Aika rientää

Luulen, tunnissa on minuutteja vähentynyt, ei enää 60 minuuttia vaan korkeintaan 45 minuuttia. Aamullla aurinko herää myöhemmin ja menee illalla aikaisemmin nukkumaankin, pah, en pysy tahdissa lainkaan.

Eilen kävin pitkästä aikaa lenkillä. Isännän mielestä en ole koko kesänä hoitanut kuntoani, vaan kykkinyt kukkamailla. Eli nyt on viimeinen hetki korjata tämä puute. Kiersin mielireittini, radanlenkin, vajaa tunti reipasta kävelyä. Tosin nyt ei niin reipasta, kamera oli mukana, uskoin vahvasti näkeväni kurkia tai ainakin joutsenia, mutta kummatkaan eivät olleet paikalla. Hiippailin yksinäni.

Koko kylä oli niin hiljainen, vain Parkanon radalla juna meni ohi huimaa vauhtia pohjoiseen. 

Naapurilla on vielä puinnit kesken

Syksyisessä luonnossa odelma näyttää niin vihreältä

Pilvet liikkuivat huimaa vauhtia

Reittini varrella, siis meiltä muutaman sadan metrin päässä, pieni tyttö jäi keskiviikkona auton alle ja menehtyi. Paikalla oli paljon kynttilöitä, kukkia ja pieni valkoinen enkeli. Kyyneleet kirposivat jälleen silmiin, turha kuolema suojatiellä taas. Tie on onnettomuuspaikalla suora, näkyvyys hyvä, harvat noudattavat nopeusrajoituksia. Tänäänkin ohikulkevat autot menivät lujaa, lujempaa kuin rajoitus, 50 km/tunnissa, miksi?

Valkoset höyhenet veden pinnalla

Lenkki oli tehty ja aika oli suunnistaa puutarhaan 'lorvimaan'. Odottelen innokkaasti, että posti toisi kukkasipulipaketin, mutta eipä ole vielä kuulunut lähetystä. Olin tuskaani ostanut muutaman narskupussin, Minnoweja, hurmassani laitoin ne maahan. Myös keväällä ostamani 'Lollipop'-pioni oli ihan väärässä paikassa, miten ihmeellä olinkin sen laittanut niin kummalliseen paikkaan, muka täydelliseen (silloin ajattelin), no nyt kaunotar pääsi ansaitsemalleen paikalle hurmaamaan! Luulen, että useat perennan taimet ja puut olisikin hyvä istuttaa syksyllä, kun valon määrä on vähäisempi. Keväthurmassa niitä tulee laitettua ihan minne vain, kun talven jälkeen valon määrä sekoittaa pään.

Lollipop, tuuli heiluttaa kaunotarta kovasti

Kasvihuoneella kävin raivaamassa viiniköynnöstä, ja toin tullessani hiukan iltapalanlisää. Melkoinen viidakko koko kasvihuone! Voi että, tykkään tomaateista niin mahdottomasti!

17.6.2015

 

19.9.2015

 

Perjantainen myrsky pieksi kasvimaan kukat, aika surullinen näky!

Ruusun nuputkin saivat rankasta sateesta osansa! Onneksi ukkonen ei tehnyt tuhoa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Vanhalle Herralle

Kasvimaan reunassa, vieressä kulkee kylätie, joka pölyää. Ojassa kasvaa heiniä, ehkä varjelee porkkanapenkkiä kaksijalkaisilta tihulaisilta, myyriltä ei niinkään. 

Sopiva paikka kukille, jotka voimalla kasvavat kohti aurinkoa, nuppuja tulee vauhdilla, kukkivat ja hiljalleen sulkevat kukkansa antaen tilaa toisille ja kasvattaakseen siemenet uutta kasvukautta varten. Niin, ne ovat malvikkeja. Vaaleanpunaisia ja joukossa pari valkoista. Jättipussi siemeniä tarjouksesta!

Penkki tien vieressä, kaksi riviä kylvetty, kymmenen naisen askelta kumisaappaat jalassa se tietää kauneutta loppukesäksi!Loppukesällä kukat jo hapsottavat kuin tuulen pieksemät naisen kutrit!

Tässä kukka Vanhalle Herralle...

ja Teille molemmille!

Kukkaloistoa ja kireitä siimoja!

Virtaa!

Voi ei, en tiedä miten tämän innostuksen purkaisin... Ensimmäiset kuvat uudella kameralla ja rassattuja kukkapenkkejä miniatyyrisin istutuksin, ressukoilta näyttää, kunnes vuosi tai pari kuluu ja taimet kasvavat! Yritin laittaa taimet etäälle toisistaan, saapa nähdä kuinka käy!

Kaikki lähti siis selkäkivustani viime vuonna. Kukkapenkit pitäisi olla kauniit, jatkuvasti kukkivat ja helppohoitoiset, lähes siis itsehoitoiset, mahdotonta mutta yritän, vanhuus hiipii ja rajallisuus...aikanaan!

Kellarinmäki. Vanha hansaruusu paksuine juurineen sai väistyä. Leikkasin kuolleita oksia torniojokelaisesta ja tyhjälle paikalle hain rinneangervon taimia. Multa vielä pilkottaa, mutta kun angervot kasvavat, ne peittävät aika hyvin valon rikkaruohoilta. Olen siis tyytyväinen mahdolliseen lopputulokseen.

Kasvarin päässä on varsinainen hellepenkki. Rassasin siitä iirikset pois ja laitan jotain tilalle.

 

Hellepenkin vierellä on keltainen penkki (hah), tyhjää vielä on ja taimia harvakseltaan, kasvutilaa on ja ihan tyhjälle paikalle tilaan ensi talvena kärhöjä Kivistikiltä maanpeittona kasvamaan. Jorilta saamani kullero kukkii ihanasti ilta-auringossa!

Rytörinteen 'Arabella' jatkaa kukintaa, taimia rytörinteeseen on vielä laittamatta ja rassaamattakin muutama paikka ja kiskomatta pois nuo kamalat taikinamarjat.

Arabella

Kasvaristakin vähän...Zilgat ovat jo kypsiä!

...ja pellolta.

Kurpitsat pullistuvat

Malvikkien ihana kukkarivi

Kukka kuin hohtaisi valoa!

Kääpiöauringonkukat ovat melkein kaksimetrisiä...

...ja kukissa riittää elämää!

Toivottavasti auringonkukat ehtivät kypsyttää siemenensä muuttolinnuille evääksi!

Keittiön ikkunan alla on iso kukkamaa, pionipenkin jatko. Kuoletin päivänliljat, kun olin ensin ottanut talteen taimia. Paikka on mitä parhain piperryskukkamaaksi! Vähän alkua kuitenkin. Raivasin rikkaruohottuneen tarhajuorunkin pois, jätin taimen kyllä siitäkin kasvamaan!

Isomummun pikkusydämet rassasin, poistin juolavehnät ja istutin puhdistetut taimet siistittyyn multaan.

 Tämä oli varsinainen projekti! Poistin kuoletetut päivänliljat, toki puhdistettuja taimia otin talteen. Uuteen maahan pääsi kääpiöängelmä (oikella), tillipioni (keskellä), keltakielokki (ressukka vasemmalla), kaksi ritarinkannusta ja preeria-angervo (takana), palloesikko, kummityttöesikkoja (hennon keltainen risteymä) muutama, tilaa on vielä kahdelle pionille, ne ovat vielä valitsematta kaupassa :D

Pikku herkku kukkamaahan, löysin tarjouksesta (Bauhausista) sipulipussin - osta kolme maksa kaksi  3,99 e - syklaamia, yritän jälleen, mukulat olivat varsin reippaita ja ne pääsivät suloisen ängelmän kainaloon!

Kuvassa mukana lempparityökaluni 'japanese hak'

 No enhän minä tätä kaikea yhden viikonlopun aikana tehnyt, pari kolme viikkoa vapaahetkinä olen puuhastellut. Aika vain kuluu reippaasti, paljon on tapahtunut ja piha on silloin saanut odottaa. Mutta voimaa kuitenkin saan puutarhasta, eli vaikka hetkeksikin kun pääseen lapion varteen niin siitäkin saa voimaa!

Kaikki kuvat on otettu uudella lelullani, aakkosissa vielä taapertelen, hienouksia riittää opeteltavaksi...

Ruska laskeutuu hiljalleen ja illat ovat alkaneet pimentyä!

Puutarhakaverit, ihme kyllä, mahtuvat samalle pöydälle...illan retket niitä vielä odottaa, itse taidan ottaa kutimen kaveriksi hetkeksi ennekuin nukkumatti kutsuu.

 

Iloa alkavaan uuteen viikkoon!

Markkinoilla

Joka syksy vietetään Nokian Siurossa Knuutilan kartanossa syysmarkkinoita. Paikalla on markkinamiehiä ja -naisia myymässä kaikenlaista käsitöistä maan hedelmiin. Parina vuonna paikalla on ollut myös metrilakun ja irtokarkkien myyjä, joskin ympäristöön se ei mielestäni sovi laisinkaan.

Historiaa ja tietoa Knuutilan kartanosta löytyy täältä.

Aurinko helli markkinapäivää. Paikalla oli ihan mahdottomasti väkeä, myyjiä ei niinkään kovin paljon ollutkaan ja todella leipomusten ja maan hedelmien myyjiä kaipasin. Olen ollut joitakin kertoja myös itse markkinanaisena myymässä satoani, tosin siitä on vierähtänyt muutama vuosi.

Mutta Knuutilan kartano on hyvin kaunis miljöö. Siuro-seura on ollut hyvin aktiivinen paikan kunnossapidosta, nyt remontoidaan navettaa vuokrattaviksi työ- ja kokoustiloiksi, aitasta on tehty aittahotelli, väentupaa jossa on myös leivintupa sekä päärakennusta vuokrataan juhlatilaisuuksia varten pakettina aina ruokaa ja majoitusta myöten tai ihan vain tiloina.

Navetta

Näkymä navetan takaa Kulovedelle

Aittahotelli

Aittahotellin sisäänkäynti

Nukkumatilat

Aittahoitellin takaa, Kuloveden suuntaan. Yrttimaa ikkunan alla...

...aidan vieressä kesäkukkamaa ja grillipaikka.

Aittahotellin vierestä vie tie kesäteatterille ja omenapuutarhalle

Kesäteatteriin pääsee myös toista kautta, portin päällä kasvaa humala, se kiipeää puuta pitkin ylöspäin

 

Jatketaan kartanon päärakennuksen suuntaan...

Pihapiirissä kasvaa komeita puuvanhuksia, jalopuita. Tässä upea vanha lehtikuusi.

Avoin ovi kutsuu sisään.

Valo tulvii kuistin ikkunasta, pitsiverho lisää kodikkuutta. Ikkunan alla kasvoi valkosia ja kermanvärisiä liljoja sekä kuunliljoja.

Eteinen ja känn... eikun oikea puhelin!

Vasemmalle sisääntulosta on vaakunahuone tai siksi minä sitä kutsun.

Seinäpaperi on hyvin isänmaallinen...

...samoin boordi.

Ruusuhuone on lempihuoneeni!

Seuraavaksi saliin, talon kummitus on kai päässyt kuvaan?

Ja ihana seinäpaperi täälläkin!

Ajanmukaista taidetta seinillä.

Luulen, että huone on jonkinlainen etuhuone?

Kaunis seinäpaperi täälläkin.

Seuraavaksi oli keittiö, sieltä en väentungoksen vuoksi ottanut kuvaa. Join kupin teetä ja söin nisun, nautin ne kuistin kauniissa valossa!

Sitten oli aika jatkaa matkaa väentupaan.

Väentupa

Sää suosi, ostin käsilaukun, en muuta. Päivä helli, kävelimme esikoisen ja prinsessan kanssa autolle hissuksiin. Piha kartanon piharakennusten alueella on hyvin hoidettu. Matkalla parkkipaikalle virtaa pieni oja, sen varsilla on kauniit istutukset ja valkoiset puusillat ojan yli. Suuret ruttojuurikasvustot peittävät ojanpiennarta myös.

Neitoperhonen on jäänyt nauttimaan auringonsäteistä! Olipa kivat markkinat tai oikeastaan tulimme nauttimaan paikan hengestä, siksi haluan käydä täällä markkina-aikaan ja joskus muulloinkin, nauttimassa.

Mukavaa viikonloppua!