Kivipellon Saila

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Keltainen

En ole ollut laisinkaan keltaisen ystävä! ...tai lohenpunaisen. Kuka nuo värit onkaan keksinyt...no toisaalta aurinko on keltainen ja sitä en antaisi pois tai vaihtaisi kuuhun tai johonkin toiseen planeettaan.

Yritin sinnikkäästi pitää ainakin etupihan vapaana keltaisesta tai lohenpunaisesta. Keltainen otti ohjat käsiinsä ja alkoi jyrätä. Kaikki meni hyvin siihen asti että kukkamaat olivat valmiina, viimeiset taimet odottivat istutusta ja se viimeisin päivänlilja. Tilasin sen Korpikankaalta. Suurin odotuksin vartoilin ensimmäistä kukkaa, sen piti olla puhtaan valkoinen, jossa on nielussa ja kukan terälehtien reunoissa purppuraa...mutta keltahoito alkoi!


Soitin Korpikankaalle...sain uuden taimen. Ei auttanut, vaaleankeltainen. Soitin taas, nuput tässäkin taimessa oli keltaiset...luovutin! Nyt paikalla on siperiankurjenmiekkä 'Black velvet' ja se on oikean värinen, lähes musta. Olen pelastettu. 

Matka jatkuu...canna, ihanuus, sitäkin yritin, ensimmäinen villikanna, pienikukkainen keltaoranssi, toinen oranssi ja kolmas keltainen, luovutin, ostin taimen, tässä ainakin lehdet ovat punaiset, kukat varmaan keltaiset!


Kuopus, pikkuinen toi Madeiralta äidille ihanan tuliaisen, valkoisia iiriksiä...no oli yksi valkoinen ja ihania nämäkin ovat vaikka ovatkin....en sano sitä sanaa.


Olen pehmentynyt tässä keltapakkohoidossa. Kasvaa meillä...

...vaaleankeltainen pelakuu, 'First Yellow' ja kukkii rehevästi (kuva kalvakas, kukka vaaleankeltainen kuitenkin).


Hanhikki...

Valtikkanauhus...


Keltainen ruusu rosariossa sekä jo aiemmin kuvattu 'Persian keltaruusu'.


Peace-ruusu, mutta se onkin ihana, siihen liittyy kauniita muistoja, vaikka onkin keltainen.


Kolmea erilaista keltaista kulleroa...


Viime keväänä Uudenkaupunkin kukkamessuilla annoin periksi ja ostin keltakielokin Vakka-taimen standilta.

Kerron vielä siitä lohenpunaisesta, toisesta inhokista!  Kummitytölläni ei ole koskaan kasvanut lohenpunaista pelakuuta. Hänellä on kaunis tapa muistaa kummitätiä kukilla, nyt hän toi ruukullisen nupullaan olevia pelakuita, oli ne omista pelakuistaan taimettanut - ta-daa lohenpunaisia! Kuinka voi olla, Kivipellossa on jotain kellahtavaa luulen niin...siedätyshoitoa tämäkin!

Minua on nyt keltahoidettu...jokohan olisi aika antaa periksi!



Pioni 'Bartzella'

Aurinkoista alkanutta viikkoa!


38 kommenttia:

  1. Siedätystä :)
    Vau, kauniita ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja aktiivista! Hyvin keltaisia ovat kaikki!

      Poista
  2. Hih hih! No ei noi kukat nyt niin kamalia ole ;-)

    VastaaPoista
  3. Hih hyvin on siedätetty, hauskasti kirjoitettu Saila. Niinhän se on värit ovat tärkeitä, mutta toisaalta kaikki värit ovat kauniita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä, siedätystä on riittänyt ja keltainen aina yllättänyt! Värit ovat kyllä tärkeitä mutta jotenkin se keltainen...en oikein tiedä mutta se tekee jotain muille väreille!

      Poista
  4. Keltainen ei ole ollut suosikkivärejäni varmasti koskaan, eikä ole vieläkään. Mutta sen verran siedätystä olen hankkinut, että mökillä kukkii limenkeltainen kääpiöunikko. Ja myös iso liuta keltaisia orvokkeja, koska ne tuntuvat olevan valta-asemassa Nelsonin siemenpusseissa. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, mistä siemenestä tulee keltainen ja mistä esimerkiksi violetti. Mutta kestän ne keltaisetkin jo suht hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen tuntuu olevan aika vahva väri kuitenkin lähes dominoivakin! Taidat olla siedätyksessä minua edellä...perässä tullaan!

      Poista
  5. No voi ja naurut päälle, aina ei saa mitä tilaa :) mutta älä huoli keltaiset kukkasi ovat todella upeita ja vielä joskus saat sen valkoisen päivänliljan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Todella, kaikenlaisia kuvapusseja ja vannottuja värejä on tilattu ja ostettu mutta...keltainen perii aina voiton! Sen valkoisen päivänliljan joskus vielä saan ja ostan sen kukkivana, varon vuoksi!!

      Poista
  6. Haha haa! Kaikenlaisia pakkohoitoja niitä onkaa :D

    VastaaPoista
  7. Niin hauskasti kirjoitit, että nauroin ääneen. Keltahoito on hyvä termi. Olen kyllä samaa mieltä, että jos liikaa keltaista niin en minäkään jaksa. Pihan entinen omistaja on rakastanut keltaista ja tietysti kaikki muut kasvit ovat kuolleet hoidon puutteessa paitsi ne keltaiset, joista olen oppinut pitämään. Hih. Sellainen haaleankeltainen on upea väri, ihan lempivärejäni, mutta räikeä keltainen on todella raskas puutarhassa. Sinulla oli kauniita keltaisia, kyllä niitä kestää varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta, yritän myös siedättyä. Luulen, että keltainen on niin voimakas väri että se dominoi geeniperimässä joillakin kasveilla ja jotenkin houkuttelen sen aina ulos sieltä genetiikan syövereistä... Joidenkin kukkien kuuluu olla keltaisia kuten narskujen ja sen kestän kyllä. Yritän myös oppia pitämään keltaisesta!

      Poista
  8. Meilläkin keltainen on ollut puuttuva väri pihalta, mutta tänä keväänä ostin vaaleankeltaisen kulleron;) ja keltaiset narsissit ivat myös päässeet puutarhaan.
    Sua on siedätetty oikein kunnolla keltaiseen väriin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä on ja se on ihan uskomatonta, melkein sain keltastressin! Päätin olla ostamatta päivänliljoja tai kannoja kuvapusseissa. Mullakin on tuo vaaleankeltainen kullero siedätyksenä kukkapenkissä, lammella niittykulleroa, siitä tykkään, kauniit muistot liittyvät siihen ja blogikaverilta sain myös kullerontaimia Jorilta (Hernepensaskujanteen takana siintää potager -blogista), oranssiin taittavia, niistäkin tykkään...varmaan siksi että ne ovat kulleroita! No narsissien kuuluukin olla keltaisia, kestän sen siksi ehkä!

      Poista
  9. Voihan, voihan... Tuollaista se välillä on..! Komppaan Sametti Hortensiaa, pidän kanssa kaikista hailakankeltaisista sävyistä, mutta muista en sitten niinkään. Mitähän ironiaa sekin on olevinaan, että todella monet keltaiset perennat olisivat todella helppohoitoisia ja kestäviä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, luulen myös että keltainen väri on joillakin kasveilla hyvin hallitseva geeniperimässä ja kasvin lisääntymisessä, houkuttelee pölyttäjiä kai paremmin. Ilmeisemmin keltaiset kukat haluavat valloittaa Kivipellon, jossain vaiheessa koin lähes tuon keltastressinkin!

      Poista
  10. Ja minä se rakastan keltaista ja oranssia ja punaista!! Ne antavat minulle voimaa ja iloa, oikein hymyilyttää. Menin vasiten ostamaan keltaisen lupiininkin! Hyvä, että näytit tuon Bartzellan. Minulla se miettii neljättä vuotta, kukkiako vai ei-kukkia. Lehtiä pukkaa kyllä. Jään siis odottaamaan keltaista ihanuutta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sinua keltaisen ystävää! Hyvä että saat väristä voimaa, minua voimaannuttaa ihanat kukkien tuoksut ja vaaleanpuna-sininen -värilinjan kukat no toisaalta kesäkukista auringonkukat ja kehäkukat - annan siis periksi hiukan! Eihan Bartzella ole liian syvään istutettu kun ei kuki vielä, oliko taimi pieni, josko kasvattaa juurta vielä! Bartzellan kukka on kaunis vaikka onkin keltainen! Toivottavasti pionisi kukkii ensi kesänä...ja se lupiini!

      Poista
  11. Minäkään en ole kovin keltaisen ystävä, mutta olen tehnyt keltaisen nurkan metsän reunaan. Kyllä se piristää näin harmaana kesänä, pakko myöntää.... Mutta tuo vaaleanpunakeltainen -ruusu on kyllä niin kaunis, että jättää jäljen muistiin, sen sävyinen voisi ruusupenkkiini mahtua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuitenkin että keltainen piristää Sinua! Tuo Peace-ruusu on ihana...siihen liittyy paljon muistoja varhaisnuoruudesta ihanasta mummosta joka kasvatti ruusuja - Elisabetteja ja noita Peace-ruusuja!

      Poista
  12. Mistähän johtuu, että keltainen ei ole suosiossa, ei kyllä minunkaan lemppari ollenkaan. Keltainen on kuitenkin iloinen ja aurinkoinen väri, ehkä se ei ole riittävän hienostunut.
    Kevään ekat leskenlehdet ovat ainut keltainen, joka ilahduttaa ja on elokuinen ISO auringonkukkapeltokin aika sykähdyttävä.
    No, on minullakin tuo Barzella. Raketti- ja kallionauhuksiakin on ihan vaan perhosia varten.
    Harlekiini tulee mieleen tuosta ekan kuvan päivänliljasta, suorastaan riehakkaan värinen :)
    Kyllähän sitä varmasti pehmenee tuollaisessa siedätyshoidossa tiukempikin keltakielteisyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murkkuna - vaikea myöntää - kaikki vaatteeni olivat keltaisia - APUA mikä tunnustus! Elin 70-luvun alun riehakasta aikaa - voi että, keltainen T-paita sienipainatuksella, keltainen hattu päässä ja keltaiset leveäpunttiset housut jalassa ja taskun reunassa brodeerattu turkoosi ampiainen ... sain silloin varmaan yliannostuksen keltaisesta!

      Keltainen ei ole kovin hienostunut, se ei ole juhlapuvun väri ollenkaan ja taitettunakaan se sopii harvoille - siis hyvin arkinen väri, olet oikeassa! Keväällä kaikki maasta nouseva piristää, jopa leskenlehtikin, mutta tosi iso auringonkukkapelto saa hyvälle tuulelle! Näin siitä joskus elokuvankin, joka sykähdytti! Keltaisia kukkia pitänee olla jotta perhoset tulisivat puutarhaan, eli paikka niille täytyy löytyä kuitenkin!

      Tuo harlekiini masensi minut...ihan kauhea järkytys...toivuin aika nopeaan kuitenkin ystäväni lapion avulla! Yritän siedättyä hiljalleen!

      Poista
  13. Minä pidän keltaisesta, nyt pihan reunoilla paistaa tarha-alpi. Keltaista hyljeksitään puutarhoissa ehkä siksi, että se on niin hallitseva väri, vaikea yhdistellä muiden kanssa. Mutta puutarha ilman keltaista on mielestäni vajavainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen on - olen samaa mieltä - hyvin hallitseva väri ja se mielestäni vie voimaa muilta väreiltä. Varmasti oikeasti sijoitettuna niilläkin on sijansa puutarhassa!

      Poista
  14. Oisko nuo vuoskymmenet siedättäneet, kun nykyisin ajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia?
    Mustista sormista en tykkää, mutta siitäkin huolimatta pitäis nyt lähteä mustikkaan, kun EI SADA ainakaan vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustat sormet ovat hyvin kauniit, mustikat ovat ihania! Mulla alkaa kohta loma ja pääsen metsään marjoja poimimaan - ihanaa ja ihanaa sekin ettei sada, lauantaina alkaa kuukauden kestävä kesä! Olen sen tilanniut :D

      Ehkä opin joskus keltaisen ystäväksi! No keltaiset tiput ovat ihania!

      Poista
  15. Minusta keltainen on kaunis väri ja sitä on puutarhassamme paljon. En osaa edes kuvitella puutarhaa ilman keltaista. Tai osaan, mutta minulle se kuulostaa tylsältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen on voimakas väri ja tuntuu jakavan mielipiteitä ja tunteita :D, kaikkia värejä tarvitaan kuitenkin!

      Poista
  16. Voi että sinun kukkaihanuuksia. Tiedätkös minäkin olen kukissa inhonnut keltaista väriä,mutta nyt viimeaikoina olen alkanut hyväksymään ja oranssista jopa viehättynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keltainen on niin voimakas väri, toki sillä on paikkansa puutarhassa ja dominoikin helposti...kai hiljalleen alan siitä pitämään. Kaunein keltainen kukka lienee metsätulppaani, huikean kaunis, meillä kiviaidan suojassa kasvamassa! Oranssin lämmin sävy kuuluu mielestäni syksykukkijalle ja silloin siitä - usko pois - nautin!

      Poista
  17. Hahaa, niin tuttua!! Keltainen ei ole koskaan ollut suosikki, vaan haalin näitä pinkkejä yms. Kuitenkin sitä keltaista vaan aina jostain tunkee ja olen alkanut jopa joskus jo tykkäämäänkin siitä tai ainakin sietämään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinkki - valkoinen - sinisen sävyt - violetti - niitä silmäni aina etsivät ja niissä silmät lepäävät! Keltainen hiipii puutarhaan, narskuissa kuuluu olla keltaista väriä, mutta perennoissa...siedätyn hiljalleen! Metsätulppaani on kaunein keltainen kukka jonka tiedän!

      Poista
  18. aika jännää näiden värimieltymysten kaa, minä lukeudun keltaisenkin ystäviin, puutarhassa ja kukkakedolla keltainen ilopillerinä! mul parhaillaan tulotien varses keltainen kausi meneillään, lapinnauhukset, päiväliljat ja tarha-alpi kukintavuoros, kesäkuussa penkissä yleisvärinä vaaleanpunainen ja sininen ja taas elokuulla keltaisen väistyes sini-violettikausi kuunliljojen ja ritarinkannusten kukkiessa eli vaihtelu virkistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaihtelu virkistää ja keltaiseen koitan hiljalleen siedättyä. En oikein osaa sanoa miksi se keltainen niin on tökkinyt, liekö vievän voiman muilta väreiltä vai mikä. No kuitenkin keltaista Kivipellossa kasvaa ja keltaisen aika on syksyllä kun ruska alkaa ja luonnon ilotulitus ennen talvea alkaa! ...ja narsissit tietenkin ovat keltaisia, ja niin kuuluukin olla!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!