tiistai 25. elokuuta 2015

Elokuun ruusuhehkua

Kivipellon mäellä ei ole paljoakaan ruusuja, joitakin kyllä ja nyt kukkimassa pienen ruusupenkkini rakkaimmat.

Rakkauden Peace- ja Queen Elisabeth -ruusuihin sytytti nuoren tytön sydämeen ruusumummo, Anna-Liisa, nyt jo taivaallisessa ruusutarhassa ihanuuksia hoiteleva ihana vanha ihminen. Paljon yhdessä teimme asioita, hän rakasti ruusujaan ja opetti minutkin niitä rakastamaan. Aina kun kukat avautuvat, muistan niin monta yhteistä hetkeä hänen ruusupenkillään punaisen mökin pihassa, sienimetsällä, mustikassa, kauppa-autolla, lehdenhakumatkalla....joskus häntä ikävöinkin.


  
Yllä ihanat Elisabetit ja alla Peace-ruusut, tunnettehan niiden kertomuksen?

 

Ruusupenkissäni kasvaa myös valkoinen nimetön ruusu...kaunis sekin, puhtaan valkoinen...


...ja paljon Sommarvindejä.




En vaihtele juurikaan kukkia syksyn tullen, enkä tee syysistutuksia, usein kesäkukat kukkivat niin hyvin pakkasiin asti etten näe siihen tarvetta. Tänä vuonna rautapadassa kasvoi kesädaaliaa. Se otti itseensä voimakkaasti härmää ja oli niin ruma, että päätin hävittää kukat ja hankin tilalle krysanteemeja. Värivalikoima yllätti! Tuli jopa valinnanvaikeutta!



 
Mukavaa viikonjatkoa!



17 kommenttia:

  1. Ihanat ruusut ja kaunis tarina muistona. Ruusuissa vaan on sitä jotain :) Härmää on ollut tänä kesänä aika paljon harmina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusut ovat ihania! Ruusumummo Anna-Liisa oli kesäasukkaana sisareni mustikkamummon mökissä, hän oli niin ihana ja lempeä ihminen, hiukset hopeaa!

      Meillä ei kovin härmää ole ollut ruusuissa, leimukukissa kylläkin riittämiin.

      Poista
  2. Miten ihana tarina noiden ruusujen takaa löytyykään. Kukat muistuttavat meitä pois menneistä ystävistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukilla on paljon kerrottavaa ja niihin liitttyy niin monta rakasta ihmistä ja muistoa...niin kukkaan, tuoksuun, kasvutapaan...

      Poista
  3. Voi kuinka ihanat muistot. On mukavaa muistella menneitä läheisiä jossain konkreettisessa asiassa, en ole koskaan kokenut hautausmaata oikeaksi paikaksi olla yhdessä edesmenneiden rakkaiden kanssa. Rakas isäni esimerkiksi on läsnä kaikessa nikkaroinnissa, mitä teen.
    Peace-ruusun tarina olikin tuttu, mutta Elisabetin kruunajaisruusu piti käydä googlettamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin liittyy rakkaiden muistot ihan johonkin muuhun kuin hautausmaahan. Hautausmaalla on aina kylmä, rakkaiden muistot ovat lämpimiä. Moni rakas poisnukkunut liittyy kukkaan, isä Mercedes-ruusuun ja Old Spice -partaveden tuoksuun (töissä vanha herra käyttää juuri kyseistä, isä on siis usein lähellä), rakas pappa ritarinkannuksiin ja pihlajan kukkiin, Lyyli-täti verenpisaroihin ja sammalleimuun...

      Minusta on kaunista, kun kasveilla on tarina!

      Poista
  4. Kauniit muistot ruusujen takana

    VastaaPoista
  5. Kasviin liitetty tarina lisää sen viehättävyyttä. Jotenkin sellaista kasvia jaksaa hoitaa ja vaalia enemmän ja paremmin, ikäänkuin vaalisi samalla kokonaista ihmissuhdetta. Meidän pihallamme kasvaa anopin äidin lapsuudenkodista peräisin oleva juhannusruusu. Kun ruusupensas yhdessä vaiheessa näytti hyvin huonovointiselta, tuntui ihan kauhealta ajatella sen menettämistä. Silloinhan olisi kadonnut side menneisyyden ihmisiin ja jopa niihin tarinoihin, joita anoppi on lapsuudenkodistaan kertonut.
    Ruusut ovat yksinkertaisesta ihania. Minullakaan ei enää ole kovin montaa jaloruusua, mutta muutama kuitenkin. Tänä vuonna vattukärsäkäs on ollut ahkerana ja napsinut nuput poikki heti alkuunsa. Vasta hiljattain alkoi iso ruusu kukkimaan. Sen nimeä en tiedä, mutta aika mahtava kukka siinä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä, tarinat ja muistot herättää voimakkaamman tunteen kasvia kohtaan, sen kasvua odottaa keväällä, iloitsee sen kanssa yhdessä kesästä ja toivoo lempeää talvea syksyllä.

      Ruusut ovat ihania, minullakaan ei ole kovin montaa jaloruusua, joitakin vain. Meillä kirvat ovat olleen ruusujen kiusana. Enpä minäkään kaikkien ruusujeni nimeä muista mutta ei se haittaa!

      Poista
  6. Kauniita ruusuja sinulla. Peace on ihana symboli rauhalle. Krysanteemeissa on kyllä hienoja värityksiä, eilen katselin kun pariskunta valitsi isoa krysanteemia ja mieskin sai sanoa mielipiteensä :) Iloista viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Peace on todellinen rauhanruusu, niin kaunis. Minusta on mukavaa kun valikoimaa krysanteemeille on tullut lisää. Mukavaa jos mieskin kiinnostuu kukkavalinnoista :D

      Poista
  7. Kyllä ruusuissa vain on sitä jotakin niin ihastuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä, ruusut jaksavat aina ihastuttaa!

      Poista
  8. Voi miten kaunis tuo Sommarvind on! En ole mikään jaloruusufani, mutta tämä kyllä on niin herttainen!

    VastaaPoista
  9. kasveihin liitttyvät tarinat tekevät niistä juuri erityisiä, rakkaita monin tavoin

    VastaaPoista
  10. Hei Saila! Innostuin katselemaan sinun ruusujasi, upeaa! Niin terhakkaita pensaita sinulla jo. Tuolle Minette-ruusulle kannattaisi sateella, jos ei paljoa tuule, laittaa päivänvarjo, niin sade ei runtele nuppuja. Nyt on kaksi kesää ollut tosi sateista, joten toivotaan aurinkoisempaa kesälle 2017.
    Sinulla on myös samoin kuin minullakin, perennoja, joissa seuraa rakkaitten ihmisten muistot mukana. Silloin kasvilla on erityinen arvo.

    VastaaPoista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!