Kivipellon Saila

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Humalapojat

Jo syksyllä esikoinen kauttarantain tiedusteli intoani humalan kasvatukseen. Aihe oli vieras ja siksi kiinnosti, mitä hän ihan tarkasti ottaen tarkoittaa. Koska kyseessä on oluen (ei siis kaljan) valmistukseen varsin vihkiytynyt ihminen, sain perusteellisen selvityksen humalasta, kasvina.

Eri oluissa käytetään makuaineena eri humaloita ja nyt on siis tarkoitus testata näiden humaloiden menestyminen Kivipellossa. Neljä taimiressukkaa saapui Saksasta. Ohjeideni ja oheisvälineiden (purkit, multa, perliitti ja vermikuliitti) poika purkitti taimet, vahva kasvu taimilla alkoi. Taimet muuttivat lasitetulle parvekkeelle ja siitä viikon päästä Kivipeltoon. 

Eilen pojat laitettiin puuhamaan seinälle kasvamaan. Maa parannettiin kompostilla ja taimet katettiin hakkeella. Koska kyseessä on vakava hanke, taimien paikka mitattiin mittanauhalla ja mittatikulla, tuet laitetaan myöhemmin, niiden konstruointi on vielä hiukkasen kesken. Tuen konstruoinnissa ajatuksena on humalan käpyjen helppo kerääminen. Osallistun vain siis tämän kasvin kasvattamisen, en ole oluen enkä kaljan ystävä laisinkaan.

Saanen esitellä pojat:

Smaragd



Aroma


Bitter  


Spalter Select


 Ja täältä taimet tilattiin:
 

Ja vielä yhteiskuva:

Edestä...

...ja sivusta.

Taimien valinnassa oli tärkeänä kriteerina käpyjen kypsyminen mahdollisimman varhain syksyllä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan poikien kasvua. Humalat sopinevat erinomaisesti maalaismaisemaan punamullatun rakennuksen seinustalle. Koitin selvittää erikoishumaloiden kasvatusta Suomessa aika laihoin tuloksin, mutta tuskin tässä mitään pioneereja silti ollaan.

Sain myös lyhyen oppimäärän tiedot oluen juonnista: oikeassa lämpötilassa ollut pullo avataan, kaadetaan varoen lasiin, tarkistetaan väri ja sameus, haistetaan ja arvioidaan tuoksu ja sitten varoen maistetaan ja arvioidaan maku. Ei juoda koskaan pullon suusta vaan dekantoiden lasiin, joka on niin ohut ettei se kestä tiskikonetta, joko jalallinen tai normaali olutlasi. Eri oluille on omat lasinsa, joissakin jopa siis kultareuna. Olutta siis ei juoda vaan maistellaan.

Lienee salatiedettä! Keskityn edelleen humalan kasvattamiseen, se riittää hyvin minulle!

Mukavaa alkavaa vappuviikkoa!

27 kommenttia:

  1. Olut on salatiedettä! Kummipoikani on Suomen olutmestari muutaman vuoden takaa, joten olen saanut häneltä satikutia brutaalien mieltymysteni takia. Onneksi asun niin kaukana, ettei tarvitse ruveta poikia hänelle kasvattamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olutmestari, hieno juttu! Meilläkin poika ystävänsä kanssa puuhastelevat erilaisten härpäkkeiden kanssa - on mittaria ja laitetta, lämpötilavahtia ja ties vaikka mitä, appensakin siihen touhuun saanut innostumaan. No salatiede on salatiedettä, poikia kasvattelen ja niistä tulee varmaan aikas komeita tuota punamullattua puuhamaan (=isännän touhupajan) seinää vasten.

      Poista
  2. Hih, kyllä kaikesta pystyy kehittämään salatiedettä, etenkin kun on miehet asialla :-D Tulee mieleen entisen poikaystävän isä, joka mittasi joulutorttujen leikkaamista viivottimen kanssa, että tulee tasakokoisia ;-) Eipä nyt sen enempää sukupuolistereotypioihin menemättä, sillä kyllähän naisissakin on insinöörejä, piiruntarkkoja tutkijatyyppejä jne. Mutta oli silti varsin hihityttävää lukea tekstiäsi, etenkin kun olit sen ihanan humoristisesti kirjoittanut.
    Tosi jännää seurata eri humalalaatujen menestystä ja sitä oluen mainioutta sitten, itse olen oluen ystävä, ja kyllä - mulla on kultareunaisia olutlaseja :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, miehillä on taipumus tehdä salatiedettä vaikka mistä, luin jokin aika sitten artikkelin miehen rodon kasvattamisesta siemenistä - loppukaneetissa luki: helppoa, minusta vaikutti ihan järkyttävän monimutkaiselta. Poikani on siis DI ja sen huomaa ja kun isä on insinööri niin lopputulos on selvä, kyllä naurattaa! Mutta kasvien menestyminen ja kasvu kiinnostaa, paikassa ei seiso vesi, maa hyvänlaatuista ilman kompostiakin ja suojainenkin vielä kaikilta pohjoisen tuulilta, kerää lunta talvella suojaksi. Ajattelin laittaa pojille kevyen peiton talveksi.

      Vai on Sinullakin kultareunaisia olutlaseja :D, ostin kaksi olutlasia Ikeasta, niitä ei voi kai käyttää kun ne on niin paksua lasia...no taas nauratti. Kukkamaljakoiksi sopivat!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen juttu, jään seuraamaan miten teidän humulus-pojat kasvavat :). En minäkään kaljoista välitä, kuivat brittisiiderit on enemmän makuuni. Minäkin haluaisin perinteisen humalasalon. Jos humala on helppo tumpelonkin pitää elossa niin minun jo pitäisi tarttua härkää sarvista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, laitan kyllä väliaikatietoja matkan varrelta. Kuivat ranskalaissiiderit maistuvat joskus...kesällä. Humalasalko oli mummulan lampolan päässä, se on kaunis lapsuusmuisto. Olen kuitenkin niin iloinen että sain humaloita ja humalat saloissa (aikanaan) komeasti kasvamaan puuhamaan päätyyn.

      Poista
    2. Toivottavasti ei haittaa kun laitoin blogi-juttuuni linkin tänne sinun juttuusi. Itsekin aloitan kokeilun humaloilla :)

      Poista
  4. Hieno juttu ja toivotaan humaluspojille hyvä kasvu ja paljon käpyjä. Ihan tämä tavallinen humalakasvikin on mielenkiintoinen ja kaunis köynnös. Meillä kesäkodissa se kiipeää ylös vanhan tammen oksille, tosin ne kävyt valmistuvat kovasti myöhään ja ovat korkealla.
    Mielenkiinnolla seuraan näiden poiken kasvua ja satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Humala on tosiaan hyvin kaunis ja elinvoimainen kasvi, maalaismaisemaan sopiva. Varmaan näyttää upealta tammen runko kun siinä humala kiipeilee ihan kuin etelässä muratti puidenrunkoja pitkin. Hoivailen poikia parhaani mukaan!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen ja hauskakin juttu. Kävimme muutama vuosi sitten Prahassa ollessamme tutustumassa Staropramenin tehtaalla oluen valmistukseen. Siellä ei kuitenkaan syvennytty sen enempää humalan kasvattamiseen, joten olisi jännä seurata, miten humalasta sato korjataan ja sen kanssa edetään. Jään seuraamaan teidän poikien tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jännityksellä seuraan niitä itsekin. Toivottavasti saamme tuet mahdollisimman pian, siis oikeanlaiset. Touhua näiden poikien kanssa on piisannut. Sadonkorjuussa ja jatkokäsittelyssä on omat niksinsä, mutta saa panimomestari itse sen asian hoitaa. Aikaisemmin en tiennytkään että humaloita on niin montaa sorttia ja eri oluissa tärkeä osa maun aikaansaamiseksi.

      Poista
  6. Kun asuttiin rivarissa, niin halusin väliaitaan jonkun takuuvarman köynnöksen. Se oli humala. Mun anoppi ("ikinä mitään järkevää ei oo sanonut"-nainen) varoitti, että se tulee täyteen matoja ja etanoita. No, ei tullut. Sitä tultiin kadulta asti ihastelemaan, että mikä kasvi tuo oikein on!? Jännittävää huomaako silmällä eroja, vai pitääkö alkaa sitä olutta laittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin noista pienistä pojista yksi oli heti alussa puskamainen, saapa nähdä kun kasvavat isoksi tuleeko vielä lisää eroja vai onko ero ainoastaan makuaineissa. Mielenkiintoista nähdä. Kommentteja saa milloin mistäkin, siitäkin on kokemusta, täytynee vain olla niin "ammattilainen" ettei anna niiden vaikuttaa, vaikka joskus harmittaakin, mukaviakin kommentteja tulee, onneksi niitä enemmän.

      Poista
  7. Meillä oli humala tuossa seinustalla monen monta vuotta. Lajikkeesta en tiedä mikä laji humalaa se oli,mutta se kasvoi niin runsaana,että viimein se hävitettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humala on kyllä aika rehevä hyvässä maassa. Meillä se tulee tuohon puuhamaan päähän, nurmikolle josta koneella nurmi ajetaan ja uskon että innokas kasvattajakin (siis poikani) saattaa oksasaksien kanssa hiukan kasvua hillitä. En minäkään tiennyt aikemmin, että humalaa voisi olla useita eri lajikkeita, aina oppii uutta.

      Poista
  8. Kiintoisaa sitten kuulla, miten kasvatus etenee.

    Minulla on pihalla humalaa (en tiedä lajiketta) ja se on kova kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla sitä myös odottelen. Meidän mäellä ei humalaa kasvanut aiemmin vain köynnöspinaattia, isännän silmäterää ja tietysti kärhöt.

      Poista
  9. Minulla on humalaa ja lienevät poikapuolisia koska eivät tee käpyjä. Lapiolla katkon sen joka paikkaan luikertelevia juuria. Yksi kasvaa kasvimaan portissa. Olen joskus suunnitellut, että niistä olisi kiva tehdä humalamaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humalamaja kuullostaa mukavalta, salavamajassa joskus olen ollutkin. Lehtimajat kaikkiaankin ovat aikas rentouttavia ja ihanan levollisia paikkoja. Voi, onko Sinulla portti kasvimaalle, aikas kiva!

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kyllä, tosiaankin! Varsin mielenkiintoinen :D

      Poista
  11. Siulle on tulossa oikiat humalasalot. Humala on kyllä upea kasvija noista kävyistä saa "uniteetä" joka rentouttaa iltasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pitäisi tulla sellaiset vanhanaikaiset, kai. Vai uniteetä, onpa mielenkiintoista, täytyypä perehtyä. Eikös humalan kevätversoja voi käyttää parsan tavoinkin?

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!