Kylmää ja lämmintä

 No otsikko taitaa olla vähän hassu, mutta toisaalta totta toinen puoli! Pakkanen on paukkunut oikein kunnolla, luntakin luvattiin, mutta toisin kävi. Lumipilvet kaarsivat etelän kautta itään ja pakkanen tekee paluuta. Aurinkoa kyllä on saatu ja se lämmittää jo, joka tuntuu kivalta. Auringosta tykkäävät myös keittiön ikkunalaudalla pelakuut, joissa on ollut havaittavissa heräämistä. Toissa vuonna äitienpäiväkukaksi saamani ruukkukrysanteemi on myös edelleen hengissä, sitkeä sissi! Se jos mikä on ollut todella onnettomalla hoidolla, lähes heitteillä. Mutta meillä on näyttöä siitä, että rakkaudella annetut kasvit kestävät minunkin holtittoman hoitoni!

Aurinko siis lämmittää ja pikkuliiterin räystäältä lämpö on pakkasesta huolimatta sulattanut lunta niin, että komea jääpuikko on alkanut venymään räystäältä alaspäin. Liiteri on siis lämmittämätön ulkorakennus eli harakoille katoavasta lämmöstä ei ole kyse.

Krysanteemi sai uuden ruukun ja mullan tänään.

Pieniä nuppujakin on ja ihme on jos se kukkisi!

Ajattelin, että jätän tänä vuonna hankikylvöt tekemättä, mutta onneksi mielen voi muuttaa ja niin teinkin. Minulla oli multaseokseni valmiina ja siemenpussit valmiina. Kylvin siis suopayrttiäkin, joka on todellinen inhokkikasvini, mutta sepä ei ollut sellaista valkokukkaista tuulessa huojuvaa vaan maanpeittona kasvavaa. Paprikoiden ja munakoison kylvöä mietin vielä, mutta en vielä niitä kylvänyt, koska poiketen viime keväästä, tämä kevät saattanee olla pidemmälle kylmä. Pian on niidenkin kylvöaika, samoin tomaattien - ensi kuulla siis. Munakoisoa siis pitää kasvattaa, koska italiankielen opintoni sitä ehkä vaativat - muutaman sortin siemeniä on odottelemassa kylvöä. 

Multaseokseni: taimimultaa, lampaanvillapellettejä ja perliittiä

Helmikuu on muuten edennyt mukavasti. Helmikuu on meillä syntymäpäivien kuukausi. Juhlia ei kovasti ole ollut toistaiseksi, koska käsittämätön flunssa-aalto on lastemme perheissä jyllännyt, nyt on jo loppu häämöttämässä - onneksi! Neuleet etenevät, samoin ikonimaalaus - värioppia olen opiskellut aktiivisesti! Nyt on siis valöörien vuoro, kun ikoniini pohjavärit on lähes kokonaan maalattu ja alkaa laskosten maalaaminen ja valöörit ovat tärkeitä.

Olen yrittänyt olla järkevä ja maltillinen juurakkotilausten kanssa. Daalioita tilasin kymmenkunta ja yritin valita jotain muuta kuin niitä ihania vaaleanpunaisia. Muutaman iris sibirican tilasin ('Jerry Murphy' ja 'Sugar Rush'), sekä pari päivänliljaa ('Stormy Skye' ja Sunset Skye' - oho taivaallisia ovat molemmat, nyt vasta huomasin!),  cannan halusin ('Wyoming'), useamman Hymenocallis harrisianaa, kun ovat niin kauniita ja lilium martagon 'Alberta Morning' (sitä minulla ei ehkä ollut vielä ja sävy oli tosi kaunis). Vielä ajatuksissa olisi tilata jotain ihan pikkuisen, mutta mietin vielä.  Daaliat tulevat siis kukkapeltooni ja hiljalleen kasvimaan kylvökarttaa mielessäni olen pohtinut. 

Vaaleanpunaisten ja hiukan kellansävyisten keskellä tummia sävyjä edustaa tumma/valkokirjava 'Rebecca's World', josta pidän myös kovasti.

Minun ehdottomasti rakkain daalia!

Kasvimaan ja kasvilavojen kasvien suunnittelu on aktiivista aivotyötä. Mielessäni kuvittelen kasvimaan ohi kulkiessa, että millaiselta se tulisi näyttämään. Kasvimaalla tietenkin paikkansa ottavat meidän perusvihannekset ja juurikkaat, mutta kukkia laitan aina väliin tietenkin jo silmän iloksi ja kaikille siivekkäille mesibaareiksi. Saan tyttären kautta (hänkin ehkä on innokas puutarhaihminen) laivaperunaa ja ryvässipulia maatiaiskantaa - tytär selvittää vielä noiden kahden taustat viljelijältä. 

Lauantaina vietämme Ystävänpäivää! Oikein ihanaa Ystävänpäivää myös Sinulle!

💚

Kovaa pakkasta

 Sää on ollut todella kaunista ja melkein sopivaa ulkoiluun, kunhan vaatetta on tarpeeksi - astmani ei oikein pakkasesta pidä. Pakkanen taas kiristyy, mannerilma on vyörynyt idästä ja sen sitten arvaa, että pakkasta tulee. Onneksi on lämmityksen ohella leivinuuni lämmittää mukavasti ja puita on tehtynä, pian alkaa uusi puusavotta, mutta tykkään tehdä sitä hommaa. Pakkasella on ollut aikaa myös neuloa ja maalata, Pyhä Nikolaous valmistui ja on olifointia vaille valmis (muutaman pienen kohdan vielä tarkennan ja sitten). Pyhä Kolminaisuus on työn alla ja alan tekemään sen ohella pienempää ikonia eli naispyhän Pyhä Gertrudin ikonia. Pyhä Gertrud on mm. kissojen ja puutarhureiden suojelupyhimys, hän on myös merenkulkijoiden ja matkustajien suojelija. Eli mukava työ on alkamassa.

Pihassa on vipinää ja ruokinta-automaatteja saa täyttää useamminkin. Nyt olen auringonkukansiementen ohella laittanut pähkinöitä ja rusinoita, jotta ruoka olisi tukevampaa pikkulinnuille. Tikkoja käy rasvamakkaroilla päivittäin ja suloisia pyrstötiaisia näen hyvin usein!

Käpytikka (Dendrocopos major) ja harmaapäätikka (Picus canus) käyvät lähes päivittäin ja ovat sulassa sovussa pikkulintujen kanssa.

Punarinta (Erithacus rubecula) sitkeästi kulkee tiaisten kanssa samassa parvessa ja toistaiseksi on kestänyt kovan pakkasen - onneksi!

Punatulkkuja (Pyrrhula pyrrhula) meillä oli syksyllä ainakin kuusi paria. Meni tovi, että niitä näkyi vain hetkittäin, nyt ne ovat jälleen tulleet ruokintapaikalle.

Kauan odotin ja viimein pyrstötiaiset (Aegithalos caudatus) saapuivat meille jälleen! Olen siitä hyvin iloinen ja joka päivä niitä odotan ruokintapaikalle. Rasvamakkaroita kuluu ja pian on taas aika vaihtaa uuden makkarat! Nuo ihanuudet viihtyvät hyvin rasvamakkaroilla, toki automaateillakin ne käyvät syömässä jyviä ja pähkinöitä.

 

Niin suloinen!

Sinitiaisia (Cyanistes caeruleus) on useita ja ne ovat niin iloisia, touhukkaita ja rohkeita!

Myös pikkuvarpuset (Passer montanus) tulivat pakkasten myötä.

On meillä tällainen laatikko hiukan isommillekin nälkäisille, siellä on kauraa ja hiukan auringonkukan siemeniä. Se ainoa rusakko käy siellä iltaisin, äärimmäisen harvoin kauriita - ilves ja susi ovat niiden kannasta pitäneet huolen.

Tänään tein auringon houkuttelemana pienen pihakierroksen, pakkanen hiukan lauhtui ollen enää -15 astetta. Puut kimaltelevat kuuran sokeroimana ja punamullatut vanhat aitan seinät hehkuvat kauniisti. 

Tuolla takana on vanha tienviitta ja siinä lukee 'Hauska'.

Rytörinne

Tästä kulmasta en varmaan kovinkaan montaa kertaa ole kellarinmäkeä kuvannut. Takana grillikota ja tuossa edessä mongolianvaahteroita (Acer tataricum subsp.ginnala), oikealla suviruusu (Rosa) Poppius.

Taivas oli niin kauniin sininen ja kirkas!

Pionien siemenet ovat siis jo kylvetty ja suurin suunnitelmin ajattelin aloittaa myös muita kevätkylvöjä, mutta...eipä ollut taimimultaa kotona ollenkaan eli tuon sitä sitten seuraavalla kauppareissulla ja siitä se sitten taas lähtee. Tammikuu meni hujauksessa ja helmikuuta pian aloitellaan! Kevättä kohden siis mennään reippain askelin!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Hiljaista heräilyä

Lunta satelee onneksi, hiljalleen, mutta kuitenkin. säätiedoissa on luvattu koviakin pakkasia ja niistä en oikein välittäisi. Aina kun korkeapaine tulee idän suunnalta, on se joko äärimmäisen kylmää talviaikaan tai helteitä kesällä. Mutta onneksi nyt sataa lunta, sää pysyy siten hiukan lempeämpänä.

Isäntä on tuonut metsästä jo tukkeja ja rankoja, luvassa siis puutalkoot. Tuolla puimalan takana meillä on varsinainen 'työpiste' ja tukit ovat siellä.

Tänään keittiöhommien jälkeen aloitin pionien siementen herättelyn. Minulla oli pionijoulukalenteri, josta siemenpussit ovat peräisin ja lajikevalikoimassa olikin usean tutun lisäksi muutamia todellisia herkkujakin. Kalenterissa ei siis ollut 24 'luukkua', vaan 15, mutta mukana oli viisi bonus-pussia perennoja ja ne aion kylvää myös piakkoin. Pussitin siis siemenet pieniin minigrip-pusseihin ja suihkautin pussiin hieman vettä. Nyt ne saavat olla pari päivää huoneenlämmössä ja sitten lisään pusseihin perliittiä. Esikasvatusohjeen löydät täältä. Perliitin otan tänään vielä kostumaan.

Joulukalenterin bonuspussit.

Minusta tuli siis viime vuonna kalenteri-ihminen! Ostin tällaisen kalenterin myös tyttärelle, hänkin on saanut (vakavan) puutarhakärpäsen pureman.

Neulehommia tietenkin olen tehnyt koko ajan. Laitoin aiemmin kuvan aloittamastani Marja-paidasta, mutta, en neulo kovin kireää enkä löysää, silti ohjeen puikkosuositus ei sopinut, joten purin koko työn ja aloin uudelleen. Langan säikeistyminen ärsytti, mutta olen tullut sinuiksi sen kanssa. Neulepaidan ohella on aina villasukkakudinkin, tietenkin.

Pian on hihojen vuoro. Tätä mallia voi neuloa samalla, kun katselee televisiota.

Murulle tulossa sukat. Värimaailma on niin kaunis mielestäni.

Tilasin Linka Neumannin sisustusneulekirjan, ajattelin alkaa neulomaan villapeittoa. Sitä suunnittelin tekeväni pyöröpuikoilla suljettuna neuleena, steekkaan sen sitten ja laitan kevyen vuorin, jotta langanjuoksut jäävät suojaan.

Tämä malli menee ilmeisimmin puikoille ensimmäinen, niin monta karvatassua on jättänyt jäljen sydämeeni ja ihan sen takia!

Ja tietenkin leivoin tänään, kun on lauantai. Leivon vain tavallista eli yksi taikina ja siitä kolme variaatiota - pyöröjä, sämpylöitä ja pitsaa. Taikinaan laitan aina kaikenlaisia ryynejä eli aika rouhevaa tulee siis ja terveellistä. Tein samalla vähän pasteijoita, täytteenä kasvis-jauheliha-sötkötys. Uuniin laitoin vielä tietenkin pakasteesta tomaatteja fetan kanssa, ne kun ovat meidän herkkua ja täytin yhden ison paprikan. Laitan hautumaan vielä lihaa. Ensi viikolla lupasin isännälle kasvissosekeittoa ja hernekeittoa, ilme ei ollut kovin ilahtunut, mutta hän on nöyrä ja syö kaiken mitä laitan ja joskus saan kehuakin. 

Pyöröt mannapuurolla.

Tavallisia sämpylöitä.

Kinkkupitsaa ja ananasta tietenkin laitan.

Ei kovin kauniita, mutta varmaankin tekevät kauppansa.

Helppoa ruokaa viikonloppuun.

Ensi perjantaina minulla olisi Raahe-opistossa Vihannissa etupistokirjontakurssi. Flunssa uhittelee, yritän taistella vastaan, sillä haluan perehtyä siihen tekniikkaan ja aineisto on jo hankittuna. 

Toivottavasti säästyt flunssalta!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚