keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Paasto

Viime sunnuntai oli Sovintosunnuntai, paastoon laskeuduttiin.


En ole ortodoksi, mutta olen alkanut elinikäisen paaston jo vuosia sitten, jossa kasvamista riittää ja riittää. Pyrin tekemään ja ajattelemaan asioista sen hyvän kautta, pahaa riittää maailmassa jo niin paljon. Hyvästä jää hyvä mieli. Tähän kasvaminen vaatii aikaa, mutta sopii mielestäni elinikäisen paaston ja ihmisenä kasvamisen  tavoitteeksi. 



Paastota ajattelin kyllä myös luopumalla herkuista, siis ainakin makeisista. En ole suklaaihminen, mutta kaikilla verukkeilla syön mielelläni lakritsia ja salmiakkia, verenpaineeni eivät ole kovin korkeat ja uskottelenkin siis, että aineenvaihduntani ja verenpaineeni pysyy hyvällä tolalla näitä kahta nautiskellessani. Mitähän ravintotieteilijät tästä ajattelevat :)

Mukana paastossani on kolme maalaamaani ja minulle tärkeätä ikonia. Ikonit eivät ole vielä "kiiltäviä", olen odotellut värien kunnollista kuivumista ennen olifointia, öljyämistä.

Pyhä Kristoforos, Kristuksen kantaja. Pyhä Kristoforos oli suuri rouhea mies, hän kantoi ihmisiä joen yli. Kannettavaksi tuli myös Kristus-lapsi. Lasta nostaessaan Pyhä Kristoforos tunsi lapsen suuren painon, tuskin jaksoi kantaa. Kristus-lapsella oli maailman synnit kannettavanaan ja siksi Hän painoi niin.


Toinen ikoni on Pyhä Simeon houkka. Hän väheksyi ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä, eli ajatuksensa sopii paastooni.


Paaston suojelijaksi toivonkin Ylienkeli Mikaelia!


Oletko ajatellut paastota?

Siunattua paaston aikaa ja Pääsiäisen odotusta!

6 kommenttia:

  1. Viisi vuotta sitten aloin kotiuttaa itseäni - oli vähän pakkokin, kun sain viisikymppislahjaksi niskoilleni tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Pikkuhiljaa aloin rajoittaa kotkotuksiani, menojani, sosiaalisia pakkojani. Tilalle olen saanut käsillätekemisen riemua, lukemisen riemua, pitkän parisuhteen riemua ja hiljaa olemisen opettelua. Paastoa kait tämäkin, vaikken fyysisesti varmaan osaisi paastota - syöppö mikä syöppö!

    Ikonisi ovat kauniita. Erityisesti pidän Pyhästä Kristoforoksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mitä enemmän maalaa sitä vähemmän osaa niinkuin kaikessa muussakin. Näitä olen maalannut jo kohta 20 vuotta. Kristoforoksesta pidän itsekin kovin. Paastoa se on tuo kasvaminen ja tilalle kyllä aina saa sitä iloa ja riemua ja uusia vinkkeleitä elämään. Elon laatu paranee kun osaa luopua oikeista asioista ajoissa. Tähän pyrin siis itseksi ja paljon hyvää on tullut tilalle.

      Poista
  2. Hiljalleen alkaa paasto taas asettua elämään, perjantaina illalla kirkkoon. Jos siulla on mahdollista niin mene kuuntelemaan EPL. liturgiaa, se on paaston palveluksista kaunein ja koskettavin .
    ihanat ikoni, niiden maalaamiseen on varmasti puhuttelevaa ja avartavaa.
    Siunausta matkallesi kohti pääsiäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mahdollisesti menenkin. Ikonin maalaaminen on kyllä hyvin puhuttelevaa, avartavaa ja kasvattavaa puuhaa, nautin siitä ja meillä on erittäin hyvä opettaja, hän siis ohjaa oikeaan suuntaan ja itse sitten siihen pyritään. Keskeneräinen ikoni minulla on aina työpöydällä ja siitä ohi mennessäni tai vasiten siihen tullessani työstän sitä aivoissani, joskus tuulisin ja taas joskus seesteisin ajatuksin, eteneminen ei aina ole helppoa, mutta jo voin sanoa että tyytyväinenkin olen ollut lopputuloksiin. Ikonia ei vain maalata vaan se syntyy ja työhön on jäänyt paljon ajatuksia. Matkataan Pääsiäiseen askel kerrallaan.

      Poista
  3. ♥Hyvää paaston aikaa! En ole koskaan paastonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen paastonnut monella tapaa, mutta kun elämää olen elänyt ja kaikenlaisia kokemuksia - niin hyviä kuin vähän huonompiakin - olen käynyt läpi niin sisäinen paasto on paikallaan, henkinen kasvu viimein aikuiseksi tai aikuisemmaksi...hymyileväksi ja onnelliseksi!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!