Pitkästä aikaa...

Ei, ei Kivipellossa ole nukuttu, 

vaikka postausväli venähtikin aika pitkäksi. 

Puuhaa on riittänyt, olimme myös yhdellä ihanalla hanimuunilla

 ja ihan sitä tavallista arkea on pyöritetty. 

Hyvän työkaverinin sanoin voin sanoa, 

että siirryin terttu-kerhosta kurttu-kerhoon myös viime viikolla (kun täyttää 50 vuotta pääsee terttu-kerhoon ja 60 vuotta pääsee kurttu-kertoon). Aika on kulunut tosi nopeaan. 

Clematis 'Miniseelik'

Blogitauolla olen myös miettinyt paljon sinisiä ajatuksia. 

Ajatuksen aihetta antoi pitkäksikin aikaa blogiystäväni 

Tuulikin kirjoitus, voiko/saako postaus olla  positiivinen. 

Jatkoin ajatusta - voiko elämä olla onnellinen - aina.

Oma mottoni on vuosia ollut: 

Kaikki se mitä annetaan maailmalle, tulee takaisin - niin hyvä kuin paha. 

Kuinka saatu hyvä tai paha vaikuttaa arkeen? 

Mielestäni niin vahvasti, että se on ollut itselläni elämän mittaisen kasvun paikka. En ole mikään 'Pyhä Saila', siksi en haluakaan. Mutta hiljalleen, askel kerrallaan olen yrittänyt kasvaa antamaan hyvää, huomaamaan hyvää elämän pienissä asioissa kaatamatta saamiani vanhoja kaunoja kenenkään osattoman niskaan saati saastuttamaan sillä omaa sisikuntaani tulemassa katkeraksi ja ikuisen kateelliseksi ihan mistä vain.

Uskokaa jos huvittaa, elämäni on muuttunut monella tapaa paremmaksi. Vielä luita kolottaa ja nivelet turpoavat, atooppinen iho kuivuu ja repeilee, päätä ja niskoja särkee, Kivipellon isäntä saa osuutensa 'tupsahteluistani' vieläkin. 

Mutta elämä on ollut helpompaa! Joskus pääsee suusta sammakoita niin minulla kuin varmasti aika monella muullakin, mutta sen hyvän antaminen, ihan pikkuisen kultajyvänkin, saa niin itselle kuin toisellekin hyvän hetken, 

joskus elämää kantavankin kokemuksen. 

Viimeisen kuukauden aikana tai ihan vain hanimuunin aikana koin tällaisia kultajyviä tosi paljon. Koin asioita, jotka saivat minulle ilon kyyneleet silmiin:

- ihailin pienen koirapojan pehmoisia tassuja.

- litimärkänä lenkiltä palatessasin aikaisin aamulla kaatosateen loputtua tapasin nuoren miehen, joka huusi minulle 'kurtulle' Bravo! hän palasi koko yön juhlittuaan töihin keittiöpäällikoksi loistoristelilijälle, minä hotellihuoneeseemme lämpimään suihkuun. 

- Tai sen vanhan herran Brasiliasta, joka kertoi käyneensä Suomessa ja nauttinut täällä olostaan,

-  tai kanadalaisrouvan, jonka kanssa puhuimme puutarhaa - me kaksi maailman laidoilta, hyvästelimme ja halasimme. 

- Ihana kotiintulotervehdys kummitytöltä 

- tai poikien puskut ja kehräykset kotipihassa palatessamme matkaltamme.

Kiitos Kummityttö!

 Paljon hyvää kohdanneena olen kohdannut paljon myös ikäviä asioita. Siskoni Mustikkamummo oli kuullut jostain radio-ohjelmasta rouvan kertovaan surullisesta äiti-suhteestaan. Rouva oli kertonut omasta kasvustaan positiivisuuteen ja kääntänyt ajatuksensa äidistään. Koettuaan surullisen lapsuuden ja nuoruuden hän otti sen elämänsä voimavaraksi - en halua olla samanlainen!

Tuo oli minullekin tärkeä oppi - en halua olla samanlainen. 

Elämän mittainen kasvuni jatkuu. 

Pieniä hyviä asioita tulee vastaan ihan joka päivä, 

ikäviin ei kannata jäädä vellomaan ja sammakoiden pääsyä suusta yritän kontrolloida. Uskon vahvasti, että positiivisuudella on paljon myös terveydellisiä vaikutuksia niin stressin hallintaan, sairasteluun, mielen hyvinvointiin... Pienten hyvien asioiden tekeminen tai hymy ei ole meiltä pois, uskon.

Elämä on kuitenkin kaunis ja hyvä asia, sitä ei kannata hukata! Hyvällä hoidollahan rakas harrastuksemme puutarhanhoito antaa parastaan - sitä saa mitä tilaa!

Ihanaa viikon jatkoa Teille kaikille!