tiistai 17. maaliskuuta 2015

Arjen kohtaaminen

...ylitöissä...kokous päättyi myöhään...ihana harrastus odottaa... 

Olen katsellut työpöydälläni valmistuvaa Konevitsan Jumalanäidin -ikonia...miettinyt seuraavaa työvaihetta kuumeisesti, viikon valmistellut päässäni minkä kohdan ikonissani vien eteenpäin. Olen matkalla maalaamaan ikonia...

Poikkean kaupungilla syömään, voileipabaariin. Tuttu paikka, nopea ja hyvä palvelu, erinomainen tanskalainen voileipä. Tarjoilijaneitonen on vapaapäivällä, vain kokki paikalla, ei haittaa olen ainoa asiakas. Virisi keskustelu, kokki tietää, että kiiruhdan harrastamaan. Kuinka sanat siirtyivät puutarhanhoitoon. Hänen äitinsä on puutarhaihmisiä, kasvattaa perunoita, tomaatteja, yrttejä ja vaikka mitä, talvella hänen kotimaassaan ei ole lunta eikä pakkasta...kysyin missä kotisi on? Kokki vastasi olevansa Iranin kurdi...hiljennyin. Keskustelu jatkui Suomesta, kalliista ja turvallisesta maasta...ajatus pyöri päässä: onko kokin äiti, puutarhaihminen, turvassa. Ajatus jäi vaille vastausta. Jaoin ajatuksen harrastusryhmässäni ja kaikki mietimme samaa asiaa...onko äiti turvassa?

Isäntä toi minut kotiin, radiossa sanottiin että meilläkin Pirkanmaalla voi näkyä hentoja revontulia! Innostuin, sanoin isännälle että aja oikein pimeään paikkaan...jo ilme kertoi että pimeeseen ei mennä vaan kotiin. Nöpö odotteli kotipihassa, vaihdoin kanalavaatteet päälle, ulkona kaappasin Nöpön kainaloon ja mentiin katsomaan - hailakoita revontulia, mutta revontulia kuitenkin! 

Olin taas niin iloinen! Näinpäs ne hailakat revontulet, joita olen jo pitkään kaivannut! ...ja vielä Nöpö kainalossa!


Kanalassa karvajalkainen musta kanamamma hautoo jo toista viikkoa!

18 kommenttia:

  1. Mekin olimme Neron kanssa ihastelemassa revontulia. Taivas oli niin valoisa, että näyttivät kovin hailakoilta. Toiveikkaasti ajattelin, että jospa myöhemmin olisi pimeämpää. Täytyy käydä vielä kurkkaamassa, tulia oli runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilotulitusta riitti kai koko Suomenniemelle...meille etelään kai hailakammin mutta kuitenkin. Valosaaste ainakin meillä estää täydellisen pimeyden että näkisi taivaan ihmeet.

      Poista
  2. Vai revontulia! Yritin äsken tihrustaa, mutta en nähnyt mitään.
    Niin, oma tavallisen tylsä elämä saa kummasti arvoa, kun miettii, miten moni ihminen elää vailla turvallisuutta tai mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, olin ihan innoissani! Meillä Tampereen liepeillä näkyi kyllä, haljakoina kylläkin!

      Niinpä ja kun saa rajapinnan johonkin ihmiseen jollain tasolla, kuten sain - äiti ja puutarhaihminen - se koskettaa enemmän kuin suuri massa josta ei aina oikein ymmärrä hätää ja sen todellista suuruutta. Hätä on niin kaukana...meille kyllä vierasta useinkin vaikka sitä telkkarista ja lööpeistä näkeekin.

      Poista
  3. Ihana Nöpö. Ei näkynyt täällä Kiihtelysvaaralla tulia, tai ne oli piilossa, kun niitä yritin bongailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöpö on ihana kissa!

      Aikas jännää, olisi voinut ajatella että siellä nyt ainakin tulet näkyvät...teillä varmaan muutenkin tulet taivaalla räiskyvät enemmän kuin täällä etelässä.

      Poista
  4. Saila, sinä teet minut onnelliseksi! Oivalluksiasi on niin mukava lukea. Ja kattia rakastan kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos...nyt on aikaa ajatella. Ajatuksia syntyy pyytämättä...taidan olla Konsta Pylkkäsen hengenheimolainen.?! Nöpönen on kyllä ihana!

      Poista
  5. Tuntuu että koko maa on hurmaantunut viime yön tulista, ne oli vaan niin ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olivat, niitä minäkin ole kauan odottanut. Joskus nuorena tyttönä pohjoisessa niitä kunnolla sain katsella, niitä jo vähän ikävöinkin.

      Poista
  6. Voi harmi, kun en huomannut revontulia tiirastella. Katsoin vain Ensitreffit alttarilla ja painuin pehkuihin. Täällä kyllä pilvistyi nyt ettei ehkä olisi näkynytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun et nähnyt, mutta tulia tulee vielä :) Kunnon unikin tekee terää!

      Poista
  7. Tänäänkin on mahdollisuus nähdä revontulia, myös täällä etelässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkomyrskyllä oli melkoinen teho...meillä ei enää tulia näkynyt, mutta varmaan jossakin ne leiskuvat!

      Poista
  8. Kaipa me nähdään sitten se ikoni? Minäkin olen maalannut kaksi ikonia. Haastavaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitten aikanaan. Maalaus on haastavaa ja kasvattavaa...mitä enemmän maalaa sitä enemmän huomaa omat heikkoudet ja vajavuudet taidoissa. Eli kasvamista ja koettelua mutta silti ihanaa...

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!