Kivipellon Saila

tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 tilinpäätös

 Kiitos Teille kaikille edellisen postauksen ihanista kommenteista - lämmin halauksenrutistus 
Teille kaikille!


Sain Sametti Hortensialta  mukavan haasteen. 
Vastaukseni tulee hiukan viiveellä
...aikavaras liikuskelee meilläpäin...

Pieni varoituksen sana...yritin saada kompaktin postauksen, mutta taisin hiukan epäonnistus!

 

Mitä unelmia toteutit 2016?

Sain Rytörinnettäni rakennettua mieleiseen suuntaan, valmis se ei ole vieläkään, mutta asiat etenevät. 

Uskalsin toteuttaa haavehankintoja ulkomaisista taimi- ja siemenkaupoista paljon rohkeammin, avautui aivan uusi maailma!



  Mitä opit?

Opin vallankin viime kesänä sen, että vuodet vierivät ja puutarha täytyy suunnitella ja rakentaa niin, että se on kaunis, kukkii koko ajan, helppohoitonen ja rehevä. Opin kiinnittämään huomiota uusien työkalujen valintaan, pitkä varsi on nyt IN. Haluan vielä ihan vanhanakin mummona hoitaa puutarhaani, varmaan joskus pienellä avustuksella kuitenkin. 

Opin tai kertasin vanhan ajatukseni - jos taimitarhalla tulee ihanuus vastaan, 
se pitää heti ostaa, muuten harmittaa 
ja uutta ostotilaisuutta ei mahdollisesti tule pitkään aikaan! Kasvin koolla yleensä ei saa olla merkitystä, jos taimi on aarre!





Nämä ihanuudet jäivät ostamatta...kaikertaa, mutta peli ei ole menetetty, onnneksi!


Tämä jäi vielä Vakka-taimeen, mutta tilalle sain Vesa Muuriselta elokuun reissullamme toisen vielä kukkimattoman atsalea-risteytyksen 'Rhododendron OB515VMR R'. Atsalean kasvusta ja kukasta raportoin Vesalle ajallaan. Risteytys on Vesa Muurisen oma.

 
  Mitä murehdit?

Suurin murheeni ja pelkoni on, että etanat ja kotilot hiljalleen hiippailevat meillepäin! Olen oikein superpelkääjä tässä asiassa - äidin pihassa on kotiloita ja aina pelkään, että ne maastoutuvat autonrenkaiden uriin, kotipihalla parkkeeraan auton sepelille, toivottavasti saan pidettyä ilkimykset mahdollisimman kaukana pihastamme. 

Toinen pienempi kauhistus on citykanit - luottopuutarhan rouvan mukaan invaasio hiippailee meillepäin jo Hämeenlinnan korkeudella, onneksi matkaa on vielä ainakin 100 km ja meilläpäin on ilveksiä - jotain toivoa siis!

Oma  pihapupu
  Mistä nautit?

 Nautin aivan suunnattomasti heräävästä keväästä ja kukkivasta kesästä, kasvimaalla ja kasvihuoneessa touhuamisesta ja erityisesti porkkanan harventamisesta! Kevään lisääntyvästä valosta ja tuoksuista!










Nautin kovin myös ihanista puutarharetkistäni, joko yksin tai 
tarkkaan valitussa seurassa
Ensi kesänä niitä on jälleen tiedossa ilman muuta! 



Nautin kissojen kanssa iltakävelystä pihamaalla ja sen päätteeksi isännän kanssa auringonlaskun ihailusta kuistilla. 






Nautin suunnattomasti pihahommista, kun saan tehdä ne aivan yksin hiljaisuudessa - aika, paikka ja nälkä unohtuvat, samoin maallisen elämän murheet ja vaivat.


  Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Suurin haaveeni on saada kasvimaalle lavakaulukset, niistä olemme jo isännän kanssa keskustelleetkin ihan vakavasti! Toiveenani on saada kasvimaastani potager-tyyppinen, ihana, sellainen kuin lasten vanhassa satukirjassa oli kuvattuna, sellainen cottage garden. Paljon kukkia, kurpitsoita, lehtikaaleja, härkäpapuja, perunoita, auringonkukkia!  

Haluaisin myös uuden kesäkanalan.


  Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.

Tämä haaste on varmaankin käynyt jo aika monella, mutta jos juuri Sinulla tätä haastetta ei ole ollut, ota koppi ja vastaa! 

Askel askeleelta kohti kevättä mennään, päivä on jo pidentynyt aivan mahdottomasti!

Kaikkea hyvää viikkoonne!
Hymyillään!
 

62 kommenttia:

  1. Ihana lukea ajatuksiasi, postaus ei tuntunut yhtään liian pitkältä. :) Hyvä, että epäonnistuit tekemään mitään kompaktia...
    Ja aion ottaa tuon loistavan mottosi käytäntöön:
    "Jos taimitarhalla tulee ihanuus vastaan,
    se pitää heti ostaa, muuten harmittaa
    ja uutta ostotilaisuutta ei mahdollisesti tule pitkään aikaan! Kasvin koolla yleensä ei saa olla merkitystä, jos taimi on aarre!"
    Kyllä sait minut hymyilemään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin miettiä kuvia ja tekstejä tarkkaan, mutta upposin kuvien maailmaan niin että tulikin monta kuvaa laitettua!

      Mulla on muutama motto ja tuo muokkautui yhdeksi tärkeimmistä. Kyllä oikeasti mietin tullessamme viime keväänä Tukholmasta leppä kainalossa, kuinka olenkaan onnekas kun saan matkustaa laivalla ja bussilla ihanaiseni kanssa :D :D ja muutaman pussukan :D :D

      Olipa kiva jos sain ilahdutettua Sinua!

      Poista
  2. Voi, mitä ihanaisia kevätkuvia! Niin jo kuulen peipposen laulunkin korvissani :)
    Se on kyllä niin totta, että heti pitää ostaa, kun jonkun kasviaarteen löytää! Kuinka monta kertaa meillä onkaan mies Ruotsin reissulleen saanut lapun mukaan, jossa on kasvin tieteellinen nimi; "anna tämä siellä puutarhalla myyjälle, kyllä hän hakee sen kasvin sinulle", tai montako kertaa Artisti on poikennut Viher- Lassilassa! Onneksi molemmat miehet ovat kilttejä ja avuliaita.....

    Hauska tuo kuva Vakka-Taimesta, mitähän nuo kaikki paparzzit näkevät siellä puskassa :D
    Lavakauluskasvimaa on niin näppärä, oikein suositeltava, kerro isännälle, että oikein lämpimästi suosittelen.
    Sinun pitsipöksy-kanasesi ovat niin ihania, niin haluaisin meillekin kanoja, onneksi on edes kissat!
    Suloisia kevätajatuksia sinullekin, päivä on jo tunnilla pidentynyt talvipäivänseisauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja!

      Teillä on tosi kiltit miehet, täytyy myöntää! Lappu on paras antaa mukaan, muistin varaan ei oikein kannata jättää.

      Jäin sitä nyt kommenttisi jälkeen oikein katsomaan, mitähän siellä puskassa mahtoikaan olla, jotain tosi mielenkiintoista varmasti!

      Lavakauluskasvimaata haluan kovin, kummityttö lupasi tehdä isännälle selvityksen kuinka laatikot kestää vuodesta toiseen. Isäntä kysyi, että otanko laatikot talveksi pois kasvimaalta...no en tietenkään, mietti sitten kestävyyttä...voi mahdoton että miehet ajattelevat joskus kauhean monimutkaisesti yksinkertaisista asioista! Senkin takia olisi tuo lavakaulusmaa mulle tärkeä, olisi helppohoitoisempikin. Käytävien katteita olen myös miettinyt, joku suodatinkangas ja kate varmaan olisi paras.

      Meillä olisi vapaana nyt kolme komeaa kukkoa :D :D

      Tässä vaiheessa kevät on vallannut ajatukset ihan täysin!

      Poista
    2. Juu, miehillä on kyllä mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu :D
      Siitä lavakauluskasvimaasta vielä, meillä on tarkoitus vähän rempata meidän lavakaulusmaata keväällä. Laatikot on hyvin kestäneet, mutta voi, voi sentään, pohjaa ei silloin aikoinaan tehty riittävän hyvin. Kaikki laatikot ovat vähän vinksallaan ja sekös minua haittaa :D
      Nyt, kun ne laatikot otetaan pois ja tyhjennetään, laitan niiden sisäpuolelle patolevyä (onkohan se sen nimistä, sellaista kuitenkin, mitä laitetaan talojen sokkeleiden ulkopuolelle eristeeksi maan alle jäävän osan kohdalle), Tähän asti niissä laatikoissa on ollut kasvihuonemuovia ja hyvin on sekin toiminut, mutta tuo patolevy kuullostaa enemmän ammattimaisemmalta ;D Meillä on koko kasvimaan alla mustaa mansikkakangasta, on hyvin toimunut ja kestänyt, eikä tule rikkaruohot läpi. Meillä ei oikein voi käyttää mitään sen kummempaa katetta, kun ne naapurin puolelta joka syksy tulevat haavanlehdet pitää saada haravoitua pois. Jos olisi jotain haketta käytävillä, tulisi ne hakkeetkin haravoitua samalla pois.
      Voi, että kun olisi se kanojen talviasumus valmiina, niin heti ottaisin kukon :D

      Poista
    3. Kiitos ohjeesta, kerron tuon patolevyn isännälle, se kyllä kuulostaa tehokkaalta!

      Poista
  3. Valon kasvu enteilee kevättä ja ihanaa kasvien kasvua. Toivottavasti saat pidettyä puutarhasi kotilo- & etana- & pupuvapaana, eikä muitakaan tuholaisia sinne ilmesty.
    Kylläpä on ihania kuvia! Tuo tumma jauhoinen pihaesikko on mykistävän upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima! Esikko on tosi ihana, aarre, yksin siellä messuilla Tukholmassa minua vain odotteli ja kotiin sen sitten saatoin :D

      Toivon tosiaan etten saisi mitään ikäviä puutarhaelikoita, nuo etanat ja kotilot ovat kaikkein kauheimpia ja kanit, ne kai syö ihan mahdottomasti nekin! Melkein kuin peurat!!!

      Poista
  4. Ihania hetkiä ja tunnelmia, tuo nuppuinen Nöpö on erityisen kaunis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda! Nöpö on mun puutarhakaveri koko sydämellään, Sulokin on mutta hänellä riittää temperamenttia hiukan liikaa puutarhahommiin, paitsi jo ollaan kasvarissa, siellä on Sulon unipaikkoja paljon!

      Poista
  5. Ihana postaus, enemmänkin tätä olisi nautiskellut. Mikä tuo alkupään kuvien tumma ihanuus on? Rakastuin siihen tuntemattomaan ;) Toivottavasti kanit ja kotilot pysyvät teistä kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Tarkoitat varmaan tuota esikkoa 'Ray's Yvonne', se odotteli minua viime keväänä Tukholman puutarhamessuilla Jouluruusuenkelin standilla ihan yksin!

      Sitä toivon minäkin!

      Poista
  6. Preciosas fotos de hermosas flores, un saludo.

    VastaaPoista
  7. Kivoja vastauksia. Sä olet kyllä superpuutarhaihminen:) Nuo eläimetkin ovat niin ihania. Nöpö,Sulo(se minun) ja kanatkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs kuule lupaa Intsulle Suloa, se on jo varattu!!! Olen nähnyt Sulosta jo untakin!

      Poista
    2. Voi teitä ihanuuksia, sinä ja Intsu! Oletkos untakin Sulosta nähnyt!

      Poista
  8. Kotiloita on tullut meillekin, mutta ne pysyvät aika hyvin kurissa kun heti keväästä tonkii penkit läpi tappaen jokaisen löytämänsä inhotuksen. Samaa tonkimista jatketaan koko kesän. Onneksi linnut, siilit ja sammakot tykkäävät metsästää kotiloita myös. Yksin ei tarvi tapella niiden kanssa. Eli ei tämä ole maailmanloppu kuitenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta! Toivottavasti pakkanen tappaisi ne kaikki! Onneksi luonnossa on apujoukkoja!

      Poista
  9. Tuo on kyllä totta, että kauniin ja mielenkiintoisen kasvin nähdessään se on napattava heti mukaan. Muuten takuuvarmasti katuu ja luultavimmin tekee uuden reissun kasvin saadakseen.

    Kotilot kieltämättä harmittavat ja jonkin verran teettävät ylimääräistä työtäkin. Mutta kyllä niiden kanssa oppii elämään (kun on kerran pakko). Citykaneja on Espoon puolella runsaasti, ollut jo muutaman vuoden. Siitä huolimatta ne eivät ole meille saakka levinneet. Näitä tavanomaisia pupuja on niitäkin ihan riittämiin, mutta ei niistä niin kovin suurta riesaa ole ollut.

    Ihana postaus kaikkine kauniine kuvineen. Ei laisinkaan liian pitkä. Hyvin olisi jaksanut lukea ja katsella pidempäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, katunut olen ja uusi reissu on tehty...jokusen kerran, toisaalta siinä on puolensa, jotain muutakin uudella reissulla saattaa tarttua mukaan, jotain aarrettakin!

      No hyvä ettei citykanit teille saakka ole tullut vielä, tosiaan luottotarhurini mulle ennen joulua kertoili tuostakin uhkakuvasta, onneksi meilläpäin voi metsästääkin ja metsämiehiä riittää. Toivottavasti kotiloita ei tulisi pitkään aikaan.

      Kiitos Between!

      Poista
  10. Ihana hyvän tuulen postaus! Kiitos Saila;-))

    VastaaPoista
  11. Kiva lukea postaustasi ja katsella ihanaa puutarhaasi.Kaunista !!

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia ja mukavia haaveita. Toivotavasti saat haaveesi toteutttua!
    Ymmärrän tuon että on mukavaa touhuta ihan itsekseen ja hiljaisuudessa. Väillä luulen että ainut tilanne jossa saatan puhua itsekseni, on juuri puutarhapuuhat:)Siinä vilisee rentoutuneessa mielessä niin paljon asioita ja yleensä mukavia :)
    Mukavia talvipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki!

      Tuo laatikkopuutarha on ollut muutaman vuoden haaveeni ja siitä taitaa hiljalleen tulla totta. Mulle käy ihan samoin, yksin puuhaillessa höpisen kaikenlaista itsekseni...ajatuksia ja pieniä komennuksiakin itselleni :D Puutarhatyöt ovat todella rentouttavia, nautiskeltavaa tekemistä, stressinpoistoa parhaimmillaan.

      Poista
  13. Kiva haaste ja oli kiva lukea. Oikea puutarhaintoilijahan siellä kirjoitti. Ihana puutarha sinulla onkin. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!

      Tämä puutarhatouhuilu on rakas harrastus, nyt iän myötä sitä pitää vain jalostaa, jotta harrastaminen olisi tulevaisuudessakin mahdollista. Harrastus on antanut niin paljon iloa ja hyviä ystäviä myös!

      Poista
  14. Moi. Todella hyvä kirjoitus. Upeat kuvat. Tuo etana juttu jäi mieleen. Meillä niitä riittää. Pitäisiköhän niitä alkaa keräämään ja koettaa myydä ravintolaan tai jollekkin huippukokille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matti Juhani!

      Etanat ovat levinneet hyvinkin voimakkaasti, luulisi että niitä tosiaan voisi huippukokille tai ravintolaan kerätä, en tiedä...en ole koskaan etanoita maistanut mutta herkkua kai ovat :D

      Onneksi jotkut eläimetkin kotiloita ja etanoita syövät, ainakin siilit ja linnut, myskiankat kai erityisesti tykkäävät!

      Poista
  15. Tosi tutulta kuulostaa... Monia samoja asioita olen itsekin miettinyt, esim. ettei ihanuutta saa jättää kauppaan ;) Etanoita minäkin pelkään, 40 km päässä niitä on pilvin pimein :( Aivan mahtava postaus. Kiitos, Saila!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me tarhurit taidetaan loppuviimeksi olla melkoisen samanlaisia. Ihanuutta ei tosiaan voi kauppaan jättää, se harmittaa tosi paljon!

      Etanoita ja kotiloita pelkään, kaikenlaisia kauhujuttuja olen kuullut, tutun naapuriin tuotiin täytemaata ja samalla valtava kotiloinvaasio kaupanpäällisiksi, hän oli tosi harmissaan!

      Kiitos Pauliina!

      Poista
  16. Olipa ihanat kuvat ja kiva postaus.
    Minäkin elän pelossa noiden kotiloiden suhteen. Vielä pihamme on niiltä säästynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko!

      Aika varovainen saa taimien kanssa olla, kotilot osaavat lymytä mullan ja kasvien suojissa niin hyvin! Onneksi myös sinun pihasi vielä on vapaa kotiloista, samoin meillä, toistaiseksi.

      Poista
  17. Rytörinne, hauska nimi :) Mikäs se sitte o, ku sei oo enää rytööne rinne? Hianoja kuvia ja kuinka ollakkaa, tykkään nuasta keltaasista tulpuustaki :)
    Muaki harmittaa nii viätävästi muutama ostamatta jääny kasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se Rytörinteenä pysyy, tai jos saisin sen oikein mieleisekseni niin täytynee kai keksiä toinen nimi...tosin isäntäkin tietää mistä puhun, kun Rytörinteen mainitsen. On siinä rinteessä riittänyt savottaa!

      Kiitos Navettapiika! En ole keltaisen ystävä, mutta nuo metsätulppaanit ovat ihania! Hiljalleen niitä olen lisäillyt, kasvutapa niillä on hiukan erilainen kuin tulpuilla yleensä, ne kukkivat kunnolla vuodesta toiseen, leviävät juurakoilla ja kukkivat kuin ranskalaiset tulput herkästi! Eipä ole kelvanneet edes myyrille!

      Ostamatta jäänyt kasvi harmittaa niin paljon, vallankin jos taimisto on kaukana...sen muistaa vielä vuosien päästäkin!

      Poista
  18. Moi. Upeat kuvat. Nöpö on niin suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Nöpö on niin suloinen vanha herra!

      Poista
  19. Ihania kuvia ja mukavia ajatuksia! =D

    VastaaPoista
  20. Mielenkiintoista olet kirjannut. Ja niin hengästyttävää tekemisen paloa, että ei tässä voi kuin ihailla suurin pyörein silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on monta suurta rakkautta tuon Kivipellon isännän ja lasten lisäksi! Tuo puutarha on rakkauslistalla aika korkealla ja se saa ajastani aikas paljon, mukavaa puuhaa!

      Poista
  21. Ihana postaus taas! Ihan mieletön kukkaisvuosi sinulla takana!
    Täällä ei onneksi kotiloita ole, ne taitavat olla aika vaikeita hävitettäviä, samoin liljakukotkin, hui.. Tarkkana tietysti pitää olla myöskin jos toiselta saa kasveja, kun ei koskaan voi olla varma mitä siellä mullassa lymyää. Tosiaan kasvi pitää ostaa silloin kun sen näkee, eikä ajatella ostavansa "sitten joskus" - minä usein yllytän itseäni kysymällä että "milloinkas minä tämän sitten ostan jos en nyt?"
    Voi jestas kuinka ihana kuva taas tuosta kasvarista, noin paljon tomaatteja!! Tulispa kevät pian, ja tuleehan se koko ajan kunhan kerkiää.. Ihana laatikkopuutarha hyötykasveille, siihen suuntaan minunkin mieleni halajaa..
    Oletpas ollut valppaana kamerasi kanssa tuossa kisukuvassa :D
    Voisin yrittää vastata haasteeseen, mutta tuntuu että aina on niin kiirus.. Mutta mukavaa kevään odotusta, haaveilua, suunnittelua.. ja kaikkea ihanaa eloa ja oloa sinulle sinne Kivipeltoon toivottelee Tuulikki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki! Viime kesä kaikesta sateesta (nekin jo melkein unohtuneet :D) huolimatta oli hyvin kukkiva! Ensi kesää suunnitteleln vauhdilla, juuri aamulla tutkin Seedaholocin sivuja, kesäkukkia kasvimaalle tarvitaan nyt paljon: unikoita, kosmoskukkia, malvikkeja, kehäkukkia, maurinmalvoja (niitäkin on valkoisena :D pakko saada!), auringonkukkia, daalioita (nekin on hyviä kasvimaakukkia), samettikukkia ym. Kukilla on monta tärkeää funktiota kasvimaallakin...tuovat perhosia ja tuholaisten tuholaisia!

      Kotilot taitavat olla pahempia kuin liljakukot, kotiloiden kanssa pitää olla tarkka, ne osaavat lymytä niin hyvin mullan ja lehtien suojassa. Laadukkaalta taimistolta saa turvalliset taimet ja blogitapaamisiin tuomme vain kotilottomia turvallisia taimia. Pitää vain olla varovainen. Kasvi pitää ostaa juuri silloin kun se on saatavilla, muuten harmittaa!

      Tomaateista tykkään kovin ja ensi kesän kattaus on .... melko ihana, pihvitomaattien kasvatttamisesta hiljalleen olen siirtynyt pois, sadon varmistamiseksi, no häränsydäntä ja Black Russiaa pitää aina kasvattaa kuitenkin, mutta suurimmat pihvitomaatit, kuten 'mustameriläinen' on upeasta maustaan huolimatta karsiutunut listaltani. Viime kesänä ihastuimme 'Green Envy' vihreään pienen hedelmän tekevään tomaattiin, myös 'Greenkiwi' uutena vihreänä herkkuna on kokeilussani. Tilasin myös hauskaa punaista tomaattia 'Christmas Grapes' ja keltaista 'Little Sun'...voi tätä ihanaa tomaattien maailmaa!

      Sulo tykkää istua tuon ison siirtolohkareen päällä ja satuin sopivasti kameran kanssa kerrankin!

      Nyt tuntuu olevan melkoinen kiirus...mulla on tosin nyt jarrut päällä, kun polvi taas punktoitiin ja laitettiin kortisonia, sitten pitää olla monta päivää hissuksiin...nyt on aikaa istua koneella jalka vaaterissa jumppapallon päällä. Työ on melkoinen aikavaras tosiaan. Tämä haaste oli tosi kiva tehdä!

      Kiitos Tuulikki! Kiitos mukavasta kommentistasi jälleen!

      Poista
  22. Voi kuinka runsasta ihanuutta! Ei postauksen tarvitse olla niin tiukka ja kompakti, kun on näin paljon herkullisia kuvia, joiden mukana voi unelmissaan kulkea joko edelliseen tai tulevaan kesään. Antoisaa ja innostavaa kevättalvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Arastelen hiukan laittaa pitkää postausta, mutta nyt tuntuu että minulla ne vain venyvät venymistään :D mutta tosiaan, kuvia on kiva katsella muidenkin blogeissa, fiilistellä ja haaveilla samalla omaakin pihaa ajatellen!

      Kiitos Pirkko, samoin Sinulle, kauniita keväthaaveita!

      Poista
  23. Vastaukset
    1. Kiitos Kesätuulia! Haveet kesästä valtaavat mielen!

      Poista
  24. Oi joi mitä ihanuuksia, tuo sysikurjenmiekka erityisesti, laitoin tuon heti omaankin haavelistaan! Ihania muistoja viime vuodelta ja uusia tulevia haaveita, niitä tarvitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Tuo sysikurjenmiekki piti heti ostaa kun se tielleni sattui parisen vuotta sitten, upea tumman samettinen!

      Totta, kauniit muistot kantavat ja haaveet ovat arjen ehtymätön ilo!

      Poista
  25. Oikeassa olet, tilaisuuteen on tartuttava tai muuten harmittaa!
    Ja postaus oli hyvän mittainen, ei missään tapauksessa liian pitkä, näitä lukee ja katselee ilolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tilaisuus kun tulee, täytyy tarttua taimeen!

      Kiitos Pioni! Joskus mulla tahtoo nämä postaukset venähtää...

      Poista
  26. Oi mitä kesäkuvia! Minäkin pidän kun saan olla puutarhassa yksin ja hiljaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Puutarhassa puuhastelu antaa niin paljon voimaa ja iloa!

      Poista
  27. Kyl on kauniita kukkia. Kauneimmat kuitenkin kanat ja kissat. Kaissa hienot värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amalia! Kyllä niin tykkään noista kissoista ja kanoista, mukavia kavereita!

      Poista
  28. Vuoden 2016 tilinpäätös on kaunista luettavaa ja yhtään ei liian pitkä.
    Kiitos Saila oli ilo lukea mitä kaikkea on puutarhavuoteesi mahtunut.
    Puutarha antaa voimaa,jos joskus se tuntuukin työläältä ja aika ei tahdo riittää.Ja varsinkin näin kun jo ollaan uuden kasvukauden kynnyksellä mennyt kesä tuntuu ihanalta muistolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley!

      Kyllä puutarhassa paljon kaikkea puuhaa riittää ja joskus tuntuu niin surulliselta, kun tekisi mieli vain jatkaa ja jatkaa kuokan varressa ja pitää mennä tekemään jotain muuta. Mutta aina sinne voi palata touhuamaan tai ihan vain fiilistelemään ja nauttimaan tunnelmasta.

      Tosiaan, menneen kesän sateet ovat jo unohtuneet, kesä on kaunis muisto ja uusi kesä tuntuu uudelta seikkailulta kasvien ja siemenpussien maailmassa! Kyllä tämä harrastus antaa niin paljon iloa ja voimaa arkeen!

      Poista
  29. Olipas mukava lukea ajatuksiasi ja katsella näitä kesäisiä kuvia. Odotan innolla tuon atsalean kukintaa, toivottavasti siitä raportoit myös meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia Anneli, kesäkuviin on niin mukava nyt talven aikana palata ja muistella, myös haaveilla tulevasta. Tottakai raportoin, atsalea on oikea aarre, odottelen sen kukintaa innolla!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!