Joulua etsimässä

Kyllähän te kaikki tiedätte, 

että olen lähes patologinen jouluihminen! 

Kun joulun aika on ohi, aloitan uuden joulun suunnittelun. 

Pieni lahjavinkkivihko kulkee käsilaukussa siltä varalta, 

että joku sanoisi jonkun haaveen, 

jonka joskus haluaisi ja sen minä kirjaan vihkooni ylös  ja usein sen hankinkin

- näin olen tehnyt jo melkein 20 vuotta ja perinne jatkuu. 

Tulee edullisemmaksikin hankkia lahjoja pitkin vuotta kaikenlaisista pop upeista ja pitkin maailman turuja,

ja vielä toivottuja lahjoja. 

Haluan antaa paljon lahjoja, 

vaikka itse en niinkään lahjoista välitä. 

Jouluhössöttäjäkään en ole mielestäni ollenkaan

...perinteen mukaan mennään ja rauhassa, 

vaikkakin tuo työelämä hiukan rajoittaa tätäkin toistaiseksi.

No joulua etsin ja löysin kummitytön perinteisistä myyjäisistä. Kummityttö on hortonomi ja kädentaitaja, 

voitte varmaan kuvitella mitä kaikkea kivaa 

hänen kotimyyjäisissään oli, 

vaikkakin olin siellä hiukan viime tipalla 

ja melkein jäin nuolemaan näppejäni ja kranssit jäi kuvaamatta. 

Ihana Mimmi-prinsessa ilahdutti ja varmaan minäkin häntä, tuoksuin toiselle koiralle ja myös kissoille ja kanoille...tuoksupommi lähes. Mimmiä kouluttaa kolme ihanuusprinsessaa. Hän on tottunut tyllihameisiin, kruunuihin ja kaikenlaisiin rusetteihin...

Tytär on syksyn mittaan harrastanut ikäihmisten viriketoimintaa. Siis aktivoinut meitä kahta vanhusta. 

Syksy tyttärellä kului isännän kanssa jousiammuntakurssilla. Lupasin kummallekin pussillisen omenoita joululahjaksi 

(siis kaksi Wilhelm Telliä). 

Minun vuoroni oli päästä kulttuurimatkalle isolle kirkolle. 

 

Isossa kirkossa kävimmekin ja kuunnellessa japanilaisten turistien kanssa kanttorin joululaulutapailuita, 

herkuttelimme torilta ostamillamme salmiakkifudgeilla. 

Isossa kirkossa oli penkeissa pehmusteet, jota ihmettelin! 

Iso kirkko ei ollut kovin iso, kuten luulin. 

Pohjalainen ystäväni oli luullut isoa kirkkoa sakastiksi, 

heilläpäin on kai kirkot vielä isompia.

Kävimme myös vaikuttavalla talvisodan muistomerkillä 

ja mietin, mikä olikaan symboliikka. 

Tulin siihen tulokseen, että rikkiammuttu sotilas kuvasi niin suurimman uhrinsa antaneita ja kaatuneita sotilaita 

sekä myös niin henkisesti kuin fyysisesti haavottuneita - rikkiammuttuja veteraaneja ja sotainvalideja. 

Veistos oli vaikuttava ja kosketti - isäni oli sotainvalidi, rikkiammuttu myös henkisesti, 

vaikka niistä asioista ei puhuttu.

Kaupoissa ei paljoa koluttu, 

Ateneum kutsui von Wrightin maalaukset houkuttivat. 

Upea näyttely, liian suuri vain yhdellä kertaa nautittavaksi, 

aikaa olisi pitänyt olla enemmän tai käydä näyttelyssä kaksi tai useamman kerran. Nautin suunnattomasti vallankin lintukuvista ja talvisista maisemista!

Taistelevat kukot!

Taistelevat metsot

Meillä oli tosi kiva stadin matka, tulisi vain lähdettyä useammin!

Joulun henki oli tallella 

ja pienin askelin kohti suurta juhlaa etenen.

Joulu on kuitenkin Kivipellossa maltillinen. 

Tottakai siivotaan ja laitetaan ruokaa lahjojen lisäksi. Hiljentyminen on kaikkein suurin asia...

rakkaiden kanssa yhdessäolo on kultaa!

Kaunista jouluviikkoa kaikille! 

Joulu tulee, vaikka ihan joka kaappi ei ole siivottu 

tai ihan joka sorttia jouluruokaa ei olekaan valmistettu. 

Joulu herää sisikunnassa, joulu on rauhan aikaa...

Ps. Pihakuvat ovat kaikki kummitytön pihamaalta ja nuo Helsingin kuvat ovat kännykällä otettuja eli siis hiukan huonolaatuisia. Bloggerikin temppuili kaiken lisäksi...!