Kivipellon Saila

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Rytörinne

Murheenkryynini, harmitukseni, melkeinpä kauhistus, rytörinne meidän pihamaalla, onneksi kuitenkin navetan takana, mutta aina silmissä, muovihuoneen vieressä.



Rinne, kiviä tietenkin ja kolukoita. Anoppi oli istuttanut siihen kauheuksia - taikinamarjoja - inhokkeja. Rinnettä olen raivaillut, pienen kukkamaan kallion kainaloon tehnyt ja hissuksiin tappanut kaikkea inhottavaa, keräillyt lasin ja keramiikan palasia, vanhoja legoja ja hiuslakkapulloja, joita kolukkoon oli kätketty. 

Mutta sitten repesi!

Kaksi vuotta sitten kallion reunaan laitoin köynnösruusun, Flammentanz, ja raivasin kaikki mitä irti sain ja sainkin. Istutin tilalle ruusun seuraksi pikkusireenin ja kääpiöjasmikkeen, ne menestyivät ja tietenkin narskuja. Isännän lellikki, köynnöspinaatti paraatipaikalla.
Tänä keväänä päätin, että nyt se on loppu, inhokeista on päästävä eroon. Tänään perkasin rinteessä olevien taimieni ympäriltä kaiken mahdollisen lapion ja kuokan kanssa hikipäässä apinanraivolla. Ja sitten, armaani, kutsuin häntä, reppuruiskumiestä tappamaan loput inhokit...seljat, taikinamarjat, nokkoset, voikukat, vuohenputket reppuruiskulla. Suojareviiri oli tehty ja itse olin virallisena valvojana. 

Isohirvenjuuri
Nyt odotellan reppuruiskun tehoaineen vaikutusta! Innolla!!

Uskon, että pian saan ihanan kukkivan rinteen...siinä siis kasvaa jo viiruhelpi, korean onnenpensas, magnolia 'Vanha rouva', kaksi elävää ja yksi melkein tapettu Mustialan hortensia, toisesta maasta siirretty vanha ruskea päivänlilja, isomummun vanha ukonhattu ja violettikeltainen iris. Kaikkea ihanaa vielä hankin lisää!
Vaikka reppuruiskumies on paljon saanut tuhoa aikaan niin olen silti voiton puolella. Ohjatusti hänkin saa paljon hyvää aikaan...meillä kun kasvaa nuo seljat, nokkoset, valvatit, voikukat ja vuohenputken heti iloisesti, jos niitä ei kurita, eikä mies voi aina erottaa seljaa korean onnenpensaasta tai punalatvasta. Onneksi kuitenkin taimikauppoja löytyy läheltäkin ja arvotaimia laitan aina kahteen paikkaan kasvamaan, varmuuden vuoksi.

Pojat olivat mukana tarkastamassa, että työ tuli tehtyä kunnolla.

Nöpö seuraa...

Sulo ottaa vastuun tarkastuksesta...

...haistetaan...

...pusketaan...

...merkataan...
...hyväksytään!
Voi ei, SULO!

17 kommenttia:

  1. Kyllä noin idossa pihassa riittää monenlaista kulmaa kuokittavaksi. Meidän pihassa on vain 1250 neliötä ja siltikään en ole saanut sitä vielä oikeastaan millekään mallille. Kuusi vuotta ollaan tässä asuttu ja kun muutettiin, pihassa oli vain nurmi. Pihasuunnittelua en ottanut kun ajattelin, että piha muotoutuu perheennäköiseksi ajan kanssa. Ja niin se tekeekin. Hitaasti kiiruhtaen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meilläkin on edetty, kohde kerrallaan, ja kun tosiaan nuo oheiskasvin kasvavat meidän mäellä vähän liiankin innokkaasti. Nyt päätin että riittää, samalla myrkytettiin vanha päivänlilja-, iiris- ja ukonhattupenkit, joista olin ottanut talteen hyvän määrän putsattuja taimia. Ajattelin laittaa tilalle kukkivia pensaita, selkä ei ihan kaikissa kukkapenkeissä konttaamista enää kestä. Hitaasti kiiruhtaen on sopiva motto näissäkin hommissa, yleisvaikutelmaa on hyvä tarkastella välillä ja toimivuutta.

      Poista
  2. Meille voisit lähettää sen reppuruiskumiehen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...kasvaako Teilläkin liian innokkaita oheiskasveja?

      Poista
    2. Voi, voi, vaikka mitä olis reppuruiskumiehelle hommia.

      Poista
  3. Kyllä tuota reppuruiskumiestä kaivataa juurikin tuollaisiin vihulaisiin. Meillä tuo selja on myös kiusana. Linnut levittävät siemeniä ja taimia tulee sinne tänne. Niitä on metsässäkin vaikka kuinka. Mutta odotas vaan niin rinteestäsi tulee varmasti valloittava kun vihulaiset on häädetty =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selja on niin sitkeä, jäljelle jääneistä metsän seljoista koitan jo nuputkin poistaa, kurja kasvi ja eroon siitä ei meinaa millään päästä. Olen nyt niin innoissani tuosta rinteestä. Kaikkea kivaa siihen suunnittelen!

      Poista
  4. Siellä on täysi vauhti päällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mies eilen muistutti että joko syötäisiin päivällistä, meinasi sekin huumassa unohtua :D

      Poista
  5. Joskus on pakko ottaa reppuruiskut käyttöön,aina ei vaan jaksa kuokkia ja kitkeä, kitkeä ja kuokkia. Tuosta tiulee varmasti upea paikka kun saat kaiken valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saan kauniin rinteen viimein, kyllä se sellainen rytö on ollutkin, kaikkea kolukot ovat kätkeneen piiloonsa rikkaruohojen lisäksi. Täytyy tosiaan ottaa voima-aineet peliin joskus, kallion kolukoista ei millää saa kaikkia rikkojen juuria, vaikka miten kuopsuttaa ja konttaa.

      Poista
  6. Kyllä noita ongelmapaikkoja taitaa olla melkein jokaisen pihalla. Aika näyttää ne hoitavan, sillä yhtenä päivänä mitta tulee täyteen ja ideat lähtevät liikkeelle. Ehkä siksi onkin hyvä antaa ongelmien muhia. Ratkaisut ovat usein sitäkin parempia, kun niitä aikansa pyörittelee.
    Tuosta tulee vielä hieno paikka. Johan kissatkin ovat sen hyväksi havainneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen samaa mieltä, olen tuota rinnettä pyöritellyt niin kauan mielessäni ja hissuksiin sain sen raivaamisen alkuun, seljat ja taikinamarjat kiukuttivat eniten, sitkeitä molemmat. Isäntä on reipas reppuruiskumies, joten nyt odottelemme ruiskutuksen tulosta ja pääsen jatkamaan taas vauhdilla. Ongelmakohtia löytyy varmaan aika monesta puutarhasta. Meillä pojat ovat aina mukana puuhassa tarkkailemassa, joskus ne makoilevat kasvihuoneen katteilla muovin läpi seuraamassa mitä ulkona teen, mukavia kavereita!

      Poista
  7. Erilaisia ongelmapaikkoja taitaa mahtua joka puutarhaan. Sitten, kun niille saa jotain tehtyä, niin kyllä tulee tyytyväinen fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin taitaa olla, kävin tänään vielä fiilistelemässä ja olin tyytyväinen siunattuun alkuun!

      Poista
  8. Olipas kiva juttu! Nimittäin minä kuvittelin olevani ainoa, joka kaivaa pihastaan esille rautanauloja, sardiinipurkkeja, nukenraatoja ja lasinpalasia ;)

    Kerro lisää tuosta köynnöspinaatista! Tuleeko siitä kuikan pitkä / korkea / leveä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ole aika kiva kaivaa sedimentistä muinaismuistoja...uskomatonta geokätkeilyä tehty aikoinaan!

      Köynnöspinaatti kasvaa rehevästi ainakin 3 m korkeaksi, siis meillä ja salossa kasvaa isännän hellimänä ja leveyttä voi säätää kasvua ohjaamalla.. Vähän siementää, helppo siltä osin pitää kurissa.Kukkii vihrein kukin, aika nätti. Voi käyttää pinaatin tavoin. Meidän taimi kotoisin Tuovi ja Veijo Miettisen (Isoäidin kasvit) kotipaikoilta Pohjois-Karjalasta...no sieltä Bomban läheltä. Suosittelen!! Ei arka, jos varpaat pysyvät kuivana.

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!