tiistai 30. toukokuuta 2017

Toukokuu - kevään suloisuutta ja ankaruutta

Toukokuu vierähti - pala ihanaa kevättä, 
jota niin odotin, 
johon mahtui lähes koko vuodenkierto. 
Ihanuutta, ankaruutta, koettelemusta niin kasveille kuin tarhurillekin. 

Olisin jo vahvasti sitä mieltä, että kylmyys saisi hellittää otteensa. Aamulla oli silti maa valkoinen kuurasta, 
jonka nouseva aurinko ponnekkaasti sulatti heti pois. 
Ihmeen hyvin aratkin kevään kukkijat öisen hallan kestävät, kestävät kuivan ja kylmän tuulen 
ja tuokiossa polttavan helteisen kuumuuden. 


Olen pitänyt muutaman tovin sometaukoa - aika rientää, 
päivätyö on ottanut mammutin osan voimistani, 
kasvimaa ja taisto iki-inhokki-valvattia vastaan 
on vahvasti ja perusteellisesti aloitettu, 
edessä siintäen tuleva lavakauluspuutarha. 
Se ei vielä tänä vuonna mahdollisesti toteudu, 
mutta luvassa on. 
Lisäksi polven saranan kanssa ollaan käyty kaksintaistoa, 
sarana otti ensimmäisen erän, 
mutta en luovuta.

Jotain tosi mukavaakin on tapahtunut 
- minusta tuli virallisesti anoppi!
 Anoppi on aika kylmän kalskahtava sana, olen koettanut keksiä sille sopivaa vastinetta hiukan huonolla menestyksellä!  
Sainkin niin ihanan prinsessaminiäneitosen!

Puutarhan kutsu on kuin seireenien laulu 
- viettelevän kaunis ja huumaava.

Eilen illalla olin ihanuuksia metsästämässä, 
aika helppoa niitä oli löytääkin 
ihanan kaverin kanssa!


 Kirjopikarililjojen kilkatusta olen onnen huumassani kuunnellut...




Vielä jokunen kylmänkukka tekee nuppuja, vaikka kukinta alkaa olla jo tältä keväältä ohi. Ihanan pitkään nuo ihanuudet kukkivatkin.



Edellisessä postauksessa olevan vaaleanpunaisen kylmänkukan nimilappu, Talman lehtopuutarhan taimistolta sitä kasvatetaan. Heillä ei ole vähittäismyyntiä, omani ostin ilmeisimmin Pinsiön taimitarhalta tai Ruoveden kukkapaikasta.

Jumaltenkukka koko upeudessaan, upean kaunis sekin!


 Sinikämmenistä tykkään erityisesti, valkoinen on jo vuosia vanha, sininenkin minulla joskus oli, mutta talvi vei sen mennessään, 
nyt minulla on jälleen pikkuinen suloinen sininen sinikämmen. 

Juttelin Eija Tommolan kanssa valkoisesta sinikämmenestä. Kerroin, että heiltä ostamani valkoinen sinikämmen on kasvattanut mukavasti kokoa. 

Hän antoi hyvän vinkin 
- sinikämmen kasvaessaan nostaa itseään maasta, se kannattaa siis kattaa, ettei talvi tuhoa sen juurakkoa! Harrastamani rytökasvatus sopii siis sillekin erinomaisesti, metsäinen luonnonmukainen kasvutapa sopii siis sillekin.



Viime keväänä kasvatin esikoita siemenestä, talvi oli melkein kaikille pikkutaimille armollinen...upea samettinen kukka, koristeena siitepölyhiukkasia.


 Myös puutarhan adonis aloittaa kukinnan.


 Suuri ihanuuteni - Maariankämmekkä - on selvinnyt talvesta, kasvanut upeasti ja voi hyvin. Pikarililjojen jälkeen on sen  vuoro olla kukkapenkin kruunu.


Ihanuuksia löytyi siis paljon...kevät on niin kaunista ja voimaannuttavaa aikaa!

Olen minäkin ihana!

Nautitaan ja ihastellaan! 

Kaunis kiitos kaikille edellisten postausteni kommentoijille! Vierailuita blogeissanne olen tehnyt, vaikka kommenttia en olekaan jättänyt - puhelimeni on aika kankea kapistus siihen tarkoitukseen. 

Valoa on niin paljon ja upeaa heleää vihreyttä.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

56 kommenttia:

  1. Voi mahoton, miten upea määrä sulla on Kirjopikarililjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on hiljalleen tullut lisää, itsekseen siementänyt :D

      Poista
  2. Ihanat kukkijat ja kisu! Onnea anoppiudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! Olin niin iloinen, sain todella ihanuusprinsessaminiän...puutarhaihminen hänkin :D

      Poista
  3. Olikin monen monta ihanaa. Kukat ,kisu ja onnea anoppiudesta. Ihana sana hirviö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta ihanaa kukkii niin luonnossa kuin puutarhassa juuri nyt, täytyy vain muistaa hiljentyä katsomaan ja nauttimaan. Anoppi-sana on todellinen sanahirviö :D :D :D

      Poista
  4. Mikä mussukkailme Nöpöllä!
    Onnea anopille! Anoppi on tosiaan vähän ikävä, englanniksikaan se ei oikein ole kiva, mother-in-law, lain kautta äiti. Mutta ranskaksi se on belle-mère, nätti äiti, kävisikö sellainen ;-)
    Aivan ihania kukkijoita. Täällä kirjopikarit kukkivat kun olin poissa, mutta jumaltenkukka ja särkynytsydän ovat vasta tuoneet kukkavartta juuri ja juuri mullasta ylös. Sun kylvöesikoissa on niin ihana lila-pinkki väriskaala, että sen kuuluisi komistaa omaa pihaasi, muistaakseni justiin sun värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöpöllä on todellinen mussukkailme ja hänellä on nyt ollutkin sellainen kainaloinen kausi, syliin haluaa jos siis kukaan ei ole näkemässä!

      Tuo ranskankielinen belle-mère voisi ollakin aika hyvä, paljon mukavampi kuin suomenkielinen tai englannninkielinen saati ruotsin- tai saksankielinenkään sana.

      Jumaltenkukka ja särkynytsydän ovat ihania, jo värimaailmaltaankin! Onneksi kylvöesikoiden pussiin ei paljoa keltaisen esikon siemeniä eksynyt, tuo lila-pinkki on tosiaankin mun värejäni :D ja esikoita jäi omaankin pihaan aika monta! Nuo kirjopikarit ovat tosi ihania, olen antanut niiden vapaasti siementää, ovat siinä aika aktiivisia :D :D

      Poista
  5. Ihana postaus kuvineen ja kissoineen. Meidän kissaneiti 1v on aina mukana hommissa.Kävellään puutarhassa peräkanaa. Onnea anopille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther Helmiä! Kissat ovat mitä parhaimpia puutarhakavereita ja teidän neiti varmasti ihanuuksien ihana ja varmasti mukana joka touhussa, ainakin valvojana!

      Poista
  6. Onnea Anopille! Miten upea pikarililjapelto! Ihania kaikki, tuo Sinikämmen on mulle uusi. Muistuttaa jotenkin jalkalehtiä. Jumaltenkukka on todella kaunis, minulla oli vaaleanpunainen, mutta sattui vahinko ja katosi. Tosi mielenkiintoisia kasveja sinulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki, tavoitteeni on olla sellainen anoppi, jollaisen itse olisin halunnut.

      Pikarililjat ovat suosikkejani ollut vuosia, valkoisista tykkään ihan mahdottomasti. Valitettavasti valkoinen pikarililja tuntuu olevan taantuva väri kuitenkin. Sitä olen pelkiltään ostanut ja laittanut tuonne metsäpuutarhankin puolelle ilahduttamaan. Olen antanut pikarililjojeni siementää iloisesti.

      Sinikämmen on tosi ihana ja upea kukkija niin valkoisena kuin sinisenäkin ja mielenkiintoinen kuuluen leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon. Sinikämmenen sinistä muotoa on olemassa myös tummempaa varianttia ja sekös myös kiinnostaa. Muistuttaa kovin jalkalehteä tosiaan - se muuten puuttuu meidän pihasta vielä. Jumaltenkukkaa hankin kauan, ihana kukka ja aika kestäväkin kun meillä viihtyy, haluaisin niitä lisää - valkoisenkin.

      Olen kasvien vieteltävissä, tykkään tehdä retkiä sopiviin taimistoihin ja sitten se onkin menoa :D :D :D pyrin kuitenkin kestäviin lajikkeisiin, ettei pelkkä hauska nimi viettele (kuten lilakiehkurakielo teki (polygonatum kansuenense cf.) :D).

      Poista
  7. Ihanat pikarililjat! Sieviä ovat toki muutkin kukat -ja kissa. :) Onnittelut anoppiudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keijunkukkanen! Pikarililjojen kukintaa aina odottelen innolla! Nöpö on mun puutarhakisuliinini.

      Poista
  8. Hurmaavia kukkia puutarhassasi kylmyydestä huolimatta!
    Ja kisuli niin suloinen!

    Onnea myös anopin roolista!

    Kauniita kesäpäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Kylmyys saisi jo väistyä ja alkaa kesä! Eilen aamulla oli kuura maassa, illalla alkoi odotettu sade, joka jatkuu hiljalleen edelleen. Vielä on viileää tiedossa, mutta toivottavasti lämmintäkin saataisiin.

      Kiitos, anoppiudesta olen hyvin iloinen!

      Kiitos!

      Poista
  9. Mahtava kirjopikarililjapöheikkö! Sinun peukalosi on vihreääkin vihreämpi, sillä mitä tahansa istutatkin, siitä syntyy aina kauneutta yllin kyllin. Kiitos, että jaat näitä näkymiä meille.

    Onnea tuoreelle anopille. On se vähän tylsä nimitys, mutta tässäkin pätee vanha sanonta, ettei nimi miestä pahenna. Sinä olet varmasti anoppi parhaasta päästä.

    Harmi, että polvi edelleen vaivaa. Nyt, kun sitä erityisesti tarvittaisiin. Blogikommenteista ja postaustiheydestä ei nyt kannata kantaa huolta. Onpahan aineistoa pitkiä talvi-iltoja varten tallessa.

    Iloisia ja valoisia alkukesän päiviä sinulle! Väistyköön koleus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Between! Aina ei peukalo viherrä tarpeeksi, mutta jotain sentään meidän mäellä menestyy ja siitä olen iloinen. Toisaalta kasvupaikkana metsänreuna ja mäen päällys on sopiva niin pienilmaston kuin kosteuden pidättävyydenkin suhteen, meillä ei vesi seiso missään.

      Kiitos - puhuimme juuri poikamme anopin ja apen kanssa asiasta ja totesimme, että anoppi sananana antaa hiukan negatiivisen soinnun, appiukot ovat yleensä hyvin kilttejä ja mukavia pakkauksia. Mutta mikäpä estää anoppi-sanan soinnun kirkastamista ja kaunistamista.

      Polven kanssa harmittelen, onneksi apuun rientää kummityttö hankalassa tilanteessa - hän on alan ammattilainen ja intohimoinen harrastaja myös, lapsistakin on suuri apu. Toivottavasti sarana vaihdettaisiin pian, jotta pääsen tositoimiin - suunnitelmia on pää täynnä edelleen.

      Kiitos, auringonlämpöä ja lempeitä yösateita kaivattaisiin todenteolla!

      Poista
  10. Kiva lukea, että Kivipellossa on kaikki hyvin tai siis melkein kaikki. Harmi tuo polviasia, mutta varmasti sekin taas hyväksi muuttuu.
    Kukkaisaa alkukesää Kivipeltoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellossa on kaikki hyvin, nyt on hiukan himmailun aika - vaikka se sattuukin hiukan hankalaan aikaan, kun puutarhan seireenit kutsuvat.

      Kiitos Molley!

      Poista
  11. Ihana postaus;-)) Onnea Saila! Kevät on kiireistä aikaa. Kisuille rapsutuksia. Miau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Kevät on tosi kiireistä aikaa - aika siis lentää siivillä, tekemistä ja virikkeitä löytyy niin mahdottoman paljon! Luonto niitä tarjoaa osaltaan valtavasti myös.

      Kisut kiittävät ja kehräävät!

      Poista
  12. ANoppi ja miniä, kas siinä kaksi naista, jotka rakastavat samaa miestä - onnellinen mies! Nyt kyllä vähän kiinnostaa se sinun häälookisi: oliko hattu, hatuke vai muu koriste?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, samaa miestä rakastetaan, tosin en ajattele että miniä olisi pojan viekkaasti vietellyt, vaan ajattelen että sain yhden perheenjäsenen lisää katraaseeni, olen siis hyvin onnekas! Onnekas olen myös siinä, että poikani varmasti on hyvin onnellinen prinsessaminiäneitosen kanssa ja että pojan appivanhemmat ovat tosi ihania myös.

      Häälook oli aikas ihana mielestäni. Tavoittelin keskiaikaista pukua, häivä siis siitä löytyikin (tummansininen, pitsinen miehusta ja hihat, helma pitkä ja runsas - sain siis pattipolvet ja -nilkat sekä allit piiloon sopivasti, ja lopun illan villasukat kun tuli tanssattua niin paljon ettei kengät meinanneet mahtua jalkaan), päässä oli hatuke (tummansininen metallipantaan tehty, harsoa, sulkia ja koukeroita, pelkäsin aluksi että se oli liian iso, mutta sopi pukuun hyvin mielestäni ja sulkia kanafarmarin hatukkeessa pitikin tietenkin olla. Olisin toivonut strutsin sulkia, mutta niitä en saanut tällä kertaa), jakuksi löytyi kaninkarvaneulejakku, musta, lämmin ja ihana sekä monikäyttöinenkin. Pyntätty anoppi siis ja kävin restauroitavana tietenkin - tukka, naama ja kynnet, melkein kolme tuntia ammattilaiset fiksasivat ja isännän ensikommentti oli että 'menetkös pesemään naamasi' :D :D :D

      Poista
    2. Voih, kuulostat niin kauniilta! Olisiko kuva mahdollinen???!!

      Poista
    3. Kauniista en osaa sanoa, mutta anoppimainen...voisin kai kuvan laittaa...

      Poista
  13. Nöpö on niin söpö. Upeita kuvia. Ja onnea anopille ja nuorelle parille.

    VastaaPoista
  14. On tosiaan ollut vähän ankara toukokuu. Nytkin on taas kovin talvisen kylmää. Ihanat kuvat ja onnea anoppiudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaksi huonetta! Kevät tosiaankin koettelee, toivottavasti juhannukseksi edes hiukkasen lämpenisi.

      Poista
  15. Upea kirjopikarililjaniitty. Ja onnittelut uudesta nimikkeestä/asemasta. Kiitos sinikämmenen vinkistä, taidan kattaa omaani vaikka talvesta selvisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjopikarililjat ovat mukavasti lisääntyneet kukkapenkissä, tykkään niistä kovin ja odotan aina niiden kukintaa. Pikarililjat ovat ihania, kun niitä on oikein paljon.

      Kiitos, sain kyllä ihanan miniän!

      Yllättävä piirre tosiaan sinikämmenessä, että se nostaa maasta itseään kasvaessaan suuremmaksi, kattaminen todellakin kannattaa, kasvi on niin ihana. Laitan myös syksyllä sille paksun peiton :D

      Poista
  16. Onnittelut ensinnäkin anopille.
    Kauniista kukintaa puutarhassasi. Ihanasti sinulla jo jumaltenkukka kukkii. Minulla pilkistää penkistä vain pelkkiä lehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko!

      Rohkeasti kevätkukkijat ovat kukintansa aloittaneet ja tuo jumaltenkukka on tosi ihana, toivottavasti saan sen kasvamaan vielä isommaksi. Valkoinen variantti on hankinnassa.

      Poista
  17. Voi ooneksi olkoon! Kyllä Anoppikin on ihan positiivinen sana :) Aivan lumoava Kirjopikarililjameri! Ja jestas miten tuo jumaltenkukka onkaan kaunis. Ja tuo Maariankämmekkäkin on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis onneksi olkoon! Onnea koko perheelle :)

      Poista
    2. Kiitos Kesätuulia! Anoppi-sanana on saanut hiukan negatiivisen kalskahduksen, yritän sitä kaunistaa omalta osaltani niin hyvin kuin mahdollista :D

      Pikarililjat ovat meillä lisääntyneet, ehkä toisaalta laiskuuttanikin. Olen antanut siemenkodat kypsyä ja tiputtaa siemenet kukkamaahan, pikarililja on herkkä lisääntyjä tosiaankin. Jumaltenkukka on todella nimensä veroinen upea kukka. Ilahduin Maariankämmekästä, hyvin se oli selvinnyt talvesta - Vakka-taimen tuliaisia sekin.

      Poista
  18. Onnittelut täältäkin! Ja onnittelut tuosta pikarililjamerestä, huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku!

      Pikarililjat ovat ihania ja toisaalta merellisen vaikutuksen saa ihan muutamassa vuodessa, jos antaa sen siemenkodat kypsyä ja tuulen levittää siemenet. Pienet sipulit ilmestyvät aika nopeaan.

      Poista
  19. Onnea uudesta tittelistä, luulen että olet siinä roolissa mahdottoman hyvä :)
    Mitäs ihmeen öljyä siihen polven saranaan oikein pitäisi laittaa. Toivotaan että puuhailu kukkien parissa saa sen rauhoittumaan.Täällä oli muuten sellaisiakin kukkia, joista en ole edes kuullut.
    Ja Nöpö, mikä ihana mussukka.
    Iloa päiviisi, toivottavasti kesäkuu antaa meille jotain parempaa, mitä toukokuu ei osannut antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki, teen parhaani että olisin kiltti ja ymmärtäväinen anopppi.

      Saranaan tarvittaisiin jotain eliksiiriä, joka sen parantaisi, tosin vaihtosaranakaan ei olisi ihan mahdoton vaihtoehto ja se on vähän jo luvassakin. Olipa kiva, että löysit postauksestani hiukan uusia kasveja! Ne on kaikki hyvin kestävää sorttia.

      Nöpö on kyllä niin suloinen!

      Kiitos, toivottavasti hallat väistyvät, aurinkoa ja lempeitä yösateita saataisiin!

      Poista
  20. Meidän Felix on livistänyt teille!! Lähetä se ahne katti heti kotiin tai minä julistan loppuvuodeksi dieetin. Kissalle.

    Hienot kuvat taas kerran, kiitos. Heti huomenna etsin omat kirjopikarinliljani, jossain niitä pitäisi olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OHO, onko Felix ja Nöpö kaksosia! Voi, enhän minä voi sitä takaisin lähettää, meillä on muhkeita vesimyyriä - tuoreita paisteja saatavilla niin ettei mahaan kaikki mahdu - vaikka se massukka aika paksu onkin! Dieetin julistus sopisi minullekin, erinomaisesti, mutta olen niin perso kaikelle hyvälle paitsi en suklaalle.

      Kiitos Hirnakka! Pikarililjat ovat kyllä niin ihania!

      Poista
  21. Ooo, mieletön määrä kirjopikarililjoja. Näyttääpäs hyvälle kun niitä on noin paljon! Itselläni ehkä kymmenkunta tuolla töröttää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, porukassa ne tosiaan näyttävät aikas mukavalta. Helppoja ovat lisättäväksikin, siementävät iloisesti jo saavat luvan.

      Poista
  22. Onnea anopille! Mahtava määrä kirjopikarililjoja. Vau.
    Toivottavasti polvesi kanssa saat apuja. Kuulostaa kivuliaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikarililjat ovat mukavasti levinneet, tykkään niistä! Polvi on ollut aika hankala, mutta lääkärille menen taas parin viikon päästä.

      Poista
  23. These are beautiful flowers, well caught.

    VastaaPoista
  24. Upeita kukkia! Onnittelut anopille!

    VastaaPoista
  25. Ihanat kukat! Anoppi ei ole ollenkaan paha sana. itsellänikin on maailman paras anoppi.

    VastaaPoista
  26. Onnea anoppeudesta! Minä en tajua miksi anoppivitsejä viljellään niin paljon, minulla kun on myös ihana anoppi.

    Voi vitsit tuota kirjopikarililjapenkkiä, wau :O. Ai esikoiden siemenkasvatus onnistui noin hyvin? Pitääpä kokeilla ensi syksynä kylvää niitä jos ne itävät hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen niin iloinen onnellisesta miniäprinsessasta ja pojastani!

      Pikarililjat ovat hiljalleen lisääntyneet, siementäneet aktiivisesti. Esikoita kasvatin ja ne itivät hyvin...taimia tuli ihan jakoon asti ja sävymaailma minulle sopiva. Kannattaa kokeilla ilman muuta.

      Poista
  27. Voi sinun ihanaa kirjopikarimerta! <3 Aivan hurmaava!

    VastaaPoista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!