Kivipellon Saila

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Virtaa!

Voi ei, en tiedä miten tämän innostuksen purkaisin... Ensimmäiset kuvat uudella kameralla ja rassattuja kukkapenkkejä miniatyyrisin istutuksin, ressukoilta näyttää, kunnes vuosi tai pari kuluu ja taimet kasvavat! Yritin laittaa taimet etäälle toisistaan, saapa nähdä kuinka käy!

Kaikki lähti siis selkäkivustani viime vuonna. Kukkapenkit pitäisi olla kauniit, jatkuvasti kukkivat ja helppohoitoiset, lähes siis itsehoitoiset, mahdotonta mutta yritän, vanhuus hiipii ja rajallisuus...aikanaan!

Kellarinmäki. Vanha hansaruusu paksuine juurineen sai väistyä. Leikkasin kuolleita oksia torniojokelaisesta ja tyhjälle paikalle hain rinneangervon taimia. Multa vielä pilkottaa, mutta kun angervot kasvavat, ne peittävät aika hyvin valon rikkaruohoilta. Olen siis tyytyväinen mahdolliseen lopputulokseen.


Kasvarin päässä on varsinainen hellepenkki. Rassasin siitä iirikset pois ja laitan jotain tilalle.

 
Hellepenkin vierellä on keltainen penkki (hah), tyhjää vielä on ja taimia harvakseltaan, kasvutilaa on ja ihan tyhjälle paikalle tilaan ensi talvena kärhöjä Kivistikiltä maanpeittona kasvamaan. Jorilta saamani kullero kukkii ihanasti ilta-auringossa!



Rytörinteen 'Arabella' jatkaa kukintaa, taimia rytörinteeseen on vielä laittamatta ja rassaamattakin muutama paikka ja kiskomatta pois nuo kamalat taikinamarjat.


Arabella
Kasvaristakin vähän...Zilgat ovat jo kypsiä!

...ja pellolta.

Kurpitsat pullistuvat

Malvikkien ihana kukkarivi
Kukka kuin hohtaisi valoa!
Kääpiöauringonkukat ovat melkein kaksimetrisiä...
...ja kukissa riittää elämää!
Toivottavasti auringonkukat ehtivät kypsyttää siemenensä muuttolinnuille evääksi!

Keittiön ikkunan alla on iso kukkamaa, pionipenkin jatko. Kuoletin päivänliljat, kun olin ensin ottanut talteen taimia. Paikka on mitä parhain piperryskukkamaaksi! Vähän alkua kuitenkin. Raivasin rikkaruohottuneen tarhajuorunkin pois, jätin taimen kyllä siitäkin kasvamaan!
Isomummun pikkusydämet rassasin, poistin juolavehnät ja istutin puhdistetut taimet siistittyyn multaan.


 Tämä oli varsinainen projekti! Poistin kuoletetut päivänliljat, toki puhdistettuja taimia otin talteen. Uuteen maahan pääsi kääpiöängelmä (oikella), tillipioni (keskellä), keltakielokki (ressukka vasemmalla), kaksi ritarinkannusta ja preeria-angervo (takana), palloesikko, kummityttöesikkoja (hennon keltainen risteymä) muutama, tilaa on vielä kahdelle pionille, ne ovat vielä valitsematta kaupassa :D

Pikku herkku kukkamaahan, löysin tarjouksesta (Bauhausista) sipulipussin - osta kolme maksa kaksi  3,99 e - syklaamia, yritän jälleen, mukulat olivat varsin reippaita ja ne pääsivät suloisen ängelmän kainaloon!

Kuvassa mukana lempparityökaluni 'japanese hak'
 No enhän minä tätä kaikea yhden viikonlopun aikana tehnyt, pari kolme viikkoa vapaahetkinä olen puuhastellut. Aika vain kuluu reippaasti, paljon on tapahtunut ja piha on silloin saanut odottaa. Mutta voimaa kuitenkin saan puutarhasta, eli vaikka hetkeksikin kun pääseen lapion varteen niin siitäkin saa voimaa!

Kaikki kuvat on otettu uudella lelullani, aakkosissa vielä taapertelen, hienouksia riittää opeteltavaksi...

Ruska laskeutuu hiljalleen ja illat ovat alkaneet pimentyä!


Puutarhakaverit, ihme kyllä, mahtuvat samalle pöydälle...illan retket niitä vielä odottaa, itse taidan ottaa kutimen kaveriksi hetkeksi ennekuin nukkumatti kutsuu.

 
Iloa alkavaan uuteen viikkoon!

12 kommenttia:

  1. Komea on pihapiiri! Minulla on myös ollut pihailuviikonloppu. Käyhän kurkkaamassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävinkin kylässä blogissasi, syksyn henki jo ilmassa mutta elämää riittää silti! Poikkean toistekin kyläilemässä!

      Poista
  2. On siulla urkaa ollut, on hyvä aina välillä miettiä sitä miten jaksaa ja pystyy kaiken tuolla puutarhassa hoitamaan ja sitä myöte sitten tehdään muutoksia.
    Upeasti kukkivat nuo malvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, puuhaa ja rassaamista on riittänyt ja siksi hiljalleen hankin helppoja kukkivia pensaita, joiden alla ei rikat viihdy ja joiden kasvu ei ole ihan mahdotonta. Vuodet tekee tehtävänsä ja silti olisi kiva että piha näyttäisi kauniilta.

      Malvat ovat tosi ihania ja kukkivat nyt runsaasti!

      Poista
  3. Pyyntö pieni mulla ois: ota kuva tuosta koko malvapenkistä. Silleen, että näkyy koko penkki, please. Mää näyttäisin sen Vanhalle herralle, joka ei ymmärrä kukan kauneutta ennen kuin näkee sen ottansa edessä!

    Kiitos ihanasta silityslupauksesta. Mää lunastan sen joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan kyllä, malvapenkki on siis ihan pellon laitaan kahteen riviin kylvettynä, mutta kuvaan jotta Vanha Herra näkee. Miehillä on joskus vaikea hahmottaa naisväen kuvailuja, tuttua täälläkin, kuva tai rautalanka on hyvä apuväline.

      Silitellään :D

      Poista
  4. Oi miten kaunis puutarha sinulla on.. krapsutuksia kisuille:)

    VastaaPoista
  5. Huh, oletpa ollut ahkerana! Tuli pieni väsymys pelkästä lukemisesta :) Kaunis pihapiiri siellä ja mitä kasviherkkuja pullolllaan, myös uudessa kukkapenkissäsi. Jännä tuollainen syklaaminmukula, aika jötkäle. Työkalu näyttää kyllä oikein pätevältä. Ihanat puutarhakisut siinä pöydällä, voi että. Näytän pojallekin kuvan kun tulee koulusta, on niin pahan kissakuumeen kourissa ettei tosikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa touhuaminen nollaa pään niin mukavasti ja liikuntaakin tulee huomaamatta. Kukkapenkkejä on kyllä aika monta, tosin hiljalleen istuttelen niihin helppohoitoisempia kukkivia pensaita, tiiviitä perennaryhmiä ja köynnöksiä, tosin ihan kukkamaitakin pitää olla ihanine herkkuineen. Noissa kuvissa taimet ovat aika ressukoita vielä, mutta vahvistuvat varmasti. Juolavehnän kanssa olen käynyt ankaraa sylipainia, vaihtelevalla menestyksellä. Tosiaan hauskoja pullukoita nuo syklaamin mukulat, laitoin ne heti maahan etteivät kuivu, niissä oli pienet alutkin. Tuo hakku on oikeasti paras työkaluni moneen hommaan ja kestänyt vuosia kovia iskujakin! Isäntä sitä lainaa, sillä kai saa kuusentaimetkin helposti maasta hankalista paikoita uudelleen istutettavaksi :D

      Kissakuume ei ole kovin helppo vaiva, siihen löytyy vain yksi lääke! Meillä esikoisella, pojalla, oli kissakuume, ja sitten tuli Nöpö, paijattavaksi meille kaikille. Kissat ovat niin ihania, joskus on luonnetta, joskus miellyttämisen tarvetta. Ihana upottaa väsyneet kädet kissan turkkiin!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!