Katveessa saniaisten kanssa

 Ihana kesä - aurinkoa ja lämpöä, tykkään ihan mahdottoman paljon ja kun ilta alkaa viilenemään, tykkään vielä enemmän. 

Sulolla on lämmin ja hän etsiytyy lehtevien kasvien alle lepäilemään, missä maa on hieman viileämpää. Sulo täytti hiljan vuosia, hän syntyi 12.6.2009.

Kestän kuumuutta hyvin ja pihapuuhasteluja teen nyt helteillä aina aamupäivisin, sitten käy kutsu varjoon. Isäntä on huolissaan, aina. Aamupäivisin sain pestyä matot, kerättyä mustikoita ja vadelmia, sain kasvimaan kuntoon ennen tulevaa sadetta - jos se tulee, ihan aina sateet eivät osu meidän kohdalle. 

Meillä on pihassa monta katvepaikkaa. Omenapuulehto on yksi suosikkipaikoistani. Sinne olen keräillyt hieman saniaisia. Saniaisinnostukseni (Pteridophytina) on vielä alkutaipaleella, mutta jotain kuitenkin. Hiukan pelkäsin talven vieneen saniaiseni, mutta onneksi ei eli voin tehdä hankintoja lisää, kunhan pääsen sopivaan paikkaan ostoksille. Saniaisissa on jotain salaperäistä...kiehtovaa ja lapsuuden muistot piiloleikeistä sananjalkojen (Pteridium) suojissa palautuu mieleen.

Kukahan tuolla mahtaa asua?

Talomme seinustalla katveisessa kukkapenkissä on metsästämme siirrettyjä kotkansiipiä (Matteuccia struthiopteris), samalla siirtyi penkkiin imarretta, joka voisi ehkä olla metsäimarretta (Gymnocarpium dyopteris). Kasvusto on hyvin elinvoimainen ja pidän siitä kovasti. Kasvuston keskelle on pujahtanut ilmeinen alppikärhön (Clematis) siemen, joka saa kasvaa paikallaan. Siihen on jostain tupsahtanut myös peurankello (Campanula glomerata), pidän siitäkin ja se ei tuossa paikassa leviä. Siellä kasvaa yksinäinen akileija, edessä kuunliljaa (Hosta Paul's Glory). Yksi niistä sai osumaa viime talvena, mutta onneksi on elossa, taustalla kukinnan lopettanutta jalopähkämöä (Betonica macrantha), kieloja (convallaria) ja se tumman violetti juuri kukkimaan alkava Saila-kukka (Etelänruusuroho, Knautia macedonica). Muutama savumustikkakin on penkin reunassa (Vaccinium).

Mutta mennäänkö omenapuulehdon saniaisia katsomaan? Saniaisten nimissä toivoisin sinulta tarkennuksia. Suurin osa on ostettu Vakka-Taimesta eli nimilaput ovat olleet arvoituksellisia.

Aloitetaan pienimmästä, noin voileipälautasen kokoisesta ihanuudesta. Se heräilee keväällä hyvin laiskasti, mutta jatkaa kasvuaan mukavasti rehevöityen,

Adiantum pedatum

Sen vieressä kasvaa hiukan isompi, japaninhiirenporras.

Athyrium nipponicum

Aivan omenapuun alla jouluruusun vieressä kasvaa melko rehevästi kasvava kivikkoalvejuuri (Linearis polydactyla dryopteris filix mas). Pidän kovasti sen pitsimäisistä lehdistä ja kasvutavasta.

Uusin tulokas alla, polystichum polyblepharum lukee nimiliuskassa. Luulin, että talvi oli ottanut sen omakseen, mutta sillä herääminen kesti todella kauan ja sitten alkoikin reipas kasvu.

Asplenium scolopendrium sagitatta Hart's tongue ferns. Tämä upeus säilyttää lehtensä melko hyvin talven ajan, voi siis sanoa ikivihreä ja olemukseltaan huonekasvina tunnetun pesäraunioisen sukulainen. Pesäraunioinen meillä ei viihtynyt, tämä komistus taitaakin viihtyä ja kasvaa.

Saniaisten pitsimäiset lehdet miellyttävät minua kovasti, saniainen lienee  myös kivikkoalvejuuri (Linearis polydactula)

Ja viimeisenä ihastukseni, helmisaniainen (Oniclea sensibilis), se tuntuu meillä viihtyvän, koska kasvusto on levinnyt. Ihan vielä sitä en siirrä metsäpuutarhan puolelle, seuraan kasvun kehittymistä.

Saniaiset ovat aina herättäneet minussa mielenkiintoa, niiden kasvustot ovat jotenkin arvoituksellisia ja maagisia - tai niin aina ajattelen. Olen todella iloinen, että ne viihtyvät omenapuulehdossa. Saniaisten kanssa kasvaa siis kolmilehtiä (trillium), jouluruusuja (helleborus). Jouluruusut viihtyvät myös saniaisten kanssa hyvin, open pollinated-siementaimia löytyy paljon.

 Varjopuutarhaan saniaisten kaveriksi uusin löytöni ja minulle arvokas, hyvän tovin etsimäni eli Jeffersonia diphylla. Aarre löytyi Mikkolan puutarhan taimimyynnistä, jossa kävin.

Mikkolan puutarhasta on kotoisin myös liuskakuumejuuri (Triosteum pinnatifidum), jonka laitoin kasvamaan metsäpuutarhaani, varjoon, aarre sekin!

Mutta vielä olisi yksi kysymys. Ostin/tilasin liljansipuleita, mutta aina ei saa mitä tilaa...Heikinliljaa (lilium henryi) se ei ole,  lilium leichtliniitä en mielestäni tähän ole istuttanut, kasvutapa ei oikein ole lilium lancifoliuminkaan, eli ken hän on? Kävin oman tiedostoni läpi ja sopivaa ehdokasta ei löytynyt, voisitko auttaa - kiitos!

Latvus on ilmava, eikä lehtihangoissa ole mustia siemeniä.

Täpliä ei mielestäni ole kovin paljoa, vain kukan nielussa ja hiukan kaartuvissa terälehdissä.

Viikonloppua kohden sään pitäisi viiletä ja sadettakin kai on tulollaan. Aika näyttää, mutta toivon, ettei tulisi kaatosadetta ja ukkosta - molempia kyllä on säätiedotuksessa luvattu tänne meille.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Avoimet puutarhat 2026, oma retkikohteeni

 Mietin pitkään mielenkiintoisia retkikohteita ja ajomatkoja, sekä säätä. Sadettahan on tullut melko reippaanlaisesti. Lähes viimeiseen asti ajattelin, että enpä taida lähteä lainkaan, mutta pyörsin ajatukseni ja lähdin Hattulaan Mikkolan puutarhaan. Puutarha on minulle jo tuttu, mutta se on sellainen paikka minne voi upota ja sellaista uppoamista jälleen ehkä tarvitsinkin.

Perille päästyäni tapasin portilla talon isännän J:n ja teimme hieman taimikauppoja - huntukuusama (Lonicera),  helmisanianen (Oniclea sensibilis, tämä minulla oli jo ennestäänkin, mutta halusin lisää), Jeffersonia dipylla ja keltakonnanlilja (Tricyrtis latifolia).

Tilan, kooltaan noin 1,8 hehtaaria, Mikkolat ovat ostaneet tilan vuonna 1978, alue on muuttunut upeaksi puistoksi ajan saatossa. Alueella on lummelampi, puro, uima-allas, puuvartisia kasveja satoja ja paljon erikoisuuksia. Puutarha on varsin suojaisa, sillä siellä kasvaa hyvin herkkiäkin kasveja. Puutarhaan on kätkeytynyt paljon Sirpan tekemiä, uskomattoman ihania pienpatsaita, hän on taitava keraamikko!

Mutta lähdetään kierrokselle...kuvat hieman harmaita säästä johtuen, ehkä.

Monimuotoinen, villi, ihastuttava kukka-alue, pölyttäjien paratiisi.

Oikealla on mielestäni todella upea metsäkuusi 'Snake', jonka Sirpa on tuonut Eestistä.

Ihastelen aina myös puiden runkoja. Kuvassa Acer pensylvanicum, Pennsylvanian vaahtera, joka omassa puutarhassa on vielä pieni, mutta siitäkin tuo rungon kauneus on havaittavissa.

Jälleen havu, joka ihastuttaa, Picea omorica pendula 'Kuck', riippaserbiankuusi.

Silta lummelammen saareen.

Rakastan lunneja!

Lummelammessa valkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia lumpeita (Nymphaea)

Lähestyin varoen lummelammen kalastajaa.

Hyönteishotelli

Puro majavien padolle.

Sataa, sataa ropisee

Puutarhaan oli ihanaa uppoutua ja melkein unohtua. Siellä puutarhan ajatusmaailma kohtaa omani ja varmaan siellä niin hyvin viihdyinkin. Oli pitkästä aikaa myös jutella talon isäntäväen kanssa kasveista ja paljon muustakin. Puutarhasta lähdin sininen kala kainalossa onnellisena ja vettä satoi kaatamalla...

Talon emännän tapaa instagramissa nimimerkillä @niinkivaa ja Sirpa piti ennen blogia Tylsän Mörököllin nimellä. 

Sää ilmeisesti lämpenee ja hiukan kuivahtaa. Puutarha kutsuu jälleen!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚