapaaminen on aina ihanista ihanin, saa puhua sydämem kyyllydestä asiasta, mikä on yhteinen kiinnostus ja jota puhetta ymmärtää toinen samanlaisen herätyksen saanut! Aika tosiaan rientää pikakelauksella, ja jopa näläntunnekin katoaa siinä hurmassa! Teillä oli varmasti tosi ihana ruusupäivä, harmittelin kun en päässyt mukaan, onneksi pääsin ihanien kuvien kautta maistelemaan herkkuja!

      On se vain uskomatonta kuinka tuo sade on jakaantunut ja siellä rannalla vettä ei ole tullut, toivottavasti aarteesi eivät ole kuivuneet. Toivottavasti saat muutaman päivän kestävän hiljaisen sateen, joka imeytyisi hiukan syvemmällekin kastelemaan maan perusteellisesti!

      Uskon että pihakierroksetkin pakahduttavat, se on mullakin päivän kohokohta, hiljalleen kierrellä, katsella ja nuuhkia Nöpön kanssa...akkujen latausta talven pakkasten varalle!

      Poista
  3. Hienot kasvimaat ja ihanan nostalgiset heinäseipäät !
    Hyvä, että sait auringonpaistetta sateen väliin. Meillä oli taas illalla nyt aamulla sadettajat pyörimässä. Meidän kohdalla ei ole niitä taivaan hanoja aukaistu! Tuulta on sen sijaan ihan yli oman tarpeen viime viikkoina saatu.
    Oi, niin kivaa, oikein sain uppoutua pakaduttaviin muistoihin! Minä yleensä pakahdun onnesta pohjoisessa, talvella 30 asteen pakkasessa tunturin huipulla kuvaamassa auringon nousua, hetki jonka haluaisi jatkuvan ikuisesti. Tai merikotkasafari Norjassa Trollfjordenin vuonossa. Nämä muistot säilyvät sielussa ikuisesti. Pitääkö tässä nyt alkaa säästää uutta Hurtigruten-risteilyä varten?;)
    Tavallisia pakahtumisia aiheuttavat ihan kotoiset kesäaamut ja -yöt, niin kaunis on Suomen kesä.
    Valmiiksi jo pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä, kirjoitan tätä autossa iPadilla.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja! Heinäseipäät ovat meidän kesää :D kanoille pitää pehkut seivästää! Aurinko oli enemmän kuin tervetullut, maa oli ihan pehmeää pesusientä, kuinka ihmeessä näin pienessä maassa voi sää noin vaihdella, olisin muutamia sadepilviä mieluusti Sinulle antanut!

      Onnen pakahdukset ovat ihania ja uskon että pakkasella pohjoisessa auringonnousussa on taikaa, ihanuutta, samoin kuin merikotkasafarilla, taidetaan meilläkin ottaa tuo safari säästökohteeksi, varmasti mielenkiintoinen.

      Olemme onnentyttöjä, meillä on (yleensä) ihana kesä, no aina oikeastaan! Jokaisesta hetkessä saa ja pitää nauttia!

      Kirjoitusvirheitä en havainnut ollenkaan... :D

      Poista
  4. Oh hoh, onpas sinulla mahtavan kokoinen papumeri, pakko kysäistä mihin käyttöön sato tulee? Ihana persoonallinen katto, tuskinpa tänä päivänä kukaan ryhtyisi tuollaiseen urakkaan 😊 heinäseipäät ovat katoava luonnonvara, joiden näkemisestä lähes pakahdun. Luonnon kauneus kaikkine ihmeineen saa sydämeni pakahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papumeri ... :D :D :D Sato tulee ihan pakkaseen, uudeksi siemeneksi ja maanparannukseksi, silmäniloksi, härkäpapu on mun lempparikasvi! Nuo katot ovat uskomattomia ja voit arvata, kun muutamia kattoja on purettu, ensin nuo oiotut tynnyrit ja alla pärekatto, melkoinen homma ja miljoonia pieniä nauloja!

      Meillä seivästetään heinää joka kesä kanoille, ihan vanhanaikaisesti, minä haravoin ja isäntä asettelee heinät seipäälle, kivaa puuhaa ja joskus paljon paarmoja kaverina.

      Olemme onnekkaita, saamme lähellä nauttia uskomattomasta luonnon kauneudesta!

      Poista
  5. Kauniita kesämaisemia ja -tunnelmia. Kiva oli myös nähdä yleiskuva kasvihuoneestasi ja -maasta. On sinulla huikeat istutukset ja niiden tuotosta pääsette nauttimaan talven mittaan. Sanoin tässä muutama päivä sitten, että jos voisin palata ajassa vaikkapa 20 vuotta taaksepäin, tekisin toisenlaisia valintoja. Muuttaisin jonnekin väljempään paikkaan, jossa naapureita ei ole ihan joka nurkan takana, kuten nyt. Mielellään saisi olla jotain isompaa vettäkin - jollei nyt ihan omaa rantaa, niin lähellä kuitenkin. Aina katsellessani maalaismaisemia ja postauksia, joissa taloa ympäröi enemmän tonttia, kuin mitä meiltä löytyy, tunnen suurta kaipausta. Silti en kadu tehtyjä ratkaisuja, enkä haikaile jotain, mitä ei ole. Kunhan mietiskelen. Tässä vaiheessa elämää olen sidoksissa vanhuksiin, enkä ehkä muutenkaan enää ole valmis ottamaan valtavan suuria harppauksia.

    Kaipa sitä itse kukin silloin tällöin pakahtuu suuremmassa määrin. Arkipäivän pakahtumisia sen sijaan koen usein ja niiden aiheuttamiseen ei aina suuria tarvita. Yhtenä aamuna heräsin johonkin ääneen. Ulkona oli vielä hämärää, joten varhaisaamu on täytynyt olla. En katsonut kelloa. Makkarin ikkuna oli auki ja kuuntelin, kuinka satakieli lauloi. Ei ihan tavallista meidän nurkilla. Yleensä olen pakahtunut pelkästään siihenkin, kun mustarastas lurittelee naapurin kuusen latvassa iltasella pyykkiä narulta hakiessani. Satakieli aamun hämäryydessä ja muuten hiljaisessa ympäristössä oli jotain uskomattoman hienoa. Uni pyyhkiytyi silmistäni ja päivä alkoi suorastaan pilviä hipovissa tunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Olen pohjimmiltani hyötytarhuri, mieli lepää kauniissa kasvimaassa, hiljalleen teen siitä kohopenkkistä potageria hoidon helpottamiseksi. Tämä asumismalli ei ollut meillä suunnitelmissa alunperin, mutta elämä kuljetti ja sen mukaan sitten suunnitelmaa vaihdettiin. Hiljalleen teen pihahommistä helppohoitoisempia, suurempia linjoja noudattavia. Vanhukset, mulla äiti vielä, ohjaavat viikkorutiineja aika aktiivisesti ja sekin on huomioitava jaksamisessa.

      Voi mitä ihania onnenhetkiä olet kokenutkaan, ihanuutta, onnea ei tarvi etsiä kaukaa, se tulee lähelle, hipaisee! Voiko kauniimmin saada aamun alkuun!

      Poista
  6. Viljelyksesi näyttävät tehokkailta, mutta silti persoonallisen kodikkailta - heinäseipäät! Satoa tulee varmasti kunnolla noista vehreyksistä.

    Mikä pakahduttaa - näinä aikoina juuri nuo kesäaamut ja illat, sadepisaroiden kevyt ropina, kesän tuoksut ja nuo linnunlaulut - ihmeellistä, että meillä on tämä suomalainen elämän ympäristö. Pitää vain pysähtyä ja ihmetellä! Kiitos valoisasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sydämeltäni hyötytarhuri, vuoroviljely, kanalan pehkun kompostointi, katteet ja maan hoitaminen ovat minulle tärkeitä asioita ja sen mukaan touhuan. Hiljalleen rakentelen kohopenkkejä maan hoidon helpottamiseksi! Sato menee omaan ja lasten käyttöön.

      Kun aina muistaisi olla kiitollinen, kaikkea ihanaa löytyy ihan läheltä: tuoksuja, kauneutta, sateen ropinaa, auringon säteitä, pehmeää usvaa...olemme niin onnekkaita kun saamme nauttia vuodenajoista! Kunpa aina olisi kiitollinen siitä mitä on tässä ja nyt, eikä haikailisi maailmaa...

      Poista
  7. Kauniita maalaismaisemia, ei ihme että sydän pakahtuu!
    Meillä satoi tänään niin paljon, että tie lähti menee ja kasvit kaatuivat :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu!

      Voi ei, harmi että tuli niin paljon vettä, meillä pitkästä aikaa oli aurinkoa, jopa hellettä!

      Poista
  8. Moi. Upeat kuvat upeasta puutarhasta. Tavallaan yksi harvinaisuus näkyi, heinäseipäät. Yleensä näkyy vaan isoja valkoisia palleroisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matti Juhani! Heinäseipäät kuuluvat kesäämme, kanalan pehkut seivästetään, se on aika kivaa! Tehdään heinää vanhanaikaisesti :D heinäseipäitä ei juurikaan enää näy!

      Poista
  9. Teillä paistaa aurinko - ihanaa!
    Sato kasvaa ihan silmissä.
    Niin kauniita kuvia maalaismaisemasta heinäseipäineen. Ne kuuluvat lapsuuteeni. Heinää tehtiin heinäkuussa.
    Puutarha on se paikka, missä sydän pakahtuu. Silloin kun malttaa lopettaa työt hetkeksi ja vaan uppoaa maisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, meillä vihdostaviimein paistaa aurinko! Maa on kuin pesusieni, pehmeää ja märkää!

      Nyt on ollut oivallinen kesä kasvattaa, aika lämmintä on ollut ja taivaasta tulee vettä...no ihan tarpeeksi. Meillä seivästetään kanalan pehku ja toivon että saisimme heinäpoudat!

      Puutarha lataa akkujamme talveksi, siellä tarhurin sydän lepää, mieli rauhoittuu ja verenpaineet laskevat! Pitää muistaa hiljentyä välillä nauttimaan, haistelemaan ja kuuntelemaan!

      Poista
  10. Moikka. Kerta kaikkisen upea puutarha.

    VastaaPoista
  11. Kertakaikkiaan pakahdun tuosta ahkeruuden määrästä, mitä siellä teillä on! Ilmankos kaikki kukoistaa.
    Kuinka se abroretum voi? :)
    Mutta mikäs sen pakahduttavampaa näin mummi-ihmiselle voi olla kuin pikkuiset kädet kaulan ympärillä ja toivotus, että nähdään mummi taas pian... (pikkumies palautettiin viikon mummilalomalta tänään :( )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosm hyvät työkalut kuten heilurihara on uskollinen, hyvä ja tehokas ystävä! Pihatyöt ovat parasta verenpainelääkettä! Arboretum voi hyvin, talvi vei mennessään toisen pienen hevoskastanjan, mutta en sitä kauaa surrut, ostin tilalle amurinvaahteran. Pupu söi punatammen ja -pähkinän, ne eivät siitä olleet moksiskaan, molemmat kasvavat ja koitan syksyllä olla suojaamisen kanssa ajoissa.

      Voiko tosiaan ihanampaa ollakaan, pehmeät kädet kaulan ympärillä ja pehmeä poski poskea vasten, varmasti ihanaa! Varmasti ikävä hiipi...

      Poista
  12. Niin paljon kaikkea kaunista kuvissasi miti katsoa toinenkin kierros.
    Pellikatosta tulikin mieleeni että meill päin oon nähny katon joka tehty just tollasest pellistä kuin tuossa suulin katossa..ne pellit ovat vaan pyöreitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina!

      On se uskomatonta, miten ennen kaikki otettiin talteen ja hyödettiin! Ihan erilainen suhde elämään ja tavaraan kuin nykyisin. Aikas jännää että pellit ovat pyöreitä, lieneekö se ollut kauneutta tekijän silmissä?

      Poista
  13. On sinulla hyvät ja laajat hyötyviljelyalueet. Katteiden määrä on myös kunnioitettava.

    Välillä puutarhassa tulee sellaisia onnen pakahduksen tunteita. Joskus näkymistä, tuoksuista tai valosta. Joskus siitä hommasta, mitä on tekemässä. Sen lisäksi on toki muussakin elämässä tilanteita ja hetkiä, jolloin onnen tunne on suuri. Suuret onnen tunteet tulevat usein aika pienestä. Joskus toki niitä kokee, kun saa suuren ponnistuksen loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vaalean Vihreää! Meillä on sitä varten pieni pelto (= osa mun vanhaa isompaa kasvimaata), sitä kun höylätään niin katetta siitä tulee ja läheltä.

      Jaan nuo ajatukset kanssasi, hetki saattaa pakahduttaa kesken puuhailun ilman mitään isompaa spektaakkelia, hetki tässä ja nyt!

      Poista
  14. Just nyt pakahdun onnesta kissanpennun tuloon ja myös että Poika on täällä visiitillä ♡ Sun kasvimaa on hieno ja tuo katto todella vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että viimeiset odotuksen päivät ovat pitkiä, pian uusi asukas muuttaa teille, varmasti visiitti teki vaikutuksen! Halusiko hän kylpyyn?

      Kiitos! Katto on todellista kierrätystä :D

      Poista
  15. Kasvimaakin on niin kaunis, kun se on hyvin hoidettu! Ladon katto on hieno osoitus entisajan ihmisen oivalluskyvystä ja säästäväisyydestä. Minut sai viimeksi pakahtumaan onnesta kaunis aurinkoinen lauantai-ilta ja uudestaan ihana kesäinen sunnuntaiaamu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä, olen hyötytarhuri koko sydämestäni ja heilurihara on paras kaveri niissä hommissa! Ennen varmasti niukkuus kehitti taitoa kierrättää vaikka mitä, ei heitetty mitään pois paitsi sitten kun tavara oli loppuun kulunut. Hiljattain siskon kanssa puhuttiin rippivaatteistamme, hän muisteli kuinka oma puolihameensa oli ommeltu jo kerran käännetystä kankaasta, nurja puoli oli vielä perstaantumaton ja hyvä. Nykyään sellainen ei ketään kiinnosta.

      Ihana onnenhetki Sinulla, varmasti kaunista!

      Poista
  16. Sinullapa on siellä maata ja mantua vaikka kuinka! Kasvimaat näyttävät niin hyvinvoivilta ja kanoillekin tulossa herkkuruokaa. Onnea on monenlaista ja kyllähän omalla pihalla kesäpäivänä on tämä viherpiipertäjä onnellinen kun vielä kamerakin toimii. Tänään oli myös ihana päivä kun olin poikien kanssa pojan kaverin mökkisynttäreillä. Lapset ui ja saunoi, sukelsi ja vipelsi. Minäkin pulahdin mereen ja löylyihin, mukavaa.

    Sinulla on niin komeat härkäpapukasvustot, että pitää kysymän ohjetta miten niitä pakastat?
    Minulla kasvaa niitä nyt ensimmäisen kerran ja siellä olisi jo pulleita palkoja. En ole uskaltanut vielä poimia. Millainen keitto-ohje taasen toimii, jos tekisin niitä nyt kesällä lisukkeeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vanhan maalaistalon pihapiiri. Hyötytarhailu on niin lähellä sydäntäni!

      Olipa teillä ihana ja mieleen jäävä onnenhetki, nautinnollinen! Sauna ja uiminen ovat niin mukavaa!

      Härkäpapu on mun ihanuuskasvi! Se on kaunis, helppo kasvattaa ja hyödyllinen! Ryöpätyn härkäpavun kuori on aika sitkeä, mutta mukava suutuntuma. Ryöpännyt olen ihan keittokirjan tai netin ohjeen mukaan keittäen non 3-5 min. Ajattelin nyt viimein syksyllä kokeilla ryöpättujen härkäpapujen umpiointia yrttien kanssa, voisi olla aika hyvää! Portugalissa härkäpapua säilötään chilin, yrttien ja viinietikankanssa ja nautitaan oluen kyytipoikana (parempaa kuin olut koskaan), yritän syksyllä tuota kokeilla :D Härkäpapu sopii niin moneen ryöpättynä: papupataan, lisukkeeksi marinoituna yrttien kanssa...

      Poista
    2. Minullakin on härkäpavut kasvaneet hyvin. Hyvä tietää että kuoren voi syödä ryöpättynä. Näin netistä, että joku kuorii ne pavut. Tuntuu sellainen aika työläältä. Testailen ryöppäystä ja ties vaikka innostuisin tuohon säilöntään. Ryöpättynä ne voi myös pakastaa.

      Poista
    3. Härkäpapu on hyvä ryöpättynä, palkoineen en sitä ole koskaan käyttänyt, vaikka nuoret palot voi keittää 10-15 min suolavedessä pensaspavun tavoin. Papuja en ole kuorinut, mutta tosiaan siellä Portugalissa oluen kyytipoikana olleet härkäpavut syötiin (paitsi minä) kuorittuina, kuorista elimistö saa hyvää kuitua elimistölle.

      Poista
  17. Voi että, on sinulla ihan huippu tuo kasvihuone! Niin iso että siellä mahtuu kasvattamaan mitä vaan. Minäkin olen katetta käyttänyt jokusen vuoden ja kyllä se todellakin helpottaa kastelua, ja minulla tahtoo tomaattien juuret syksyä myöten kohota lähelle maan pintaa joten siksikin se on niin mainio tuo kate. Voi hyvä tavaton tuota sinun papupeltoa, sinähän saat papusatoa siitä aivan tolkuttomasti ja siemeneksikin jää! Hyväthän nuo herneen tuet ovat. Sisareni laittoi joskus kanaverkkoa ja arvaa oliko syksyllä hankala niitä kuivuneita varsia sitten irrotella siitä.
    Voi on niin silmää hivelevä näky nuo heinäseipäät pellolla, tulee niin lapsuus mieleen. On siinä urakkaa isoukilla ollut, täytyy kyllä hattua nostaa! Kuinkahan ,oni nykypäivänä moiseen hommaan ryhtyisi..
    Jännästi olet asettanut humalatuet ladon seinää vasten :) Tuo onnellisuus, löytyy juuri siitä että saa tehdä mitä haluaa, kasvattamisen ilosta, kitkemisestä.. ja välillä nostetaan se katse maasta ylös <3
    Minulla seinällä pieni taulu, jossa ihana runonpätkä ja se kuuluu näin:

    Ystäväni!
    Nosta katseesi maasta ylös
    korkeuksiin
    näe maailman kaikkeuden
    kauneus
    kohota siipesi ja lähde
    lentoon
    sillä se kaikki on
    sinua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki! Katteella on uskomaton voima kasvuun ja apu kasteluun. Kastelukertoja voi harventaa, jotta juuret hakeutuvat syvemmälle kosteutta etsimään ja eivät siten ole niin herkkiä kuivuudellekaan. Varhaisina tarhurivuosinani kivikaudella näin Ulla Lehtosen härkäpapumaasta kuvan...se on siintänyt mielessäni kaikki nämä vuodet ja hiljalleen oma maani näyttää samanlaiselta ja olen siitä niin onnellinen!

      Tuo herneiden tuet ovat aika hassuja, mutta kokemusta on kanaverkosta niin herneiden kuin köynnöstävien papujen kanssa, tuo on helpompi sitten syksyllä kuitenkin! Heinän saimme seivästettyä, luonnonniitystä, sataa vain koko ajan, paljon tai ihan kamalan paljon, toivottavasti saan kanalaan kunnon pehkun.

      Isoukin katot ovat niin hellyttäviä, uskomatonta kuinka monta työtuntia niihin on kulunut ja paljonko siinäkin on säästetty niukoista rahavaroista! Nykyään harva alkaisi moiseen!

      Humalatuissa oli tärkeintä sadonkorjuu, metallinen jalusta on sellainen missä salko taipuu ja siten saadaan salko maata vasten tuelle niin sadonkorjuu tainta vaurioittamatta onnistuu, kaksi miestä sitä talven mietti, ja hyvä tuli, humaloita hoidetaan rakkaudella :D :D :D

      Voiko elämän kauneutta paremmin ja ihanammin sanoa kuin tuo taulusi, siinä on kaikki! Onnellisuus tosiaan on siinä että saa tehdä mitä haluaa, nähdä kasvun ihmeen ja nauttia siitä ilosta että voi puuhastella rakkaan puuhan parissa!

      Kiitos Tuulikki kauniista sanoistasi!

      Poista
  18. Kesäilta, ilma kuin lehmän henkäys (hämäläisen mummuni ilmaus), hyttysen ininä, kahvin tuoksu, rakkaan hymy. Kukkia, kasvimaa, hyvä kirja. Onnen pipanoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnen pipanat, kultajyvät, ne erottuvat ja ovat helminä maailman myrskyissä! Onnea on löytää omat helmensä ajallaan eikä vain elää sitkun-elämää!

      Poista
  19. Tosi kivoja kuvia. Tuo katto on aivan upea ja mikä tarina. kuinka moni nykyään tekisi vanhoista tynnyreistä kattoa? Tuskin moni.

    Onnenhetkeni on varhainen aamu, tuoksuva kahvikuppi, yöpaidassa, ulkona hiljaisuudessa, raikkaudessa, auringon noustessa, lintujen laulussa, kesän tuoksussa. Sitä ei voita mikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Tuskin kovin moni ei viitsisi moiseen kattoremonttiin alkaa, mahdoton työ, mutta siihen aikaan kekseliäisyys ja kierrätys oli kunniassa kun raha oli tiukassa.

      Ihana onnenhetkesi, niin kaunis!

      Poista
  20. Kylläpä jaksat nähdä vaivaa puutarhan eteen! Mutta tässä tapauksessa se kannattaa kun omalta maalta saa kaikkea herkkua. Mikäpä sen puhtaampaa olisi, kun vielä tietää miten ne on kasvatettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha on mun ihana harrastus, verenpainelääke, vastapaino hektiselle työlle, suuri rakkaus! Olen hyötytarhuri koko sydämestäni, puut ja perennat seuraavat tiukasti mukana! Oma sato on parasta tosiaan!

      Poista
  21. Mahtava härkäpapupelto. Onpa hienoa kierrätystä, tehdä katot tynnyreistä, kierrätys on aina ollut arvossaan. Minulla omenaminttu kasvaa vapaana kasvimaalla ja se on tosiaan kovin valloitushaluinen. Mutta niin ihana kukkiessaan ja pörriäisten ehdoton syyssuosikki. Lapiolla välillä rajaan sen kasvualaa, muuten se kyllä luikertelee taimilavoihinkin. Ihana tuoksu leviää ympäristöön kun sitä käsittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Härkäpapu on niin monipuolinen ja kaunis kasvi!

      Kierrätys, vaikka se onkin aika uusi termi, oli ennen voimissaan, raha tai oikeastaan sen puute saneli ja teki kekseliääksi.

      Odottelen, että omenaminttuni pääsee kasvun voimaan, kukkimaan ja keräämän pörriäisiä! Ja tuoksu, sitäkin odottelen! Varmasti ihana kasvi!

      Poista
  22. Upea kasvimaa sulla, ymmärrän että se on sun ylpeyden aihe.
    Osallistuppas kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyötytarhuri sydämestäni ja nautin kasvimaasta! Taidanpa osallistua arvontaasi :D

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!