Kivipellon Saila

maanantai 19. lokakuuta 2015

Matkalla etelään

Nyt oli lenkillä pikkukamera mukana, kerrankin. Olin ihan varma, että linnut olivat jo jatkaneet matkaansa, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan vielä. Kotiin päästyäni vaihdoin jalkaan kumisaappaat ja otin isomman kameran mukaan. Upea muuttoparvi joutsenia on muutaman viikon lenkkitieni varren puiduilla pelloilla ollut päiväseltään vahvistamassa itseään ja lapsiaan muuttoa etelämpään.


Kun saavuin paikalle, tehtiin selväksi että tuloni oli huomattu. Paheksuvaan sävyyn siitä keskenään juttelivat.




Osa linnuista olivat asettuneet kauemmaksi könöllään olevan ladon taakse.


Emot pitivät hyvää huolta, että kesälliset poikasetkin saivat evästä ja vahvistuisivat ennen pidempää lentoa!


Ruokailu jatkui, minuun kai totuttiin!



Vuodet pystyssä seissyt, nyt jo hiukan nojollaan! 
 

Mustavalkoinen leikittelykuva! Joutsenet erottuvat kauniina valkoisina.

Ladon lähellä töppärän takana katseltiin jotain vielä mielenkiintoisempaa kuin minä!

Pellon takana oli neljä kaurista odelmaa syömässä.

Linnut jäivät syömään, palasin kotiin samaa reittiä kun olin tullutkin. Nautin vanhasta metsästä, onneksi isännän kanssa ollaan samoilla linjoilla puiden kaatamisen suhteen.


Pihasta vielä muutama ruskakuva.


Pensasmustikka on upean punainen, parsa vielä vihreänä, vaikka on saanutkin reippaan kylmäkäsittelyn.


Otatammen purppura on huikean punainen!
 
Reipas surukuusi lähettää iloiset syysterveiset Marjalle!

Mukavaa alkavaa viikkoa!



22 kommenttia:

  1. Otatammi on huikean punainen!
    Ihanat kuvat muutenkin. Mustavalkoinen on upea! Vai sinua oikein paheksuttiin, vaikka noin hienosti ikuistit heidän kokoontumisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otatammen ostin elokuisella matkalla Marjan kanssa Vakka-taimesta. Muurisen Vesa sanoi sen olevan purppurampi, purppuratammea ajattelin mutta sen talvenkestävyys meillä ei ole kai yhtä hyvä, mutta kestävämmällä otatammella upea väri ja lehden muoto yllätti ja ihastutti!

      Nautiskelin eilen todellakin linnuista ja kuvaamisesta, linnut aluksi olivat aika närkästyneitä mutta tottuivat, kai ne vainusivat minut kanapiiaksi! En muista aikaisempina syksyinä joutsenten noin parveilleen meilläpäin.

      Poista
  2. Onpa haikeaa, nuo lintujen matkavalmistelut.
    Meilläkin joutsenet pysähtyvät ruokailemaan tuohon metsikön takana olevalle pellolle, enää en viitsi käydä yrittämässä kuvata niitä. Eivät päästä ollenkaan riittävän lähelle.
    Höh! Meillä mustkkapensaat ovat ihan vihreitä vielä, ei minkään näköistä ruskaa! Päärynäpuun lehdet ovat aika hienot, ruskeat, ihan kuin nahkaa. Kuvasin niitä eilen. Mutta nyt postausten tekeminen vähän tökkii, kun on uusi tietokone. Sillä on erilainen logiikka kuin minulla......no Teekkari tulee taas parin viikon päästä käymään.
    Onpa hieno tuo otatammi, että tammikin voi saada punaisen ruskavärin!
    Hyvää syksyä surukuuselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeaa on, mutta onneksi syksy on ollut aika lämmin, tuo taukopaikka on aika rauhallinen ja syötävää riittää. Yöksi ne lentävät pois, lähellä on monta pikkujärveä. Meilläpäin on saalistajiakin kiitettävästi: ilveksiä, supia ja kettuja. Aika lähelle linnut päästivät, melkein 50 metriin sain mennä ja sitten peruutin.

      Ruska ei tänä vuonna ole ollut niin kaunis, vaiheittain mennyt melkein puu ja pensas kerrallaan, yhtäaikasta ilotulitusta ei nyt sitten ollutkaan. Uusien koneiden kanssa aloittaa aina uuden suhteen, alussa opetellaan toistemme tapoja, kun ne opitaan, kone hajoaa...

      Otatammi oli hyvä ostos, punaväri on kauas hehkuva!

      Surukuusi on kotiutunut hyvin :)

      Poista
  3. Joutsenet ovatniin upeita kintuja. Ajattele muuntolintujen toimivaa navigointia, Miten ne ossa lentää lämpöisiin maihin ja kesän kynnyksellä taas tänne takaisi,usein vielä samoihin pesiinkin. Ihania ruskan värejä. Minullakin on pihatyöt edistyneet,ei paljoa enää tarvi,niin on puutarha valmiina talveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen navigointia ja sisäistä kelloa, syntymäpaikan kutsua ihmettelen aina myöskin. Näin ihmisjärjellä kun ajattelee, miksi oikeastaan lähteä pois lämpimästä, mutta toisaalta onhan täällä niin kaunista, puhdasta ja kesällä lämmintäkin ja varmaan turvallistakin, että syntymäpaikan kutsu on voimakas.Mutta tuo navigointi, se on huikeaa!

      Ruska on värittänyt paikoitellen kauniisti, yhtenäistä ruskaväriä ei meillä oikein sitten ole tänä vuonna. Pihatyöt ajattelin saattaa loppumetreille ensi viikonloppuna, jos ei ihan kauheasti sada.

      Poista
  4. Katselen kauppareissulla vähän samanlaista maisemaa. Sänkipeltoa ja joutsenia. Ne ovat vaan niin kaukana. ettei oo toivoakaan saada asiallista kuvaa. Toivottavasti moni niistä tulee keväällä takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sänkipelto ja isot muuttolinnut ovat niin kaunis yhdistelmä! Ihmettelin joutsenten rohkeutta, mutta varmaan ne aavistivat minut kanapiiaksi eivätkä kovin paljoa pelänneet. Toivon ja odotan lintujen paluuta!

      Poista
  5. En voi olla miettimättä joka syksyisiä muuttolintuja, miten ihmeellistä se on, että linnut kokoontuvat ja lentävät lämpimiin maisemiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, mikä sisäinen ääni niitä kutsuu erämailtakin oikeaan aikaan porukalla lähtemään ja sitten taas palaamaan samoille paikoille keväällä!

      Poista
  6. On tää vaan jotenkin ankeeta aikaa, kunnes lumi tulee ja maailma kaunistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt ole ankeaa, on harmonista ja kaunista! Laskeudutaan vain talvihurmaan uudesta kasvukaudesta haaveilemaan!

      Poista
  7. Latokuva lintuineen on kuin taulu. Kaunis, kaunis, kaunis.

    Meillä on lahdella uinut kolme joutsenta monta viikkoa. Eilen ne nousivat siivilleen ja lähtivät etelään. Näemme taas keväällä. Sen sijaan pihapiirissä heiluva västäräkki huolestuttaa minua. Eikö se tajua, että kohta pyrstö jäätyy kiinni maahan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vanha Rouva! Meillä on vielä alkava seurustelusuhden uuden kamerani kanssa, minä testaan ja se myötäilee...

      Toivottavasti västäräkki älyää lähteä muuttomatkalle, meillä niitä ei ole näkynyt enää pitkään aikaan.

      Poista
  8. On suuri onni että aikoinaan saatiin joutsenet pelastettua, kiitos Yrjö Kokolle, nyt saamme ihailla noita upeita lintuja ihan täällä etelässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos tosiaan, joutsen on upea ilmestys ja niin lähellä häviämistä, vaikka kansanperinteessäkin sillä on ollut niin vahva asema, että ihmettelenkin kuka oikein niitä uskalsi tappaakaan!

      Poista
  9. Ihania kuvia. Samaa tuli mieleeni minullekin kuin Kosotädille, että hyvä esimerkki joutsenten pelastuksesta ajoissa. Monelle muullekin eläimelle olisi paikallaan samanlainen operaatio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Mukavasti on jousenten määrä lisääntynyt ja pesintä onnistunut! En ole aiemmin noin suurta muuttoparvea nähnyt!

      Totta tosiaan, monta harvinaiseksi käynyttä eläintä pitäisi ajoissa pelastaa niin ihmiseltä kuin lisääntyviltä pedoilta ja vallankin autoilta!

      Poista
  10. Kyllä tässä syksyssä on oma hohtonsa (kuten kaikilla muillakin vuodenajoilla)!
    Väreissä riittää valikoimaa :)
    Joutsenet ovat uljaita, ilmankos on Suomen kansallislintu (tarkemmin se taitaa olla laulujoutsen...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös niin syksyihminenkin! Syksy enteilee vuoden loppua, kaunista laskua talveen ja lepoon ennen uutta kevättä ja kasvukautta. Sellaista lepoa ainakin itse tarvitsen, että paääsen vetäytymään kuoreen käsityön tai kirjan kanssa!

      Joutsen on niin kaunis lintu!

      Poista
  11. Kyllä on kauniit kuvat joutsenista, luin juttusi jo aikaisemmin mutta en ole ehtinyt kommentoimaan. Pidän myös metsäkuvistasi, vanha metsä on niin juhlallinen ja turvallinen ja se kätkee sisälleen niin paljon erilaisia vuosien ja vuodenaikoja vaihteluja. Hakattu metsä ei tule enää koskaan entiselleen, sen sammaleet, polut ja varvut, kaikki katoaa palamatta samanlaisena ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joutsenet ovat niin kauniita! Kauniimpaa kuin vanha metsä ei olekaan, sammalet, varvut, naavoittuneet puut, kivet...niin juhlallinen ja kaunis paikka! Hakkuu on niin raaka teko ja metsän kasvu samaan tilaan kestää hyvin kauan, josko koskaan kuitenkaan samanlaiseksi. Meillä ei helpolla isoja puita kaadeta, onneksi olemme molemmat asiasta samaa mieltä!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!