Kivipellon Saila

lauantai 7. marraskuuta 2015

Jauhopeukalo vai peukalo keskellä kämmentä?

Huomenna on isänpäivä...ajattelin leipoa ja niin teinkin. 

Ensin kovassa lämmössä peruslauantaileipomuksia, pyöröt ja sitten uunin taltuttua lopusta taikinasta sämpylöitä.



Pullaakin on luvassa. Tein pienen taikinan, haluan yllättää kaloja kylmässä perkaavan Kivipellon isännän. Hän oli eilen merellä enonsa kanssa venepilkillä, saalis oli huomattava. Niistä riittää savustukseen, patakukkoon, paistamiseen ja keitettynä kanoille ja kissoille, mukava juttu!

Isäntä on inansa mustasukkainen pakastimelle. Hän uskoo vahvasti, että leivon vain pakastinta varten ja hän ressu ei saa mitään. Nytpä yllättyy isäntä, saa lämpimäisiä niin paljon kun pyöröjen jälkeen mahareppuseen sopii ja vielä hiukan enemmänkin!







Mustikkapiirakoita oikein pullataikinapohjaan. Murotaikinapohjaista mustikkapiirakkaa ei oikein hyväksytä.

 Korvapuusteja, ei ihan kauhean nättejä, uuni ei kaunistanut, vaikka anoppi aina niin sanookin!

 Hoikentavia voisilmäpullia!

Ja nyt saatte nauraa ihan niin paljon kuin jaksatte. Leivon kaikenlaista ja eloni aikana olen leiponut melkein mitä vain ja aika paljon, mutta tuo junttapulla - se ei onnistu koskaan. Yleensä teen wienerpitkoa ja se onnistuu aina, mutta tämä juntta, ei sitten millään. Mutta - ei tätä syödäkään näin, kunhan jäähtyy ja laitan sen pakkaseen, niin siitä tehdään köyhiä ritareita ja ne maistuvat vaikka pitko olisi ruma! Mansikkahilloa ja kermavaahtoa vain päälle ja nam!

Eikös olekin ihan kauhean näköinen pitko! 

 No tätä toista päätä kehtaa hiukan katsella...ruma kuitenkin!


Pian isäntä tuo kaloja keittiöön perattuna ja sitten laitan patakukon uuniin: ahvenia, siankylkeä, suolaa, mätipalleroita, ja päälle hapanleivän siivuja ja kostukkeeksi tällä kertaa siideriä kun tummaa olutta en muistanut kaupasta tuoda ja saviruukun kansi kiinni ja uuniin tekeytymään moneksi tunniksi - aika hyvää sekin!

Mukavaa lauantaita!

Sulo

38 kommenttia:

  1. Patakukko kuulostaa todella hyvältä! ja voi hyvänen aika, jos saisin noin kauniin pullapitkon aikaiseksi, olisin ylen tyytyväinen. Tosin en tiedä, kun en ole ikinä pitkoa tehnyt ja tavallista pullapalleroakin vain pari kertaa elämässäni, ellei kerran, koulun köksäntunnilla :-D Ei vain kiinnosta leipomishommat yhtään. Köyhiä ritareita kyllä söisin vaikka kuinka ;-) Vesi herahti kielelle!
    Vai on ukkokulta pakastimelle mustasukkainen :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patakukko on oikein hyvää ja kun hissuksiin uunissa kypsyy monta tuntia niin ruodotkin pehmenevät ihan vallan. Kukko maistuu hyvältä kylmänäkin ja sopivaa talviruokaa kun uuni muutenkin lämpiää.

      Junttapullan teko ei ole mulle tarkoitettu, mutta teen sitä silti enkä koskaan opi! Ritareiden vuoksi kuitenkin silloin tällöin pitkoa kyllä teen ja aina se on yhtä ruma!

      Juu, isäntä jaksaa aina kuittailla, että pakastimelle kyllä pullaa tehdään muttei hänelle. Nyt saa syödä niin paljon kun haluaa!

      Poista
  2. Sinulla on tainnut mennä koko päivä leipomiseen. Niin paljon ja monenlaista valmista. Noiden herkkujen jälkeen isännän ei parane yhtään olla mustasukkainen pakastimelle. Sieltähän tulee kahvipullaa kerta toisensa jälkeen suun pehmykkeeksi.
    Ihan muhkea pitko siitä valmistui. Luultavasti moni jättää epäonniset jutut kuvaamatta tai julkaisisivat vain kuvan siitä paremmasta päästä. Ihanaa rehellisyyttä. Ja se makuhan on kuitenkin tärkein. Tuollaisesta pitkosta tulee aivan mahtavan makuisia köyhiä ritareita. Mielessäni jo istahdan pöytäsi ääreen odottamaan omaa annostani.
    On se muuten kumma, että uuniin menee niin tasaisia ja komean näköisiä korvareita ja ulos tulee ihan karmeita lättänöitä, jotka valuvat pitkin peltiä. Ei kyllä minun uunini kaunista laisinkaan. Mutta jälleen kerran, maku on se tärkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ihan koko päivää ole leipomiseen mennyt, mutta jokunen tunti kuitenkin. Mulla on aika isot pellit leivinuuniin, joten paistan aika ison erän kerrallaan, nyt uuniin meni lanttulaatikko on lintupaisti ja kohta patakukko.

      Minusta tuo pitko, junttapulla varsinaisesti on niin kamalan ja samalla huvittavan näköinen, parempaa ei tule vaikka kuinka treenaan, mutta ritareiden vuoksi minä sitä teen, oikea pullukkapitko! Täällä riittäisi Sinullekin pullaa mutta välimatkaa on aika monta kilometria.

      Anoppi sanoo aina että uuni kaunistaa, missähän sellainen tieto on opittu, meillä ei ainakaan kaunista, no joskus, kun teen karjalanpiirakoitam mutta ei juurikaan muulloin. Ehkä on olemassa sellaisia kaunistusuuneja joillakin, mulla ei kuitenkaan. Mutta tosiaan, maku on tärkein vaikkein kauneuskilpailussa pärjäisikään.

      Poista
  3. Mahtavista leipomuksista hämmentyneenä unohdin kehua ihanaista Suloa. Pörheänä siinä taitaa odotella isännän kalasaalista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on aika muikea kun isäntä tulee kalasta, odotteleen säällisesti ja saa osansa, aina ja kehrää kiitokseksi. Yleensä keitän kissoille kalat, mutta raaka kala menee, kun hän on mukana perkauksessa.

      Poista
  4. Voi että, mulla alkoi ihan valua kuola suusta. Mikään ei ole niin hyvää kuin juuri uunista otettu tuore pulla ja kylmä maito! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuore pulla on kyllä hyvää, maitoa en juo mutta teen kanssa myös maistuu!

      Poista
  5. No jo on herkut, ihan alko tekemään mieli oikeaa pullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, huomenna on isänpäivä ja meillä isäntä tykkää kovin pullasta. Kakkuakin kai tytöt tekevät, kermakakkua, muu ei oikein kelpaa.

      Poista
  6. Oiettä, oletpa ollut ahkerana! Nam! Minäkin olen tehnyt tuollaista junttapullaa, arkivehnästä:) Sitten siitä on tosiaan mukava tehdä niitä köyhiä ritareita!
    Tuo patakukko on varmasti ihanaa..
    Söpö kisuherra <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina aikaisin herännyt leipomaan, jo silloin kun lapset olivat pieniä, nautin aamun hiljaisista tunneista ja siitä että sain leipoa ja miettiä maailman menoa, nautin siitä edelleen kun lapset ovat aikuisia, isäntäkin on aamunvirkku ja valmistuvien leipomusten odottaja. Leivon joka lauantai, milloin mitäkin. Köyhiä ritareita isäntä odottelee jo vaikka mahareppunen on ihan täynnä tuoretta pullaa! Ehkä joskus opin leipomaan kauniin pitkon :D

      Patakukkoa kannattaa tehdä, vallankin jos on puu-uuni ja aikaa antaa sen hautua hiljalleen. Kalojen ruodot pehmenevät ja patakukko on maistuvaa, kylmänäkin.

      Sulo on ihana ja persoonallinen kaveri!

      Poista
  7. Namskis mitä herkkuja! Mustikkapiirakka pullataikinapohjaan on kyllä ihan parasta! Mukavaa viikonlopun jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkapiirakka on kyllä parasta pullataikinapohjalla, siinä olen samaa mieltä kanssasi! Isäntä herkutteli ja köllähti mahareppusen viereen torkuille!

      Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa, viikonloppu hujahti, miehen vanhemmat ja lapset kävivät ja aika sai siivet!

      Poista
  8. Minä en ainakaan naura sun lenkilles, sillä ite teen prikulleen samanlaisia. Ne lenahtaa ja ratkeilee, kallistelee ja retkottaa. kaikki muut pullat j apuustit kyllä onnistuu. Meillä eiue ilmeisesti ole pullalenkipeukalot?!

    Patakukkoa tullaan syömään, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei leivota lettipullaa, kun kerran ei onnistu niin olkoot mokoma, tehdään hienompia juttuja!

      Tulkaa vain, se on kyllä hyvää kun ruodotkin menevät ihan pehmeiksi! Kuusi tuntia oli kukko uunissa, eikä kiekunut kun oli kannelliseen pataan joutunut.

      Kissoille ja kanoille haudutin ahvenia uunissa yli yön, hyvältä nekin tuoksuivat. Saavat karvatassut ja pitsipöksytikin syysherkkuna.

      Poista
  9. Saila hoi, ei se pitkon ulkonäkö vaan se ihana vastaleivotun pullapitkon tuoksu ja maku eli kaikki ihan hyvin.
    Olen opettanut pullien ja pitkojen leipomista monet. monet vuodet ja voin sanoa, että pitkon teko on aika vaikea asia ja siihen hyvään ja onnistuneen näköiseen lopputulokseen voi vaikuttaa hyvin monta asiaa.
    Pullataikinan sitko eli tehdäänkö samasta taikinasta pikkupullia ja pitkoja ja ne loppuviimeksi onnistuvat hieman erilaisen vaivauksen ja sitkon määrästä. Pikkupullasi ovat tosi ihanan näköisiä ja korkean arvosanan arvoisia ehkä pitkoon taikinan pitäisi olla hieman napakanpi, ehkä!
    Pullapitkon säikeitten vaivaus ja pyöritys, se on oikeastaan se jutun juju. Säikeitä pitää vaivata kädet rinnakkain ja ei niin, että oikea käsi menee oikealle ja vasen vasemmalle, säikeitä ei saa yhtään venyttää vaan lempeän napakasti pyörittää.
    Letitys letkeän lempeästi ja ei yhtään venytystä tai kiristystä ja se on siinä.
    Jos joutuisin vehnäsistäsi antamaan palautetta niin kyllä siinä täyttä kymppiä lähennellään, ei haitta vaikka pitkosi hieman hymyilee ja kypsän leivonnaisen väri on justiinsa hyvä.
    Kaikkia herkkuja olet päivän mittaan valmistanut ja vesi tulee kielelle kun ajattelen sitä hetkeä kun kokoonnutte yhteen nauttimaan pöydän antimista.
    Muuten nuo mustikkapiirakat ja voisilmäpullat ovat täydellisen onnistuneita, väri ja muoto ja ilmeisesti myös maku jota paitsi taidan nyt jäädä.
    Hyvää isäinpäivää sinne teille ja mukana tietysti myös Sulo ja Nöpö kissat ja kaikki kanalan asukit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley, palaan tähän ohjeeseesi seuraavan kerran kun pitkoa teen, en uskonutkaan että noin moni asia voi vaikuttaa lettipullan onnistumiseen. Teen tosiaankin aika pehmeän taikinan, isäntä joskus moitti sämpylöitäni ja pikkupulliani hevosentappopulliksi ja siksi teen niin pehmeän taikinan, vaivaan sitä kyllä mutta en ilmeisesti riittävästi.

      Talo oli tänään täysi ja herkuttelimme yhdessä! Pullatkin maistuivat, tosin tyttäret olivat isälle leiponut kinuskikakun, joka myös oli täydellinen puolukkavaahtotäytteellä ja hyvin onnistuneella kinuskilla. Tie kutsuu lenkille, niin paljon kaikkea tuli syötyä!

      Oikein mukavaa isänpäiväiltaa myös teille ja rapsutukset kissoille!

      Poista
  10. Uijui mitkä ihanat pullavaiset. Onko Sulokin on nimensä veroinen. Mikähän tuo pyörönen onkaan, herkullisen näköinen. En kyllä näe pitkossa mitään vikaa, en todellakaan, taitaa olla leipuri vaan turhan kriittinen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sulo on nimensä mukainen, pehmeä pampula tosin luonnettakin löytyy jos on tarvetta, hyvin taitava metsästäjä!

      Tuo pyörö on karjalainen herkku; sämpylätaikinan päällä mannapuuroa ja paiston jälkeen voidellaan sulatetulla voilla. Hyvää on, isännän herkku ja hänen mummonsa niitäkin leipoi. Pitko oli niin .... no ressukka revennyt, paksu mutta sopiva köyhiin ritareihin kuitenkin!

      Poista
  11. Oi ku mä tykkään pullasta..komeet leipomukset.
    Sulo on komea ja turkki niin tuuhea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kunnon pulla on kyllä joskus ihan parasta ja konstailematonta! Leivoin pullaa pitkästä aikaa niin että isäntäkin sai pakastamatonta nisua!

      Sulon turkki on aika paksu, sen äiti on sellainen sheebakissa, ihan harmaa, Sulossa on valkoista.Turkki on paksu ja alla vahva untuvakarva, joka ei kuitenkaan rastoitu kuten Nöpöllä. Turkki tulee silittäessä hyvin sähköiseksi ja siksi talvella se ei anna kovin paljoa silitellä.

      Poista
  12. Wau mitä leipomuksia ja kalasaaliitakin tullut, ihanaa. Oma ukkelikin sai joulukalat viikko sitten Matildajärveltä. :)

    Sulo on uskomattoman komea. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalaa tuli paljon, lapsillekin mukaan annettavaksi. Isäntä savusti ja minä tein patakukkoa. Kissoille ja kanoille haudutin omat kalaherkut. Sinunkin mies kalastaa, se on kyllä kivaa kun kalaa tulee ja perattuna tiskipöydälle. Kala kuuluu joulumenuun ilman muuta!

      Sulo on komea poika!

      Poista
  13. Oi ihanuutta sun leipomuksia. Minunkin pitäis oikein kunnolla leipoa pullaa ja limppuja ja vaikka mitä. Minä vaan oloen väkertänyt makoisia pieniä juttuja isänpäivän kunniaksi. Kyllä se tosi on ,että oikein vanhanaikainen pullataikinaan tehty mustikkapiiras on se paras! kuule,en minäkään osaa kauniita pitkoja tehdä,mutta samaltahan ne maistuu oli ulkonäkö mikä tahansa. Kyllä tuo Sulo on vaan niin komea kolli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen leivoin aika paljon, tykkään siitä kovasti. Hienouskakkuja en oikein osaa tehdä, tytöt niitä sitten tekevät ja ovat hyvin taitavia. Toivat nytkin kerma-kinuskikakun isänpäiväkahvipöytään. Olen kovin ihaillut Sinun leipomuksiasi, niin herkullisia ja kauniita. Mustikkapiirakkaa teki oikein mieleni pitkästä aikaa. Tuo junttapullan teko on kyllä aika hankalaa, Molley tuolla aikaisemmin hyvin neuvoi kuinka saisi kaunista pullapitkoa, pitänee vain vielä harjoitella. Ja kyllä kuten sanoit, ettei näkö ole tärkeintä vaan maku!

      Sulo on komea ja tempperamenttinen kolli, ikuinen lapsi ja kepposten tekijä!

      Poista
  14. Nam, hyvännäköisiä leivonnaisia!
    Junttapulla on muhkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Junttapulla on kyllä muhkea, parempaan en vielä osaa tehdä mutta harjoittelen, ehkä joskus onnistun!

      Poista
  15. Kyllä se on jauhopeukaloinen, joka on häärännyt köökissä :) Komeita leipomuksia, ja noin paljon! Korvapuustit ovat varsin salonkikelpoisia. Mulla pakkaa tulla toisiinsa takertuvia mahtimöykkyjä - uuni saa ne pullistumaan sallittua enemmän!?! Vähän vissiin tuon mahtipitkon kaltaisia. Paitsi, että tuo pitko on mahtimainio, siitä riittää kastettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikkiin leipomuksiin taito ja harjoittelu minulla ei riitä ja tuo pullapitko - junttapulla on vaikeista vaikein! No saadaanpa ritareita ja mansikkahillo ja kermavaahto pullan verhoaa! Uuni tekee kepposia, vaikka kuinka tekee mielestään kaunista ja yrittää niin uunimokoma keksii ja paisuttelee pullat miten satttuu. Mutta onneksi pulla yleensä kauppansa tekee :D

      Poista
  16. Nam!
    Varo vaan, kun esittelet tuollaisia herkkuja... kohta tullaan kaikki sinne kahville. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii mainiosti, kahvia jonkunlaista keitän joskus hyvääkin, kai, olen teenjuoja itse, mutta pullaa kyllä nyt olisi!

      Poista
  17. Selvästi jauhopeukalo ollut vauhdissa.. huikea määrä herkullisia leivonnaisia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaikka tuon pitkon kanssa poropeukalo, joskus sen vielä opin!

      Poista
  18. tätä postausta ei parane näyttää isännälle, hän on niin murheissaan kun ei ole saanut vuoteen syödä kunnon pullaa gluteiinittoman ruokavalionsa vuoksi. paljon jo osaan gluteiinittomana tehdä, mut vehnänen ei onnistu, tosin en ole yrittänytkään kuin kaksi kertaa. meilkin eniten tykätään juur vehnätaikinaan tehdystä mustikkapiiraasta, mut sitä herkkua syödään ainoastaan kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keliakia on hankala kaveri ennekuin pääsee sinuiksi, gluteenittomat jauhot vaativat opettelua niin maun kuin jauhojen sitkottomuudenkin vuoksi ja uskon että harmittaa ettei vehnästä voi syödä. Onneksi paljon gluteenittomien leivonnaisten reseptejä on saatavilla ja jauhovalikoima kasvanut. Mustikkapiirakka on kyllä maistuvaista!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!