torstai 4. joulukuuta 2025

Mörökölli kiukuttelee

 Joskus kaikki ei käy kuten on ajatellut. Minun on joskus hankala kääntää ajatusten kelkkaa toiseen suuntaan - kuten tänä aamuna kävi. Olin ajatellut siis tehdä muutaman joulupaketin, mutta... Isännällä oli toiset ajatukset ja jo pikkuvarpaan asennosta hän päätteli, että minua kannattaa lähestyä valikoiduin sanoin. Meillä jahtikausi on siis alkanut ja toissapäivänä sain melkein syliini rusakon, en sitten kuitenkaan saanut ja eilen liikettä metsässä ei ollut lainkaan. Tänä aamuna isäntä maanitteli, josko aamulenkki olisi kuitenkin hyvä ajatus - ei ollut. Eilen sain tietää, että jotkut viemärimiehet tulevat kuvaamaan putkia ja se tarkoitti tiskikaapin siivousta, ärsytti. No ei kaappi kovin siivottava ollut, eli tyhjennys oli helppo juttu. Mutta se lenkki. Tiesin, että ajoreissu tulisi ja suostuin pitkin hampain. Ajossa tarkkailen aina riistan liikkeitä, jätöksiä ja jälkiä - niin nytkin. Yksi outo kasa (kuin karhun kakka, mutta pienempi ja nyt karhu taitaa olla unilla) oli ilmestynyt ja kaurispukki oli merkannut reviiriä. Meillä riistaa näkyy nyt todella vähän, ei juurikaan kauriita eikä rusakoita, paitsi se yksi. Meillä ilvekset ja se yksi susi pitävät huolen niistä. Saalista emme siis saaneet, no se oli arvattavissa, mutta tulipa lenkki tehtyä.

Ostin itselleni iloksi tällaisen persikan värisen joulutähden.

Keksin metsässä, että kuistille teen vielä yhden koristusjutun (en oikein ole koristusihmisiä, mutta kuitenkin) ja jouluhyasintit kaipaavat hiukan koristusta nekin ja tietenkin hiukan havuja vielä peitoksi muutamalle helposti syötävälle kasville. Lähdin metsään siis toisella mielin uudelleen ja maanomistajan luvalla kuten kuuluukin. Sain metsästä paremman mielen ja putkimiesten lähdettyä minulla on aikaa pakettihommiinkin. 


Aika vaatimattomat koristukset, no kuuseen tulee valot, samoin lyhtyyn, ajastimella.


Koristukset!

Muutaman pakettikortin teen vielä myös, laitan kuvia vaatimattomista joulukorteista. Tykkään tehdä joulukortteja, vaikka kovin taitava en olekaan. Pitäisi opetella tekniikoita.


Kortin kuva on lähellä sydäntäni.

Hämärä asettuu taloksi aikaisin ja siitä nautin, mörököllit tykkäävät pimeästä ja nyt on pimeän aika.


Metsässä tuli mieleen, että tasan puolen vuoden päästä Muru täyttää 6 vuotta. Millainen sää olikaan tasan puoli vuotta sitten Toivon päivänä. 





Nyt on siis aika mennä pakettihommiin ja jatkamaan villapaitatyömaata. Voi että, miten nautin tästäkin ajasta!

Nuo nuput eivät enää varmaankaan avaudu.

Huomenna on parempi päivä, uskon, pikkuinen vieras saapuu 💖

Kaikkea hyvää myös sinulle!

💚 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!