Kivipellon Saila

perjantai 13. helmikuuta 2015

Kukkamuistoja

Minulla on jo lapsuudesta vahvoja kukkamuistoja, niin tuoksuja, värejä, mielleyhtymiä ja tunneyhtymiä, kaikenlaisia!
Lapsuuteni ihaniin kukkiin kuuluivat vaaleansiniset sarviorvokit, ne ovat niitä ensimmäisiä lempikukkia, niitä kasvoi mummulan pihalla paljon. Matkalla mummulasta uimaan oli naapurin mummulla jo aikaisemmin pionipostauksessa mainitsemani upeat Sarah Bernhardit, vaaleanpunaiset pionit. Upean kukan lisäksi pioni tuoksuu ihanalle. Tuoksu leijuu alkukesän illassa tuulenvireen mukana, kevyesti, herkästi.
Kotipihassa oli upea sireeniaita, sininen jossa oli yksi valkoinen joukossa, sitä vaalittiin. Pihassa oli myös Mustialan ruusu, hankalassa paikassa keskellä pihaa punaisen viinimarjapensaan kanssa ihan yhdessä kasvaen. Sen kukka oli niin kaunis, niitä ei saanut poimia, mutta tuoksutella kylläkin.
Äidillä ei sipulikukkia ollut paljoa, runoilijanarsisseja kylläkin ja siitäkin tuli tuoksumuisto ja ajatus, että kun olen aikuinen, niitä laitan omaan pihaan kasvamaan. Samoin aikainen kukkija vuohenjuuri ja tietenkin jalokielot, ihania kukkia. 

Äidillä kasvoi kuistin seinää vasten hajuherneitä, niitä kasvaa pihassani ja kasvihuoneessa joka kesä, tarvitsen kesällä niiden tuoksua.


 Kauniisiin kukkamuistoihin kuuluu kotikylän kukkakaupan tuoksut, ihanin niistä freesia. Kukkakaupassa ihastelin keväällä krookuksia myös ja neilikoita, valkoisia, punaisia ja vaaleanpunaisia. Niitä vietiin aina, kun mentiin kylään, yleensä kolme kappaletta ja ne kestivät maljakossa ikuisuuden.

Papan kanssa viettyihin kesään kuuluu muisto ritatinkannuksista, upeista, villiintyneistä, korkeista, sinisistä. Myös hillankukissa on muisto papasta!
Kaunis muisto liittyy vaaleanpunakukkaiseen lummedaaliaan, sitä kasvaa meillä joka kesä. Eno nukkui pois, olin pieni tyttö ja halusin hautakummulle oman kukkavihkon. Isä antoi 5 markkaa, pyörällä menin ennen hautajaisia puutarhalle, tuttuun paikkaan. Siellä puutarhuri sitoi minulle oman kukkavihkon vaaleanpunaisista lummedaalioista, jonka sitten laskin yksin hautakummulle. Sisko olisi halunnut vaihtaa oman kukkavihkonsa, jonka oli itse sitonut samettikukista, kanssani. En suostunut vahvoista yrityksistä huolimatta, hänen vihkonsa oli oranssi... 

On myös kukkia, joita lapsena päätin etten koskaan, milloinkaan aikuisenakaan niitä hanki kotiini, en taimina tai edes oksina!! Hortensia, vallankin sininen ja krysanteemi, sellainen jossa on yksi iso kukka. Pahin niistä oli keltainen ja violetti, valkoistakaan en oikein hyväksynyt. Ne olivat siis pallohortensioita, ei siis sellaisia kuin nyt myydään kaipoissa. Ja tietenkin atsalea, punainen ja valkoinen! Kukkiin liittyi ikäviä muistoja ihmisistä, jotka komensivat meitä lapsia, tuli negatiivista energiaa, jonka lapsi vaistosi.

Mutta nyt kun vuodet ovat vaihtuneet, melkeinpä 50 vuotta, suosikit ovat edelleen suosikkeja. Suosikiksi on tullut, vaikka kuinka vannoin, hortensia, ja vielä se pahin kaikista, sininen. Myös pallokrysanteemeja kaipaan ja niitä saa joskus kukkakaupasta, tosin harvoin keltaista tai violetteja. Puutarhurituttava kertoi mummunsa valaneen hortensian kukkien kukkapohjaan kynttilää, ettei kukan terälehdet pudonneet helpolla, kukat olivat kalliita kuitenkin. Atsaleaa en kotiin osta vieläkään, pihalla se kukkii kesäisin kyllä kauniisti

Kotipihalla kasvaa monta lapsuudenmuistoa, niistä olen valmis antamaan taimen omien lasten puutarhaan, jos he vain haluavat sitten joskus ja ystävällekin. Toivon, että omille lapsillenikin on tullut kukkamuistoja lapsuudesta, mieluiten hyviä. Vallankin tytöt halusivat lapsina tehdä kimppuja huoneisiinsa ja siihen usein kannustinkin. Meillä on kasvanut paljon kukkia aina ja niitä on saanut poimia. 

 Pian meillä alkaa jälleen ihana kukkiva kevät ja kesä. Hankintaan kauniita kukkamuistoja!

12 kommenttia:

  1. Tästä postauksesta voi lukea, miten tärkeää roolia kukat näyttelevät elämässämme. Minullakin on lapsuudesta lähtöisin olevia tunnemuistoja liittyen kukkiin. Oman pihan kasvit tulivat tutuiksi ja rakkaiksi ja niiden tuoksu on piirtynyt muistiin ikuisiksi ajoiksi. Syreeni, tuomi ja ruusu. Kielot ja lemmikit. Muistan myös ne kolmen neilikan vieraskimput :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kukkiin liittyy monta asiaa, ainakin meillä kukkaihmisillä, suuri osa elämää, ja elämää ei ole ilman kukkia. Minulla on tunne vahvasti mukana - lämmin ja kylmä, myös näissä asioissa ja se vaikuttaa voimakkaasti kukkien ja niiden värien valintaan, kuinka paljon tunne oikeasti vaikuttaa elinympäristön ja siihen liittyvien kasvien valintaan, siis se tunne kylmästä tai lämpimästä, missä on hyvä olla, jokin aistiherkkyys, tässäkin asiassa.

      Poista
  2. Kauniita muistoja ja ihania kukkia! :)

    VastaaPoista
  3. Taas niin ihana tarina, että! Minä kasvoin kukkamusterimummuni hoivissa. Mummun puutarha oli maailman kaunein paikka. Nyt, kun minulla vihdoin on oma puutarha, teen siitä pikkuhiljaa lapsuuteni paratiisia. Mummula tosin on 600 kilometriä etelämpänä, vehmaassa, järvisessä ja savisessa Umpi-Hämeessä. Nyt asun tuulisen meren rannalla, missä puutarhamaana on vaivaiset 10 cm ruokamultaa ja sen alla 3 metriä rantahiekkaa. Joten haastetta piisaa. Viime kesänä sain kuitenkin yhden mummuni puutarhasta roudaamani kukan kukkimaan - komea ukonhattu innostui, kun siirsin sen paikkaan, mihin Vanha herra hautasi koko kesän ajan kaikki lohenperkeet. Saapas nähdä, koska palavarakkaus päättää tehdä saman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haasteinen on puutarhasi maa, mutta kalanperkeissä on melkoinen määrä puhtia. Toivottavasti kukintaa riittää ja kasvit viihtyvät. Käytätkö koskaan ruohokatetta? Aion siirtään oman ukonhattuni myös parempaan paikkaan, miehen mummun kasvi se oli ja täynnä iloisia muistoja iloisesta ja ystävällisestä karjalaismummosta. Palavarakkaus on myös aivan ihana kukka!

      Poista
  4. Voi miten tässä kaipaakaan jo kevättä ja puutarhatöitä. Olen vittänyt lapsuuteni Helsingin seudulla, joten kukkamuistoja ei ihan pääse toteuttamaan kaikiltaosin täällä Oulussa. Yritystä kyllä piisaa. Suosikkejani ovat pionit ja juhannusruusu, joka tuoksuu niin ihanalle. Auringonkukkien iloa rakastan myös ja luonnonkukista sini- ja valkovuokot kuuluvat lapsuuteni keväisiin. Oi, ja kielot ja niiden tuoksu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit ja juhannusruusut ovat ihania kukkia molemmat ja aika kestäviä, kunhan vain pionin varpaat eivät ole märässä niin kasvuvoimaa riittää ja se viihtyy siellä pohjoisemmassakin. Vuokkoja odottelen myös, sekä sini- että valkovuokkoja. Minulla on pieni pehko keltavuokkoa, jota kasvaa kotipitäjässäni, Tampereen vieressä. Sen kukinta on myös aina juhlahetki. Auringonkukat iloa myös rakastan. Toivottavasti saat paljon ihania kukkamuistoja, paljon on kasveja jotka niilläkin korkeuksilla viihtyvät!

      Poista
  5. Upeita kukkamuistoja, muutama sama kuin itselläni. Nuo tuoksuvat narsissit kuului lapsuuden kevääseen ja miten iloinen olinkaan kun sain naapurilta sitä samaa lajiketta.
    Toinen yhtäläisyys on pioni, mummollani oli aivan valtavat pionit,niitä sai vaan ihaille, ei koskea.
    Oikein mukavaa ystävänpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkamuistot ovat ihania! Jokos muuten teillä on saatu mateita? tänään keitän ensimmäisen keiton, parikymmentä madetta isäntä sai narrattua jään päälle.

      Oikein mukavaa ystävänpäivää Sinullekin!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!