Kivipellon Saila

torstai 3. marraskuuta 2016

Harmittaa ja ilahduttaa

Eilen menin muina naisina ortopedille, josko hän suomentaisi perusteellisesti sairaalareissuni epikriisin niiltä osin se ei avautunut, ei olisi kannattanut mennä! Hän pyysi näyttämään komean sinisen-mustan-keltaisenkirjavan pattipolveni, sanoi että pitää taas tyhjentää. Onneksi ortopedini on uskomattoman taitava pistäjä, ei sattunut, 100 ml nestettä taas, pah sanon minä ja saarnan sain päälle (ohjeita hidasteluun). Ortopedistäni olisi pitänyt tulla saarnamies, luulen, saarnat häneltä onnistuu moitteettomasti.


Illalla tytär sitoi jalkani, otin vähän kipulääketta. Yö meni hyvin, aamu hiippaillessa. Sitten päätin mennä ulos, hiippailemaan, ettei tule veritulppaa, aurinko houkutteli. Tutkailin ihanan kasvimaani, kevyesti peittelin yrttini (liikuskelin varoen ja katetta toin vain ämpärillä kevyesti) ja nautin kasvarin hiljaisuudesta. Ortopedi jatkoi hiippailuaikaani...

Osa kasvimaasta perattuna...


Yrttimaa...

Edessä jäätynyt sitruunamelissa ja takana Cheriltä saamani aaprotti. Cherillä kasvaa kaikenlaista mielenkiintoista ja ihanaa!

Edessä omeanminttu, sekin Cheriltä ja takana ranskalainen rakuuna.

Pikkuinen viiniruuta, sekin Cheriltä!

Timjameita vielä käyttövalmiina.

Ruohosipuli (Cheriltä) ja pillisipuli.

Lipstikka jo talviunilla samoin piiplöökit, piiplöökien ihanuutta en voi riittävästi korostaa!
Lehtikaalien värien ihanuutta...



Nukkuva kasvihuone...tai ei oikeastaan ihan nukkuva! Muovihuoneeseen menee pakkanen, mutta jostain syystä, varmaan ärsyttääkseen minua, keltainen samettikukka kukkii, vaikka muut kuolivat jo ajat sitten.


Viiniköynnökset ovat kaikkensa antaneita.


Oliiviyrtti voi hyvin...en ole sille oikein keksinyt sopivaa käyttöä, kaunis se on ja mukava sitä on kosketella, tulee käsiin ihana tuoksu.


Ja kerrotut leijonankidat kukkivat! Niitä laitan kasvuun ensi keväänä jälleen.






Anteeksi valitusvirsi, mutta harmittaa vain!

Mutta, näin tänään auringon ja siitä olen iloinen!

Mukavaa torstain jatkoa!







42 kommenttia:

  1. Voi sentään! Uskon, että harmittaa, mutta ymmärrän kyllä sen, että hiippailu on niin äärimmäisen vaikeaa. Varsinkin, kun kuitenkin pääsee eteenpäin vähän nopeamminkin.......
    Yrttimaa se jaksaa vielä sinnitellä, vaikka ei kesäisessä loistossaan enää olekaan ja lehtikaalit ovat käyttökelpoisia vielä mahdollisen hangen alta kaivettunakin. Elleivät puput ehdi ensin!
    Uskomattoman sinnikäs samettikukka, sun keltaisen siedätyshoito taitaa jatkua sen toimesta jouluun asti!
    Meilläkin paistoi tänään aurinko, lumikaaoksesta ei tietoakaan!
    Muista hiippailla maltillisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedät kyllä mistä puhun ja siksi arvostan vertaistukeasi, mutta harmittaa ja harmittaa yksi kommentti jonka sain kun ilmoitin töihin saikun jatkosta.

      Yrttimaata hiljalleen olen kerännyt, mieleisiä joita tulee käytettyäkin, vähän peittelin kun talvesta ei tiedä. Lehtikaalista tykkään niin, se on mun huippuihanuusvihannekseni heti tomaatin jälkeen. Laitoin lehtikaalia aika paljon, joten siitä alkuun varmaan riittää niin meille kuin pupuillekin, mutta jos kauristokka tulee taas meidän kulmille niin sitten en tiedä kuinka käy.

      Varmaan tuo samettikukkakin olisi jo kuollut, mutta kun on keltainen niin siksi sinnittelee.

      Lumikaaosta ei ole näkynyt ja aurinkokin on vähän pilvien lomasta pilkahtanut, aurinko kulkee niin taivaanrannan reunaa pitkin, pilvet näyttävät aika raskailta.

      Yritän hiippailla, Nöpö tulee mielellään kaveriksi vaikka pannuhuoneen lämmin vuode houkutteleekin jo melkoisesti häntä!

      Poista
  2. Voi että. Toivottavasti paraneminen lähtisi hyvin ja nopsasti käyntiin.
    Timjamit ovat ihania, kun niistä saa satoa talvellakin. Upeat lehtikaalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon myös, onneksi on marraskuu ja pihahommat tehtynä, onneksi kinttu ei hidasta haaveilua ensi kesästä.

      Tykkään timjamista kovin ja käytän sitä paljon. Tuossa mun yrttimaassa on muutama pieni ressukka vasta, mutta aion sitäkin laittaa paljon lisää! Lehtikaalin värit tulevat nyt kunniaan, upea vihreä ja purppura!

      Poista
  3. Hidastelu maksaa vaivan, toivottavasti polvi kuntoutuu nopeasti. Onpas sinulla kasvimaa hyvässä talvijamassa ja noin paljon jakoja tästäkin suunnasta. Hienoa, että kasvit kiertävät. Oliiviyrttiä olen käyttänyt salaateissa ja pastakastikkeissa mm., se vain kannattaa silputa hyvin pieneksi. Ihana keltainen samettikukka on sinnikäs. Poistin viimeisten lehtikaalien päältä verkon ja nyt jännitän kuka ensimmäisenä ehtii syödä ne :) Ajattelin säästää muutamia joulupöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä toivon ja nyt ei auta muu kuin hiippailla.

      Kasvimaata olen käynyt monet kerrat ihailemassa, tai tuossa kuvassa on siitä vain kolmannes, mutta kuitenkin. Minulla on ihanainen kummityttö ja hän alan ammattilaisena kävi pyörähtämässä ja vei rikat mennessään :D :D

      Juu, jakoja tuli sinulta blogitapaamisissa, ihania aarteita ovat! Juuri eilen ajattelinkin mitä kaikkia jakoja minulla blogiystäviltä onkaan, jotenkin kasvit saavat sielun tai tarinan, kun ne ovat saatuja. Kotilottomia kasveja on kiva kierrättää.

      Kiitos oliiviyrttivinkistä, kasvi on hyvin kaunis ja maukaskin, asustaa kasvihuoneesssa. Kasvihuoneen kukat ovat ihmeeksi kestäneet pakkasen, tuo keltainen samettikukkakin. Sen ei pitänyt olla keltainen vaan punainen, mutta keltaterapia iski jälleen!

      Lehtikaalit ovat ihania ja joulupöytään niitä ajattelin myös, jos vain niitä on silloin enää jäljellä.

      Poista
  4. Jaksuja toipilasaikaan. Se kysyy kyllä hermoja, malttia ja sinniä. Toivottavasti lopulta palkitsee kivuttomin askelin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Noilla kolmella hyveellä minua ei kyllä ole kovinkaan siunattu, mutta opetella täytyy kovassa koulussa! Kivuttomat sirosääret olisivat kaunis haave!

      Poista
  5. Moikka. Oman polven kanssa ei ollut tuollaisia ongelmia. Taisi olla se lottovoitto. Tikit kyllä repesi kertaalleen ja haavat aukesi kun röntyilin kivikossa. Ongelle oli ihan pakko päästä ja paras kalapaikka oli tietysti kivikossa. Muuten selvisin säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit tosiaan lottovoiton saada ja onneksi kalaseikkailustasi selvisit hyvin! Jotenkin vain aina tuntuu, kun ohjeistetaan rajoituksia liikkumiseen niin juuri silloin tekisi mieli mennä ja tehdä - vaikka ihan pikkuisen - ja sitten seuraukset voivat olla harmillisia, joskus! Saitko yhtään kalaa silloin?

      Poista
  6. Harmittaahan se hiippailu tietty, kun maailmassa olisi niin paljon mukavaa tekemistä ja menemistä. Luojan kiitos, kasvimaasi on jo kunnossa. Lääkäriä on kuitenkin toteltava.
    Löytyisikö kirjastosta jotakin mukavia puutarhakirjoja, että malttaisit vähän pysyä paikoillasi!
    Komiat on lehtikaalit ja leijonankidat ja samettikukat iloisesti kukkivat vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hippailu ei oikein ole mun juttuni, mutta tosiaan olen iloinen että piha ja kasvimaa ovat kunnossa ja talviuni voi niillä alkaa. Kummityttö kävi minua auttamassa :D Lääkärini on oivallinen saarnamies, puutarhaihminen hänkin!

      Kesältä jäi muutama puutarhakirja lukematta ja lankaa olen hamstrannut 'riittävästi', yritän pysytellä hissuksiin.

      Lehtikaalien väri pääsee nyt oikeuksiin, kun luonto muuten on laskeutunut talveen, kasvarin kukat ovat niin ihania ja tuo kerrottu leijonakita on ensi kesän taimetuslistalla alkupäässä!

      Poista
  7. Kyllä varmasti tuollaiselle tekevälle ja menevälle tuottaa tuskaa hiippailla vaan. Mutta lopussa kiitos seisoo - omilla jaloillaan :)
    Kaunis se on talveen vaipuva puutarhakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kiitos tosiaan lopussa seisoo ja omilla jaloillaan :D :D :D

      Totta, puutarha on jälleen kaunis, sävyiltään rauhallisen lempeä.

      Poista
  8. Tsemppiä jalan kanssa. Minullakin kukkii samettikukat vielä kasvihuoneessa. Oudon näköisiä lunta vasten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Uskon että yhdistelmä on todella erikoinen ja mieleenpainuva!

      Poista
  9. Hauskan näköisiä nuo kerrotut leijonankidat. Niitä olisi kiva kasvattaa ensi keväänä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin leijonankidan siemeniä, siis taas jotain, en kerrottuja kuitenkaan, mutta kerrottuja tuli kuitenkin ja sekaannuksesta olen hyvin iloinen. Kerrottu leijonankita on tosi kaunis!

      Poista
  10. Hidastelu ei ole kivaa, mutta josko se pitkän päälle nyt kuitenkin kannattaisi.
    Ja mitä ihmettä! Missä teidän lumet on? Meillä on maa ihan valkoisena ja kukkapenkeistä vain pilkistää törröttää sieltä täältä. Luultavasti pupujussit nekin pian napsivat kitusiinsa, sillä jälkiä oli jo reippaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kivaa ole, mutta vaihtoehtoja ei nyt ole.

      Ei meillä ole lunta kuin ihan pikkuisen, pakkastakaan ei juurikaan max 1-2 astetta. Joko teillä on niin paljon lunta että maa on valkoinen - no tietenkin - ensin kesän vesisateen keskittymä oli teillä ja nyt lumetkin kaikki tippuvat teille...ei mene tasan taaskaan!

      Poista
  11. Onpa hankala polvi. Maltti on valttia! Leijonankidat ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti ei oikein kuulu hyveisiini, mutta yritän kouluttaa itseäni, jotta keväällä olen iskussa kun pihahommat kutsuvat!

      Leijonankidat ovat niin ihania, niitä ihailin jo lapsena :D

      Poista
  12. Moi. Lumi ja kasvit ovat näyttävä yhdistelmä. Koeta ottaa rauhallisesti polven kanssa. Ettei tule mitää isompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdistelmä on kaunis, kuura sokeroi myös kasvit ihanasti! Yritän himmailla :D

      Poista
  13. Voi, kuulostaa kurjalta vaivalta, onneksi puutarhassa koittaa talvilepo. Ihania yrttejä olet saanut Cheriltä. Onkohan tuo oliiviyrtti monivuotinen, istutin sellaisen keväällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi polvi riettuaa nyt kun puutarha on talviunilla! Yrtit sain Cheriltä bloggaritapaamisissa vaihdokkeina, hiljalleen yritän yrttimaatani laajentaa ja monipuolistaa, teeainesten kasvatus, keruu ja jalostaminen (fermentointi vallankin) kiinnostaa kovin! Oliiviyrtti on kai monivuotinen, mutta ei kestä meidän talvea sanoi taimikauppias, kun sitä kyselin ostohetkellä.

      Poista
  14. Kyllä se vain niin on,hidastelu ja hiippailua kun kerta lääkäri niin on sanonut. Talvi tulee ja keväällä sitten taas uusin voimin ja askelin.
    Lehtikaalit ovat niin rehevän ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärini piti minulle sellaisen saarnan, sanoi sen olevan oikein vakava, yritän parhaani hänen ohjeitaan noudattaa, jotta keväällä pääsen taas tosihommiin pihamaalle!

      Lehtikaalit ovat ihania!

      Poista
  15. Paranemista toivottelen minäkin! Ihailen kuviasi: puutarhasta löytyy vielä noin kauniita värejä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta! Puutarhasta löytyy vielä ihanaa vihreää ja purppuraa, lehtikaalit ovat nyt parhaimmillaan ja kasvarissa kukkii vielä muutama kukka!

      Poista
  16. Nyt kuulostaa rauhallista hiippailua, että saat polveni kuntoon. Hemmottele itseäsi ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän hiippailla ja vahvistaa lihaksia rauhallisesti! Tuo hemmottelu on ihanaa, kaikkea kivaa olen tilannut netin kautta itselleni ja herkkujakin kaapista löytyy!

      Poista
  17. Ihanan monipuolinen yrttimaa sinulla. Paranemisia ja muista, että maltti on valttia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paleredrose!

      Yrttimaata hiljalleen laajennan, ihania vaihdokkeja bloggaritapaamisessa olen saanut, osan kasvattanut itse ja osan sitten hankkinut messuilta, käytän yrttejä aika paljon, enemmänkin voisin :D

      Poista
  18. Kannattaa kuunella saarnamiestä, vaikka kuinka ottaisi aivoon ja tahtois tehdä ja touhuta, mutta aika parantaa, hitaasti, mutta varmasti.. tulee kuules se aika kun taas viipotat menemään.. Kauneutta löytyy uinumaan käymästä puutarhastasikin..nauti hissukseen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän totella saarnamiestä vaikka aika tässä tapauksessa kuluu niin hitaasti, en ole aina oikein maltilla siunattu...toivon kuitenkin että keväällä olisin taas iskussa kun multa alkaa tuoksumaan!

      Kiitos, kyllä lempeisiin väreihin laskeutunut piha ja luonto voikin olla kaunis!

      Poista
  19. Voi sinua siellä, kovasti paranemisia ja toivottavasti kukat puutaharhapolulla kuljeksiminen piristi edes hieman mieltä Voimia Saila <3

    VastaaPoista
  20. Kaikki muut yrttisi tunnistin, mutt akuka kumma on piiplööki? Usko kuule nyt vaan sitä ortopediä ja jatka hiippailua hissukseen. Ensi kesänä jo juokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa piiplööki, se on helppo sanoa, helpompi ja mukavampi kuin pillisipuli (på svenska piplök), tuo ruotsalainen versio nimestä on niin hauska että käytän suomennetulla aksentillani sitä :D :D :D

      Ortopediä on kai paras uskoa, hippailen, vaikka juoksemaan en varmaan enää pääsekään, tykkäsin ennen kovasti juoksemisesta :D :D

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!