Kivipellon Saila

maanantai 24. marraskuuta 2014

Terveisiä Tallinnasta, osa 2

Aamupalan jälkeen lähdimme vähän shoppailemaan...ilma oli jäätävä! Mereltä tuuli ja satoi alijäähtynyttä vettä, tiet olivat luistinratoja. Kuljimme hyvin varoen ja pysyimme hienosti pystyssä. Kiertelimme hyvän aikaa ja vatsa taas ilmoitti, että on tankkauksen aika.

Sataman lähellä Rimin rakennuksessa on hyvä ja halpa, kotiruokamainen ruokapaikka Buffet Kikka. Kävimme siellä syömässä, pikaisesti hotellilla (köllähdimme sängylle ja nostimme jalat hetkeksi taivasta kohden), sitten matka jatkui vanhaan kaupunkiin.

Olen ollut Tallinnassa useita kertoja, enkä koskaan ole vielä ihan joka paikkaa kiertänyt. Vanhassa kaupungissa on sellainen henki, jota haluan käydä haistelemassa eri vuodenaikoina. Sinne kannattaa laittaa hyvät kengät jalkaan, jotta on helpompi kävellä mukulakivikaduilla.

Matkamme alkoi sataman suunnasta. Etenimme Pikk-katua kohti vanhan kaupungin ydintä. Kadut ovat aika kapeita ja talvella niljakkaitakin, siellä ei suolata, hiekoteta tai aurata ihan niin kuin meillä. 

 Rakennukset ovat upeita, pastellisävyt vaihtuvat...tuuliviirit katoilla...ja nyt talvinen pehmeä sävy.

Kurkistelimme kauppojen ja kahviloiden ikkunoista sisään, olimme tulleet aivan eri maailmaan!


Etenimme hissuksiin, tulimme Pikk-kadun ja Püha Vaimun kirikun risteykseen. Mukava paikka, Pikk-kadun puolella on Tallinnan vanhin kahvila, jonne siis poikkesimme, kahvilan yhteydessä on suklaakauppa...sopivasti!täällä

Hinnat eivät olleet korkeat, emmehän olleet aivan keskikaupungilla vielä. Kaksi teetä, kaksi suussa sulavaa pullaa (kiemurapullat joiden sisällä oli vaniljakastiketta ja unikonsiemeniä) sekä kaksi Vana Tallinn -lämmikesnapsia, hinta noin 12 e,

Katu yhtyy siis Püha Vaimu -katuun ja jatkuu Pikk-katuna. Risteyksessä vastapäätä on Püha Vaimun kirkko, kannattaa poiketa. Kirkon sisäpihalla on kesällä suojaisa kahvila ja kirkolla on oma matkustajakoti, keskiaikainen entinen sairaala, nyt remontoitu upeasti.

Jatkamme Toompean suuntaan...Pikk jalg -kadulle (Pitkä jalka). Kiipeämme mäkeä ylöspäin ja edessämme on Aleksanteri Nevskin upea ortodoksikirkko.

Siitä oikealle jatkuu reittimme...tuomiokirkon suuntaan...

Upeita kirkkoja molemmat niin sisältä kuin ulkoakin.

Jatkamme tietämme oikealle tuomiokirkolta Kohtu-katua ja tulemme näköalapaikalle, jossa paikanvartija meitä jo odotteleekin...

 Lokinpoika oli siellä ihan yksin meidän turistien ihmeteltävänä...ei pelännyt lainkaan vaikka saikin vierelleen ihmetteleviä japanilaisturisteja!

Näköalapaikalta avautuu koko talvinen Tallinna, kaupungin muurit ja tornit...




Värit ovat lempeän harmaita, päivä alkaa vierähtämään jo iltaan ja hämärä alkaa laskeutumaan. 

Jäin vielä miettimään, mitä vanhat kaupungit voisivat kertoa olemassaolostaan, hyvinä ja huonoina aikoina, asukkaiden askeleista eri valloittajien aikana, kuiskeista, peloista, iloista suruista, onnen hetkistä...niin vanhat kaupungit voisivat ne kertoa, 

Tallinna voisi ne laulaa...

Matkamme jatkuu...

6 kommenttia:

  1. Tallinnassa on ihan kiva käydä välillä kyläilemässä ja shoppailemassa:)
    Mukavaa reissua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan kävin jo siellä ja tässä vähän kertomuksia matkasta, kiva matka olikin!

      Poista
  2. Voi vitsi, teillä on ollut mukava reissu!
    Kauniit lumimaisemat ja kaikki!
    En ole koskaan käynyt Tallinnassa, varsinkin noiden alemman postauksen kuvien perusteella on parempikin niin. Ihan liikaa kaikkea, mitä olisi pakko saada!
    Ei vaan, nappeja kyllä tarvitsisin ihan tosissaan, täältä Suomesta en ole onnistunut löytämään oikein hyvää nappikauppaa.

    Ps.
    Laitan niitä reseptejä blogiini piakkoin, heti kun ehdin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallinnassa on kiva käydä, tosin keskikaupungilla liikuskelen sen verran että istun kauppakeskuksessa kun tyttäret haluavat katsella muotikauppoja. Minullekin aina vain uudelleen löytyy kiinnostavia paikkoja, esimerkiksi uudelleen henkiin herännyt Kalamaja jäi ajan puutteen vuoksi käymättä ja kelikin saisi olla siihen retkeen lämpimämpi kuin mitä meillä oli.

      Hyviä nappikauppoja ja pitsikauppojakin on aika vaikea löytää...olen kyllä ajatellut että askartelukaupasta saa sellaista massaa josta saisi nappeja leivottua ja sitten uunissa kovettaa...en ole vielä sitä koittanut mutta suunnitelmissa on ollut.

      Jään odottelemaan reseptejäsi innolla!

      Poista
  3. No nyt sää tartutit muhun matkakuumeen! Vanha herr aoli joskus maailmassa Tallinnassa töissä ja minä loisin sen luona pitkiä aikoja. Tallinna on niin ihana, ihmisenkokoinen ja makoisa kaupunki. Ja ne tarinat... ensi kerralla, kun menet siellä käymään, otapa ja osallistu opastetulle kävelykierrokselle. Asiaansavihkiytynyt paiikallisopas osaa kuiskia sinulle niitä tarinoita, jotka saavat kaupungin elämään ja hengittämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkakuume on hyvin piristävä juttu :)

      Olenkin ollut jo paikallisten kanssa, asiantuntevienkin, vanhassa kaupungissa. Eestiläiset ovat vain niin pidättyväisiä, että vanhoista asioista he puhuvat vain hiljaa ja luottamuksella, niitäkin tarinoita olen kuullut ja ne eivät aina ole olleet kovin iloisiakaan. Tutustuttaessa he ovat hyvin valloittavia ja iloisia ihmisiä, mutta vieläkin katsovat kulkiessaan taakseen, josko joku seuraa, siitäkin minulla on kokemusta. Tallinna on ihmisen kokoinen ja aina uudelleen ja uudelleen näyttää sellaisia kivoja juttuja joihin aikaisemmin ei ole kiinnittänyt huomiota. Tallinnan lisäksi ajattelin ensi kesänä käydä Peipsijärvellä, se on kanssa sellainen tutkimisen arvoinen paikka, se kun jäi jollain tapaa katveeseen neuvostoaikana ja sai elää omaa elämäänsä hiukan vapaammin kuin muualla Eestissä ja tietysti Kivistikin kärhötila on sellainen paikka minne täytyy mennä, ja paikkoja on siis lukemattomia....

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!