Kivipellon Saila

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vapunpäivä

Eilinen oli niin ihanan keväinen päivä! Puuhastelin ensin kasvihuoneella, mutta lämmön kivutessa siellä hellelukemiin, suunnistin kukkamaata siivoamaan. Loppuviikosta kummityttö on tulossa auttamaan, nostamme isot ruusut (Persian keltaruusu ja kirjoapteekkarin ruusu) pois kukkamaasta ruusutarhan puolelle, tilalle laitan jotain ihanaa, kukkivaa ja helppohoitoista. Kukkivan matalan puun haluaisin ja sen alle kukkivia pensaita...olisiko hyviä ehdotuksia Teillä?

No paikat olivat kankeat, polvet jäykät ja selkä oli iloissaan voimistelusta ja yllättävistä venytyksistä. Ajattelin vielä auringon laskiessa mennä kuvaamaan vapun kukkijoita metsä- ja lehtopuutarhaan. Sinisten kukkien kuvaaminen on minulle ollut haasteellista, koska usein valo taittaa raikkaan sinisen värin haaleaksi. Ajattelin siis mennä yksin, ja meninkin, kunnes karvainen hurmuri tuli ja puski ollessani lehtopuutarhassa nurmella mahallani, linssissä näkyi vain kostea kuono ja karvainen kylki, no sain kuvat otettua. Nöpö hieman loukkaantui, kun pyysin häntä siirtymään sivuun ennen rapsutuksia...ihana poika!

Metsästä löytyi valkoisia sinivuokkoja, kasvustoja on noin kolme, ovat hiljalleen lisääntyneet.


Kukka on niin puhtaan valkoinen!

Sinivuokot ovat viileiden säiden ansiosta vielä kukassa, valkovuokot olivat nupullaan ja keltavuokko aloitteli vasta kukintaa lehtopuutarhan puolella.

Omenapuiden alla kasvaa pieniä sipulikukkia esikoiden kanssa, joukossa on myös narskuja, jotka vasta aloittavat kukintaansa.


Lehtopuutarhan puolella vahvasti ovat nousemassa aasiankullero, ihana ORANSSI... 

...valkoinen sinikämmen, yksi kauneimmista kukista mielestäni...

ja kukintaansa jatkava herkän vaaleanpunainen rusokoiranhammas. Keltakoiranhammas on vasta nupulla.

Sipulikukkien sielunelämää ja kasvun ymmärtämistäni on huomattavasti lisännyt suunnattoman hyvä sipulikukkakirja 'Kukkia sipuleista' , kirja ei siis keskity pelkkiin kevään sipulikukkiin, kirjasta löytyy paljon viisautta, suosittelen! Kirja on kirjoittanut kaimani Saaripalstalta  (tämä ei ole maksettu mainos!).
 
Mitähän meidän kylällä oikein tapahtuu, ensin meni paloautoja pillit soiden, sitten lanssi ja poliisit...outoa! Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kauhean pahaa, onkohan joku kulottanut ja tuli karannut?

Mukavaa viikkoa kuitenkin, nautitaan auringosta!

44 kommenttia:

  1. Mielettömän ihana kukkamatto sulla on omenapuiden alla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen iloinen, että se leviää vuosi vuodelta laajemmaksi!

      Poista
  2. Sinulla on siellä toinen toistaan ihanampia kukkijoita. Ahkera kuvausassistentti on tarpeen. Meillä näyteltiin tänään melkein sama kappale kun kykin kuvaamassa pieniä sipulikukkia, äkkiä kukkien päällä oli mustaa karvaa. Toivottavasti tuli ei karannut pahastin, näillä keleillä ei voi olla liian varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvausassistentti on tarpeen, vaikka onkin hyvin vaativa ja odottaa että kuvaan mieluummin assistenttia kuin kukkia, ja kukat joutuvat usein 'taipumaan' maata myöten kissan alla, onneksi eivät silti katkea!

      Samaa toivon minäkin, luonto on nyt niin kuivaa ja kulotuksesta lähtee maastopalot leviämään helpolla.

      Poista
  3. Nyt ollaan saatu nauttia siitä auringosta ja lämmöstä! Ihan meinaa ittensä uuvutta pihahommissa! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säät ovat olleet ihania ja ulkoa ei millään malta tulla illalla sisälle!

      Poista
  4. Ihana Nöpö halusi huomauttaa, että kukkien ohella on syytä kuvata myös häntä.
    Voi, mitä ihanuuksia puutarhassasi on jo nousemassa. Tämä on niin upeaa aikaa ja lämpö senkun lisää nautintoa. Millään ei malttaisi käyttää aikaa pakollisiin töihin, kun mieli tekee pihamaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, huomautuksia tulee aika usein, Nöpö on ihana poika :D

      Joka päivä täytyy käydä katsomassa mitä maasta pukkaa, aina uusia tulokkaita melkein joka päivä, ihania piristyksiä! Harmittaa oikein kun pitää kesken hommien tulla tekemään ruokaa tai jotain muuta, pihalla hommailee niin innokkaasti ettei siinä paljoa nälkää edes huomaa saati illalla villakoiria jotka ovat majoittuneet seinävieruksille sisällä.

      Poista
  5. Ihanaa, nyt se alkaa oikein kunnolla. Lämpöäkin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ollaan jo pitkään odoteltukin! Auringolla on ihana vaikutus!

      Poista
  6. Oi, sinulla riittää noita ihanuuksia. Itse olen aina pitänyt vuokoista, olisikin upeaa saada ne kasvamaan pienessä metsäpalstallamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vuokkojen kukinta on nyt kestänyt viileän huhtikuun vuoksi, onneksi, valkovuokkojen ja keltavuokkojen kukinta alkamassa, vuokot ovat ihania!

      Poista
  7. Lämpöä onkin ollut nyt kivasti..villasukkia ei tarvita.
    Kaikkea ihanuuksia sinulla siellä kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Villasukkia ei tarvita, vaikka illalla tykkään vetää ne jalkaan pihahommien jälkeen, mulla on sellaisia varrettomia tillukkaita :D

      Poista
  8. Kevätkukkien lumoissa ihanassa säässä!
    En tiedä millä vyöhykkeellä asustat, mutta etelässä tuo Rautatieomenapuu on suosikkini!
    Sellainen minulla on edelleen Suomen talomme pihalla, noin 60 vuotta vanha kaunotar.
    Kaunista viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienten sipulikukkien aloittama kevätilotulitus on niin ihanaa, rakastan pieniä sinisiä scilloja ja poslinihyasintteja! Asun III-vyöhykkeellä ja todella tuo Rautatieomenapuu olisi tosiaan ihana kukkija! Puusi on oikea vanha lady ja varmasti kaunotar!

      Kiitos Susanna!

      Poista
  9. Moikka. Upeat on kukat. Kisu taisi olla pomo tuulella. Taisi tuumata että minut pitää kuvat ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nöpö tietää paikkansa taloudessa ja pomottelee joskus niin että se pitää kantaa pois, jottei makoile kaikkia kukkia ja taimia lyttyyn, pomomies!

      Poista
  10. Täälläkin on tänään nautittu luonnon ihmeistä ja kisut lämmöstä, ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpö hellii nyt niin ihanasti, luonto herää niin nopeaan! Kisuille ja ihmisille se on hunajaa!

      Poista
  11. Moi. Kyllä on tuossa Nöpössä malli ainesta. Upeat on kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän Nöpö loukkaantui kun pyysin häntä siirtymään sivuun, ei suostunut katsomaan kameraan, malliainesta kyllä on!

      Poista
  12. Ihana Nöpö ja suloisia kukkia!

    VastaaPoista
  13. Wau valkoinen sinikämmen, minun ovat sinisiä tai mikä tuo väri onkin, hento lila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen sinikämmen on ihanan puhtaanvalkoinen kukinnaltaan ja taimi on ilmeisimmin mieluisassa paikassa, kun kasvaa niin hyvin, se on tosi nätti. Ostin messuilta Tommolan standilta sinisen sinikämmenen ja sen kukka olikin vaaleanpunainen, saa nähdä miksi muuttuu kun kukkamaahan sen laitan, sinistä tavoittelin :D

      Poista
  14. Sinulla on valkoinen sinivuokko. Niin minullakin, puutarhurinaapuriltani saatu, mutta kun kerron jollekin, että sellainen on olemassa, ei-puutarhailijat eivät usko:)

    Sailan kirja on kyllä erinopmainen ja minuakin kovasti just sipulikukat kiinnostavat.

    Luithan, mitä Porin torilta nyt voi läytää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ne usko ennenkuin näkevät, värimuunnoksia metsästäkin voi löytää huikean punaiseen asti, virukset, geenivirheet ym. voivat muuttaa kukan väriä, täplittää sen, kukka voi olle hyvin kerrottu ja tehdä lehdet hyvin tummasta heleän vihreiksi. Aarre sellainen löytö on!

      Luin, hyvä kirjoitus oli ja kukko jäi mietityttämään kanaharrastajana, komea poika!

      Poista
    2. Olen kokenut nuo mutantit omassa puutarhassani kauneimmman kauttaa. Istutin vuosikausia lehtoomme tosi paljon krookuksia. Joskus tulivat hyvin, joskus eivät. Kerran näin Edelwiss-valkoisen krookuksen cappuccino-raidoilla. Toinen tapaus oli se kun vuosia keräsin omat krassin siemenet ja sitten niitä lajeja sekoittui vaikka kuina, yhtenä vuonna sain KUANISTA keltaista kukkaa, sellainen haalistunut maissi tms. ja siinä kauniin ruskeat raidat. Minä pyhä pahvi en älynnyt ottaa kuvia, Nyt niitä olisi tarvittu, mutta en kuvannut puutarhaa kovinkaan paljoa ennen blogia ja ennen sen ns. kuuluisuutta (lehdet&televisio), tein vain albumeja lapsille ja meille. Kuvia matkoilta ja synttäreiltä, mutta nuo erikoisuudet ovat muistoissa. Taidan aloittaa uudelleen krassien kanssa...Olen paitsi esteettikko myös ehdottomasti botanisti eli olin aidosti kiinnostunut kasveista jo lapsena. Nyt on menossa nurmikkojen kadotus eli kukkaniittyjä on tulossa. Etupiha on tavallan jo valmis, yhden unikkolajin sinne vielä lisään, sillä se kukki lokakuun loppuun.

      Se kukko melkie4n ryösti syädmeni ja sai minut nauramaan kun oli niin tohkeissan. Pääsin kanalaankin eli sielät luukusta kuvasin sitä, eikä se ärhennellyt yhtään. Toivo kukkoa!

      Kiitos<3

      Poista
    3. Nuo lajiristeymät, geenivirheet ym. ovat niin mielenkiintoisia, enpä minäkään ennen blogia ihan mahdottomasti kuvannut, no jonkin verran, samalla kun tätä uutta taloa aloimme rakentamaan, osa vanhoista rakennuksista purettiin ja ikuistin ne ennen purkua samoin purkuvaiheen ja purkujen aikana seinien välistä löytyvät aarteet ja niitä riitti! Samoin kuvasin isomummulta heinikkoon kätkeytyneet perennat, jotka nuukasti keräsin pois ennen kaivurin tuloa uuden kodin kuoppaa kaivamaan.

      Mutta tuli vielä mieleeni näistä oikuista maan happamuuden aiheuttamat, taimen iän ja uskon vahvasti ilman laadunkin aiheuttamat muutokset, nimittäin sellaiseen keltaterapiaan tällä mäellä olen joutunut! Hyvä esimerkki siitä on kummitytöltä saatu pelakuu, ristimme sen 'siperialaiseksi', kestävä vyöhykepelakuu, tummat lehdet ja vaalean punainen hapsottava kaunis kukka. Kummityttöni ei ikikuunaan ole kasvattanut inhokkilohenpunaisia kukkia. Hän toi siis minulle komean pelakuun, ei alku enää vaan hänellä jo komeaksi kasvanut, kukka alkoi pukkaamaan outoa oksaa, jossa lehtikin oli niin muodoltaan kuin väriltään erilainen kuin taimi itse ja kas, kun kukka puhkesi se oli lohenpunainen, tässä kohden siis purkkimulta tai kasvi eivät olleet muuttujia, tuskin linnutkaan pelakuun siemeniä kuljettavat, eikä minullakaan lohenpunaista pelakuuta ole ollut koskaan kasvussa, eli uskon että ilmanlaatu tämän teki, mikä muukaan! Tällaisia samanlaisia kokemuksia minulla on paljon, Korpikankaan siemenliikkeen kanssa pyrittiin saamaan minulle valkoinen päivänlilja jossa kukan terälehden reunassa oli purppuraraita, kolmen kesän yrityksinä tuli kolme erilaista keltaista päivänliljaa, yhtään ei oikeaa joten luovutin, cannojen kanssa sama juttu, ja luovutin niidenkin kanssa!

      Erikoisuuksien kanssa kannattaa olla kamera valmiudessa, jotta saa ikuistettua ihanuuden. Nyt minulla on kasvussa oranssi päärynätomaatti, joka myös jonain outona risteymänä putkahti kasvihuoneeseeni! Hyvä maultaan!

      Botanisti olen minäkin ja puiden erikoismuodot kiinnostavat kovin! Lajikkeiden lisääminen mikrolisäyksellä tuottaa oivallisia emokasvin kaltaisia kasveja joita ei välttämättä siemenestä tai oksastuksen kautta enää saataisikaan (hyvä esimerkki havusta, jonka meinasin ostaa Sundbergin taimistolta (Lohjalta), oksastettu kumopatakuusi 'Hiisi', jota tavoittelin, mutta emokasvista otetun oksan ymppäyksen jälkeen taimi kasvoikin alkuperäisen kuusen (surukuusen) kaltainen ja geenivirhe ei siirtynyt oksan mukana enää. Kumopatakuusi on hyvin mielenkiintoinen oikku!

      Niitty on niin kaunis ja oivallinen paikka oikuille, sen kasvua on mielenkiintoinen varmasti seurata! Unikot ovat ihania!

      Olipa kiva kun pääsit kanalaan, kanat ovat kivoja! Yleensä hyvin hoidetut kukot ovat kilttejä, eivät käy päälle vaan usein keräävät laumat suojaan vieraalta, kanat ovat aika arkoja kuitenkin ja kukko suojelee, komea oli kukkopoika!

      Poista
    4. (Hirveää kun en ehdi oikolukea: kuanista!)

      Tämä onkin todella kiinnostavaa! Hortensioiden kanssa olen tietysti pelannut mullan kanssa ja kerran tuli liian nättiä eli tuli niin vaaleanpunaisia kukkia, että etupihalltamme alkoi löytyä turisteja, jotka vaelsivat tästä ohi Aallon huvilalle! Siirsin sen muualle ja sitten se kuoli. Nyt on etupihalla ne takuulla saaren surimmat syyshortensiat sekä uusi Vanille Fraise, johon luotan, että ei tuo turistilaumoja eutpihallemme, joka on nyt villikukkaniittyä: Ihailen Tasha Tudoria! Olen Pinterestiinkin tehnyt hänelle oman taulun.

      Sinä olet sitten keltaisen vallassa! Olen useasti sanonut, että keltianen kukka ei ole minun värini eli puutarhassani suosin valkoista, vaaleanpunaista ja sinistä. Sinistä pidetään tosi kauniina ja maisema-arkkitehdit sanovat, että siniset kukkat etäännyttävät, tuovat tunnelmaa ja runollsiuuttakin. Vrt. Katri Valan runo Sininen puutarha. Nyt on vain niin, että meillä menee kallion yli hyvin kostea polku. Sen ympärillä pärjäävät vain keltaiset päivänliljat, suikeroalpi, kullerot ja keltakurjenmiekat, joten se on keltainen polku!!! Esikkojen keltaisesta en häiriinny, sillä ne tulevat niin aikaisin ja ovat haalean keltaisia. Ne ovat scillojen kanssa kivat levitessään mattoina: Satakunnan värit.

      Ilmasto värin muuttajana onkin jo kiinnostava tekijä. Entpä mahdollinen lannoitus? Vähän asian sivusta: Minulla on menossa iso rakkaus nyt valkoiseen varjoliljaan, sillä puutarhamme on etupihaa< lukunottamatta puolivarjoinen ja lehdon isot lehmukset pitävät sen aina näin. Pidän itse myös, että aruinko ei rökitä, vaan puut tuovat suojaa ja varjoa sekä parantavat pienilmastoa. Tilasin mielettömän kalliit juurakot valkoista varjoliljaa melkein 15 vuotiaaksi eläneen noutajmme haudelle hedelmäpuutarhaan, Kun seuraava vuosi koitti, ne olivatkin punaisia! Onneksi harmistani huolimatta jätin ne, sillä sain asiasta hyvät korvaavat juurakot valkoista tilalle ja osa on nyt puna-valkoista istutusta ja osa ihan valkoista. Erehdyksetkin voivat opettaa, vaikka ne eivät olisi omia. Yleensä käytän vain Viherlandiaa, mutta kun en sieltä saanut noita juurakoita, tilasin joltain kauppapuutarhalta.

      No, se mun magnolia Leonard Messel, herkkä herra, jonka ei tiedetä ennen kukkineen Keski-Suomessa: Nyt Viherlandia seuraa kanssani vieläkö ihme tapahtuu uudestan. Kun sen kukat puhkeswivat, minä asuin kasvin vieressä ja ymmärsin kuvata sen kaikki vaiheet. Nyt siinä on nuppuja eli se selvisi -30 asteen pakkasista 3 viikkoa, eikä ollut edes lumen suojaa.

      (jatkuu seuraavassa, sillä ei mahtunut:)

      Poista
    5. Kakkaososa ilman oikolukua:

      No, se mun magnolia Leonard Messel, herkkä herra, jonka ei tiedetä ennen kukkineen Keski-Suomessa: Nyt Viherlandia seuraa kanssani vieläkö ihme tapahtuu uudestaan. Kun sen kukat puhkesivat, minä asuin kasvin vieressä ja ymmärsin kuvata sen kaikki vaiheet. Nyt siinä on nuppuja eli se selvisi -30 asteen pakkasista 3 viikkoa, eikä ollut edes lumen suojaa.

      Oranssi tomaatti on varmaan herkkua ja pidän oranssista väristä ihan hulluna. Ne mun oranssit tulppaanit...Minulla ei ole kasvihuonetta eli yhtä en vain mä saa...

      Onpa kiinnostava kuusitarina. Satun olemaan kuusimaanikko, äitini myös:) Tosin se ei meillä näy kuin tavallisina serbiankuusina, joita on sikapaljon, ja nillä olen saanut puutarhan pienilmaston herkille kasveille paremmaksi. Mutta on myös luonnnonkuusta, nyt sipeerianlehtikuusi, nuori ja sitten saattaa olla linnun kuljettamasta siemeenstä lähtenyt Kanadanlehtikuusi, mutta se ei ole vielä varma, koska en saanut vielä luottopuutarhuriani tänne. Lisäksi on situettu japaninmarjakuusta ja yli 10 kartiovalkokuusta ja lännenhemlokki. Surukuusi tulee aina esiin äidin puheissa menetetystä Karjalasta. Hän on kotoisin Viipurin likeltä Valkjärveltä. Kumopatakuusesta en ole ikinä kuullutkaan. Äiti hakee nyt kuusta nimeltään Punahilkka, jossa on ihan punaiset kävyt. Sen jalostus alkoi Suomessa lehtitietojen mukaan jo muutamia vuosia sitten ja minäkin näin siitä kuvan, mutta Viherlandia ei ole kuullutkaan eikä myöskään Paratiisin taimitarha Porissa.

      Puutarhamme on kolmessa tasossa ja on paljon jyrkkiä rinteitä. Jätämme keskipihalle/puutarhaan ja alapuutarhaan, kaarisillan kohdalle, jossa yksi pöytäryhmä nurmikkoa koirien leikkeihin, mutta pienemme pensailla ja kukilla sitäkin alaa. Lehto on 1500 nelitötä tontistamme ja se on luonnonmukainen, mutta ei hoitamaton. Siellä on herkullista kokeilla monenlaista. Lue kirja Suomalainen metsäpuutarha, siitä saa mahtavia vinkkejä.

      Me oltiin niin ihastneita, että R. alkoi tosissaan suunnitella omaa kanalaa. Siitä tulee vain tyyristä, kun ne tarivtsevat talvela lämpimän tilan ja jo tämän ison talon lämmityslaskut ovat aika huikeita. Aiomme nyt törsätä matkustamiseen, joten sanoin 'kiitos ei' eräälle puutarhatoimittajalle pari viikkoa sitten. Ottaa tänne puutarhakuvaaja on kova case, se on niin monasti nähty. Ja kallis. Se tv-juttu oli syvältä, sillä sinä vuonna keäs oli pahasti myöhässä ja sian ryhmän kerran siirrettyä, mutta en enää tosita kertaa ja siten minulla oli samalla viikolla tv-kuvaus eli laitoin puutarhaa yötä myöten ja olin itse esiintymisiskussa ja samalla valmistelin sen viikon juhlia, jotka olivat mieheni pyöreät, joten...taidan ottaa muutaman vuoden nyt ihan nautinnon puolella myös puutarhassa. Yhden atsalena haen lisää, sen vlkoisen ja hurmaavasti toksuvan Northern High-Lights tms ja jos sieltä Porin torilta löytyisi...:)

      <3

      (Kuvittele meitä livesti yhdessä:) Ja joku vielä sanoo, että satakuntalaiset eivät ole vilkkaita puhumaan!)

      Poista
    6. Juu, ajattelin ihan samaa, asiaa riittäisi vaikka kuinka paljon! Näin on käynyt ennenkin, viime kesänä Tampereen bloggaritapaamisessa ja varmaan Raumalla ensi kuussa tulee käymään samoin, Suvikummun Marjan kanssa sitä järjestellään eli siis Marja on vetovastuinen ja minä autan :D

      Mutta niistä kuusista! Tuollaista Punahilkkaa en olekaan ennen kuulut, vaikka kuuset kiinnostavat, mutta Lohjalla Sundbergin taimistolla on niin surukuusta, käärmekuusta, kultakuusta (kerkät kullankeltaiset), purppurakuusta (kerkät punaiset), kumopataa, luutakuusta....vaikka mitä kuusia, heillä varmaan saattaisi olla tietoa tuosta Punahilkastakin! Jos löydät sellaisen niin vinkkaa! Tein sinne yhden naisen retken viime kesänä ja toin peräkontillisen kuusia tullessani, ihana matka! Keräilen hiljalleen arboretumia itselleni, sain maa-alueen isännältä etukäteislahjaksi kun täytän....lähes sata vuotta! Puuni ovat vielä pieniä mutta ihania kuitenkin, kaikilla niillä on kertomuksensa ja siitä tykkään :D Tuo Suomalainen metsäpuutarha -kirja on ollut kovassa käytössä, sekin on hyvä kirja, näitä hyviä kirjoja on tupsahdellut aika montakin viime aikoina ja tilaa niille vielä riittää!

      Oranssit tomaatit ovat ihania, toinen lempparini on puolalainen oranssi 'Zloty Ozarowski' -tomaatti, makean aromikkaan mehevä, samoin tomaatti 'Ananas'! Suosittelen!

      Keltainen ei ole minunkaan lempiväri, mutta siedätystä olen saanut kuin jäitä niskaan, kaikesta en ole pitänyt! Joidenkin kukkien pitää ja saa olla keltaisia kuten kulleron, esikoiden ja keltaisen pionin (vallankin kaukasian pioni on herkku kun se vielä siftaa limeen). Harmitta kyllä kun tilaa jotain tiettyä varmuudella ja sitten saa ihan mitä vaan, yllätys ei ole kyllä yhtään kiva, valkoinen varjolilja on hyvin kaunis, hiljalleen niitäkin lisäilen, sain alkuja entiseltä esimieheltäni!

      Tuo magnolia-asia jäi kaivelemaan, myyränpirulainen kalvoi magnoliani kuoliaaksi, mutta ostan uuden ja vuoraan juurentyven keisarinpikarililjalla ja valkosipulilla, josko sitten säästyisi, 'Vanha Rouva' siis kesti talven ei myyrää. Tuo magnoliasi kiinnostaisi myös, taidanpa ottaa siitäkin selvää vielä lisää, josko se meilläkin kestäisi talven :D

      Jos satakuntalaiset eivät ole kovia puhumaan, entäs sitten hämäläiset, hiljaisia ja hitaita, tosin toinen puoli minusta on Lapista että varmaan sillä on vaikutusta jonkin verran!

      Olipa kiva jutustella, asiaa varmaan riittää lisääkin...

      Poista
    7. Siis lupaan, että nyt lyhyesti: On pakattava, kasteltava tietyt kasvit, suihkuun etc. Toka kerta kun blogiaikana näin paljon kommentoin, että ei mahdu...:)

      Siis kiitos tuosta vinkistä: Toimitan tuon Lohjan paikan tiedon heti äidille.

      Tavallaan minäkin luon arboretumia....Ihanan lahjan sait! En minäkään kerro kenellekään, mitä täytän huomenna:) Harvat tietävät ja lehtijutissa en ole koskaan paljastanut ikääni. Kuukauden viimeisessä Kodin Kuvalehdessä on jotain pientä liittyen kirjabloggamiseen. Minä osasin oikein kaivata tuollaista metsäpuutarhakirjaa, se on ikään kuin se unelma, josta olen kauan haaveillut. Nyt on menossa kerroksellisuduen rakentaminen ja muutoin joka nurkka syksyisin täyteen scillaa. Esikkoja jo onkin.

      Minustakin kasveilla pitää olla kertomus. Luon tätä: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/09/leena-lumis-flower-power.html Kasveissa on usien mukana tarina.

      Minä niin rrrrakastan tomaatteja. Vuoden päästä olemme muutaman päivän Puolssa matkalla Itävaltan...Oranssi paprikakin on maultaan hyvä.

      Varjoliljat nousevat jo, vaikka olemme virallisesti vyöhykettä IV.

      Voi että: minulla on runkosuojus ja sitten vielä jänisverkko, ei muuta. Olen päättänyt aloittaa aina alusta ja uudestaan, jos magnolia menee.

      Äitin Karjalasta, isäni Satakuunnasta, mieheni Hämeestä. Kyllä on mieheen tullut vauhtia ja puhetta mun myötä.

      Hyvänen aika: Jätn sinut nyt rauhaan ja yritän itsekin tehdä jotian hyödyllistä.

      <3

      Poista
  15. Mitäs tähän ja edelliseen postaukseen muuta kuin: voi ihastuksen pakahdus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Väkertäjä! Nautin suunnattomasti kukkamatoista!

      Poista
  16. Fine cat and spring flowers, all are doing well in the spring sunshine.
    Great pictures, have a nice evening.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank You Marit Helene! Nöpö is also my gardencat like Sulo, always with me in the garden and greenhouse. I have waited this springtime and flowercarpets so much and now I enjoy!

      Nice day to You!

      Poista
  17. Toi skilla on kyl kiitollinen lisääntymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, onneksi! Sopiva juuri nurmelle ja lehtoon, kukittuaan painaa päänsä nurmen alle odottamaan uutta kasvukautta ja vahvistumaan!

      Poista
  18. Ihastuttava katsaus pihasi kukkioista mutta Nöpö on silti se ihanin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nöpö on niin ihana, aina kanssani pihahommissa ja kasvihuoneella!

      Poista
  19. Voi ihanuutta noita sinun kukkijoitasi! Nöpö-parka,kun jouti odottamaan rapsutuksia,vaikka hyvää hyvyyttään tuli kaveriksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intsu! Kyllä Nöpö hiukan loukkaantui, mutta otin sen sitten syliin ja rapsutin niin hänelle tuli hyvä mieli! Nöpö on alkanut tekemään tuttavuutta kamerankin kanssa, linssi pitää aina puhdistaa ennen kuvaamista kun siinä on kostean nenänpään jälkiä :D

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!