Metsäpuutarhassa

 Lämmin kiitos ja halaus teille kaikille ihanille, rakkaille puutarhaystäville kannustavista ja tukevista kommenteistanne edelliseen postaukseen! 

OLETTE IHANIA 💖

Terveiset metsästä!

Eilen kävin metsälenkillä ja löysin tällaisen tuulenpesäkö tuo alla olevassa kuvassa on, siis joku kasvuhäiriö. Aluksi luulin, että kuusessa oli misteli, mutta ei se misteli ollut, vaikka mistelin meille haluaisinkin. Misteleihin pitäisi perehtyä enemmän.

Joskus olen lopettanut puutarhuroinnin joulun väliviikolla, mutta koskaan en varmaankaan ole aloittanut pihahommia helmikuussa. Toki meillä on vielä lunta, tuiskuttaneissa paikoissa ainakin parikymmentä senttiä, mutta lähes lumettomia paikkojakin on kuten metsäpuutarhassani. 

Joskus aikaisemmin kirjoitin, kuinka ahava säikäytti minut toden teolla viime keväänä! Puimalan rinteen rodot olivat yhtä lukuun ottamatta aivan ruskeita ja pelkäsin, että menetän se kaikki! Mutta ihmeitä sattuu ja siitä olen iloinen! En ollut varautunut ahavaan, koska meillä sitä ei ole koskaan aiemmin ollut. Harmissani en koskenut rodoihin lainkaan alkuun (onneksi) ja hiljalleen ihmeissäni katselin, kuinka uuta versoa taimet pukkasivat ja syksyllä niihin tuli jopa kukintoja ja uusia nuppuja! Meillä ei milloinkaan ole ollut ongelmaa ahavan kanssa ja mitään muutoksia ympäristöön ei olla tehty. Nyt kaikki rinteen alppiruusut on peitetty, samoin kiviaidan alppiruusut. Toivottavasti saan vinkkejä, koska verkot pitää ottaa pois - verkotan nyt tarhurihistoriani ensimmäistä kertaa! Ihanaa, että alppiruusut ovat sitkeitä kasveja!

Rhododendron 'Pohjolan Tytär'

Nuppuja 'Pohjolan tyttäressä'

Kiviaidan taimilla oli kaikki hyvin, samoin metsän alppiruusuilla.

Vanhan kesäkanalan takana minulla on jatkoa metsäpuutarhaani. Nyt siellä vielä voi kävellä, kun tuhannet vanhat scillat eivät vielä ole nousseet taimelle. Eivät myöskään tete-narsissit, jotka sinne istutin ja jotka olivat Pääsiäisistutuksista peräisin.

Vielä havut suojaavat pieniä taimia.

Vanhan kanalan takana on siis valtava raparperi, siemenomenapuu, hiukan vanhoja marjapensaita ja vanha karviainen, jotka kaikki haluan säästää. Siellä olen siivousta tehnyt melko paljon ja kiviä pyöritellyt - kiviäkin siellä on hyvin paljon. Kukkapenkistä siirsin sinne isoksi juurakoksi (ei niinkään kasvustoksi) kasvaneen sormivaleangervon (Rodgersia aesculifolia) ja taimetin muutaman ystävältä saadun liuskakuumejuuren (Triosteum pinnatifidum) siemenen ja nekin ovat siellä. Lisäksi siellä on kaksi uutta 'Pohjanjätti' mustaherukkaa, Linnèn ahomansikkaa ja mulpereita, joita hankin lisää jos ne vain ovat selvinneet talvesta. Mulperi kiinnostaa minua kovasti ja toivon sille pitkää ikää! Sinne istutin myös pienen keltavatun taimen.

Metsäpuutarhan vieressä on pähkinämaani, todella vaatimaton vielä, mutta Pähkinämieheltä sinne tilasin taimia ja ainakin muutaman suojaa raotin ja hyvältä näyttää. Arboretumin puolella japaninsiipipähkinä ja punapähkinä voivat hyvin.

Tuolla kasvaa pähkinöitä.

Japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia) kukkii pian 

Hiukan muitakin juttuja...

Murun kettupaita etenee, mutta voitteko uskoa - omassa Lettlopi-villapaidassa on saman verran silmukoita kuin Murun kettupaidassa, aika ohutta lankaa ja sormeni eivät millään tahtoa tottumaan ohueen lankaan. Lisäksi katselin lankajuoksuja, ne näkyvät päällepäin, vaikka olen noudattanut lankadominanssia, mutta pyykkietikkakylpy varmaan auttaa tässäkin tilanteessa.

Loppusuoralla, hihat jo kiinnitetty ja raqlan aloitan ihan juuri. Värit eivät oikein tule esiin tuossa valossa.

Uusin ikonini Pyhä Nikolaus on edennyt. Maalasin kullattavan alueen (tempera-tekniikalla) laudalla, sellakalla käsittelin alueen sitten ja sen kuivuttua laitoin 12 tunnin mixtionin, jolla kultauksen kiinnitin ja olin niin onnellinen, että kultaus taisi onnistua. Kullanroippeet vielä siivoan talteen Konevitsan Jumalanäidin hapsujen assit-kultaukseen. Nikolauksen kullan päälle laitan vielä sellakan kultaa suojaamaan.

Vielä yksi uutinen: atsalean siemenet ovat itäneet JIPPII!

Eipä tule aika pitkäksi Kivipellossa!

Kaikkea hyvää Sinulle ja lämmin halaus!

 💚

 

Ajatuksia kasvihuoneistani

 Kuin aasin siltana edellisen postauksen otsikosta - Tykkään itsekasvatetuista tomaateista, ajattelin hiukan kirjoittaa kasvihuoneistani. Ne ovat osittain tarkoituksella jääneet hieman taka-alalle täällä blogimaailmassa, muuten ei kyllä, ovat hyvinkin aktiivisessa käytössä koko kasvukauden alkaen aina maaliskuun lopulta. Kasvihuone on minulle hiljentymisen ja rauhoittumisen paikka. 

Minulla on siis kaksi kasvihuonetta, 'lasihuone' navetan seinustalla ja isompi 'muovihuone' pellon laidassa. Kotimme on suojaisessa paikassa eli kasvuolosuhteet ovat suotuisat koko kasvukauden.

Muovihuone sai uuden katteen viime keväänä.

Lasihuoneeseen vien noin huhtikuun alkupuolella sisällä kasvattamani taimet. Siellä ei ole lämmitystä, mutta navetan seinä varaa päivän aikana lämpöä ja kasveilla on moninkertainen harsoteltta suojana. Lasihuoneessa taimetan siis tomaattien ja paprikoiden lisäksi vihanneksia ja kukkia aika laajalla rintamalla osan taimista itselleni ja hiukan lapsille eli taimetan tomaattien ja paprikoiden lisäksi purjoja, jättisipulia, erilaisia kaaleja, kurpitsoita, melooneita,  salaatteja ja yrttejä sekä kesäkukkamaani kukkien taimet sekä kaikki  kukkien juurakot. Ennen taimien siirtoa, ulkoilutan ne ennen lopullista istuttamista. Nautin suunnattomasti taimetuspuuhasta!

Microdwarfeja

Näissä isoissa laatikoissa taimet on helppo siirtää, niissä on pyörät alla.

Lasihuoneessa taimetuksen jälkeen kasvaa paprikat, chilit, hiukan tomaatteja, kasvihuonekurkkuja, meloneita ja basilikaa sekä tietenkin salaattia. Kasvihuoneessa en rajumpaa torjunta-ainetta käytä kuin kärpäspaperi. Harvoin mitään tuholaisongelmaa on. Paras torjuntakeino on istuttaa paprikoiden ja chilien kainaloon sitruunalle tuoksuvaa kääpiösamettikukkaa, samettikukasta siihen puuhaan ei riitä potentiaalia! Kääpiösamettikukka toimii kaalimaallakin!  

Muovihuone on siis loppusijoituspaikka. Muovihuoneessa kasvaa avomaankurkkuja, tomaatteja, basilikaa, kukkia sekä viinirypäleitä. Muovihuone on maapohjainen, katteena käytän syksyllä ajetun nurmen ja syksyn lehtien silppua ja se on todella hyvä tuohon tarkoitukseen. Kastelu toimii Saila-merkkisellä kastelunkannun jatkeella - hyvää liikuntaa, suosittelen. Loppukesästä kasvihuoneet muistuttavat viidakkoa, vaikka paljon versoja leikkaankin pois pitkin kasvukautta.

Tomaateille laitan nimilaput juuttinarulla riippumaan varteen, tieto lajikkeista pysyy siemenkeruuta varten varmempana.

Midnighti Sun

Ehdoton herkkutomaatti 'Malachite Box'

Tomaatteja meillä kasvaa Karen Olivierin North True- ja Karma-sarjaa, dwarfeja ja microdwarfeja sekä runkotomaatteja, pääosin siemenet hankin gurultani Åsa Larssonilta (Tomatmamman). Minulla on kasvussa muutamia kotimaisia vanhojakin lajikkeita ystäviltäni, joista olen todella iloinen saadessani niiden siemeniä kasvatukseen. Tomaattilajikkeita minulla kasvaa noin 50 erilaista + microdwarfit ja yritän pysytellä noin 80 taimen määrässä, kun kasvihuoneeseen täytyy mahtua myös kurkut, chilit ja paprikat sekä tietenkin kukkia. Chileistä kasvatan vain mietoja ja keskitulisia, opettelen niiden käyttöä hiljalleen ja meillä nuoriso on niistä ollut äärimmäisen kiinnostunut eli sato katoaa sopivasti luvan kanssa. Chilien kasvatuksessa ja lajikevalinnassa minua on ystävällisesti opastanut ystäväni chilimadame Yvonne, löytyy instagramin puolella osoitteesta @ybj6, Yvonnella on aivan käsittämätön chilitietous ja lajikemäärä sekä se taito jalostaa satoa!

Iso noin puoli kiloa (Chinook), pienet noin 10 grammaa

Rypäleitä meillä muovihuoneessa on kuusi erilaista. Vanhan Zilgan lisäksi Brita, Royal Madeleine, Guna, Agat Donskoi ja Kuzminski Sinii. Rypäleitä iso osa tulee tuorekäyttöön, osan pakastan ja viime syksynä teimme ensi kertaa niistä tuoremehuakin.

Jo alussa viittasin, miksi aika vähän kasvihuoneistani olen kirjoittanut ja puhunutkin on se, että olen saanut niin monenkirjavaa kommenttia tarhuroinnistani ja se ei aina ole ollut kovin positiivista, säästelen siis itseäni. Toki kasvimaan ohikulkijoilta olen saanut positiivista palautetta silmänilosta ja se lämmittää sydäntä!

Tällaistakin siis puuhastelen. Kasvihuonekasvatuksessa enää ei keskity sadon määrään vaan aromikkuuteen! Mikä onkaan ihanampaa, kuin kerätä kasvihuoneesta satoa ruokapöytään tai antaa sitä evääksi lapsille heidän lähtiessään koteihinsa. Kesänlämmin tomaatti on ihan parasta!

Mökkieväitä

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Tykkään itsekasvatetuista tomaateista

Nyt on ollut aika haasteinen kevään alku, mutta tämähän kuitenkin on mitä parasta aikaa näille haasteille, joissa voi palata viime kevääseen ja kesään, samalla saattaa tulla joku kiva ajatus jonkin alueen kohentamisesta ja kasvittamisesta.

Tämä haaste on Kottikärryn kääntöpiirin Päiviltä ja Päivi haastoi kaikki, jotka tykkäävät itsekasvatetuista tomaateista ja se kolahti jostain syystä! Aidinkielihaasteen alkuperä on blogista Kukka & kaali ja haasteessa käytetään seuraavilla konjunktioilla alkavia lauseita: ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS, VAIKKA, KUIN 

Pidän siitä, että kevät on

...viipyilevä, armollinen päänsä nostaville kukkijoille, jotka ihmetellen nostavat päätään, kun lumi on sulanut ja maa päässyt roudan vallasta.

En olisi arvannut, että

...talvi olisikin ollut näin vähäluminen - toisaalta onneksi, mutta vasta helmikuu on lopuillaan ja maaliskuu voi vielä yllättää!

Et ehkä tiennyt, että

...jäätyäni eläkkeelle ja tehtyäni joitakin elämäntapamuutoksia, myös keltaisen sävyt ovat päässeet muuallekin puutarhaani kuin vain kasvimaalle.

Metsäunikko (Hylomecon japonicum)

Olen valmis ahertamaan, jotta

...saisin hiljalleen - ajoissa kuitenkin - muokattua puutarhastani sellaisen, jota iän varttuessa voisin hoitaa mahdollisimman kauan.

Koska haluan

...puutarhaani ilokseni (ja toivottavasti toistenkin iloksi) paljon kauneutta, olen valmis tinkimään ja käyttämään rahani mieluummin puutarhan hyväksi kuin esimerkiksi kosmetiikkaan, erilaisiin laitteisiin, vaatteisin, lehtitilauksiin... Ja koska haluan ja rakastan tomaatteja, niitä kasvatan vuosittain noin 50 erilaista - en määrän vaan aromin mukaan tietenkin!

Minun kesäni alkaa siitä, kun

...muuttolinnut palaavat, piipot nostavat päätään lumen ja roudan sulettua, maa tuoksuu ja kasvihuoneessa saan puuhastella pikkutaimien kanssa ennen niiden siirtoa lopulliselle kasvupaikoilleen.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen,

...se ei juurikaan minua haittaa - voin puuhastella helteessä mainiosti, tosin isäntä kutsuu aina vain useammin varjoon ja vettä juomaan. Hellepäivien illat ovat mitä parhaimpia, kun kevyet varjot laskeutuvat, mustarastaan huilu soi kuusen latvassa ja kevyen ilmavirran mukana kukkien tuoksut leijailevat!

Jos toiveeni toteutuu,

...ensi kesänä pihaani muuttaa ensimmäiset Austin-ruusut ja metsäpuutarha-projekti etenee.

Vaikka en pidä

...ihan aina kitkemisestä. Koen kuitenkin kitkemisen niin tärkeäksi ja lopputuloksen nautinnolliseksi, että teen sen kuitenkin loppujen lopuksi mielelläni - se on joskus jopa vaikea lopettaa!

Puutarhurina olen kuin

...harakka kiiltävän perässä. Kasvit viettelevät vahvasti ja vaikka koitan puutarhaani luoda selkeitä kokonaisuuksia, silti ihanat kasvit, joita puutarhassani ei vielä ole, viettelevät vahvasti!

Kunhan lumet sulavat,

...olen valmiina kuokat ja kottikärryt tanassa puuhastelemaan pitkän talven jälkeen puutarhassani.

Ellei minulla olisi puutarhaani,

...ehkä muut harrastukseni saisivat silloin enemmän aikaa. Mutta kesä ilman puutarhaa on kyllä aika vaikea ajatus, sen korvaisi varmaan pieni mökkipuutarhani.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä

...sama tahti puutarhassa jatkuu ja nautin!

Tämä olikin kiva haaste toteuttaa! 

Haastan mukaan kaikki, joilla kissa on puutarhakaverina!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚