Hopeahärkkitaistoa ja viimeisiä kukkijoita

 Kukkapenkkityömaa on täällä Kivipellossa ollut agendalla hyvän tovin ja onhan se edennytkin. Autotallin vieressä siltakivillä pengerretty muuripenkki on nyt ollut vuorossa ja iso penkki siis vielä heitteillä jonkin aikaa. Hopeahärkki (Cerastinum tomentosum), yksi kavalimmista kasveista, on ottanut kaikista suojaustoimenpiteistä huolimatta elintilaa luvattoman paljon ja siihen piti puuttua. Hopeahärkki oli eristetty muovinauhalla, mutta ilmeisimmin routa oli nauhaa nostanut ja lapio vain esiin. Kaivoin pari ämpärillistä juurakkoa pois ja istutin reunanauhan uudelleen (penkistä oli jo aiemmin poistettu keijuangervoja (Spiraea japonica 'Little Princess'), nekin lisääntyivät holtittomasti, tilalle tuli pioneja (paeonia)).

Nyt näyttää tyhjältä, mutta tuolla mullan alla nukkuu pioneja, iiriksiä, kuunliljoja (hosta) ja kaikkea muutakin. Etualalla nauhan kukkamaan puolella ikikihana Phlox bifida, Hietaleimu ja se saisi levitä!

 No, siihen sitten jäi tyhjää maata ja jo ostetut kukkasipulit olivat jo kaikki maassa. Sattuikin sopivasti ikonimaalaustunti ja matkan varrella oli Rusta. Ehkä siellä olisi jotain vielä ja kävin sitten katsomassa. Puhtaaseen maahan on tosi kivaa istuttaa. Alue oli muutenkin sellainen, että aikaisin keväällä siinä ei kukkinut oikein mitään. Nyt asia on korjattu.

Olen sinisten helmihyasinttien ystävä eli kolme pussia helmihyasintteja (Muscari armeniacum) löytyi, jokaisessa pussissa 20 sipulia. Minulla on helmihyasintteja joka paikassa, mutta ei niitä liikaa ole, vain ehkä satoja tai enemmänkin.

Keltainen ei ole saanut luikerrella sisäpihalle. Nyt se sen teki! Rustassa oli kolme pussia koiranhammas (Erythronium) 'Pagodaa' ja minun oli pakko ne pelastaa (kolme pussia, jokaisessa kolme hammasta). Pagodassa on hyvin kaunis kylmän keltainen kukka ja upeat lehdet eli oikeastaan tuollainen keltainen saikin sisäpihalle luikerrella. No vielä siellä kaupassa oli pari pussia narsissi 'Rip van Winkeliä', suosikkipallojani eli nekin tulivat mukaan. Ja kaikki pussit olivat euron kappale. 

Komeat hampaat, vai mitä?

Syyskukkijoita on vielä. Syyssahramit kukkivat ihanasti ja pikkuinen Ranunculus ficaria plena luulee, että on jo kevät. Stenbergia luteat (Leveäpikarinarsissit, kiitos nimestä Saaripalstan Saila!) ovat nostaneet päätään, mutta kukkanuppuja niissä ei näy, ehkä ne kasvattelevat sipuliaan ja kukkivat ensi vuonna sitten.

Crocus speciosus

Stenbergia lutea Leveäpikarinarsissi

Ranunculus ficaria plena aikoo kukkia, peittelin pikkuisen.

Hiljalleen puuhat ovat siirtyneet sisälle. Mökillä käymme vielä. Mökkimme on kesämökki eli lämmitykseen menee hetki, mutta sitten siellä pärjää erinomaisen hyvin. Meillä on sellainen käytäntö, että minä sytytän kaikki tulipesät ja isäntä jatkaa siitä lämmittämistä. Minulla on malttia sytyttää pesät niin, ettei mökistä tuli savusaunaa. Saunan lämmitys on myös minun puuhaa, samalla kalastelen - virvelöin siis ja joskus tulee saalista, muutakin kuin ahvenvitaa tai kaislan kappaleita.

Meillä oli mökillä tänä aamuna kynttiläaamupala, pörssisähkö oli niin korkealla, että isäntä päätti, että meillä on romanttinen aamupala.

Remontti on jo lähes valmis, terassin laajennos ja kattoremotti. Lasikaiteet ovat paikoillaan ja kulku takakautta ulkovessaan ja kompostille. Nuo betonitolpat täytyisi jotenkin maisemoida mielestäni, isäntä vain tykkää betonista ihan mahdottoman paljon eli neuvottelu tiedossa.

Kotona tänään istuttelin juurtuneita marraskuunkaktuksia. Olen pölyttänyt kaktuksiani viime kevättalvella ja nyt yksi 'marja' on jo niin kypsä, että se on tippunut ja pian sen avaan ja tutkin siemenet, jotka aion siis kylvää. Toinen marja on vielä paikallaan.

Toinen 'marjoista' putosi jo.

Sään pitäisi nyt siis viiletä, tulla kai lunta ja sitten taas lämmetä. Mielenkiintoista on nähdä, millaista säätä siis saamme. Huomenna on poikkeuksellisesti ihana Muru-päivä ja perjantaina kutsuu Pirkkahallin Käsityömessut, siellä tuskin joutuu olemaan yksin. Odotukset ovat korkealla ja minimaalinen ostoslistakin on eli hiukan uhkarohkeasti messuille olen menossa. Yritän olla maltillinen tapani mukaan!

Iltapala odottaa, mustikkasmoothie ja saksalaisen kaupan juustotangot.

Mukavaa loppuviikkoa, pysytelkää lämpimänä!

💚

Melkein viimeisiä puuhia ennen talviunta

Kukkasipulit ovat maassa, verkot on laitettu ja talvikylvöt aloitettu - myös amaryllikset ovat jo purkissa joulua odottamassa. Viileässä, valoisassa navetassa on kaikki talvetettavat taimet ja juurakot odottelemassa kellariin pääsyä, mutta sillä ei vielä ole kiire. 

Hyvässä vaiheessa siis kaikki, myös sen ison kukkamaan perkaaminen, muutama helppo neliömetri vielä, jos ehdin ennen lumen tuloa. Löysin taas yhden pinnalle nousseen sipulikasan, marhanliljoja, kaivoin ne ylös, jaoin, paransin istutuskuopan ja lannoitin luujauholla ja istutin ne takaisin. 

Aika jännä juttu, että joillakin kasveilla on pyrkimys aina nousta maan pinnalle, ehkä ilmakasveiksi. Tällaisia ovat nuo marhanliljat (lilium martagon), lumikit (sanguinaria canadensis) ja sinikämmen (Glaucidium palmatum). 

Mutta ne multahommat...

Kaksi amaryllissipulijuurakkokasaa 'White Garden' -amaryllistä.

Viime kesän lavakauluksessa olleet amaryllikset. Kaksi sipulia oli tehnyt reippaan kokoiset sivusipulitkin.

Isommassa pyöreässä purkissa on kaikki pienet amarylliksen sipulit, kukintaa varmaan en niistä saa ja ne pääsevät taas ensi kesäksi lavaan kokoa kasvamaan kunnes joskus kukkivat.

Hiukan esikoita...

Hiukan puitakin. Nuo tammenterhot ovat hieman kuivahtaneet ja kovasti en luota niiden kasvuun, sitä kuitenkin toivon. Yritän myös noita Tallinnasta keräämiäni hevoskastanjoita kasvuun. Olen siis 'puunostokiellossa', taimetuksesta ei isäntä olekaan huomannut mainita mitään. 

Laatikossa on vielä tilaa ja toinen laatikko on vielä tyhjänä.

Kasvimaan syyskylvöjä teen hiukan vielä ensi viikolla, kunhan ehdin. Talvikylvöä odottaa vielä pionit. Vielä on ajatuksena hakea omasta metsästä kielon juurakkoa hiukan hyötöön jouluksi. Kukkapenkissä olisi vaaleanpunaista kieloa, mutta en taida vielä sitä ottaa - kasvakoon hieman vielä kokoa.

No täytyy tunnustaa vielä yksi asia. Kukkasipulit ovat siis jo maassa, mutta Liisa vinkkasi, että Rustassa on sipuliale ja ihan vain tarjoushaukkana siellä poikkesin. Oli todella ale, kaikki pussit euron kappaleeltaan. Ostin 16 pussia. Edullisia ja hyväkuntoisia fritillarioita ja narsisseja ja nekin ovat kaikki jo maassa. Yksi täti osti ostoskärryllisen eli olin kai aika maltillinen, ehkä. 

Marraskuu on jo edennyt hyvää vauhtia. Huomenna on Muru-päivä ja silloin varmaan tehdään taas jotain kivaa, ainakin lättyjä paistetaan.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Marraskuun ensimmäinen

Syystöiden loppu häämöttää, mutta vielä on tekemistä jonkin verran ja olen aika taitava keksimään tekemistä lisääkin eli pelkoa tekemisen loppumisesta Kivipellossa ei ole. Eilen illalla juttelin isännän kanssa niitä näitä ja samalla keksin hänellekin tekemistä, hän melkein innostuikin.

The Pilgrim - Austin-ruusu kukkii vielä, nuppujakin olisi useampi.

Aamulla tulimme mökiltä ja aloin heti isoa uunia lämmittämään. Hiukan leivoin niitä tavallisia ja sitten uuniin hautumaan riistaa härkäpapujen, pikkutomaattien ja valkosipulin kanssa, kahden porkkanan porkkanalaatikkoa tein, tomaatti-feta-paistosta ja kaalilaatikkoa eli ensi viikon ruuanlaitto olikin sitten siinä. 

Meillä on aika isoja porkkanoita ja kahdesta porkkanasta tulee laatikko.

Isäntä arvioi, että paras antaa minulle ulkonaliikkumiskielto. Ajatteli, että päivän hommat olisi tehty, mutta sitten katsoin säätietoja ja sadetta on luvassa. Kielto peruttiin ja lähdin nostamaan purjoja. Muutama maissintähkäkin vielä oli ja nekin otin jatkokäsittelyä varten.

Tuossa oikealla on kasvulavaan syyskylvetyt (vanhasta siemenestä) purjot.

Syyshommista on jäljellä puolikkaan kukkamaan siistiminen ja syyskylvöt. Sain verkotettua eilen kaikki (eihän ne kauniilta näytä, mutta toimivat!) .Amarylliksetkin pitää purkittaa ja sen varmaan teen huomenna. On minulla talvikylvöjäkin tiedossa, vaikka pyhästi päätin, että en ensimmäistäkään siementä talvikylvä. Onneksi aina voi pyörtää tällaisia päätöksiä! Syyskylvän siis ainakin porkkanat, palsternakkaa, persiljaa ja cosmoksia, cosmokset toki lisääntyvät meillä omatoimisestikin kylvämättä. Varmaan laitan vielä kehäkukkiakin hiukan.

Atsalea 'Ruususen uni' nuputtelee verkon suojissa. Nuppuja on aika paljon.

Verkkohäkkyrä.

Nuo kukat siis talvikylvöön.

Kukka-ikoni-ystäväni Heidi löysi tuollaista pyöreää palsternakkaa ja siitä innostuin, sain häneltä sitä yhden pussillisen testiin.

Aloitin uuden harrastuksenkin, tai en niin uutta vaan vanhan uuden. Meillä on täällä kotikunnassa eläkeläisten vuoden uimahallilippu noin 75 euroa ja sillä saa käydä uimassa niin paljon kuin haluaa ja ehtii, pitää mennä portista vain ennen klo 15. Samalla lipulla saa käydä myös kuntosalilla ja siihen sisältyy kunnan johtavan liikunnanohjaajan tekemä saliohjelma. Eikös ole aika mukavaa ja edullistakin. Eli kuntosalille ensin ja sitten altaaseen polskuttelemaan, aikaa on 2,5 tuntia käytettävissä.

Salille voin mennä omatoimisesti, kun listassa on vihreä ruutu ja halli avoinna.

 Marraskuu alkoi ja sää edelleen ihana! 

Vielä kukkia on luvassa!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚 

Lumikki ja yksi katala kääpiö

 Kukkapenkkien siivoaminen alkaa olemaan loppusuoralla, nyt vuorossa on iso pionipenkki. Keväällä piippojen noustessa kukkapenkkiin ei ole mitään asiaa. 

Aloitin työn leppoisasti, mutta sitten silmäni iskeytyivät Lumikkiin (Sanguinaria canadensis multiplex). Mitä siellä tyvellä näkyy, asiaa varmistin käymässä olevalta ihanalta kummitytöltä. Valkoalpihan (Lysmachia clethroides) oli luikerrellut katalan kääpiön tapaan Lumikkini keskelle. Minulla joskus oli valkoalpia, mutta se sai lähtöpassit, kun huomasin sen niin huonokäytökselliseksi!  No sitten lapio käteen vaan mummolle ja Lumikki ylös. Palastelin jo aika isoksi päässeen Lumikin ja siivosin juuren. Paransin maan luujauholla ja istutin kaunottaren uudelleen.

Katala kääpiö...

...ja täällä lisää

Lumikin juurakkoa, leikkauspinnasta tihkuu punaista nestettä.

Lumikkikasa

Mutta tarinapa ei loppunut tähän. Avartaessani Lumikille kasvutilaa, lapio nosti maasta sipuliryppään. Sipulirypäs oli niin hauska ja kaivon varoiksi lisää ja niitähän siellä maan uumenissa oli lisääkin. No sipuleille tein paremman kasvutilan ja lannoitin kasvualueen luujauholla. Kaivaessani kasvutilaa, maasta nousi koiranhammas (Erythtronium), no senkin jaoin - yhdestä hampaasta tuli viisi uutta hammasta ja ne istutin myös parannettuun maahan.

Kaksi sipulia kasvoi toisissaan kiinni kuin napanuoran varassa ja molemmista irtosi pieniä vauvasipuleita.

Sipulikaksoset.

Vielä huomasin ärsyttävää juolavehnää ja ajattelin sen kaivaa pois, mutta mitä sitten - taas sipuleita nousi maasta ja sama operaatio, jako, maan parannus luujauholla ja istutus. 

Aika iso sipuli!

Näistä osan kummityttö suostui ottamaan, onneksi!

Lopputulos oli se, että nostetuista Lumikin juurista (joita olikin sitten aika paljon) rakas kummityttö suostui ottamaan osan, samoin toisen liljan sipuleista - niitäkin oli loppujen lopuksi aika monta. Ja kaiken lopuksi iski se iankaikkinen siivousvimma ja puolet pionipenkistä tuli siivottua. Puolet vielä jäljellä. Oliko tämä sitten lumipalloefekti vai mikä, mutta onnellinen olin, kun valmista tuli!

Jouluruusun siementaimia omenapuulehdossa on varmaan kymmenittäin.

Onneksi sää on ollut armollinen, vielä toivon lempeää säätä, vähän olisi vielä tekemistä. Toki talvikin voisi tulla sillain oikealla lailla, että kasvit ehtisivät laskeutumaan kylmyyteen armollisemmin kuin viime vuonna. Metsäpuutarhassa olisi alppiruusuissa nuppuja niin paljon ja niiden kukinnan tahtoisin nähdä.

Lempeitä lokakuun päiviä myös sinulle!

💚

Viimeiset tiskaukset ja hiukan puuhastelua

Sää on ollut armollinen, jos nyt ei niitä muutaman yön pakkasia lasketa. Lokakuu on taittunut loppupuolelle ja on ollut valkosipulin istutuksen ja viimeisten tiskausten aika. Kun ne on tehty, ajattelin katsella kukkamaitani niin, että ne ovat siinä mallissa, ettei tarvitse keväällä mennä tasapainoilemaan ensimmäisten piippojen keskelle. Tosin keväällä nousevat ne miljoonat lemmikin taimet taas kuitenkin eli nypittävää riittää silti!

Eilen siis laitoin kaikki 200 valkosipulin pistokasta maahan, neljää sorttia, kaikkia 50 kappaletta. Maan olin tehnyt jo valmiiksi, tyhjensin kompostorin vielä ja paransin kylvövakojen maata. Muuten maa oli mururakenteista ja helppoa käsitellä. Minulla oli miljoona pientä seuralaista, miten ihmeessä niitä vielä on, pistävät ikävästi!

Kompostimulta oli erinomaista!

Olin kasvihuoneet esivalmistellut pesua varten, viimeistä tiskausta ennen talvilepoa. Tänään keräsin kaikki loput irtaimen ja sitten painepesurilla päästelin niin kaaret kuin muovikatteen, puhdasta tuli. Pesin samalla kastelukannut ja saavit. Nyt kaikki ovat kasvihuoneessa odottelemassa uutta alkavaa kevättä. Tein kesällä pyhän päätöksen, että talvikylvöjä kasvihuoneeseen en tee. No jos ihan vähän, esikoita ainakin. Minulla on kasvihuoneessa ollut aivan ihana esikko, viime talven talvikylvö. Varjelin sitä ja nyt se on sen kokoinen, että ehkä istutan sen maahan, tai ehkä konsultoin kummityttöä, mitä kannattaa tehdä.

Muutama purkki vielä sisälle menossa.

Käytävät vielä siistimättä.

Primula Capitata ssp mooreana 'Salvana'

Nuppukin on niin suloinen!

Eilen posti toi ovelle amaryllisten sipulit. Upeita, kerrassaan upeita. Tänään hain pionipaketin postista, tilasin niitä vain vähän, siis maltillisesti. 'Green Halo' minulla on jo, mutta halusin toisen - omani on niin hento, että jakamaan sitä en alkanut, siis tilasin toisen.

Kaikki daaliat ovat nostettu ja talvetettavat muut juurakot ovat navetassa. Rohkea kuva siis navetan paljoudesta, yritän ujuttaa ne kellariin aikanaan, mutta ihmeen kaupalla kaikki daalialaatikkoni on ihan muussa käytössä, isäntä on keksinyt niiden kelvollisuuden omiin tarpeisiinsa. Pyytelin niitä takaisin, ehkä saan, ehkä käyn ostamassa uudet tilalle. 

Alkaa olemaan siis autiota niin pihassa kuin puutarhassakin. Lavakauluksia tyhjensin, laatikoiden maanparannus vielä ja syyskylvöt, sitten kai alkaa olemaan aika aloittaa talvihaaveilut ja jouluun laskeutuminen. Oma joulun aikani alkaa pyhäinpäivänä. Neuleita on hiljalleen tullut valmiiksi, muutamat sukat, yksi villapaita, toinen puikoilla ja pari neulepukua pikkuisille. 

Pieni punahatun (Echinacea) taimi lavakaulusten välisellä käytävällä hakkeen päällä.

Peltosaappaat ja kasvihuonesaappaat - peltosaappailla ei kasvihuoneeseen voi mennä.

Tämä on ollut hyvä kesä! Sää on ollut mieleinen ja niin puutarha kuin luonto on antanut satoaan, siitä pitää olla kiitollinen. Pian alkaa jahtikausikin ja koirahommat, onneksi oli pakkasta, että hirvikärpäsiä ei metsässä enää ole.

Viimeinen Austin 'Golden Celebration' ehti onnekseni kukkaan ennen pakkasta, ihana!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚