Sateen lasihelmiä

 Ilmeisesti yläkerran hana on jäänyt liruttelemaan, sadetta on saatu monella eri volyymillä. Olimme viikonlopun mökillä, siellä ei sademäärä ollut suuri, tosin sade oli lähes jatkuvaa. Kotona vettä olikin tullut reippaammin, sademittarissa noin 20 mm ja syöksytorven alaosa oli lähtenyt sateen voimasta pois taas kerran.

Mutta kasvit nauttivat. Ilmeisesti sade ei ole ollut kasveille liian rankka, onneksi! Puutarhan sävymaailmaa hallitsee nyt voimakkaat värit. Eläkkeelle jäätyäni tämä värimaailma on tullut minulle mieleiseksi, keltaisellakin on jo paikkansa. Pionien jälkeen kukkivat liljat, kärhöt ja leimukukat (vaikka niistä en niin mahdottomasti pidäkään).

Keijuängelmä (Thalictrum rochebruneanum var. grandisepalum) on tehnyt ilokseni muutaman siementaimen. Se nousee komeasti korkeuksiin, lähes kahteen metriin.

Helenium autumnale

Tähkätädyke (Veronica spicata 'Rotfuchs')

Clematis 'Tie Dye' on kukinnaltaan valtava ja upea tumma violetti.

Nuokkuvista, kukinnaltaan avarista liljoista pidän kovasti. Martagon-suvun liljat kukkivat vaihtelevasti. Kukintaa tietenkin häiritsi sipuleiden nosto ja jakaminen, mutta hiukan kukintaa sain kuitenkin. Tällä hetkellä pionipenkissä kukkii lilium leichtlinii ja hiukan jo kukintansa loppuvaiheilla lilium leichtlinii var. maximovicz (kiitos Liisa tunnistuksesta!)! Jotenkin nuo liljat ovat ihastuttaneet minua kovin! Näiden liljojen kukat ovat niin käsittämättömän kauniit!

Lilium leichtlinii var. maximovicz

Lilium leichtlinii

Yritin ottaa kuvaa l.leichtliniin alapuolelta, jotta kaunis kukan keskusta pääsisi esiin. Sateen lasihelmet kimmeltää kauniisti myös.

Hiukan aiemmin postasin saniaisista. Sen jälkeen tein pienen tilauksen kotimaiselle saniaisten kasvattajalle ja valikoimani kasvoi neljällä saniaisella ja yhdellä varjohiipalla. Edellisen postauksen saniaiselle Polystichum polyblepharum sain suomenkielisen nimen eli Idänhärkylä. Tuo sana 'härkylä' jäi kiinnostamaan, niin oudolta se tuntuu eli härkylä on 'paikka jossa nautakarjaa pidetään' ja 'saniaissuku'.

Kasvihuone kutsuu jälleen. Tällainen sää on mitä parhain puuhastella kasvihuoneessa. Parhaillaan odottelen passion-hedelmien kypsymistä sekä ensimmäisiä munakoisoja.

Edellisen postauksen kanssa oli kai jotain hankaluuksia, kun sen ilmestyminen blogilistalle kesti kaksi päivää. Toivottavasti tuo hankaluus on voitettu!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Päivän jumppahetki

 Tämä aika on niin ihanaa, että voisin hidastaa hieman ajan kulua, jos voisin. Kasvimaa ja kasvihuone ovat olleet silmäteränäni ja molemmat on siivottu nyt katseen kestäväksi, toki siellä on aina jossain vesiheinää tai jotain muuta pientä ja helposti poistettavaa, mutta suurimmat on siivottu. Aurinko on kuvia hieman liikaa valottanut, valitettavasti.

Daaliat vielä nupulla suurimmaksi osaksi.

Minusta tämä cosmos on hyvin kaunis, vapaastipölyttynyt ja ihan itse kylväytynyt kurpitsamaahan.

Härkäpavut hieman hoipertelee...

Asterit alkavat kukkimaan aika pian.

Nyt tulee kunnon papusato, lajike 'Vaia'

Tämän päivän jumppahetken tarjosi suursäkki haketta. Siivosin lavakaulukset rikoista, tein uusintäkylvöjä ja sitten levitin hakkeen. Useamman kottikärryllisen lapioin säkistä ja kärräsin ne käytäville. Hiukan tulehtuneet kylkivälilihakset eivät oikein taaskaan tykänneet, mutta minä tykkäsin - siistiä tuli.

Näitä omatoimisesti kylväytyneitä cosmoksia en raskinut kitkeä pois-

Katsastin hieman kesäkurpitsoiden satotilannetta. Tytär laittoi viestiä Pohjois-Pohjanmaalta, hänellä halla oli nipistänyt kesäkurpitsakasvustoa jo, muut kurpitsat hänellä on kohopenkissä ja ne eivät olleet kylmästä moksiskaan.

Satoa tulossa!

Kasvimaapuuhien jälkeen keräsin vadelmia (Rubus idaeus)  reilun litran ja sitten oli ajatuksena kerätä vihreät viinimarjat pakkaseen odottamaan toisten viinimarjojen (Ribes) kypsymistä. Meillä on vihreät viinimarjat lajiketta 'Vertti' ja se on hyvin aikainen, osa marjoista oli jo pudonneet. Huomasin myös, että tänä vuonna saskatoon, marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia)  tekee aika suuren sadon. Huomenna poimin siis kypsät marjat pois, toivon ehtiväni ennen lintuja.

Kurkkasin myös kasvihuoneeseen ovia sulkiessani. Savitaipale-tomaatti on hyvässä vaiheessa ja satoa olen saanut. Lasihuoneessa munakoisoissa on satoa tulossa myös, tänään niitä hieman pölytin sadon varmistamiseksi. Kurkkuja olen jo säilönyt ja tuoreena syömme sitä päivittäin.

'Savitaipale' erinomainen, aikainen lajike!

'Ingrid'

Nyt on jälleen sellainen vaihe, että kaupan kassa katsoo pitkään, kun ostoskärryssä ei ole vihanneksia ollenkaan. Näin käy joka kesä, oman valintamyymälän puolella valikoimaa riittää tarpeeksi ja lapsille mukaan annettavaksi.

Päivä on ollut mitä parhain! Kaikkea mukavaa olen saanut tehtyä. Huomenna siis kerään saskatooneja ja taimia laitan maahan myös. Eli kivaa tekemistä on luvassa huomisellekin päivälle. Vielä hetken viivähdän neuleen parissa ja sitten on aika mennä unten maille.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Katveessa saniaisten kanssa

 Ihana kesä - aurinkoa ja lämpöä, tykkään ihan mahdottoman paljon ja kun ilta alkaa viilenemään, tykkään vielä enemmän. 

Sulolla on lämmin ja hän etsiytyy lehtevien kasvien alle lepäilemään, missä maa on hieman viileämpää. Sulo täytti hiljan vuosia, hän syntyi 12.6.2009.

Kestän kuumuutta hyvin ja pihapuuhasteluja teen nyt helteillä aina aamupäivisin, sitten käy kutsu varjoon. Isäntä on huolissaan, aina. Aamupäivisin sain pestyä matot, kerättyä mustikoita ja vadelmia, sain kasvimaan kuntoon ennen tulevaa sadetta - jos se tulee, ihan aina sateet eivät osu meidän kohdalle. 

Meillä on pihassa monta katvepaikkaa. Omenapuulehto on yksi suosikkipaikoistani. Sinne olen keräillyt hieman saniaisia. Saniaisinnostukseni (Pteridophytina) on vielä alkutaipaleella, mutta jotain kuitenkin. Hiukan pelkäsin talven vieneen saniaiseni, mutta onneksi ei eli voin tehdä hankintoja lisää, kunhan pääsen sopivaan paikkaan ostoksille. Saniaisissa on jotain salaperäistä...kiehtovaa ja lapsuuden muistot piiloleikeistä sananjalkojen (Pteridium) suojissa palautuu mieleen.

Kukahan tuolla mahtaa asua?

Talomme seinustalla katveisessa kukkapenkissä on metsästämme siirrettyjä kotkansiipiä (Matteuccia struthiopteris), samalla siirtyi penkkiin imarretta, joka voisi ehkä olla metsäimarretta (Gymnocarpium dyopteris). Kasvusto on hyvin elinvoimainen ja pidän siitä kovasti. Kasvuston keskelle on pujahtanut ilmeinen alppikärhön (Clematis) siemen, joka saa kasvaa paikallaan. Siihen on jostain tupsahtanut myös peurankello (Campanula glomerata), pidän siitäkin ja se ei tuossa paikassa leviä. Siellä kasvaa yksinäinen akileija, edessä kuunliljaa (Hosta Paul's Glory). Yksi niistä sai osumaa viime talvena, mutta onneksi on elossa, taustalla kukinnan lopettanutta jalopähkämöä (Betonica macrantha), kieloja (convallaria) ja se tumman violetti juuri kukkimaan alkava Saila-kukka (Etelänruusuroho, Knautia macedonica). Muutama savumustikkakin on penkin reunassa (Vaccinium).

Mutta mennäänkö omenapuulehdon saniaisia katsomaan? Saniaisten nimissä toivoisin sinulta tarkennuksia. Suurin osa on ostettu Vakka-Taimesta eli nimilaput ovat olleet arvoituksellisia.

Aloitetaan pienimmästä, noin voileipälautasen kokoisesta ihanuudesta. Se heräilee keväällä hyvin laiskasti, mutta jatkaa kasvuaan mukavasti rehevöityen,

Adiantum pedatum

Sen vieressä kasvaa hiukan isompi, japaninhiirenporras.

Athyrium nipponicum

Aivan omenapuun alla jouluruusun vieressä kasvaa melko rehevästi kasvava kivikkoalvejuuri (Linearis polydactyla dryopteris filix mas). Pidän kovasti sen pitsimäisistä lehdistä ja kasvutavasta.

Uusin tulokas alla, polystichum polyblepharum lukee nimiliuskassa. Luulin, että talvi oli ottanut sen omakseen, mutta sillä herääminen kesti todella kauan ja sitten alkoikin reipas kasvu.

Asplenium scolopendrium sagitatta Hart's tongue ferns. Tämä upeus säilyttää lehtensä melko hyvin talven ajan, voi siis sanoa ikivihreä ja olemukseltaan huonekasvina tunnetun pesäraunioisen sukulainen. Pesäraunioinen meillä ei viihtynyt, tämä komistus taitaakin viihtyä ja kasvaa.

Saniaisten pitsimäiset lehdet miellyttävät minua kovasti, saniainen lienee  myös kivikkoalvejuuri (Linearis polydactula)

Ja viimeisenä ihastukseni, helmisaniainen (Oniclea sensibilis), se tuntuu meillä viihtyvän, koska kasvusto on levinnyt. Ihan vielä sitä en siirrä metsäpuutarhan puolelle, seuraan kasvun kehittymistä.

Saniaiset ovat aina herättäneet minussa mielenkiintoa, niiden kasvustot ovat jotenkin arvoituksellisia ja maagisia - tai niin aina ajattelen. Olen todella iloinen, että ne viihtyvät omenapuulehdossa. Saniaisten kanssa kasvaa siis kolmilehtiä (trillium), jouluruusuja (helleborus). Jouluruusut viihtyvät myös saniaisten kanssa hyvin, open pollinated-siementaimia löytyy paljon.

 Varjopuutarhaan saniaisten kaveriksi uusin löytöni ja minulle arvokas, hyvän tovin etsimäni eli Jeffersonia diphylla. Aarre löytyi Mikkolan puutarhan taimimyynnistä, jossa kävin.

Mikkolan puutarhasta on kotoisin myös liuskakuumejuuri (Triosteum pinnatifidum), jonka laitoin kasvamaan metsäpuutarhaani, varjoon, aarre sekin!

Mutta vielä olisi yksi kysymys. Ostin/tilasin liljansipuleita, mutta aina ei saa mitä tilaa...Heikinliljaa (lilium henryi) se ei ole,  lilium leichtliniitä en mielestäni tähän ole istuttanut, kasvutapa ei oikein ole lilium lancifoliuminkaan, eli ken hän on? Kävin oman tiedostoni läpi ja sopivaa ehdokasta ei löytynyt, voisitko auttaa - kiitos!

Latvus on ilmava, eikä lehtihangoissa ole mustia siemeniä.

Täpliä ei mielestäni ole kovin paljoa, vain kukan nielussa ja hiukan kaartuvissa terälehdissä.

Viikonloppua kohden sään pitäisi viiletä ja sadettakin kai on tulollaan. Aika näyttää, mutta toivon, ettei tulisi kaatosadetta ja ukkosta - molempia kyllä on säätiedotuksessa luvattu tänne meille.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚