Kivipellon Saila

maanantai 28. joulukuuta 2015

Kielo


Ennen Joulua minua onnisti, vakikukkakaupassani oli muutama (kallis) kieloruukku. Ostin yhden, vain yhden, sain kielontuoksua kotiimme, Jouluumme.

Rakastan kieloja. Kivipellossa kieloja kasvaa puutarhassa, pellonlaidoilla ja metsässä. Viime kesänä hankin Vakka-taimesta pari vaaleanpunaisen kielon tainta ja niiden kasvua odotan mielenkiinnolla. Kielo on siis (sekin) lapsuuden ihanuuskukka. Kieloja kasvoi useassa paikkaa ja kotipihassa suuria jalokieloja. Niiden tuoksu jäi pienen tytön tuoksumuistiin. 


Nyt vanhemmiten olen ajatellut ja nyt vielä (hinnastako johtunee) Kivipellon isännän kannustuksella ajatellut hyötää kieloa, ensi syksynä. 

Kielon hyötämisestä ja yleensä vanhoista joulukukista Anna ja Fanny Bergström kirjoittavat hyvin kauniisti  kirjassaan "Talvitunnelmia". 


Kirjan kaivan yleensä esiin pyhäinmiestenpäivänä, varsinainen Jouluni alkaa silloin. Kirjassa on kukkien lisäksi paljon ohjeita ruuanlaittoon, leipomiseen, korsteluun ym. Sen upeisiin kuviin uppoutuu haaveilemaan. Alla kuvia kirjasta...


Oletko Sinä hyötänyt kieloja, kuinka onnistuit, jakaisitko kokemuksiasi, kiitos!

Nyt aikani pysähtyi, minulla on aikaa...yllätysaikaa...tapasin tänään ortopedini, hän määräsi minut täyslepoon viikoksi. Polveen laitettiin jälleen kortisonia kuivattamaan nesteytymistä ja murtuneeseen akkavarpaaseen lepoa, ensi viikolla laitetaan sitten muita aineita polven ruostuneeseen saranaan.
Harmittelin...hän sanoi että olisin jääräpäinen rouva...no enpä tiedä!


Tänään vietetään viattomien lasten päivää, sydäntä särkee nähdä tiedotusvälineissä lasten tuskaa maailmassa! Kielonkukka painaa päänsä herkästi alas ja suree kanssani näitä surullisia kohtaloita ja iloitsee, kun apu on mennyt perille ja lapset voivat jälleen iloita pelottomasti!

36 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, olen nimittäin usein miettinyt tuota kielon hyötämistä, kun meillä niitä kasvaa riittämiin. Toistaiseksi on jäänyt, kun harvoin jaksan miettiä asioita niinkin pitkälle, kuin syksystä jouluun.
    Kävin tänään uudemman kerran lääkärissä kipeän olkapään vuoksi. Uutta kortisonipiikkiä ei mielellään anneta ennen kuin viikon-kahden kuluttua. On tämä odottavan ihmisen aika pitkää, kun ei niin laiskottelusta tykkää. Ajankohta raajojen lepuuttamiseen on kyllä hyvä, jos vain saadaan paikat kuntoon alkukevääseen mennessä. Lepäile nyt ihan reilusti ja koko rahalla, kun siihen on lääkärin käsky. Eiköhän ne ukot hetken ilman passausta pärjää. Sinun ukkosi saattaa kääntää vielä toisenkin pottumaan, kun et ole vahtimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Talvitunnelmia-kirjassa on niin ihania kukkaistutuksia ja sieltä tuo kielokuume tuli jo vuosia sitten. Ensi syksynä sen toteutan, laitankin sen kalenteriin että muistan ajoissa juurakoita nostaa kasvamaan.

      Harmi tuo olkapääsi ja kädet vielä, kun se haittaa varmaan kässyjen tekoa! Mulla nuo kintut kiusaavat. Mulle laitetaan kai viikon päästä kukonharjauutetta jos nivelnesteet ovat kuivuneet riittävästi, mutta mulla tuo toinen polvi nesteilee niin usein ja nyt sitten tuli se murtumakin ja se harmittaa! Tosin tämä on hyvin otollinen sairastamisaika kun ei puutarhahommia ole, silloin kun multa selkänikama murtui elokuussa vuosi sitten, se oli tuskaa kun en saanut mennä pihahommiin, pahemmanlaatuinen rangaistus!

      Kivipellon isäntä on näissä mun sairausjutuissa niin empaattinen, ruokaa kyllä saa jo itsekin, ja kun köllöttelen niin hänkin köllöttelee vieressä toisella sohvalla, osaaottavasti :D

      Poista
  2. Kielo ja vanamo- vaatimattomat kaunottaret. Englannissa käydessäni ostan kotiin aina kielotuoksupusseja. Se tuoksu on vain niin huumaava.
    Yritähän malttaa lepäillä polvesi kanssa. Kasaat vaan viereesi puutarhaoppaita ja hyvää teetä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielo ja vanamo ovat molemmat niin kauniita ja kielon tuoksu huumaa!

      Syksyn tohinassa jäi paljon lukemattomia puutarha- ja käsityölehtiä, ja kirjojakin, joten ajankulua riittänee! Nyt täytyy olla hissuksiin että kinttu olisi iskussa kun puutarhatyöt alkavat!

      Poista
  3. Eihän se makoilu rapiaa ole, mutta onneksi netti on täynnä puutarhajuttuja;)
    Minäkin kolautin eilen lenkillä polveni kiveen, huomenna käyn näyttämässä sitä lääkärille. Mullakin on siis ollut tänään lähes sohvapäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mukavaa, en ole oikein makoiluun tottunut! Onneksi ajankulua riittää niin netissä kuin lukemattomissa puutarha- ja kässylehdissä!

      Toivottavasti polvessasi ei mennyt mitään rikki, sen kanssa täytyy olla varovainen! Vietellään sohvavälipäiviä! Toipumista sinnekin!

      Poista
  4. Parina viime jouluna olen kieloa hyötänyt kukkaan pihalta kerätyistä juurakoista. Kielon hyötäminen on tosi helppoa: kuopaisee vain muutaman pulleasilmuisen juurakon multineen johonkin kippoon ennen maan routaantumista. Joulukuun alussa tuo sisälle johonkin pimeään paikkaan ja kastelee vähän. Kun silmut ovat kasvaneet n. 10 cm:n mittaisiksi tuo kielot valoon ja kohta ne jo kukkivat. Ainut huono puoli on, että ainakin minulla kukinnan jälkeen kielon lehdet näivettyivät viileässäkin ja lopulta kielot kuolivat, eikä niitä voinut enää istuttaa keväällä takaisin pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puutarhamyyrä neuvoista! Laitankin sen tuonne muistilistalle että löydän syksyllä kun hyötämisaika lähenee! Harmi varmaan oli kun kielot kuolivat, yritän noita kaupan kieloja pidätellä hengissä, mutta varaudun menetykseen!

      Poista
  5. Jep ihana kielo..juur on tullu mullokse alta näkyvii suipot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielo on ihana! Kävinkin katsomassa söpösiä suippojasi, kevään enteitä!

      Poista
  6. Nyt kyllä jääräpäisen rouvan pitää totella ortopedia! Tiedän kyllä millainen on kipeä polvi, vaikka ne nyt ovatkin enää muisto vain. Uskomattoman paljon temppuileva polvi voikin rajoittaa kaikkea touhuamista!
    Minun on monena syksynä pitänyt yrittää sitä kielojen hyötämistä, mutta aina on unohtunut. Meillä olisi Mansikkapaikan metsiköt täynnä kieloja, ei tarvitse kuin vaan muistaa....
    Joulua ennen ostin Viherlassilasta yhden kieloruukun (ei ollut halpa sekään) on silti ollut kaunis ja tuoksunut koko rahan edestä!
    Välillä tulee tosiaan niin paha mieli kaikkien maailman kärsivien lasten ja eläintenkin puolesta, surullista kun ei voi tehdä melkein mitään asian parantamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän, yritän! Sain kovan saarnan vanhimmalta siskoltani, hänelläkin on kokemusta ja uskomatonta jääräpäisyyttä lisäksi, pehmennyt tosin on jo ajan saatossa. Temppuileva polvi pihahommissa on melkoinen kivireki! Joten onneksi on kevät aikaa parannella kinttua!

      Ajattelin laittaa kalenteriin merkinnän, jotta muistan mennä kaivamaan kielonjuurakoita, tarvinnee varmaan merkitä metsään paikkakin, mistä niitä kaivaa. Kiva olisi kokeilla tällaistakin hyötämistä! Kielot, jos niitä löytää kaupasta, on kyllä joulun alla aika kalliita!

      Sanos muuta! Kun katselee surullisten lasten ja eläinten ilmettä, surusilmäisyyttä niin paha mieli tulee, vähän annan keräyksiin, mutta ei sillä maailmaa paranneta paljoakaan!

      Poista
  7. Sinä jo haaveilet ensi vuoden kukkasista mäkoetan toipua joulust vielä pitkään. Harmi kun jalka siinä vihoittelee. Hyi lääkäriä kun sanoi rouvaa jääräpäiseksi... varmaan tarkoitti jalkaan. Koietan täältä puhaltaa pipin pois.Toivon mukaan pian paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intsu, puhallus auttoi jo melkoisesti! Jääräpäiseksi minua kutsui, mulla on sellainen saarnaava ortopedi, että mies osaakin puhua niin paljon ja komennella, toisaalta hyvää tarkoittaa ja tietää mistä puhuu! Jalka on nyt taas vihotellut siinä määrin että piti piikillä käydä, ensi maanantaina taas uudelleen.

      Meillä oli niin kiva Joulu, mutta kevät on jo mielessä! Netissä olen surffaillut ja tutkinut kukkia ja hyötykasveja, kevättä rinnassa!

      Poista
  8. Voi miten ihana postaus tämä, kaikki itsellenikin tärkeät asiat samassa paketissa! Lepoa jalallesi, sinulle varmaan vaikeaa kun olet niin aktiivinen. Toivon mukaan paranee. Tuo kirja on superlempparini johon aina kesäkuumalla jo tartun. Yritin ottaa sisään kielon nystyjä, mutta niistä tuli vain lehtiä. En oikein tiedä mistä erottaa kukkivan nypykän. Ihana kun löysit valmiina, käyhän se niinkin hyvin. Minua ahdistaa myös kärsivät lapset, menetän yöuneni tuollaisista. Eilen viimeksi ihan käytännössä ahdisti kun moni oli selvästi lähtenyt lastensa kanssa joulunviettoon kumppareissa ja kevyissä haalareissa ja rautatieasemalla katselin kun pienet suut vääntyivät kylmästä itkuun kun pakkasasteita oli -10 ja Helsingissähän tuulee aina niin rivakasti :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sametti Hortensia!

      Kyllä vähän nyt harmittaa, mutta täytyy nyt levätä että tilanne taas helpottuu.

      Talvitunnelmia-kirja on niin ihana! Tartut siihen jo hyvissä ajoin, se on varmaan parempi, siellä on niin monta juttua joita voisi alkaa valmistelemaan jo aiemminkin! Yritän siis syksyllä hyötää noita kieloja, hyvä kun sanoit tuosta nypykästä, täytynee selvittää asiaa, mistä erottaa kukkivan nypykän pelkkiä lehtiä muodostavasta. En tullut tuota ajatelleeksikaan!

      Olen törmännyt kaupungilla tuohon samaan kuin Sinäkin, pakkasella lapset saappaissa ohuissa haalareissa ilman hanskoja, vanhemmilla kuitenkin varusteet ok, missähän se ajatus on kotoa lähtiessä ollutkaan? Helsingissä tulee tosiaan aina, ja rautatientorilla on hyvin otollinen ja kylmä paikka vaikka olisi pukeutunutkin asiallisesti. Samoin Tampereella on muutamia aina kylmiä paikkoja! Se tuntuu pahalta kun lapsi itkee kylmästä ja nälästä!

      Poista
  9. Kielon tuoksussa, sinä onnellinen. Mitään niin ihanaa tuoksua ei ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kielon tuoksu on niin ihana ja kukka herkän kaunis.

      Poista
  10. Kielo on minunkin suosikkikukkani. Usein olen hankkinut niitä jouluksi, jos vain olen löytänyt, ja vienyt myös äidilleni. Hänellä niitä oli hääkimpussaan joulukuussa 1952, olivat kuulemma kalliita silloinkin! Muutama vuosi sitten yritin hyötää kieloja kukkaan, mutta se ei onnistunut. Olin pari viikkoa poissa pimeäsäilytyksen aikana ja ne olivat kaiketi päässeet kuivumaan liiaksi. Sarin Puutarhat -blogissa löytyy viime vuoden joulukuulta (etsi aihesanalla joulukukat) ohje kielon hyötöön. En onnistunut linkkiä tähän kopioimaan ...
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielo on niin ihana kukka ja siihen liittyy varmasti paljon kauniita muistoja, voiko olla kauniimpaa kuin kielo vihkikimpussa ja se tuoksu vielä lisäksi!

      Kiitos hyötövinkistä, käyn katsomassa tuolta Sarin Puutarhoista.

      Kiitos! Hissuksiin täällä kotona hiippailen ja onneksi luettavaa ja kudottavaa riittää!

      Poista
  11. Kielo on ihana kasvi! Minulla on sitä jonkin verran pihalla, mutta ruukkuhyödyntämistä en ole koskaan kokeillut.

    Paranemista jalalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Kielo on ihana kukka ja olenkin saanut jo muutaman vinkin kielon hyötöä varten, kokeilen ainakin!

      Poista
  12. Kyllä kielo on kaunis kukka, ja sopii juhlaan kuin juhlaan. Aikoinaan presidentti Kekkonen ojensi itsenäisyyspäivän juhlassa vaimolleen kimpun kieloja.
    No voi tuo pakko paikallaan olo on varmasti kamalaa, lue kirjoja, haaveile kesästä, suunnittele puutarhaan jotain uutta.
    jakasamisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä oli hieno ele Kekkosella, hennolle vaimolleen suurena juhlapäivänä niin kaunis kimppu! Kielot sopivat kaikkiin juhliin ja kaikkiin vuodenaikoihin, ja se ihana tuoksu!

      Kiitos Kosotäti, tässä koneella on tovi vierähtänyt blogistanian lukemattomia tekstejä lukien, kasa marraskuulla ja joulukuulla tulleita harrastelehtiä odottelee, ja siementilausten suunnittelukin ja... Onneksi lankaakin on kerääntynyt kotiin ja sukan tekele odottelee alakerrassa. Harmittaa taas vain, kun tuo kinttu riettuilee!

      Poista
  13. ♥kielot on kyllä super-ihania! Voimia ja jaksamista!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, suloisen kauniita kukkia!

      Kiitos Riitta-Sinikka!

      Poista
  14. Kaunis kielo! Ne kukkivat aina syntymäpäiväni aikoihin, siksikin minulle tunnepuolella rakkaita. Ostin minäkin vaaleanpunaisen kielon taimen Vakka-Taimesta viime kesänä, siihen tuli kyllä ihan valkoiset kukat :( Paranemisia jalkavaivoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, kielon kukka on niin kaunis ja tuoksu huumaa, siihen varmasti liittyy paljon tunnetta ja muistoja!

      Voi harmi, vai valkoiset kukat! Tuollaista mahdollisuutta en tullutkaan ajatelleeksi, harmi ettei vaaleanpunaisia kukkia tullutkaan, vai olisiko värimuunnos johtunut maan happamuudesta?

      Kiitos Intianminttu!

      Poista
  15. Rakastan kielon tuoksua, on jopa kielontuoksuinen hajuvesi. Kielokimppu on kauneimpia ja olisin hääkimpuksikin halunnut. <3 Kiitos sydäntä lämmittävisti kommenteista blogiini, ne merkitsi kovasti. Upeaa uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielon tuoksu on niin ihana, siihen liittyy niin paljon mukavia muistoja, mulla oli nuorena tyttönä kielon tuoksuinen dödö, aikas aikuinen olo siitä tuli silloin :D

      Toivottavasti pysyt aina iloisena ja aurinkoisena Tiiana (bloggarina ja seikkailijana), ja tuot meille lukijoille maisteltavaksi kaikkia herkkuja, joista ei osaa edes uneksia!

      Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi uutena alkavana vuotena!

      Poista
  16. Kyllä Kielo on kukista kaunein. Vaikka tuoksuallergisena en voi niitä kotiin tuoda, ihailen luonnossa tai muuten.
    Hyvää Uutta Vuotta toivottelen Sinulle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, olen samaa mieltä ja herkin myös! Tuoksuallergia on ikävä, mutta onneksi niitä voit luonnossa kuitenkin ihailla! Oma tuoksuallergia kestää kielon ja muitakin kukkia, muttei teknisiä hajuja ja hajuttomuuksia.

      Iloista Uutta Vuotta Sinullekin! Kävin ilostumassa blogissasi, ihania peikkoja olet tehnyt!

      Poista
  17. Kyllä, kielo(kin) on yksi kauneimmista :)
    Joko löytyi niksi ja konsti?
    Minä se yritän pidellä hengissä jouluruusua (taas kerran) - huokaus... :) Saanenkohan koskaan maahan saakka niin, että sieltä nousisi uusintakukintaankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, kielo on kyllä ihana! Ja konstit löytyivät, täytyy vain laittaa almanakkaan merkintä että muistan juurakot kaivaa syksyllä maasta.

      Toivottavasti saat jouluruususi säilymään kevääseen ja maahan saakka, se varmasti ilahduttaa Sinua upealla kukinnallaan voimistuttuaan maassa!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!